Otsikon kysymyksen ovat esittäneet muutkin kuin tutkija Jussi Marttinen. Perussuomalaiset ovat silittäneet kevään mittaan myötäkarvaan valtakunnan konsensushenkistä politiikkaa. Turvapaikanhakijoihin liki nollalinjalaisilta vaikuttanut PS on perin suopea ukrainalaisten sotapakolaisten suurimääräiseenkin maahantuloon. Muunlainen asenne herättäisikin pahaa verta. Mutta Jussi Marttinen tarkoittaa kirjansa kysymyksellä vallan muuta. Siitä muusta kertoo tämä juttu.
On perusteita puhua väestöllisestä jakaumasta perussuomalaisiin ja muihin. Kun vuonna 2016 edellisten vaalien puoluevalinnan lisäksi tiedusteltiin, mitä muuta tai mitä muita puolueita vastaaja voisi ajatella äänestävänsä tulevissa vuoden 2017 vaaleissa, perussuomalaisista peräti 23 prosenttia ei maininnut mitään puoluetta lukuun ottamatta kenties nukkuvat. Vastaavaa ehdotonta rajanvetoa ei esiintynyt muissa puolueissa, paitsi suhteessa perussuomalaisiin. Kun nimittäin kysyttiin, haluaisiko vastaaja antaa jollekin puolueelle miinusäänen, kolmannes vastaajista vastasi siihen perussuomalaiset. On perusteltua puhua perussuomalaisesta kuplasta. Kun on näin, mikä perussuomalaisia vaivaa? Ensin on kuitenkin tiedettävä, keitä he ovat ja mikä tekee heistä he (tai meistä me). Puolue on vaihtanut melko lailla nahkaansa, vennamolaisesta kristillissosiaalisesta työväenpuolueesta kansalliskonservatiiviseksi, talousoikeistolaiseksi liikkeeksi.
Jussi Marttinen analysoi perussuomalaisia ja perussuomalaisuutta viime syksynä ilmestyneessä teoksessaan Mikä perussuomalaisia vaivaa? (Vastapaino 2021) käyttäen lähdeaineistona laajaa joukkoa väestötieteellisiä tutkimuksia. Tutkijatahot ovat eri laitoksista, instituutioista ja yliopistoista yksittäisiin tieteentekijöihin. Tietoja yhdistelemällä Marttinen vetää tuloksista päätelmänsä.
●●●
Mitkä väestölliset ominaisuudet kuvaavat juuri perussuomalaisia? Jossain määrin syntyy eroavaisuuksia siinä, onko kyse perussuomalaisten vaaliehdokkaista, puolueen jäsenistä vai kannattajista. Vuoden 2017 kunnallisvaalien ehdokasasettelu nostatti esiin monia taustatekijöitä:
1. Miesvaltaisuus. Ehdokkaista peräti 74,5 prosenttia oli miehiä.
2. Matala koulutus. Keskusta-oikeistoon asemoituvilla perussuomalaisilla oli ehdokkaista pelkän peruskoulun varassa enemmän ja korkeakoulutettuja selvästi vähemmän kuin vasemmistopuolueilla.
3. Työllisiä oli muihin puolueisiin verrattuna vähiten ja vastaavasti työttömiä ja eläkeläisiä eniten. Työllisistä selvästi muita vähemmän oli toimihenkilöitä ja työntekijöitä vasemmistoliiton jälkeen toiseksi eniten. (Toimihenkilöt, varsinkin ylemmät, ovat tyypillinen koulutettujen vihreiden vahvuus.)
4. Yksin asuvia osuus oli muihin verrattuna korkein.
5. Tulotaso oli muihin verrattuna matalin.
Nykyinen työväenluokka on enemmän perussuomalaista kuin vasemmistolaista. Silti puolue ei ole profiloitunut työttömien aseman parantamisen ja koulutustason noston agendoilla. Niissä asioissa puolue ei aja kannattajakuntansa aseman kohottamista.
Perussuomalaiset profiloituvat yrittäjäpuolueena. Puolueella onkin varsin runsaasti yrittäjäjäseniä ja -kannattajia. Yrittäjyys painottuu duunarialoille: rakennus-, kuljetus-, korjaus- ja valmistusaloille.
Opiskelijoita kannattajissa on vähän.
Kannattajien sosioekonominen asema on matala, kotitalouksien tulot ovat vasemmistoliiton kannattajien jälkeen alimmat. Silti tulotasossa kohtaavat ääripäät: Iltalehden kyselytutkimuksessa (2021) peräti 21 prosenttia yli 5800 euroa kuukaudessa ansaitsevista ilmoitti puoluekannakseen perussuomalaiset, kun kokoomuksen prosenttiosuus oli 24 (vihreät 11, keskusta 10 ja SDP 8).
●●●
Perussuomalaisten koulutustaso on siis matalin. Sillä on suora yhteys valmiuteen ja kykyyn vastaanottaa, ymmärtää, tallentaa ja hyödyntää tietoa. Oikeusministeriö tutki vuonna 2008 suomalaisten politiikkatietämystä. Se sisälsi 38 tietokysymystä politiikan ja yhteiskuntaelämän alueilta. Alimpaan tietämisen kvartiiliin sijoittuivat perussuomalaiset suurimmalla, 31,6 prosentin osuudellaan. Eniten tietävien kvartiilissa perussuomalaisia oli 13,2 prosenttia. Tietokysymyksissä parhaiten pärjäsivät RKP:n kannattajat vastaavilla luvuilla 11,1 ja 44,4.
Oikeusministeriön edellisessä, vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeisessä tutkimuksessa selviteltiin äänestämiseen vaikuttaneita tekijöitä. Tietotaso oli mitä merkittävin. Perussuomalaisten tietotaso oli 65,3 prosenttia maksimimäärästä, toiseksi matalin kristillisdemokraattien 63,3 lukeman jälkeen. Molempia ryhmiä vielä selvästi huonommin pärjäsivät äänestämättömät.
Marttisen kirjassa mainitaan muissa asiayhteyksissä pari esimerkkiä yhteiskunnallisesta tietämyksestä ja ymmärryksestä. Helsingin Sanomat kysyi vuosi Sanna Marinin hallituksen nimittämisen jälkeen, mitkä puolueet ovat hallituksessa. 23 prosenttia perussuomalaisista nimesi oman puolueensa hallituspuolueeksi. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Helsingistä ehdolla olleen Jussi Halla-ahon vaalinumero oli 98. Uudenmaan vaalipiiristä sai Suomen Kommunistisen Puolueen ehdokas Kalevi Wahrman samalla numerolla 483 ääntä, kun hän oli edellisissä vaaleissa saanut 49 ääntä. Ei ihan sattuma.
Mikä matalasti koulutettuja sitten vetää puolueeseen päin? kysyy Jussi Marttinen. ”Perussuomalaiset eivät ole mitenkään profiloituneet toimijana, joka parantaisi kouluttamattomien asemaa yhteiskunnassa tai ajaisi selvästi heidän etujaan.” Koska puolue ei myöskään selvästi aja työttömien asemaa puolueessaan korkeasta työttömien määrästä huolimatta, vetovoima täytyy olla jossakin muualla. Yksi selittäjä valtavirralle poikkiteloisiin mielipiteisiin voisi olla syrjäytymisessä.
Kokevatko perussuomalaiset itseään syrjäytyneiksi tai syrjäytetyiksi? Medialukutaidon kannalta kyllä. Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimuksen (2018) mukaan 29 prosenttia perussuomalaisista koki, ettei yhteiskunnallinen viestiminen ole ollenkaan ymmärrettävää. Ero muihin puolueisiin oli melkoinen. Jos tiedon ja viestinnän valtavirtaan ei saa otetta, pelkistetyt, yksinkertaistetut väittämät tai mehevät iskulauseet löytävät suopean vastaanottopinnan.
●●●
Yksi perussuomalaisia yhdistävä ominaisuus on konservatiivisuus. Sillä on useampia selittäjiä. Kaikista konservatiiveista ei tule perussuomalaisia. Lukiolaisia tutkittaessa on käynyt selvästi esiin, että konservatiivisuus−liberaalisuus-akseli korreloi todistuksen keskiarvon kanssa. Matalampi koulumenestys houkuttaa konservatiivisuuteen ja korkea keskiarvo liberaalisuuteen ja suvaitsevaisuuteen.
Yhteiskunnan muutos ja yhteiskunnalliset uhat luovat turvattomuutta ja pelkoa. Pelko ja turvattomuus synnyttävät vuorostaan muutosvastarintaa, konservatismia. Perussuomalaiset kaipaavat enemmän vanhaa nostalgista Suomea kuin sumeana ja arvaamattomana näyttäytyvää tulevaisuutta. Perussuomalaiset kokevat mahdollisuutensa vaikuttaa tulevaisuuteen kaikkia muita heikoimmiksi.
Konservatiivisuudella on kytkökset kognitiivisiin taitoihin tai niiden puutteisiin. Eri tutkimukset ovat osoittaneet, että korkeimmat kognitiiviset kyvyt – taito vastaanottaa, tallentaa, käsitellä ja käyttää erilaista tietoa – johtavat liberaalimpiin asenteisiin. Onko tiedon vastaanottamis- ja ymmärtämiskyvyssä kyse älykkyydestä? Sekin kysymys on pakko tehdä.
”Usein konservatiivisten ja oikeistopopulististen mielipiteiden syntymisen taustana pidetään matalampaa älykkyyttä”, tiivistää Marttinen. Jokainen päätelköön itse. Rinnastusta Marttinen hakee ennen muuta Donald Trumpin kiivaimman kannattajakunnan hölmöilyistä ja Yhdysvaltain repivästä kahtia jakautumisesta.
Älykkyyttä useammin Marttinen mainitsee alemmuudentunnon. Ainakin siitä hän on perussuomalaisia analysoidessaan vakuuttunut. Alemmuudentunne korvautuu usein ylemmyydentunteella. Perussuomalaisuuteen kuuluu usko oikeassa olemiseen riippumatta siitä, mitä asiantuntijat sanovat. Tietämisen kokemus on yksilöllinen tai ryhmäkuntainen erotuksena liikkeen syrjäytyneen aatteellisen isän Veikko Vennamon kollektiiviin vedonneesta iskulauseesta ”Kyllä kansa tietää”.
●●●
Liki päälle käytävänä perussuomalaisuuden ominaisuutena tulee Jussi Marttisen kirjan perusteella pitää luottamuksen puuttumista. Perussuomalaiset eivät tutkimusten mukaan luota oikein mihinkään, eivät valtiollisiin organisaatioihin ja laitoksiin, eivät asiantuntijoihin, eivät yliopistoihin ja tutkimuksiin (”niin sanottuihin”) eivätkä valtaosaltaan mediaan. Epäluottamus kohdistuu Yleen, Helsingin Sanomiin ja oman maakunnan valtalehteen – eihän niiden jutut ja käyttämä kieli edes kunnolla aukea.
Mutta ei tässä kaikki. Perussuomalaisten luottamus myös muihin ihmisiin on matala. ”Vaikka muiden puolueiden sosiaalinen luottamus on kasvanut vuosien varrella, perussuomalaisten luottamus muihin ihmisiin junnaa paikallaan. Tämä on kasvattanut entisestään eroa muihin puolueisiin.”
Hyvinvointiyhteiskunnan keskeinen peruspilari on luottamus.
Epäluottamus yhteiskuntaa, asiantuntijoita, tutkijoita ja mediaa kohtaan altistaa uskomaan salaliittoteorioihin. Niihin perussuomalaiset innokkaina sosiaalisen median suosijoina ovat alttiimpia kuin monet muut väestöryhmät. Vuoden 2019 eduskuntavaalien vaalivideossaan V niin kuin ketutus perussuomalaiset vihjasivat, että hallitus ja media muodostavat yhdessä eräänlaisen perussuomalaisten sananvapautta rajoittavan salaliiton. ”Kesällä 2019 salaliitoista vihjailu sai jopa perussuomalaisten mittapuulla erikoisia piirteitä, kun kohteeksi otettiin Suomen Poliisi.” Poliisi oli sentään aiemmin (uskoakseni palokuntien ohessa) säästyneet luottamuspulasta.
●●●
Yleinen olettamus on, että perussuomalaiset pitävät itseään muita vankemmin isänmaallisina ja kansallismielisinä. ”Oletus siitä, että perussuomalaisten kansallismielisyys näkyisi rakkautena omaa kansaa kohtaan, on väärä. Perussuomalaiset välittävät muihin puolueisiin verrattuna kaikkein vähiten toisista suomalaisista, ja kaikkein vähiten maahanmuuttajista.”
Eri tutkimukset nostavat perussuomalaisten näkyväksi piirteeksi empatian puutteen, suorastaan empatiakuilun. Perussuomalaiset välittävät muihin puolueisiin verrattuna kaikkein vähiten muista ihmisistä. Vuonna 2018 tehdyssä empatiatutkimuksessa Samassa veneessä empatian kohteena olevat ihmisryhmät jaettiin kahteen ryhmään, kunniallisiin ja kunniattomiin. Kunniallisissa ryhmissä perussuomalaiset olivat kaikkein välinpitämättömimpiä mielenterveysongelmallisten, köyhien perheiden lasten, vanhusten ja vammaisten eli kaikkien tutkittujen ryhmien osalta verrattuina muiden puolueiden kannattajiin. Kunniattomissa ryhmissä perussuomalaiset välittivät vähiten asunnottomista ja päihdeongelmaisista, ja erityisen vähän maahanmuuttajista ja pakolaisista. Ylivelkaantuneista he välittivät hieman ”perinteisiä oikeistopuolueita” enemmän. Yhdenmukaisimmin kunniallisiin ja kunniattomiin suhtautuivat vasemmistoliiton kannattajat.
”Perussuomalaisten kansallishenkisyys ei ole suomalaista yhteishenkeä, vaan yhteisyys rajautuu samanmielisiin. Suomalaisuus on perussuomalaisille tiukka käsite, johon ei haluta ylimääräisiä ihmisiä.”
Niinpä useimmille Suomen kansalaisuuden saanut maahanmuuttaja voi olla maan kansalainen, muttei suomalainen. Marttisen tulkinnassa perussuomalaisten tiukasti rajattu käsitys isänmaallisuudesta johtuu pelosta ja epäluottamuksesta tulevaisuutta kohtaan. ”Ylpeys äidinkieleen, synnyinmaa ja etniset piirteet nostavat itsetuntoa vaatimatta aktiivista ponnistelua.”
Isänmaallisuuteen kuuluu myös Suomen luonnon puolustaminen, onhan luonto osa meidän kansallista identiteettiämme. Eivät perussuomalaiset halua turmella luontoa. He ovat huolissaan vesien tilasta ja kaivostoiminnan luonnolle ja vesistöille aiheuttamista uhista. Mutta nykypäivän suurin kysymys on ilmastonmuutoksen torjunta ja se edellyttää onnistuakseen kansainvälistä yhteistyötä ja globaaleja sopimuksia. Perussuomalaiset ovat globalistumisen vastustajia. Sitä paitsi arkkiviholliseksi on muotoutunut ilmastonmuutoksen torjunnan aktiivein ryhmä, vihreät. Perussuomalaisista keskustelu aiheesta on enimmältään liioittelua ja vouhkaamista. Suhde ilmastonmuutokseen on vihreiden lailla poliittinen keino erottautua muista puolueista.
●●●
Tärkeä puolueita erottava tai yhdistävä kysymys on se, mitkä ovat keillekin pyhiä arvoja. Perussuomalaisille Suomen itsenäisyyttä voi pitää pyhänä arvona. Sen sijaan ihmisarvo ei sitä ole. Vain 31 prosenttia perussuomalaista pitää ihmisarvoa pyhänä. Korkealla prioriteettilistalla eivät liioin ole ihmisoikeudet. Suomalaisista 78 prosenttia on sitä mieltä, että hyvinvointivaltio on hintansa väärti. Perussuomalaisista näin ajattelee 54 prosenttia. Se on matalin mihin tahansa väestöryhmään verrattuna. Talkoohenki hyvinvointivaltion hyväksi on hukassa. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa perussuomalaiset nostivat ”oikeudenmukaisuuspaketissaan” sisäilmasairaiden auttamisen. Kaikkein jyrkimmin ”sisäilmaveroa” ovat kuitenkin vastustaneet (tutkimus 2017) perussuomalaiset.
On pakko nostaa vielä kaksi käsitettä: uusnatsi ja rasisti. Uusnatseja perussuomalaisten joukossa varmaan on, mutta ehdottomasti miksikään enemmistöksi heistä ei ole. Kiinnostavampi on sen sijaan kysymys rasismista. Perussuomalaisilla on aina ollut kivuliasta puuttua puolueessaan ilmenneeseen rasismiin. ”Tämä on osa omalaatuista performanssia, jossa sekä puolueen kannattajat että sen jäsenet ovat täysin tietoisia omista ja toistensa rasistisista asenteista, mutta aina asian noustessa pintaan esitetään yhtä pölvästynyttä moisista väitteistä. Puolue ei selvästikään halua menettää rasistien ääniä puhumalla asiasta.”
Ei rasismi rajaudu yksin perussuomalaisiin. Euroopan Unionin perusoikeusviraston tutkimus vuonna 2018 osoitti, että Suomi on läntisen Euroopan tasolla varsin rasistinen maa. Kuluneen sanonnan mukaan on peiliin katsomisen paikka!
Rasismilla on selvä yhteys kognitiivisiin kykyihin. ”Heikommilla älyllisillä kyvyillä varustetut ihmiset kokevat vetoa autoritarismiin ja etnosentrismiin – eli maailman näkemiseen katsojan oman etnisen ryhmän näkökulmasta… Matala älykkyys lapsena johtaa ennakkoluuloisiin ja syrjiviin asenteisiin aikuisena.”
Katsottaessa yhteiskuntaa ja maailmaa kuplan sisältä syntyy viholliskuvia. Ovat ne muut: feministiämmät, suvakkitädit, homot, ruotsinkieliset ja transut, mutta ennen muuta maahanmuuttajat kirjavasta taustastaan ja maahantulosyistään huolimatta. Maahanmuuttajat, nehän ainakin ennen uhkasivat viedä suomalaisilta työpaikat. Mutta miten ne sen tekevät, kun ovat jo lähtökohtaisesti laiskoja valtion elätettäviä?
Vieläköhän kevään 2023 eduskuntavaaleihin löytyy maahanmuuttajista tulta perussuomalaisten vaalitapparaan? Jäämme näkemään. Päätän Jussi Marttisen kirjan Mikä perussuomalaisia vaivaa? pläräilyn tähän, vaikka hän käsittelee kirjassaan vielä kerrotun lisäksi paljon muuta, perussuomalaisten Putin– ja Venäjä-myötämielisyyttä ja antaa lopuksi kuplan ulkopuolisille hyviä käytösneuvoja perussuomalaisten kanssa keskusteluun satuttaessa. Ylitse jyräämisen asemasta Marttinen suosittelee kuuntelua ja maltillista, perusteluihin nojautuvaa keskustelua. Itse en ole siihen kyennyt.
Mikä perussuomalaisia vaivaa? on runsas ja tarpeellinen kirja. Tarvitsemme ymmärrystä ja itseymmärrystä. Itselleni tuli lopulta ähky.
Summataanpa kirjan todennäköisyyksiä: työttömyys tai duunarityö, matala koulutus, matala tulotaso, vaikeuksia seurata yhteiskunnallista keskustelua ja joukkotiedotusta, kognitiiviset vaikeudet omaksua ja soveltaa tietoa, kuvitteellinen muiden ylenkatse tai ylemmyydentunto, oma alemmuudentunne, yksinäisyys, epäluottamus kaikkia keskeisiä valtiollisia instituutioita, asiantuntijoita ja tutkimusta kohtaan sekä kuviteltu isänmaan jakaminen maahanmuuttajien ja muslimien kanssa. Vaikka sana ei mielestäni esiinny lainkaan Jussi Marttisen kirjassa, voisin sillä sanalla vastata kirjan kannen kysymykseen, mikä perussuomalaisia vaivaa? Näköalattomuus.
Kirjan lähteet on merkitty sivujen alalaitaan. Se tekee lähteitä kaipaaville lukemisesta kevyemmäksi, kuin etsinnän lähdeluettelosta kirjan lopusta.
Jussi Marttinen: Mikä perussuomalaisia vaivaa? Vastapaino 2021, 304 sivua.
Annelin kirjoissa 