Uutuuskirjojeni pinon huvettua katse haki kirjahyllyistä lukematta jäänyttä luettavaa. Valintani kohdistui Ulla-Lena Lundbergin Marsipaanisotilaaseen (toinen painos 2002). Varma valinta, Lundberg ei petä. Eikä pettänyt nytkään.
Tuhti teos liki neljännesvuosisadan takaa rinnastui mielessäni lopputalvella lukemaani Kjell Westöön sota-ajan romaaniin Molly ja Henry. Ei Molly ja Henry ole Marsipaanisotilaan aihetoisinto. Teoksissa on paljon yhteistä, mutta erot ovat suuremmat. Molemmat kirjailijat ovat kuvaamisen ja ihmisluonnehdintojen mestareita.
Westöön teos paikantuu talvisodan ja välirauhan aikaiseen Helsinkiin. Lundbergin Länsi-Uudellemaalle ja itärintamalle sijoittuva teos alkaa syksyn 1939 kutsunnoista ja päätyy valvontakomission saapumiseen. Molempien kirjojen päähenkilöt ovat ruotsinkielisiä.
Molly ja Henry -teoksessa Henry Gunnars pakottuu mittaamaan mielessään kansanvaltaa ja perusoikeuksia, kuten päätäntävaltaa kansalaisena ja yhteiskuntaan vaikuttamista sotaolojen kurinalaisissa kehyksissä. Hän kokee ratkaisematonta ristiriitaa paatoksellisen sotaretoriikan ja omien rintamakokemustensa kanssa. Eettinen taistelu heijastuu Henryn työhön ja sitä kautta Mollyn ja Henryn rakkaussuhteeseen koetellen sen kestävyyttä välirauhan olosuhteissa, missä on – hieman kärjistäen − vapaasti ostettavissa vain tupakkaa ja viinaa, kenties itäviä perunoita ja nahistuneita juureksia.
Marsipaanisotilas on painokkaasti ihmissuhteiden romaani ja psykologinen teos kuuden keskushenkilön asetelmassa. Talvisota, välirauha ja jatkosota antavat henkilökuville ja ihmissuhteille taustan ja näyttämön. Kirja käsittelee perheenjäsenten keskinäissuhteiden tasolla dominointia ja vallankäyttöä, kiintymystä, kannattelua ja keskinäistukea. Hienoinen ironia silmäkulmissa Lundberg sirottaa perheen sisäisen vallankäytön ylle pehmeän ja arkisuudessaan tunnistettavan humuksen. Väkivaltaa kuvattu valta ei ole.
Martha ja Leonard Kummelin perhe on sivistynyt keskiluokkainen ruotsinkielinen ruokakunta länsiradan varrella, Kirkkonummella tai sen tuntumassa. Eläkeikää lähenevällä Marthalla ja Leonardilla on kolme poikaa ja iltatähtenä oikukas ja hurmaava Charlotte.
Aikuistunut Petter opiskelee teologiaa Helsingissä, Göran (Jösse) ja Frej ovat lukionsa käyneet, mutta Charlotte matkaa aamuisin junalla Graniin (Kauniaisiin) lukioon. Marraskuun 1939 Helsingin pommitusten seurauksena koulut suljetaan väliaikaisesti. Kummelit ovat opettajia oman kylänsä kansakoulussa, jonka ohi juna kulkee muutaman kerran päivässä vislaten läheisessä kaarteessa varoitusäänellä.
Rakastettavia ja kaikkien rakastamia ja arvostamia ammattikasvattajia Martha ja Leonard ovat, mutta omien lastensa suhteen puolueellisia. Tottahan he kaikkia lapsiaan rakastavat ja heistä huolehtivat, mutta nuorimmaiset Göran ja Charlotte saavat huolenpitoa kauhakaupalla siinä missä kaksi muuta lusikalla. Lempilapsista huokuu sisäsiittoista charmia. Martha-äiti on pehmeä ja myyty Jössen toivomusten ja pyyntöjen edessä. Jösse osaa esittää pyyntönsä hurmaavan valloittavasti ja äidin mieltä kuin hunajalla valaen. Sitä paitsi näitä kahta nuorimmaista rakastavat kaikki: koulukaverit, naapurit, sukulaiset, Görania lisäksi aliupseeerikoulun kaverit ja myöhemmin rintamakaverit.
●●●
Ulla-Lena Lundberg on terävä, ironinen ja humoristinen kuvatessaan Kummelin perheen jäseniä. He ovat keskenään niin erilaiset kuin samassa perheessä varttuneet voivat olla vahvuuksineen ja vikoineen, luonteenpiirteineen ja käytöksineen. Yhdistävä piirre on sivistynyt ja kohtelias käytös. Heidät on opetettu hyville tavoille ja siksi Kummelin perhe on erimielisyyksissään ja mielenpurkauksissaan pidättyväinen ja hillitty. Vahvatahtoinen ja dominoiva Martha-äiti tekee kaikesta asian kokoa suuremman numeron ja tirauttaa herkästi itkun, jolloin kaikki kiirehtivät tukemaan hermopaineeseen joutunutta äitiä.
Martha Kummel on seutukunnan matriarkka. Hän on omaksunut palvelevan roolin. Päivittäisen opetustyönsä ja perheensä ”pyörittämisen” lisäksi hän on aktiivinen kaikkialla. Hän on kuoron kiinteä jäsen (kuten hyvä-ääninen Görankin). Hän on aktiivi martta, kampanjoiden järjestäjä ja varojen kerääjä. Taakoista suurin ja samalla rakkain on tolkuton aviomies Leonard ailahtelevine ja itsekkäine päähänpistoineen. Hitleriä ihailevan Leonardin oikkuja ja temppuja Martha on kestänyt 35 vuotta ja kestäisi loppuunkin. Erilaisuudestaan huolimatta keskinäissuhde on luja.
Sota ja joutuminen rintamalle merkitsevät Göranille ja Frejille itsenäistymistä kodista, irtipääsyä sidonnasta äidin esiliinan hihnoihin. Poikien ja vanhempien kirjeenvaihto on tiivistä. Tiedonvaihtoa ja keskinäissuhteita ylläpidetään kirjeitse. Petter komennetaan pääkaupungin väestönsuojelutehtäviin. Hänellä yhteys vanhempiin toimii kotona käyden ja hyvällä onnella puhelimitse.
Lundberg kuvaa hilpeällä huumorilla hemmotellun Göranin osaa tämän pommittaessa äitiään pitkillä elintarvikkeiden ja eri tilpehöörien pyynnöillä. Maassa on elintarvikepula ja ankara säännöstely, jotka näkyvät askeettisuutena myös Kummeleiden kodin ruokapöydässä. Mitäpä ei Martha-äiti tekisi täyttääkseen kultapoikansa pyynnöt. Rintamalle lähteviin paketteihin haalitaan ympäri maakuntaa eri maatiloilta elintarvikkeita ja herkkuja, joita kotirintamalla ei ole nähty pian miesmuistiin. Göran on perso herkuille ja makeisille.
Kun riittämätön ja heikko ravinto ovat riuduttaneet uudet rintamalle määrätyt ikäluokat, Göran Kummel lihoo yksin aliupseerikoulutuksen aikana kaksitoista kiloa ja sotavuosina lisää. Hän on pullamössösotilas tai korvike&pulla-sotilas, kirjan otsikossa ilmeisessä hämäystarkoituksessa Marsipaanisotilas. Makeisia Göranilla riittää ja pullapitkoja hän saa vongutuksi charminsa ja lumovoimansa avulla niin Martha-äidiltä kuin kanttiinien hentomielisimmiltä lotilta.
Göranista kehittyy huipputaitava radisti, josta on todellista hyötyä armeijalle. Mutta Göran pitkästyy ja sortuu ajattelemattomuuksiin. Hänen kohtalokseen koituu kuolla venäläiseen käsikranaattiin, joka osuu hänen sormiinsa kuorma-auton matkustamokopin istuimen alta ajettaessa Syväriltä kohti Joensuuta lomamatkalla kotiin. Huolimattomuudella aikaan saatu kuolema on surkea eikä kovin sankarillinen. Sankarillista on se, ettei Göran oman henkensä pelastamiseksi yritä heittää kranaattia autosta ulos, jolloin hän tappaisi ja haavottaisi ison joukon kuorma-auton sivussa rintamalle marssivia omia miehiä.
●●●
Göranin kuoleman jälkeen Martha-äiti pakottaa Petterin palaamaan väestönsuojelutehtävistä kotiin tuekseen. Lupauksena on saattaa teologian opinnot loppuun kotoa käsin ja valmistua papiksi. Martha ei vakuuttelujaan kauan muista. Petteristä tulee polttopuiden pilkkoja, puiden kantaja, veden hakija, laskiämpärin tyhjentäjä, tiskaaja, siivooja, äidin ja Frejin asioiden hoitaja sekä alinomainen äidin lohduttaja ja tukija. Petter tajuaa jäävänsä tyhjän päälle, ellei saa keskittyä saattamaan lukujaan loppuun. Äiti on omahyväinen marttyyri, joka on valmis uhraamaan vanhimman poikansa vaatimustensa alttarille. Tilanteensa tajuava Petter repäisee itsensä 26 vuoden iässä Kummelin kodistaan menemällä pikaisesti naimisiin pitkäaikaisen, salaisen naisystävänsä Mona Hellénin kanssa. Ratkaisu loukkaa äitiä vallankin, kun äiti katsoo pojan vaimovalinnan kuuluvan myös hänelle. Äiti olisi odottanut etukäteisneuvottelua. Olisihan toki hänen vanhin poikansa yltänyt parempaan avioliittoratkaisuun.
Petterin avioliittohankkeissa lukija tapaa Gunnar ja Karin Hellénin maanviljelijäperheen, joka tulee lukijalle tutuksi vuonna 2022 ilmestyneessä Lundbergin romaanissa Liekinkantajat. Liekinkantajat kertoo Mona Hellénin isästä ja äidistä kaksi vuosikymmentä varhemmalta ajalta, sisällissodan kuukausilta 1918. Marsipaanisotilaassa ollaan vuodessa 1944.
●●●
Itä-Karjalassa Syvärillä sotansa käynyt ilmatorjuntaupseeri Frej joutuu asemasodan pitkittyessä ja Saksan sotamenestyksen käännyttyä komennukselle Kotkaan, jonka satama on venäläisten kiivaiden pommituslentojen kohde. Frej rakentaa Kotkassa elämänsä, jossa viihtyy. Rauhansopimuksen ja puolustusjärjestelmien purkamisen jälkeen hänen on tehtävä ratkaisunsa elämänsä suhteen. Kouluvuosina hän oli lintsari, mutta ilmatorjuntaupseerina hän oli kokenut ammattimies. Nyt sotansa hävinnyt Suomi ei hänen taitojaan tarvitse. Martha-äidin tilalle Frejin tulevaisuuden suunnittelijaksi asettuu jälleen nainen, kotkalainen kihlattu Marja, joka odottaa häitä ja yhteistä tulevaisuutta Kotkassa.
Isoveljensä Petterin tavoin myös Frej tekee ratkaisunsa, joka on moneen suuntaan väkivaltaisen ja kunniattoman makuinen. Mutta hänen on tehtävä se, minkä hän itsensä ja oman elämänsä suhteen tietää väistämättömäksi. Hän ei halua olla Martha-äidin ja Marjan puudeli.
Summaten Marsipaanisotilas on henkilöiden välisiä suhteita kuvaava, sotavuosiin ja sodan kontekstiin sijoittuva perhetarina, joka kuvaa ihmisten keskinäistä dominointia ja vallankäyttöä ajattelemattoman itsekkäissä, kuitenkin omaa ja toisen hyvää tarkoittavissa tarkoitusperissä.
Ulla-Lena Lundberg: Marsipaanisotilas. Gummerus 2002, 496 sivua.
Annelin kirjoissa 