Joona Keskitalon Tottelemattomat on menestyskirjan aineksilla ladattu rikosromaani. Näkemässäni mainostekstissä näyttelijä Aku Hirviniemi ennakoi kirjalle kansainvälistä menetystä. Nyökyttelen. Kyllä, kyllä; siinä määrin tuoreutta juonen rakenne, henkilötyypit ja dialogi sisältävät. Kirjan aiheena on huumekauppa. Vanha rikos ja vanha rikosromaanin aihe, nyt vain uudessa ja tuoreenmakuisessa paketissa!
Tottelemattomat-romaanissa ei ratkaista rikosta vaan seurataan rikoksen tekijöitä ja sitä, miten he ajautuivat laittomuuden lavealle väylälle. Kirjan rikollisnelikosta kaksi, Pete ja Max, ajautuivat raha-asioissaan kuseen. Kaksi muuta lähtee mukaan siksi, että ammattitaidollinen haaste tuottaa kiihoketta ja onnistuminen tuo tyydytystä. He saavat näyttää nyt todellisen osaamisensa, Joonas juristina, Jesse kyberturvallisuuteen erikoistuneen yrittäjänä. He ovat vanhoja tuttuja vuosien takaa, kouluajoilta.
Koulussa nelikkoa kutsuttiin Yhtiöksi. He hankkivat taskurahaa myymällä omatekoista limua, painattamalla musapinsettejä ja t-paitoja ja lopulta Max alkoi tuoda venäläisen tuttavan kautta röökiä myytäväksi koululaisille. Jässiköiden tuottototeumat eivät olleet kummoiset. Mutta vipinä toi koulupiirissä kunnioitusta. Koulun jälkeen heidän tiensä erkaantuivat.
Max on edelleen saman sortin räpeltäjä kuin kouluaikana, nykyisin ”kaljuuntuva ja kaljamahainen simpanssi, jolla on vain yksi asia mielessään – raha.” Hänen yrityksensä myy Kiinassa tehtyjä suojahaalareita. Maxia ei hätkäytä myydä sekundaa laatuna. Hän on häikäilemätön keinottelija ja opportunisti. Nyt hän on sotkenut itsensä lohduttomiin ongelmiin. V-tukseen unohdusta hakevassa ryyppyputkessa hänen haltuunsa ajautuu tömäkkä 10 kilon erä huumeita muhkealla ja tiukalla maksusitoumuksella, kädenpuristuksella kuitattuna. Moottoripyöräkerhon puheenjohtaja, norsun kokoinen Stefu narutti varattoman humalaisen miehen huume-erän ostajaksi. Stefu myös opetti Maxin ryystämään tarjoamiaan jauhoviivoja sieraimeen. Ai, että maailma kirkastui, järki alkoi Maxin itsearvioimana leikata ja ongelmat katosivat! Mutta ryyppyputkea seurasi arki ja Max tajusi tilansa:
”Max on vihainen. Vihainen Stefulle, koska tämä käytti häntä hyväkseen. Vihainen palkkaamilleen työntekijöille, koska nämä ovat niin tyhmiä. Vihainen maailmalle, koska se ei tarjoa hänelle merkitystä, vaan ongelmia. Vihainen ruoalle, joka kertyy rasvana hänen keskivartaloonsa. Vihainen taantumalle, joka sotkee hänen raha-asiansa. Miten ihmeessä hän saa kasaan 60 000 ilman luottotietoja, maanantaihin mennessä?”
Pahoissa rahaongelmissa on myös markkinoinnin start-up-yrittäjä Pete. Innovatiivinen Pete oli kehittänyt yksilöllisen markkinoinnin suunnitelman mielenliikkeitä tulkitsevan kasvontunnistusohjelman idealle ja tarvitsi sen kehittämiseen tuntuvia sijoituksia. Kunnianhimoinen sijoitustapahtuma hulppeine kestityksineen meni kuitenkin poskelleen, kun sijoittajista vaikutusvaltaisin, härski ja upporikas Marko löi julkisesti innovaation lyttyyn ja veti tähänastisetkin sitoumuksensa Peten firmasta. Pahinta Peten ahdingossa on se, että hän oli ”lainannut” vaimonsa rahat firman kulujen katteeksi eikä hänellä ole ratkaisua, miten palauttaa ne ennen kuin vaimo huomaa tapahtuneen. Iina-vaimolla on suuret elintasovaatimukset, jotka Pete on vakuuttanut täyttävänsä. Nyt oma yritys on menossa viemäriin ja työntekijäin palkat ovat maksamatta. Peten ahdinko on syvä.
Joonas on taitava ja uuttera lakimies, jolle ratkaisujen etsintä tuo tyydytystä. Hänen ongelmansa on kuitenkin häpeämätön siipeilijä, juristi Elli, joka vie toistuvasti toisen tekemän työn kunnian itselleen ja suhteellaan esimieheen pystyy kiristämään kollegoitaan. Jos Joonas ryppyilisi, Elli syyttäisi häntä lähentelijäksi ja sana sanaa vastaan -mittelössä Elli vetäisi pidemmän korren. Joonas liittyy nelikkoon kasvaneen voimansa tunnossa. Hän tuntee olevansa haukka: hän on vihdoinkin uskaltanut asettua Elliä vastaan. Nelikossa tarvitaan Joonaksen juridista osaamistaan. Liikutaan heikoilla jäillä huumekaupassa, sillä Maxin käsiin joutuneista huumekiloistahan tarinassa on tietenkin kyse. Tehdään suunnitelma ja diili tuottojen jakamisesta. Kaikki hyötyisivät.
Jesse on kiltti ja moraalinen perheenisä, muiden mielestä jo kouluvuosina oikea partiopoika. Hän suostuu lopulta mukaan siksi, että Joonaskin suostui. Hänen kyberturvallisuusasiantuntemustaan tarvitaan.
He tajuavat nopsasti, että huumekauppa Suomessa on ällistyttävän alkeellista. He nimeävät yrityksensä Local Dealer Yhtiöksi ja hakeutuvat Dark Webbiin Silkkitielle, pimeän verkon kauppapaikkaan, missä käyttäjän henkilöllisyys on salattu. Silkkitie mahdollistaa anonyymien kauppiaiden kaupankäynnin anonyymien ostajien kanssa. Kauppa tapahtuu virtuaalivalutta bitcoineissa. Nelikon yritys onnistuu yli odotusten. Erä on myyty kahdessa viikossa ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Pete ja Max pääsevät kuittaamaan velkansa ja hulppeasti jää yli. Kun virtuaalivalutan arvo nousee, ylijäämäkin alkaa turvota.
Huumeiden nettikaupan piti loppua yhteen kokeiluun, mutta kuka lypsävää lehmää teurastaisi. Maxiin iskee mittasuhteeton ahneus. Hänestä tulee sukkelasti törsäilevä narkomaani, huumeiden ja kalliiden laatuviinojen sekakäyttäjä. (Hänen reteän elämänsä kuvaus on yksi kirjan mainioimmista osuuksista. Siinä kerronta hipoo komiikkaa.) Arvostelu- ja arviokyvytön, rahanahne juoppo kun on, hän johdattaa Peten ja Joonaksen reteesti ”ystävänsä” Stefun kotkanpesään uuden huume-erän hankintamatkalle. Kutsumattomina vieraina he ajautuvat heti sotatilaan Stefun jengin kanssa. Jos ”ensikertalaiset amatöörit” möivät pilven ennätysajassa tuottoisasti, sellaiset pika-apajat Stefu haluaa haltuunsa. Hyväuskoiset seikkailijat pääsevät lopulta pakenemaan Stefun piilolinnasta jostakin Hauhon metsistä henki vielä tallella mutta vaatteet ja asetetut odotukset menetettyinä. Stefulle Max on tästä alkaen merkitty mies, riistaa.
Riistaa siksi, että huumeareenoilla touhuaa myös huumepoliisin päällikkö Ari Kaarna. Kaarna ymmärtää, ettei sotaa rikollisuutta vastaan voiteta taistelemalla kaikkia vastaan. Se voitetaan liittoutumalla ja Ari Kaarnan liittolainen on jengi- ja huumemarkkinoiden kunkku Stefu. ”Tarvitsen syyllisiä”, hän ilmoittaa liittolaiselleen, jonka tehtävänä on osoittaa Kaarnalle sellaiset. Huumemarkkinoille juuri tyrkyttäytyneet hyväonniset tulokkaat sopivat Stefun ja Kaarnan maalitauluksi. Jos eivät itse asettaudu sellaisiksi, heille järjestetään syötti ja ansa. Mutta Stefu tuntee heistä vain rehentelevän Maxin. Narkomaanina ja alkoholistina tämä on onneksi heikkoa tekoa.
Kaikki tämä on Joona Keskitalon tarjoilemaa aperitiivia. Jesse on halukas hyppäämään nelikon kyydistä, muut eivät vielä. Bitcoin näet jatkaa nousuaan. Niinpä Tottelemattomat johdattaa Peten, Joonaksen ja Maxin Pietariin Venäjän huumemarkkinoille, kun Suomesta ei myytävää erää saatu. Max pitää itseään Venäjä-asiantuntijana kouluaikaisten röökiostosten johdosta. Venäjän huumekauppaa pyörittää yksinoikeudella Bratva, mafia. Sille suomalaiskolmikko on pelkkiä aloittelijoita ja uhkarohkeita idiootteja, kunnes Peten onnistuu herättää mafiakuningatar Alexiksen, vankilassa istuvan ukrainalaissyntyisen mafiapäällikön Semjon Mogilevitšin (s. 1946) tyttären Aleksandra Semjonova Mogilevitšin kiinnostuksen Dark Webin Silkkitiehen ja sen avulla Suomen huumemarkkinoiden todennäköiseen haltuunottoon. Yhteistyösopimus syntyy.
Sairaanloisen ahnetta Maxia lukuun ottamatta muut suunnittelevat irrottautumista huumekaupasta ja rahanpesusta perustamansa nettikasinon Coin Ruletten avulla, mutta he tarvitsevat kuitenkin ensin valtavia pääomia toteuttaakseen uudet liikevaltauksensa, missä toiminta olisi laillista. Siksi he jatkavat. Sitten jysähtää pommi: bitcoinin arvo romahtaa ja he putoavat monin verroin alkutilannetta kammottavampaan ahdinkoon. Virtuaalikurssin romahduksesta häikäisevän tappion kärsinyt Venäjän Bratva raivostuu ja vaatii jättikorvauksia. Max on kadonnut jäljettömiin ja viikkoja myöhemmin Stefu vaatii kolmikolta hulppeat lunnaat sieppaamansa ja ihmisraunioksi ”kuulustelemansa” Maxin vapauttamista vastaan.
Koiria ja juoksupoikia näistä pullistelevista kingeistä tulee, Stefu hampaitaan kiristellen huumepoliisi Kaarnalle ja Max niin Stefulle kuin nelikossa johdon ottaneelle Joonaksellekin.
Tottelemattomat-romaanissa on paljon käänteitä, kuten Joonaksen ja vastentahtoisen Jessen liikematka pankkimaailman ja rahanpesun keitaalle Gibraltarille. Mutta enää onni ei ole nelikolle myötä.
”Normirikosromaania” Joona Keskitalo lähenee päätyessään tarinansa loppua kohti tuliaseiden käyttöön. Ruumiita syntyy pariin eri otteeseen ja liikaa, kun myös mahdolliset silminnäkijät ja potentiaaliset todistajat kuuluu eliminoida. Sen, mikä nelikosta jää jäljellä, on pakotettu katoamaan ulkomaille. Mutta voiko missään olla piilossa? Sen Keskitalo kertonee lupaamassaan jatko-osassa.
Tottelemattomat-romaanin juonen juoksutus ylläpitää lukijan herpaantumattoman mielenkiinnon. Paikoin dialogi herätti itsessäni ihastusta ja – kateutta, erityisesti kohdassa, missä huumepoliisi Kaarna kuulustelee Peteä häneen liitetyn pahoinpitelytapauksen johdosta. Siinä poliisi Kaarnan rennontuntuisen kuulustelun juoksutus on herkullista. Keskitalo osoittaa olevansa kielentaituri.
Tottelemattomat on omintakeinen tarina, joka väistämättä nostaa muistinpalautusyritykseen Jari Aarnion oikeudenkäyntien julkisuuteen nostamat monimutkaiset järjestelykuviot. Keskitalo ei kirjoita Aarnio-casesta mutta mitä ilmeisimmin Tapaus Jari Aarnio on suonut hänelle anteliaan luovuuden lähteen.
Rikoskirjallisuus ei kuulu omaan kirjallisuusgenreeni. Taidanpa silti lukea myös Keskitalon seuraavan kirjan, kun se aikanaan ilmestyy. Kirjan moraalinen kysymys on tämä: Mitä tehdä lypsävälle lehmälle? Lypsää, myydä tai teurastaa? Pulma ei ole tullut koskaan eteeni.
Joona Keskitalo: Tottelemattomat. Bazar 2021, 378 sivua.
Annelin kirjoissa 