Katja Kärki: Eeled

Sanna-Reetta Meilahden suunnittelema kansi on yhtä loimuava kuin tarinan naiset.

Eeled on Katja Kärjen toinen romaani, kirjailijan luomus kiitetyn ja kehutun laestadiolaisuudesta kertovan esikoisromaanin Jumalan huone jälkeen. Eeled on elegantti, kipunoiva ja ryhdikäs. Se on maustettu sakeilla luonnon antimilla ja yrteillä. Tarina elää luonnon ehdoin.

Eeled kertoo rakkaudesta ja rakkaudennälästä, luisumisesta epäsymmetriseen yhteisöelämään sekä  myös tarpeesta luopua ja palata lapsuudesta tuttuun ja vanhaan. Kirja kertoo kolmen ihmisen, suomalaisen Kristiinan, ruotsalaisen Torvaldin ja maailman kansalaisen (ilm. ruotsalaisen) Bambin, keskinäisestä rakkaudesta ja yhteiselämästä kommuunin kaltaisissa oloissa Tukholman ulkopuolella Torvaldin äveriäältä äidiltään saamassa Aurinkotalossa lammasfarmarin naapurustossa. Pohjoismaisilla maaseutukommuuneilla oli alkunsa, kukoistuksensa ja loppunsa, niin myös Aurinkotalon yhteisöllä.

Mutta ensin Eeledistä. Hän on kirjan rinnakkaisjuonen henkilö, kolttanainen, aluksi pelkkä metsänpentu, ”pieni sättärä, nokinenäinen sittiäinen”, orpo, jonka otti suojiinsa ikäloppu äkka:
”Äkka tuoksui pihkalta ja väkevältä savulta, kun Eeled painaa päänsä tämän helmaan ja karkea käsi kutittaa nopeasti poskesta, saa Eeledin suupielet nousemaan ja silmät sirrilleen. Ja vaikka hän on metsänpentu, mikä lie peikko ja piruemon vaihdokas, äkkan tytärtä hän saa sanoa äidiksi. Se sana ei tarkoita Eeledille mitään, ja hän seuraa vanhaa äkkaa kuin varjo.”

Kärjen teoksessa pohjoissuomalaisen Kristiinan ja koltta-Eeledin elämät kulkevat lomittain ja rinnatusten, toisistaan tietämättä ja toisiaan kohtaamatta, silti toiveissa ja unelmissa toisiaan muistuttaen. Molempien osalta kyse on rakkaudesta toiseen ihmisolentoon, rakkauden täyttymyksestä ja sen rajallisuudesta. Molempien naisten mielet ovat junttautuneet syvälle saamen Suomen kallioperään ja käkkyräkasvustoon.  

Vaikka ihminen on kasvi- ja eläinkunnan suurin uhka, Katja Kärjen upeassa uutuusromaanissa Eeled luonto viimekädessä säilyy, vaikka vain kasvien juuririhmastoina.
Huidon horsmia pois, etsin kantoja, mutta en löydä. Ehkä puut on kaadettu ja juuret kaivettu ylös. Jos ei, puut jatkavat elämäänsä maan alla, niiden juuret ja juurakot yhdistyvät sienirihmastoon, ne puhuvat toisilleen, sähköttävät keskinäisiä viestejä alisessa maailmassa. Se on lohduttava ajatus. Muistavatko ne latvoissaan istuneet linnut ja tuulen suhinan lehvistössä, omenankukat ja sadosta raskaana riippuvat oksat? Niistäkö ne kertovat toisilleen? Entä me ihmiset? Mitä meistä jää, mitä me kerromme lapsillemme, lapsenlapsillemme, onko meistä kertomaan mitään, mikä joskus oli totta?

Suomalais-ugrilaisessa mytologiassa kuolleille kuuluu alinen maailma. Käsitteen käyttö Eeledissä aiheutti itsessäni lämpimän tuulahduksen. Eeled rakastuu kiihkolla porojen talvileirillä kohtaamaansa harvinaisen sinisilmäiseen kolttamieheen Evvaniin:
”Suu on kuin sudenmarja, kalmankukka, myrkyllinen mutta lääkkeeksi sopiva. Ja miehen kourat ovat ikimännyn vahvat oksat, niska kallion kiveä. Eeledin jalat ovat noidutut, mies manan nostama karhu.
Yhtäkkiä he seisovat polunmutkassa vastakkain, Eeled tulossa metsästä, marjavasu lantiota vasten, ja Evvan sinne menossa, lintuansoja kokemaan. He tuijottavat hetken toisiaan ja kumpikin tietää, mitä pian tapahtuu, mutta ei vielä, ei vielä. Vielä hetken he seisovat jalanmitan päässä toisistaan ja lintu laulaa yksitoikkoista hiipuvan kesän sävelmää.”

Juovuin Katja Kärjen kyvystä loihtia ihmisten keskiset sähköistyneet tilanteet kipunoimaan. Niin myös Kristiinan rakkaudessa. Hän kohtaa Torvaldin capoeiristain tanssikurssilla ja hänestä tulee Torvaldin shakti, Aurinko, Jumalatar, jonka Torvald vie asumaan kanssaan Aurinkotaloon. 
”En meinannut uskoa, että olin tässä, minä, vähäinen ja mitätön Kristiina, Aurinkotalon yläkerran vuoteella ja vieressäni nukkui jumalaisen kaunis ja ihana mies, jota rakastin. En enää ikinä heräisi kapeasta sängystäni tunkkaisessa opiskelija-asunnossani, jossa seuranani oli vain tahmea yksinäisyys ja päivien loputon toisto.”

Mies on syntynyt yltäkylläisyyteen ja pyrkii peittelemään sen.
”Hymähdin. Minun suvustani oli turha hakea suuriruhtinaita tai kuninkaita. Sukuni koostui metsäläisistä, töllien ukoista ja akoista, juopoista ja porovarkaista, eikä kukaan ollut piikonut hienoissa kartanoissa tai pitsihuviloissa ja saanut avioliiton ulkopuolisia lapsia, vaan jalat oli pidetty ristissä niin että ne olivat kasvaneet vänkyröiksi kuin kelopuun oksat,” Kristiina vertaa mielessään.

Kristiina haluaa olla Torvaldille luonnollinen ja loputon kuin erämaa, jota vaeltaa.
”Halusin olla hänelle jotakin, jota tutkia, johon eksyä, jonka puroista juoda ja mättäiltä poimia, johon painaa päänsä ja levätä. Halusin olla hänelle aurinko ja tähtitaivas ja koko maailma.”

Kesä oli silkkaa rakkautta ja onnea. Olisiko elämä jatkunut niin, ellei kuvioon olisi tullut myös Bambi? Torvald oli kertonut ihmeellisestä Bambista ja kun he matkustavat yhdessä Brasiliaan, Kristiina kohtaa Bambin, säkenöivän energisen, lämpimän, lumoavan nuoren naisen.  Bambi nauraa ja tanssii, ehtymättä. Bambin solakat ruskettuneet käsivarret ja pitkät sääret kurottelevat mahdottomiin asentoihin, ”hänen vahvat jalkansa olivat kuin rytmisellä voimistelijalla ja helisevä nauru soi seinillä.” Torvald on Bambista liki ekstaasissa mutta kun Bambi sulkee Kristiinan sisäpiiriinsä, Torvald ei sinne oikein mahdu. 

Myös Bambi asettuu asumaan Aurinkotaloon, sen sivurakennukseen, kutsuttuna tai kutsumattomana. Kristiina on tullut varomattomuuttaan raskaaksi ja Torvald riemuitsee ylpeänä siittäjänä. Hänen elämäntapaintiaanin idylliinsä kuuluu muodostaan pieni perhe. Rakkaustarina saa käänteen, kun paljastuu myös Bambin olevan raskaana, Torvaldille hänkin. Kristiina on raivoissaan ja loukattu, mutta kykenemättömyyttään irrottautua asetelmasta hän luisuu Torvaldin kaupittelemaan ihannekuvaan, jossa molemmat naiset kasvattaisivat yhdessä pienokaiset ja yhteiselo jatkuisi keskinäisen hyödyn harmoniassa. He elävät Torvaldin varassa, tämän äidin poikansa tilille siirtämällä kuukausittaisella elatusrahalla. Mutta väkevämmin Kristiinan sitoo paikalleen kiintymys Bambiin.  Kristiina rakastaa Bambia, Bambia enemmän kuin Torvaldia. Kristiina näyttäytyy biseksuaalina, vaikkei avointa lesbosuhdetta naisten välille synnykään.

He kasvattavat puutarhassa mitä erilaisimpia maan hedelmiä ja valmistavat viljelemistään ja ostamistaan ravintoaineista kirjavan vaihtelevia aterioita. ”Keltaisen talon keittiössä paisuivat riisit, falafelit ja makeat baklavat, sakea tuoksu tarttui Torvaldin vaatteisiin ja tukkaan… Hän ohjasi meidät istumaan keittiön tuoleihin, toi mintulla maustettua boolia, paistamaansa naan-leipää ja savupaprikahumusta.”

Aurinkotalossa pidetään juhlia ja niihin ilmestyy kitaraa soittavaa, laulavaa, tanssivaa ja humaltuvaa capoeiristakansaa. Kirjassa on syljen erittymistä kiihdyttäviä menulistoja, useimmat tavallista arkiruokaa, kuten mykkäkoulun jälkeisessä Kristiinan kattauksessa:
”Hiljaisuus oli myrkkyä. Kokkasin meille, katoin pöydän, kun lapsi nukkui ja odotin. Torvald vilkaisi pöytää eikä tullut. Kuin se olisi ollut tyhjä eikä täynnä papusalaattia, avokadodippiä, chilisalsaa, chiansiemenleipää, aurinkokuivatuilla tomaateilla maustettua humusta, falafel-pihvejä, korianterimajoneesia, hampunsiemenkeksejä. Menin makuuhuoneeseen, tuijotin ulos ikkunasta enkä nähnyt kuin sen siitepölyn likaaman lasin.”

Kristiinan ja Bambin elämä on vauvojen Nicklaksen ja Vanessan syöttämistä, vaipanvaihtoa, itkujen tyynnyttämistä, nukuttamista, pyykkiä, siivoamista, ruuanlaittoa ja puutarhanhoitoa. He hakevat voimansa toinen toisistaan vahvuutensa yhdistäen. Myös Torvald häärii, haran kanssa puutarhan irtolehtiä kasaten tai kesäkeittiössä naapurin farmilta ostettua lammasta kypsyttäen. Mutta useimmiten hän on kitaroineen poissa, jossakin ja tietymättömän ajan. Naiset eivät tarvitse häntä enää – miehenä. Bambi on rakastunut tulivuorenpurkauksen voimalla Mikaeliin. Kenties Mikael oli jossakin heidän capoeiristajuhlissaan. Bambi odottaa hänelle lasta. Se on avarakatseisuuden apostolille Torvaldille liikaa.  Jonkinlaisen muutoksen on tapahduttava. Joku heistä lähtee, ennakoi Kristiina mielessään.

Aurinkotalon kommuuni siis hajoaa. Romaanin alussa Kristiinan palaa Aurinkotalolle useita vuosikymmeniä myöhemmin mukanaan tyttärekseen ottamansa Bambin esikoinen Vanessa. Muistaisiko hän enää ajotietä Aurinkotaloon? Muistaisiko Vanessa mitään lapsuusvuosistaan siellä? Talo on rappiokunnossa, ollut autio ja hylätty jo pitkään. Joku oli niittänyt kesällä kaistaleen heinikkoa kulkupoluksi puutarhassa.

Kristiina oli suunnitellut paluutaan Suomen Lappiin Bambin ja lasten kanssa. Aie ei koskaan toteutunut, vaikka Bambi oli luvannut. Kristiina ei tiedä, missä Bambi on. Bambin häneltä kadonnut myöhempi elämä nakertaa mieltä eikä vähiten aikuistuneen Vanessan tähden.

Kolttanainen Eeled muuttaa lopulta itsensä kalaksi menetettyään Evvanin julman kuoleman jälkeen elämänhalunsa. Mutta vielä on teoksessa yksi traaginen rakkaustarina, kala-Maijan ja Kristiinan isoisän, papan keskinen. Joskus Kainuun pappa oli nuori ja saattoi kala-Maijan raskaaksi. Lialta haiseva, lumppuihin pukeutuva ja juopotteleva kala-Maija elää Kristiinan äitiä lähellä vastarannalla. Kainuun pappa vihaa leppymättömästi kala-Maijaa ja hänellä on siihen syynsä. Äiti välittää järventakaisesta naapuristaan, mierolaisesta, joka on luuskaisesta olemuksestaan huolimatta äiti ja Kristiinan isoäidistä, näiden tästä kuitenkaan tietämättä.

Luin Katja Kärjen Eelediä päihtyneenä kielen yltäkylläisyydestä ja ilmaisuvoimasta. Viehätyin rujojen keväiden, suojaavan pimeyden ja lempeästi vaippaansa käärivän kaamoksen kuvauksista. Luonnon moninaisuuden ja maagisuuden kuvaajana Kärki lunastaa tällä romaanillaan suomalaisessa kaunokirjallisuudessa kirkkaimman sijan.  Eeled on ehtaa Finlandia-palkintoainesta.

Katja Kärki: Eeled. Bazar 2021, 364 sivua.

Kategoria(t): Kaunokirjallisuus, Löydöt Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s