Voima on dystopia kaoottisesta ajanjaksosta, jossa ikiaikainen miesjohtoinen maailma siirtyy naisjohtoiseksi. Kirja on maailmalla bestseller.
Kun romaanissa Voima Moldovasta repeytyneessä mikrovaltiossa Bessaparassa vainoharhainen naisdiktaattori riistää miehiltä ihmisoikeudet, luettelo tuo mieleen natsi-Saksan juutalaisväestönsä ylle pian natsien valtaannousun jälkeen langettamat luvuttomat kiellot. Niillä (jalkakäytävien, puistojen ja julkiset kulkuneuvojen käyttökielto, teattereihin, kirjastoihin, konserteihin, kouluun, yliopistoon pääsykielto, kiellot omistaa radio, sanomalehtiä, rahaa jne.) juutalaisilta riistettiin elämisen edellytykset. Miesten ihmisoikeuksien riisto konkretisoi Naomi Andermanin kirjassa Voima ”Mullistukseksi” kutsutun historian käänteen, missä miehet alistetaan naisille, pysyvästi. Tätä historiallista käännettä Voimassa kuvataan viisi vuosituhatta myöhemmin muinaishistoriallisten tutkimustulosten paljastamana päätelmänä.
Ensireaktioni Voimaa käsissäni käännellessäni oli torjunta, ultraepäuskottava aikuisfantasia kun on kovin kaukana suosikkikirjallisuudestani. Kirjassa naiset ovat oppineet tuottamaan sähköä solisluunsa lähellä sijaitsevasta lihasvyyhdestä ja antamaan kehostaan tarkkaan suunnattuja salamaniskuja haluamaansa kohteeseen haluamallaan voimakkuudella. Iskuillaan he tatuoivat miesten ihoon pysyvän häpeän jäljet. Miesten ikiaikainen ylivalta sortuu, sillä miehillä moista sähkövyyhteä ei elimistössä ole. Miehet alkavat pelätä, aiheellisesti henkensäkin edestä.
No joo!
Mutta miksi scifin kruunaamaton kuningatar, suuresti arvostamani Margaret Atwood on toiminut yhdysvaltalaisen Naomi Aldermanin mentorina kirjan teossa? Ja miksi presidentti Barak Obama on valinnut teoksen yhdeksi vuoden 2017 lempikirjoistaan, kuten kirjan kansitekstissä kerrotaan? Kirja oli siis sittenkin syytä lukea.
Atwoodmainen ote ilmenee aivan kirjan alussa ja lopussa, missä kaksi toisiaan arvostamaa henkilöä, Neil ja Naomi, käytävät kirjeenvaihtoa Neilin kirjoittamasta muinaishistoriallisesta fiktiivisestä teoksesta. Eletään joskus 7000-luvulla jälkeen ajanlaskumme alun. Neilin teos, jonka hän ehkä julkaisee naisen, siis Naomin nimissä, sijoittuu 5000 vuotta varhempaan aikaan ja tuolta kaudelta tehtyihin arkeologisiin tutkimuksiin. Hyvin vähän noilta ajoilta on säästynyt. Neil on tiedemies ja arkeologi, joka on aiemmin julkaissut tutkimustuloksiaan tieteellisinä julkaisuina. Uusi kirja kuvaa viiden vuosituhannen takaista ”Mullistusta”. Tuossa vallankumouksellisessa kaaosvaiheessa valta siirtyi naisille. Se on siitä lähtien vallinnut kyseenalaistamattomana itsestäänselvyytenä.
Mutta Neilin (ja muidenkin) tutkimukset viittaavat siihen, että ennen ”Mullistusta” asetelma olisi ollut monella tapaa toisin. On löytynyt viitteitä jopa muinaisista miessotilaista, niin uskomattomalta kuin se 7000-luvulla tuntuukin. Kaikki on vielä oletusten ja osin kuvittelunkin varassa.
Voima-kirjan Mullistus, jolle ihmiskunnan historia ei tunne mitään vastaavaa, sisältää koko joukon omasta nykyisyydestä ja historiasta tuttuja ilmiöitä. Vyöryn katalysaattorina toimii Alice Montgomery-Taylorin, myöhemmän Äiti Eevan nostattama uskonnollinen liike, joka imaisee mukaan massoittain naisia kaikilta mantereilta. Liike ryöstäytyy kontrollista ja muuttuu lynkkaushenkisten naisarmeijakuntien käynnistämiksi hurmoshenkisiksi miesjahdeiksi teurastuksen ja seksuaalisen kidutuksen tavoittein. Kirjan naisvalta on ultravastenmielistä väkivaltaa. Silti kuvatussa on jotain oudon tuttua, ihmisen historiassa luvuttomat kerrat toteutunutta. Mieleen kumpuavat niin vuosisatojen takaiset naisiin kohdistetut noitavainot kuin oman aikamme massiivinen, maailmanlaajuinen seksiorjuus. Mutta silti.
Loppua kohti Aldermanin kirja muuttuu toimintajännäriksi sen kertoessa nigerialaisen miestoimittajan Tunden yrityksestä paeta Bessaparasta. Tunde on kirjan symppis.
Voimasta ei ole feministisen liikkeen puheenvuoroksi. Se on dystopian keinoin kirjoitettu, yksityiskohdissaan kiistattoman taidokas viihdekirja humanismiin, ihmisyyteen ja sukupuoliseen tasa-arvoon pyrkivän maailmanjärjestyksen puolesta. Kirja ei niitä manifestoi. Sen tekevät lukijan aivot automaattisesti, kun lukijassa voimistuu kapina ja vastarinta. Siihen kirjailija on uskoakseni luottanut. Niin kirjan tulkitsin.
Naomi Alderman: Voima. Gummerus 2019, 409 sivua. Suomennos Marianna Kurtto.
Annelin kirjoissa 