Cecilia Samartin: Kirottu kauneus

Cecilia Samartinin kirja Kirottu kauneus käsittelee tyttöjen ja nuorten naisten seksiorjuutta.

Minua riepoo taipumukseni lokeroida käsissäni olevaa lukemista. Halu virittyy heti, jos vaistoan lukemastani myyntikirjan tuoksahduksen. Miksi en ottaisi kirjaa kirjana, kuvausta kuvauksena, kuuntelisi avoimin mielin, onko kirjailijalla jotain sydämellään ja jos, niin mitä?

Kuubalaisamerikkalainen Cecilia Samartin (s. 1961) on painosten kuningatar,  ainakin kuuluu niiden aatelistoon. Viime syksynä kirjailija vieraili Helsingin kirjamessuilla, hurmasi tapaamansa ihmiset avoimella hymyllään, suurilla kirkkailla silmillään sekä lämpimällä ja elegantilla olemuksellaan. Hän kertoi ottavansa ammattinsa hyvin vakavasti ja valitsevansa tärkeitä aiheita. Hän haluaa  kehittyä paremmaksi kirjailijaksi.

Eräässä messutilaisuuksista hän tiesi kirjojaan luettavan paljon Pohjoismaissa, erityisesti Norjassa. Vuonna 2017 ilmestynyt Beauty for Ashes on hänen kuudes suomennettu romaaninsa. Meillä se ilmestyi nimellä Kirottu kauneus. Itselleni se oli ensimmäinen.  Pidän mahdollisena, ettei se jää ainoaksi, vaikken heittäydy faniksi. Harvoinpa heittäydyn.

Kirottu kauneus käsittelee tyttöjen ja nuorten naisten keholla käytävää maailmanlaajuista seksi- ja pornobisnestä. Tämä suunnattomiin mittasuhteisiin yltävä, huumebisneksen kanssa kärkisijasta kilpaileva verkottunut megarikollisuus on ihmisoikeusrikosryväksenä  mitä polttavin ja äärimmäisen vakava. Fiktion aiheena se on vaativa ja vaikea. Siksi se valpastutti: Onko kirja sosiaalipornoa vai lukemisen ansaitseva fiktio?

Kirottu kauneus lokeroituu kirjailijan vilpittömäntuntuisista tavoitteista huolimatta viihdekirjallisuuteen, vaikka sana kuulostaa aiheen yhdeydessä rumalta.  Viihdekirjallisuutta on joka lähtöön. Se on monenkirjavaa ja ulottuu laadultaan yhdestä ääripäästä toiseen. Kirottu kauneus tukeutuu juonen koukuttavuuteen ja seksiuhrien lukijalta saamaan myötätuntoon ja heidän kohtalonsa osalta jännittävyyteen. Henkilökuvat jäävät väkisinkin juonen ehdoille, ohuiksi ja toissijaisiksi.  Mutta aihe on siinä määrin rankka, että kirja jäi sen luettuani vellomaan aivoissani.  Kirja siis tavoitti minun tapauksessa tarkoituksensa.

Kuubalaisyhdysvaltalainen

Cecilia Samartin syntyi Kuubassa. Tytön ollessa pieni perhe emigroitui Yhdysvaltoihin. Samartin on koulutukseltaan psykoterapeutti. Hän asuu valkolaisen miehensä kanssa Kaliforniassa lähellä Los Angelesia. Nykyisin Samartin on vapaa kirjailija, joka hyödyntää kirjoissaan psykoterapeutin tietojaan ja ammatillista kokemustaan. Sitä hän tarvitsi myös kirjoittaessaan Kirottua kauneutta.

Samartin kertoi lukeneensa Kirottua kauneutta varten massiiviset määrät tietoa ihmiskaupasta: tilastoja, ihmiskaupan uhriksi joutuneiden tarinoita, tietoa taistelusta seksimafiaa vastaan ja pelastuneille uhreille tarjottavasta toipumishoidoista. Suurimmat määrät uhreiksi joutuvista ja joutuneista on haravoitu entisen itäblokin maiden ja Väli-Amerikan maiden teini-ikäisistä.

Kolmen kovakohtaloisen tytön tarina

Kirjan päähenkilöitä on kolme, erilaisin taustoin ja orjuuteen pakottamisen historioin. Heillä on sosiaalisesti heikot taustat, yhteisenä tekijänä kodin varattomuus. He päätyvät Las Vegasin, kaksi heistä seksimarkkinoille. Kirottu kauneus kertoo tyttöjen yrityksestä irrottautua orjuudestaan ja paeta kaikkialle verkostonsa ulottavaa mafiaa.

Käsittämättömän kaunis 19-vuotias Inese on lähtöisin Moldovan maaseudulta. Hän oli menossa naimisiin rakastamansa Zaimin kanssa, kun tulee kävelymatkallaan siepatuksi rinnalleen pysähtyvään pakettiautoon. ”Albanian ja Venäjän ihmiskauppiaat ovat iskeneet kotimaahasi aika voimalla. Olen kuullut arvioita että joka kymmenes moldovalainen tyttö on kadonnut eikä suurimmasta osasta saada enää koskaan mitään havaintoa”, Inese saa myöhemmin kuulla häntä auttamaan pyrkivältä poliisilta, Lucelta.

Inesestä muokataan rankoin ottein alistunut prostituoitu. Lopulta hänestä tulee japanilaisen mafiapomo Osamun henkilökohtainen seksikohde, luksuslelu mutta mafiapomolle ihmisenä arvoton, vähempiarvoinen kuin kapinen koira.

Karla on vasta 13-vuotias, pikkusiskonsa Nenan kanssa orvoksi jäävä vihreäsilmäinen kaunotar Zitlalan pikkukaupungista Meksikosta. Hänet kietoo pikkusormensa ympärille punaisella urheiluautolla ajeleva, varakas, käytökseltään sujuva rattopoika, joka hivuttautuu Karlan tuttavuuteen asteittain tytön luottamuksen hankkiakseen. Lopulta Karla tekee virheen ja nousee Ramonin kyytiin. Prostituoiduksi hän joutuu asteittain ja aluksi vastaanhangoittelematta. Sama kohtalo koittaa myöhemmin myös pikkusisko Nenaa. Ramonin ökyrikkaan perhekunnan varakkuus perustuu naiskauppaan.

Jossakin vaiheessa haisevassa halvassa amerikkalaisessa pikatienvarsimotellissa rekkakuskien panopuina heidän kohtalonsa leikkautuvat.  He eivät olisi saaneet vaihtaa sanaakaan, edes katsoa toisiaan päin.

Kirjan kolmas henkilö on vasta kymmenvuotias saparopää Sammy Ohiosta. Sammy on narkomaniäidin miesystävän insestin uhri ja joutunut lastenkotiin. Sammy on terhakka, hoksottimiltaan timantti ja toimissaan vikkeläliikkeinen, aikailematon pikkulikka. Onnettomat tapahtumat johtavat lopulta siihen, että Sammysta tulee katulapsi. Hän ei ole Samartinin tarinassa prostituoitu. Selviytymisen keinot hänelle opettaa ensin lyhyen jakson kanssamatkalainen, maankiertäjä Tom. Juna vie salamatkustajan etelään. Sammy päätyy Sin Cityyn, siis Las Vegasiin, samaan kaupunkiin kuin eri reittiä tuodut Inese ja Karla.

Karla saa kokea, että ahdingossa auttaja, hänelle kodin tarjoava humaanintuntuinen aviopari onkin sutenööripari. Karla joutuu katuprostituoiduksi. Se on seksiorjien alin asteikko. Mutta ennen sitä vaihetta hän on yrittänyt salvata nälkäänsä samoin konstein kuin Tomin opettama Sammy, ruuhkaisten hampurilaisravintoloiden pöydille jääneistä tähteistä. Ensikontakti on kilpailutilanne, jonka Karla isompana voittaa. Siitä seuraa Sammyn häpeämätön kosto. Tytöistä tulee kuitenkin myöhemmin kumppanukset.  Kun Inese tajuaa, että hänen on onnistuttava pakenemaan nopeasti, kolmikon onnistuu paeta kaupungista yhteistyöllä. Pakomatkasta erittäin heikkoine onnistumismahdollisuuksineen Samartinin Kirotussa kauneudessa on kyse.

Herää realismintaju: Juuri kukaan juuri koskaan ei onnistu. Jo yksistään kolmikon tilaisuus sopia paosta on utopistinen. Ja jos onnistuu, ehjää ihmistä seksiuhrista ei tule kuunaan. Seksiorjuus rampauttaa lopullisesti. Cecilia Samartin haluaa valaa pientä toivoa siitä, että edes yhden onnistuneen paon kautta yhteiskunnan oikeusjärjestelmä saisi otetta seksibisnesmafiasta. Tyttöjä yrittää jäljittää samanaikaisesti sekä Osamun hyvin organisoitunut ja tehokas väkivaltakoneisto että poliisin peiteroolissa toimiva agentti Luce. Molemmat jäljittäjät hyödyntävät Inesen kännykän paikannustietoja.

Tottahan kirjoittaessaan jännittävää ja hyvään onneen rakentuvaa pakotarinaa Cecilia Samartin joutuu turvautumaan tilanteisiin, jotka ovat epätodennäköisiä ja epäuskottavia. Epäuskottavuuksia tämäntyylisessä fiktiossa on pienessä mitassa syytä sallia. Perusasiaa, seksiorjien kammottavaa kohtaloa ja ongelman laajuutta ne eivät peitttoa.

Samartin ei kirjoita naiivia onnellista loppua, missä Suuri Paha saa rangaistuksensa ja pakenijoille avautuu ainakin mahdollisuus parempaan tulevaisuuteen. Miltei kaikilta osin kirjailija jättää tarinansa hitusen kesken. Toivo ja usko, kaksi ihmiskuntaa kannattelevaa voimaa, jäävät elämään. Lukijan oikeudeksi jää jatkaa Inesen ja Karlan tarinaa haluamallaan tavalla. Neuvokkaan Sammyn nuori elämä katkeaa kuitenkin eräälle rautatieasemalle.

Cecilia Samartin kertoo kiinnostavasti ja ripeätempoisesti. Samartin käyttää taitavasti takaumia, joilla palataan prostituutiota edeltäviin ja siihen johtaneisiin vaiheisiin sekä lasten sosiaalisiin taustoihin lukuisine kasautuneine ongelmineen.

Eija Kuuselan kansisuunnittelu on osuma: kolme hentosiipistä, kauneudessaan hehkuvaa ja vapautta tarvitsevaa perhosta; miten helppo ne onkaan liiskata, kuten Osamu ja häntä alemmat mafiapomot tekevät omille uhreilleen, vaikka vain pelotukseksi muille alistettavilleen.

Rankka aihe! Samartinin varhemmin suomeksi ilmestyneet kirjat käsittelevät varsin erilaisia ihmistarinoita. Kirjailija kertoi välttävänsä tietoisesti paluuta samaan aiheeseen.

Cecilia Samartin: Kirottu kauneus. Bazar 2018, 312 sivua. Suomennos Kristiina Vaara.

Kategoria(t): Kaunokirjallisuus, Viihderomaani Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s