Nuoret kapinalliset
Näemme heitä kadulla ja liikennevälineissä tavan takaa: löysään, vartalon muodot kätkevään, rumanväriseen kaapuun pukeutuneita nuoria naisia hiukset ankarasti muslimihuivin vekkauksilla peitettyinä. He ovat Aišoja, Fatimoita ja Saїdoja, aiemmassa elämässään kenties Pirjoja, Leenoja, Raisoja ja Lisbethejä. He ovat vaihtaneet uskontoa, useimmat rakastuttuaan ja mentyään naimisiin muslimimiehen kanssa.
Johanna Holmström kuvaa uudessa romaanissaan Itämaa (Otava 2013; Asfaltsänglar) yhdistelmää muslimi, mulatti ja murrosikä nyky-Helsingissä; millaisia kulttuurisia, sosiaalisia ja henkilökohtaisia ristiriitoja ja paineita monikulttuurinen käännynnäisperhe ja lasten kasvuympäristö synnyttävät.
Perheen äiti Sarah on suomenruotsalainen nainen, joka on mennyt naimisiin bussikuljettajana Helsingissä työskentelevän tansanialaismiehen Farakin kanssa ja vaihtanut samalla uskontoa. Identiteettiään vahvistava äiti muuttuu vuosien myötä yhä ahdasmielisemmäksi ja oikeaoppisemmaksi samalla kun perheen syntyperäinen muslimi-isä haluaisi normaalia perhe-elämää sanomalehtineen (haram!), televisioineen (haram!), kahvineen (haram!) ja savukkeineen (haram, haram!)
Niitä äiti ei kuitenkaan enää suvaitse, kuten ei perheen yhteisiä valokuviakaan. Lasten varjelemat ja piilottelemat muistot, lapsuuden valokuva-albumit (haram!), palavat äidin roviossa. Oikeassa muslimiperheessä ei saa olla kuvia. Äiti pakenee Koraaniin ja sähköpostikeskusteluihin uskon asioista imaamin ja kaltaistensa käännynnäissisarten kanssa. Koraaninsa hän on lukenut huolella läpi, alleviivaten, toisin kuin uskontoon syntynyt isä.
Äidin mielestä on monenlaista tapaa olla muslimi, mutta vain yksi niistä on oikea, hänen itsensä edustama. Isä on siirtynyt murrosikäisten tyttäriensä Samiran ja Leilan elämässä taka-alalle ja muuttanut pois kodista.
Itämaa on kirja täysi-ikäiseksi tulevasta Samirasta ja hänen pikkusiskostaan Leilasta ja heidän itsenäistymis- ja kasvukivuistaan. Jos ne ovat murrosikäisillä rajuja muutenkin, sisaruksilla ne ovat monin verroin rankempia. He ovat erilaisia, mulatteja ja muslimeja. Äidiltä on tarjolla vain kahlitsemista ja jyrkkiä kieltoja.
Linda loi minuun viimeisen katseen ja sanoi: − No hei, ja sitten hänet vedettiin mukaan Sussin menoon. Sussi piti häntä tiukasti vieressään ja sanoi: − Mitä hittoa, miksi sinä juttelet tuon mutakuonon kanssa? Sitten hän häipyi, eikä siinä voinut kuin asettua koulun seinänvierustalle kaikkien niiden kanssa, joissa oli pullonpohjalasit ja riesanaan änkytys. Joilla oli liian ohut tukka. Joilla oli liian isot hampaat ja pihtipolvet. Jotka olivat liian rumia leikkikavereiksi. Siellä me kaikki seisoimme ja tsekkailimme toisiamme ja ajattelimme: Voi ei. En minä sentään ihan tommoinen ole!
Yläasteen nuoret ovat särkeviä ja särkyviä, haavoittuvia enkeleitä ja haavoittavia piruja. Opettajien ainoaksi rooliksi julmassa nuorten maailmassa jää tehdä vääriä tulkintoja. Solidaarisuutta ei ole, mutta liittoutumia senkin edestä. Taistelussa luokkayhteisöasemista aseina ovat halveksunta, nolaaminen, fyysinen häpäisy ja poissulkeminen. Sen saa kokea nahoissaan myös supisuomalainen Linda, kerran luokan kellokas.
Ja silti, Holmströmin kirja kertoo myös ystävyydestä ja rakkaudesta. Sellainen on kuitenkin kätkettävä ulkopuolisilta silmiltä. Itämaa on hyvin realistisentuntuinen romaani monikulttuurisen murkkuyhteisön nuorista kapinallisista, muslimisisaruksista, alaluokkaisesta naapurin Lindasta ja skinheadistä, joka ei uskalla paljastaa koviskavereilleen haksahtamistaan muslimityttöön, Samiraan. Samira maksaa lopulta aikuistumisestaan ja erilaisuudestaan kovaa hintaa, sairaalassa koomassa.
Johanna Holmström on palkittu Suomessa ja Ruotsissa novellikokoelmastaan Camera Obscura (2011). Hänen esikoisromaaniaan Ur din längtan (2007) ei ole suomennettu. Helsinkiläinen Johanna Holmström opiskelee harrastuksekseen arabian kieltä ja on hyödyntänyt taitojaan näppärästi myös romaanissaan. Kerronnan lomaan ripoteltuja arabiankielisiä maustesanoja en kyllä ymmärtänyt (haram!), mutta arvailin (hijab!)
P.S.
Johanna Holmströmin romaanin oikeudet on myyty Hollantiin ja Saksaan. Itämaa (Asfaltsänglar) ilmestyy Saksassa syksyllä 2014.
Annelin kirjoissa 