Miika Nousiaisen Juurihoidossa tarvitaan usein puudutusta ja säännöllisesti hammaslankaa. Kansi: Elina Warsta.
Pekka Kirnuvaaralla, kahden leikki-ikäisen lapsosen pehmoisällä, voisi mennä paremminkin: isä on kadonnut Pekan elämästä tämän ollessa vasta kolmevuotias, vaimolla on leimahtanut rakkaus naapurin miehen kanssa ja hän on savustanut Pekan perheestä ja kaiken kukkuraksi hampaat lahoavat suussa. Pekka ei rohkene oikein edes nauraa. Mutta armoton hammassärky pakottaa Pekka Kirnuvaaran hammaslääkärille. Lääkärin sukunimi on yllättäen sama. Potilastuolille asettautuva Pekka tajuaa törmänneensä lähisukulaiseensa, ehkä jopa lihalliseen veljeensä, sillä mistä kadonneesta ja tuntemattomasta isästä tietää.
Siitä asetelmasta käynnistyy Miika Nousiaisen uusin, mitä nousiaismaisin romaani, Juurihoito. Pekan huonosti hoidetut hampaat tarvitsevat paitsi juurihoitoa, paljon muita nykyajan hammaslääketieteen innovaatioita.
Juurihoito on ilkamoivalla huumorilla ryyditetty tarina luonteeltaan miltei vastakohtaisista veljeksistä, jotka hammaslääkäri Eskon jarrutuksesta huolimatta tunnustavat tosiasiat ja tutustuvat, lenkkeillen. Molemmilla on samanniminen isä ja molemmat on jätetty samanikäisinä, mutta raskauttavin todiste on hammasrivistössä vitosten puuttuminen. Se on geneettistä, tietää Esko. Torjuva ja varautunut Esko ei tiedä mitään edes äidistään. Hän on varttunut kasvatusvanhempien kodissa.
Isän arvoitusta he ryhtyvät selvittämään pieneen johtolankaan tarttuen. Se vie heidät rasistisessa maineessa olevaan Lieksaan, josta Eskon tietämän mukaan löytyy serkku. Matka serkun luo vie veljekset syvälle Lieksan rasistiseen historiaan, sillä isällä on ollut vakava rakkaussuhde nuoren romanitytön kanssa. Nousiainen viittaa tarinassaan Pankakosken romaniperheiden väkivaltaiseen yölliseen häätöön yli sadan aseistautuneen lieksalaismiehen toteuttamana ja romaniperheiden kotien tuhoamiseen vuonna 1956, mikä on yksi häpeällisimmistä ja murheellisimmista tapahtumista Suomen romanien historiassa. (Lisää Pankakosken ”puhdistuksesta”: Panu Pulma (toim.). Suomen romanien historia, sivut 186−187).
Lieksan matkalla päästään kuitenkin isästä uuteen johtolankaan ja se vie veljekset Ruotsiin Södertäljeen. Siellä asuu isää vihaava katkera nainen, mutta ennen muuta hänen lapsensa, yllätyssisko, kiroile Sari, ruotsidemokraatti, jolla on erimaalaisista aviomiehistä kiukun kirjoma monikulttuurinen elämänkokemus.
Sitten paljastuu yksi sisar lisää, joltain Thaimaan saarelta. Sinne siis, koko joukko! Hammaslääkäri Esko kustantaa lystin. Villiksi äitynyt isänetsintämatka päätyy lopulta Sydneyn kautta aboriginaalien muinaisille maille Australian sisäosiin, josta löytyy vielä yksi sisar, puoliksi aboriginaali Sunday.
Ainakaan isä ei ole ollut rasisti: hänellä on ollut tärkeä ja rakas parisuhde Suomessa romanitytön ja Australiassa aboriginaalinaisen kanssa. Mutta kumpaakaan hän ei onnistunut suojelemaan ympäristön ymmärtämättömyydeltä ja vihamielisyydeltä. Molemmilta naisilta riistettiin, virallisesti pakkohuostaanotettiin, heidän lapsensa.
Isästä sisarjoukko löytää lopulta vain haudan, mutta matka ei ole turha. Kukin löytää itsensä tai ainakin kätkössä olleita piirteitä itsestään. Eniten venyy asenteissaan ja ajattelussaan hammaslääkäri Esko, joka raahattuaan miltei koko hammaslääkäriasemansa matkalaukussaan maailman ääriin pääsee tekemään jaloja tekojaan sisartensa ja heidän läheistensä hammastarhan hyväksi. Hyvät hampaat on Eskolle evoluutioin huipentuma. Ja kun omasta elämänkuplasta on uskaltanut astua ulkopuolelle, yllätyksiä riittää: Esko rakastuu, ystävälliseen ja iloiseen thaimaalaiseen hammaslääkärin apulaiseen.
Juurihoito on siis hulppea juoniromaani, jonka läpi kulkee ylikansallisen humanismin, suvaitsevaisuuden ja inhimillisen kunnioittamisen punainen lanka. Anteeksianto, välittäminen ja rakkaus ovat kirjan kantaviksi osoittautuvia elämänpilareita. Mutta Miika Nousiaisesta ei olisi kyse, elleivät kirjan henkilöt, kukin tavallaan, olisi fanaatikkoja, jopa jonkin sortin fundamentalisteja. Maaninkavaarassa se oli hulluudeksi eskaloitunut kestävyysjuoksuharjoittelu, Vadelmavenepakolaisessa ruotsalaisuuskammon käännetty parodia ja Metsäjätissä uljas kapina kylmäsydämistä työpaikkojen karsimista vastaan. Juurihoidossa ehdottomuus kulminoituu hampaisiin, riittävän pitkäkestoiseen hampaidenpesuun, hammaslangan käyttöön ja makean välttelyyn. Niistä Esko ei anna periksi, eikä hänen tarvitsekaan.
Mutta Pekka ei taivu hammaslangan käyttäjäksi. Hän on sitä mieltä, että jos ihminen on käynyt kuussa, Mount Everestillä ja Tuurin kyläkaupassa, hän pystyy kyllä keksimään kivuttomampiakin keinoja. Tuttua, viihdyttävää, humaania ja lämminhenkistä Nousiaista siis.
Miika Nousiainen: Juurihoito. Otava 2016, 332 sivua.
Annelin kirjoissa 