Ljudmila Ulitskajan Tyttölapsia on sikermä lapsitarinoita sodan jälkeisestä Neuvostoliitosta.
Kertomukset sijoittuvat Moskovaan ja ajoittuvat pääosin toisen maailmansodan jälkeisiin vuosiin ja erityisesti Stalinin kuolinvuoteen 1953. Niiden sosiaalinen haarukka on laaja: monen pikkutytön vanhemmat edustavat hyvin toimeentulevaa sivistyneistöä, mutta elämänpiiriin kuuluu myös köyhyyttä ja huono-osaisuutta.
Ytimessä on kuitenkin lasten ehtymätön kekseliäisyys, keskinäiset suhteet ja lapsille ominaiset päähänpiintymät, jotka saavat surullisia, hupaisia ja surkuhupaisia ilmenemistapoja.
Traagisin tarinoista on Ties kenen lapsi. Margaritan ja Sergon avioliittoon on tullut varjo. On sota. Kymmenen vuoden yrittämisen jälkeenkään rakastavaiset eivät ole onnistuneet saamaan lasta ja kaiken päälle Sergo on pitkiä aikoja työkomennuksella Kaukoidässä ja nyt, matkalla rintamalle hän pääsee poikkeamaan kotonaan ja rakastelee vaimonsa kanssa. Kun Sergo saa rintamalle tiedon, että vaimo on raskaana, hänen aivoonsa ei edes pääse mahdollisuutta, että siittäjä olisi hän itse. Hän hylkää vaimonsa tavalla, joka suistaa kaksostytöt tuskalla synnyttävän Margaritan järjen pimeyteen. Kaksosista, Gajanesta ja Viktorijasta, sekä tylsyyteen vajonneesta lasten äidistä pitää jatkossa huolta isoäiti Emma Ašotovna. Sodassa Sergo, ”petetty” aviomies, työntää itsensä itsetuhoisesti pahimpiin paikkoihin mutta jää kuin jääkin henkiin. Mitä tapahtuu, kun sota on ohi ja hänen on ratkaistava, minne suunnata vuosia sitten katkenneiden välien jälkeen? Tarinasta tulee Sergon.
Kaksoistytöt Gajane ja Viktorija ovat tarinan Löytölapsi keskiössä. Gajanesta kasvaa säikky ja puolustuskyvytön, kun taas Viktorija on rämäpäinen, kekseliäs ja julkea. Silti tytöt ovat toisilleen kaikki kaikessa eikä Gajane opi huomaamaan, että useimpien hänelle tapahtuvien ikävien ja kauheiden asioiden takana on hänen kaksoissisarensa juoni:
Viktorija sai nautintoa toiminnastaan siskon pelkojen valtiaana: lohdutuksen hetkinä heidän keskinäinen rakkautensa oli todella suurta, mutta he itse olivat noihin aikoihin vielä liian pieniä tajutakseen, miten vaarallisia ja vihantäyteisiä seosaineita siinä syntyi… Emma Ašotovna oli perheessä ainoa tilanteen ymmärtämiseen riittävän herkkä ja kyvykäs henkilö, mutta hän oli laatinut tiukan ja vankasti itäistä perua olevan hierarkian: ellei nyt ihan kuolema ollut kyseessä, tärkein tapahtuma elämässä oli hänen mielestään päivällinen eivätkä suinkaan lapsilauman kiistat ja välirauhat.
Yhden tapahtuman seurauksena Gajane katoaa. Mitä on tapahtunut ennen katoamista ja mitä Gajanelle tapahtuu sillä aikaa, kun äiti-Margarita herää tylsyydestään ja esittää selväsanaisen kysymyksen: Missä on Gajane?
Koululuokan köyhin ja hyljeksityin pääsee arvoon arvaamattomaan avausnovellissa Käsittätehty lahja, missä ryhmä pioneerityttöjä haluaa tavata luokkakaverinsa Tanja Kolyvanovan kädettömän tädin, joka on tehnyt ristipistoneulonnalla varpaillaan lahjan toveri Stalinille. Tonja-tädin tapaaminen nostaa esiin sen, että köyhyys ei ole suinkaan kaunista, saati jaloa.
Tanja nousee sankariksi uudelleen tarinassa Vesirokko, missä hän on tullut kutsutuksi vauraan perheen tytön, Aljonan, lastenkutsuihin tämän vanhempien ollessa kutsuttuina edustustilaisuuteen. Tyttöjoukon leikit saavat yhä villimpiä muotoja, mutta Tanja loistaa halkeamassa olevine virtsarakkoineen siksi, että hän tietää – toisin kuin muut – tyttöjen hää-, hääyö- ja synnytysleikeissä seksiasioista. Kun Aljonan vanhemmat palaavat, kodissa on kaaos ja päivänsankari vesirokossa, kuten Tanjaa lukuun ottamatta huomenna muutkin juhlijat.
Köyhien ja vauraiden lasten keskinäiset välit sekä lasten keskinäinen vallankäyttö ovat juonena myös viimeisessä tarinassa Paperivoitto. Miten käy, kun äiti pakottaa kiusatun Genjan kutsumaan lastenkutsuille pihakorttelin pahimmat vainoajat.
Tanja on keskushenkilö myös tarinassa Onnekas Kolyvanova-rukka. Siinä varattoman kodin tyttö, avausnovellin Tanja Kolyvanova, rakastuu uuteen opettajaansa Jevgenija Aleksandriin ja palvonta karkaa käsistä. Aikuislukijan helpotukseksi pahin ei sittenkään tapahdu. Tässä Ulitskajan tyylitäytettä uuden opettajan ilmestymisestä:
Neljäkymmentä paria silmäteriä porautui opettajaan, eikä yksikään hänen ulkomuotonsa yksityiskohta jäänyt huomaamatta. Hiukset välkehtivät lakankiiltoisina kuin juhlasalin flyygelin kansi, ja niihin oli todella myös suihkutettu erityistä lakkaa, jollaisen olemassaolosta planeettamme maa-alueiden tämä nimenomainen kuudesosa ei ollut vielä kuullutkaan; pienehköt huulet oli punattu hieman yli rajojen; tummanvihreät, mustan rusetin somistamat tasapohjaiset kengät sekä niin ikään tumman vihreä käsilaukku sopivat uskomattoman hyvin yhteen, ja sormessa oli litteä vihkisormus, jollaista ei noihin aikoihin käytetty lainkaan. Eikä siinä kaikki…
Kun kasvan isoksi, teetän ilman muuta itselleni tuommoisen ruutujakkupuvun, Aljona Pšenitšnikova päätti oitis, kun taas toiset kaksikymmentäviisi tyttöä, jotka eivät olleet yhtä nopeita päätöksissään, tuijottivat tuota ihmettä ällistyneinä ja tolaltaan menneinä.
Kolyvanova, jolle luonto oli ties mistä syystä suonut erittäin herkän hajuaistin, havaitsi ensimmäisenä hajuveden vivahteikkaan ja tainnuttavan tuoksun. Hän veti tätä mausteista ja hieman kyynelkanavia ärsyttävää aromia henkeensä niin paljon kuin voi, mutta ei kyennyt pidättelemään sitä sisällään vaan aivasti äänekkäästi. Kaikki kääntyivät katsomaan häntä.
− Terveydeksi, sanoi opettaja.
Kaali-ihmeessä kaksi rutiköyhää orpotyttöä, kuusivuotias Dusja ja häntä nuorempi Olga, joutuvat aamulla talviselle torille ostamaan kaaleja niin paljon kuin kymmenen ruplan setelillä saa ja lapset jaksavat raahata. Kun perin paleltuneet lapset aikuisten jonottajien röyhkeyden seurauksena pääsevät illalla lopulta ostajien paikalle, seteli onkin tippunut Dusjan reikäisestä taskusta. Onnettomalla paluumatkalla he lunta potkiskellen yrittävät löytää seteliä, turhaan. Mutta sitten tapahtuu kaali-ihme.
Tarinassa Naulat kaupunkilaispoika Serjoža joutuu viettämään kesää maalla. Mitä tapahtuu, kun Serjoža aikansa kuluksi hakkaa tarpeellisia nauloja kynnykseen ja saa isovaarista, isänsä isoisästä sen seurauksena elämänviisaan opettajan. Tarinassa Onnellinen sattuma lapsen vähältä-piti-onnettomuus toimii vuorostaan aikuisen, pihapiirin katkeran ja pahansuovan Kljukvinin mummon opettajana.
Ljudmila Ulitskajan tarinat ovat kaunistelemattomia, mutta myös hellyttäviä ja lämpimiä. Valikko on tasalaatuinen, mikä on aika poikkeuksellista vastaavanlaisille tarinakokoelmille. Tarinoissa on riittävästi tragediaa ja jännitystä, kuten elävässä elämässäkin. Useimmiten ne seikat, vaaralliset tilanteet ja lapsen mieltä järisyttävät kokemukset jäävät aikuisten katseilta havaitsematta.
Ljudmila Ulitskaja: Tyttölapsia. Siltala 2015, 218 sivua. Suomennos: Arja Pikkupeura.
Annelin kirjoissa 