Joskus viime vuosikymmenellä kirjailija, journalisti Phillip Teirin mielessä siinsi ajatus kirjoittaa kulttuurin ja politiikan moniottelijan Jörn Donnerin (1933−2020) elämäkerta. Donnerilta ilmestyi vuonna 2013 yli 1100-sivuinen omaelämäkerrallinen teos Mammutti. Teirin ehdotukseen rakentaa kirja sarjalle haastatteluja Donner ei lämmennyt. Hän tiesi itsensä huonoksi kertojaksi ja halusi säilyttää kontrollin kirjan sisällöstä itsellään. Kirjoittakoon Teir kirjan nimissään ilman hänen myötävaikutustaan.
Teir kirjoitti Donnerin kuoleman jälkeen kirjan J & B. Scenet ur ett skenäktenskap (Kohtauksia eräänlaisesta avioliitosta). Se ei ole elämäkerta. Vapaana käännöksenäni ”ehkä joku rakentaa selkeän kronologian, joka tekee kaikesta ymmärrettävän. Tai Bitten tapauksessa: joka tekee hänen elämästään ymmärrettävän.” Molemmilla kotimaisilla kielillä ilmestyneestä kirjasta tuli yksi syksyn 2023 kiinnostavimmissa ja oletettavasti myydyimmistä teoksista, kirja jossa on paljon elämäkerrallisia aineksia sekä henkilökuvaa Jörn Donnerista ja hänen aviovaimostaan Bitte Westerlundista sekä heidän yli 40 vuotta kestäneestä avioliitostaan. Kirjassaan Philip Teir yrittää tehdä oikeutta molemmille, olihan hän molempien ystävä ja Bitten ystävä edelleen.
Materiaalia oli valtavasti Donnerin massiivisessa arkistossa Åbo Akademissa ja avioparin Kruunuhaan kodissa. Kaiken seulomisessa Bitte oli suureksi avuksi, tekihän hän omaa tutkimustyötään miehestään omista tiedontarpeistaan käsin. Philip Teirin ydinkysymys näet kuuluu: ”Alla kände till Jörn Donners och Bitte Westerlunds förhållande. Men kände Bitte sin man?” (Kaikki tunsivat J.D:n ja B.W:n suhteen. Mutta tunsiko Bitte miestään?)
●●●
Jörn Donnerilla oli julkinen ja yksityinen minä. Hänelle oli tärkeää säilyttää osa minuuttaan ja menneisyyttään salattuna – kaikilta ja koko elämänsä ajan. Bitte Westerlund tiesi miehensä lasten lukumäärän (6) vasta kun Donnerin kolmas lapsi, Otto Gabrielsson, julkaisi kirjansa Vildhavre – sista brevet till pappa, jossa poika haki lähentymistä isäänsä Jörn Donneriin.
Tottahan Bitte W tiesi, että hänen miehensä tapaa naisia, yhä myös elämänsä entisiä tärkeitä naisia, eikä hän tuntenut sen johdosta mustasukkaisuutta, ei ennen kuin mystinen konsonantti tunkeutui hänen tajuntaansa. Teirin kirjassa se on merkitty kirjaimella H. Hän on nainen, johon Jörn Donnerilla oli koko aikuisuuden ja avioliiton yli kestänyt suhde. Teoksen mukaan H ei halunnut sitoa itseään Donneriin, vaan piti suhteen avoimena. Avioliittonsa aikana Donner teki H:n kanssa kaukomatkoja ja H istui Donnerin kuolinvuoteen äärellä jonakin tämän viimeisistä elinpäivistä. Kuolemaa tekevä oli kieltänyt perheenjäseniään tulemasta tuolloin sairaalaan. H oli Donnerin suuri rakkaus ja elämänpituinen muusa.
Bittessä puhkesi epätoivoinen mustasukkaisuus. Avioliitto oli rakentunut petokselle.
Bitte alkoi seuloa miehensä sähköposteja ja papereita sekä lukea hänen kirjoittamiaan kirjoja löytäen sieltä toistuvasti saman salaperäisen H:n, jonka henkilöllisyys hänelle selvisi. H tuli vastaan tavan takaa. H asu ilmeisesti pysyvästi Ruotsissa.
Jörn Donner oli intohimoinen kirjeiden kirjoittaja. Hän kirjoitti tuhansia kirjeitä ja niitä myös sai. Jossakin vaiheessa viime vuosikymmenellä hän survoi saamansa yksityiskirjeet mustaan muovisäkkiin, vei kirjeet perheen maaseutupaikkaan Tammisaaren Bromarviin ja poltti kaiken. Dokumentaristina ja kirjailijana hän tiesi, mitä teki.
Jörn Donnerilla oli lukuisia elämänsä tärkeitä naisia. Aviopuolisoita heistä olivat ennen Bitte Westerlundia nuoruuden rakkaus, kustannusvirkailija Inga-Britt Wik ja Ruotsin kustannusalan mahtisuvun Jeanette Bonnier. Jörn asui yhdessä Ingmar Bergmanin luottonäyttelijän Harriet Anderssonin kanssa kahdeksan vuotta Tukholmassa ja suhde säilyi läheisenä läpi myöhemmän elämän. Harrietin kanssa Bitte ystävystyi. Muita tärkeitä naisia Jörn Donnerin elämässä olivat Australian elokuva-alalta Penny (Penelope) Hall, joka lopetti suhteen mentyään naimisiin, sekä itävaltalainen Monica Fischer, joka oli nuorelle, rakastuneelle Jörnille tärkeämpi kuin Jörn hänelle.
Teir pyrki haastattelemaan mahdollisimman monia Donnerin elämän naisista kirjaansa. Monica tuskin muisti enää nuoruutensa suomalaista.
●●●
Rakkaussuhteet ja mustasukkaisuus, kapea näkökulma Teirin kirjasta poimittaviksi! Donner oli mammutti monessa suhteessa. Häneltä on julkaisu pitkälle yli 40 kirjaa, hän oli elokuvaohjaaja, tuottaja ja näyttelijä ja hän oli pitkän linjan parlamentaarikko, Eduskunnassa ja EU:ssa. Hän oli muutaman vuoden Suomen valtion kulttuurikonsulina Los Angelesissa. Hänen työmoraalinsa oli korkea. Hänellä oli aina meneillään jokin hanke, kirja, dokumenttifilmi tai projekti. Hän oli valtavan uuras. Hänen uransa näkyvin huippu oli ottaa Yhdysvaltain Oscar-gaalassa vastaan Oscar-palkinto elokuvan Fanny och Alexander tuottajana ohjaaja Ingmar Bergmanin tahdosta mielestään Donnerille paremmin kuuluvana. Pysti pysyi Donnerin kuolemaan asti Kruunuhaan kodissa, kunnes perikunta ”lainasi” sen pysyvästi Bergmansinstitutenille Ruotsiin.
Yksityisyydessä hän mieluiten luki, ellei kirjoittanut työhuoneessaan Rauhankadulla. Hän luki valtavasti. Hänen tiedonjanonsa oli ehtymätön ja hän vaati itseltään paljon. Hänen edelleen säilynyt yksityiskirjastonsa on massiivinen. Hänellä oli hyvä muisti. Hän halusi oppia uutta. Erityisesti häntä kiinnosti kansainvälinen politiikka. Hän oli hyvä kuuntelija, ei niinkään hyvä kertoja. Kaikesta julkisesta näkyvyydestään huolimatta hän oli introvertti. Hän oli mitä syvimmässä merkityksessä eurooppalainen. Hän matkusteli paljon ja piti siitä. Mutta kotona ollessaan hän oli pojilleen, siis avioliitossa Bitte Westerlundin kanssa syntyneille Danielille ja Rafaelille hyvä ja vaativa koti-isä. Nukkumaanmenoajasta ei tingitty.
Jörn Donner oli hyvin pedanttinen. Ollessaan EU-parlamentaarikko hän palkkasi apulaisen, jonka hän pisti vaativampiin tehtäviin kuin muut parlamentaarikot, istumaan valiokunnissa ja raportoimaan niistä. Ulkoasiainvaliokunnan hän piti itsellään. Hän vaati apulaiseltaan paljon. Jos avustaja teki virheen, Donner oli raivoissaan. Selittely-yritykseen ”Jag trodde att…” hän kivahti, ettei häntä liikuta, mitä toinen luulee vaan se, mitä tämä tietää ja osaa.
Daniel ja Rafael antavat isästään kuvan paneutuneena vanhempana. Isä vei heidät kalastamaan, saatteli heidät koulukyytiin, vei jalkapalloilevan Danielia pelaamaan useamman kerran viikossa, laittoi ruokaa ja huolehti perheen rutiineista, joista hän piti tinkimättä kiinni. Bitte-äiti oli joustavampi, ymmärtävämpi ja sosiaalisempi. Hän tykkäsi kutsua vieraita ja vastata heidän kestinnästään. Juuri vieraat ja sosiaalinen kanssakäyminen tökki avioliitossa. Kekkereiden suhteen Donner oli valikoiva. Kutsut itsenäisyyspäivänä presidentinlinnaan kelpasivat, mutta useimmat heille yhteisesti osoitetut kutsut hän salasi vaimoltaan. Sen Bitte tajusi tutustuessaan miehensä hyvin järjestettyihin mappeihin.
Mutta itse avioliitto ei ollut kaikilta osin tyydyttävä. Rakkauden ja seksin kipinä sammuivat liian pian, jo avioliiton puolivälissä Bitten ollessa vasta nelikymppinen. Mutta saunomisesta he pitivät molemmat. Bitte on syntyisin Karjaalta maalaistalosta, missä hän oli tottunut maalaistöihin, sikoihin ja niiden teurastuksiin, hevosiin ja lehmiin. Mutta hän oli jo nuoresta opiskelijasta lähtien kulttuuriin kiinnittynyt kaupunkilainen ja maailmaa nähnyt kielitaitoinen nainen. Sellaiseen itseään hulppeasti nuorempaan naiseen Jörn Donner rakastui ollessaan vielä naimisissa Jeanette Bonnierin kanssa ja nauttiessaan Bonnierien tuomaa myötätuulta.
Donner halusi Bitten kanssa lapsia, suunnitellusti. Kun hänet nimitettiin konsuliksi Kaliforniaan, hän halusi naimisiin. Syy oli taloudellinen. Suomi maksoi naimisissa olevalle diplomaatille korkeamman kuukausikorvauksen kuin sinkulle. Muistan tuolta Los Angelesin kaudelta uutisen, kuinka Donner järjesti suuren taidenäyttelyn. Teirin kirjassa kerrotaan siitä. Näyttelyn suunnitteli, toteutti ja hoiti Bitte Westerlund. Bitte halusi myös kutsuja Suomen tekemiseksi tunnetuksi. Vieraslistat tuli perustella ulkoministeriöön yksityiskohtaisesti. UM tuntui katsovat suopeasti vain amerikkalaisten journalistien kestitsemistä. Muutenkin kontrolli oli tiukka. Donnerit joutuivat perustelemaan jopa konsulaatin wc-paperin kulutusta. Kaikkinensa Jörn Donner turhautui. Hän oli ollut tunnettu Suomessa ja Ruotsissa. Los Angelesissa hän oli no body. Tunnollisena ihmisenä hän istui työpaikalla virka-ajan puuhaten mitä pystyi ja kirjoitti kirjaansa yöunien kustannuksella. Juuri kirjoittamisrauhan tähden hän oli Yhdysvaltoihin halunnut.
●●●
Philip Teirin kirjasta on julkisuudessa kirjoitettu paljon, enimmältään kuitenkin kahdesta asiasta, naisesta merkinnällä H sekä Bitten tempusta pistää osa miehensä uurnan tuhkasta kompostiin. Siinä hän rikkoi tietoisesti hautalakia. Hän kompostoi kolmanneksen tuhkasta, enin osa sai arvoisensa hautaamisen. Syynä temperamenttiseen tempaukseen oli avioparin iänikuinen riita kompostista, jota Bitte ylläpiti ja hoiti Bromarvinkesäpaikassa.
Teirin kirjasta löytyy hätkähdyttävä paljastus: myös Kruunuhaassa kertyneet biojätteet Bitte kuljetti Bromarvin kompostiin, pakastettuna. Ajomarkalla biopussi ehti sulaa ja autoon levisi hajuja. Pariskunnan keskinäiskireydelle löytyy siis järkeenkäypä selitys, ei kompostointi ideologiana sinänsä.
Pikkuisen tarinat ovat mausteita kerronnan lomassa. Yksi niistä on Jörnin isosiskon tapa kutsua Jörniä lapsuudessa Jaskaksi. Pikkuveljellä oli näet aina hirmuinen kiire ja siksi hänellä oli tapana lupailla ”jag skall”. Juorujen sarjaan kuuluu sen sijaan tämä: Eduskunnan puhemiehen Sauli Niinistön järjestämällä lounaalla kesällä 2011 tilaisuuden isäntä otti Donnerin kanssa jutelleessaan esille yllättävän aiheen: ”han vill veta hur det är att vara gift med en betydligt yngre kvinna. Niinistö har själv nyligen gift sig med den 28 år yngre Jenni Haukio.” (Hän halusi tietää, millaista on olla naimisissa huomattavasti nuoremman naisen kanssa. Niinistö oli itse hiljattain mennyt naimisiin itseään 28 vuotta nuoremman Jenni Haukion kanssa.)
Bitte Westerlund teki palkallista ansiotyötä kustantamoalalla koko avioliittonsa ajan lukuun ottamatta Yhdysvaltain vuosia, jolloin hän oli tuloitta. Harrastuksenaan hän on manifestoinut erilaisin kampanjoin lähiruokaa, slow woodia, lasten oikeuksien puolesta toimivaa Plania ja paljon muuta. Hänellä oli ideoita, energiaa ja motiivia.
En kaipaa Jörn Donnerin kokonaisvaltaista elämäkertaa, mutta saattaisin lukea kirjailija ja elokuvantekijä Jörn Donnerista kirjoitetun kokonaiskartoituksen elokuvien ja kirjojen analyyseineen ja aikalaiskritiikkeineen. Bitte Westerlund saattaisi ansaita oman elämäkerran. Syntyi kuva älykkäästä, temperamentikkaasta ja huumorintajuisesta naisesta. Syntyikö se kirjan kanteen valitusta kuvasta: hymyilevä Bitte ja ikuisen hymyilemätön Jörn, rinnatusten, puolisoiden välissä kymmenisen senttiä ilmaa.
Philip Teir: J & B. Scenet ur ett skenäktenskap. S&S 2023, 228 sidor.
Philip Teir: J & B. Kohtauksia eräänlaisesta avioliitosta. S&S 2023. Suomennos Jaana Nikula.
Annelin kirjoissa 