Oli helpotus, ettei Yhdysvaltain tunnetuimman mustan kirjailijan Colson Whiteheadin kolmas suomennettu romaani nostata yhtä hyistä oloa kuin kirjailijalta ensimmäiseksi lukemani Nickelin pojat eikä yhtä sietämätöntä pelkoa kuin Maanalainen rautatie. Kaikki kolme teosta antavat Amerikan mustalle väestölle toivon tuulahduksen, vaikkakin vain välähdyksenomaisen, Harlem Shuffle niistä anteliaimmin.
Colson Whitehead kiistää pyrkineensä ajamaan mustan väestön asemaa. Mutta nostamalla kirjoissaan esille mustiin kohdistuneen ja yhä kohdistuvan valkoisen miehen alistavan, ylenkatsovan ja väkivaltaisen vallan, amerikkalaisen apartheidin, hänestä on tullut mustien kuuluvin ääni. Hän haluaa olla kirjailija, ei tendenssikirjailija. Siinä hän on onnistunut, sillä häntä arvostetaan lahjakkaana, seuraamisen arvoisena kirjailijana niin Yhdysvalloissa kuin kaikkialla lukevassa maailmassa.
Harlem Shuffle sijoittuu lähemmäksi nykypäivää kuin rotufanaatikkoamerikkalaisten johtaman mustien lasten vankilamaisen koulukodin kuvaus (Nickelin pojat) tai fantasia yrityksistä paeta maaorjuuden ajan puuvillaplantaaseilta maanalaista rautatietä myöten pohjoiseen osavaltioon, missä maaorjuutta ei hyväksytty (Maanalainen rautatie).
Harlem Shuffle sijoittuu 1960-luvulle, mustien kansalaisoikeuksientaistelujen vuosikymmenelle. Tietoisten mustien kiistaton nimi, aikansa julkkis, on Malcolm X, nimi tosin vain mellakoiden yhteydessä kerran mainittuna. Presidentti Kennedyä ja Martin Luther Kingiä ei ole vielä murhattu ja Ku-Klux-Klan toimii eteläisissä osavaltioissa valkoisen väestön ilmiöstä piittaamatta.
Mutta on myös lisääntyvä määrä hotelleja ja ravintoloita, jotka ottavat vastaan mustia asiakkaita, vallankin varakkaita. Siihen Whiteheadin romaanissa perustaa liiketoimintansa matkatoimisto Black Star, joka etsii värillisille amerikkalaisille kotimaanmatkailijoille turvallisia reittejä, kohteita ja majapaikkoja. Black Star on kasvuyritys.
●●●
Whitehead kuvaa korruptoitunutta yhteiskuntaa, missä liikemaailma, luottomiehet poliisilaitoksissa ja tuomaristossa ja katurikolliset luovat mustien asuma-alueen valtaverkoston. Tapahtumat sijoittuvat New Yorkin Harlemiin. Katuja reunustavia liikeyrityksiä, kauppoja, kuppiloita, ruokaravintoloita, korjaamoja, kampaamoita ja pesuloita ylläpitävät mustat yrittäjät. He tavoittelevat parempaa elintasoa. He maksavat suojelurahaa, rikollisille ja kaltevalle tielle luisuneelle poliisipäällikölle. Ruskeat kirjeet siirtyvät suoraan käteen. Rikosten torjuntaan erikoistunut ja pidätysmääräyksistä päättävä poliisi Munson tekee viikoittain omien rahakuoriensa keruukierroksen. Sievoinen lisäansio kuukausipalkan päälle.
Colson Whitehead, Yhdysvaltain tunnetuimpia
ja arvostetuimpia nykykirjailijoita
”Homma menee näin”, Munson sanoi. ”Tätä kaupunkia pyörittää ruskeiden kirjekuorien kiertokulku.” Toinen tokaisu tulee jonkun muun suusta: ”Koko tämä maa perustuu varastamiseen.” Siis uudisasutuksesta alkaen.
Korruption ohessa elämä Harlemissa perustuu luottamukseen. Luottamus merkitsee henkivakuutusta. Harlemissa, rehottavan rikollisuuden pesässä, luottamuksen säilyminen tuo turvaa. Sitä Harlem Shufflen päähenkilön ei ole varaa menettää, vaikka myykin vain käytettyjä huonekaluja.
●●●
Romaanin keskushenkilö on kauppias Raymond Carney. Carney pyrkii läpivalaisun kestävään liiketoimintaan, mutta hän toimii sekä tietoisesti että tilanteisiin ajautuen laillisuuden ja laittomuuden hämärällä vyöhykkeellä. Hän ostaa kuolinpesiltä ja kalustojensa uusijoilta laadukkaiksi arvioimiaan huonekaluja ja mattoja, mutta ottaa myös vastaan serkkunsa Freddie tuomia koruja, televisioita ja kodinkoneita. Televisiot hän myy voitokkaasti korjautettuaan ne ensin käyttökuntoon Rudy Brownilla. Rudy oli kuulunut Ray Carneyta kouluvuosina piinanneeseen kiusaajajengiin, mutta nyt heidän välillään vallitsee luottamus. Freddiekin saa jälleenmyynnistä osuutensa.
Vaikka Harlem koostuu vähävaraisista ihmisistä, kaikki asuvat jossain ja tarvitsevat huonekaluja ja keittiökalusteita. Kauppa käy, vaikka liian usein vähittäismaksulla. Jalokivet Carney vie Manhattanin keskustaan juutalaiselle jalokivikauppias Buxbaumille, joka kivet luupillaan tutkittuaan ja alkuperää utelematta maksaa arvioimansa hinnan Carneylle käteen.
Carney ei kysele, mistä korut ja kodinkoneet ovat peräisin. Hän tietää, että serkku on porukoineen sotkeutunut taas johonkin. Carney katsoo sormiensa välistä. Hän tietää Harlemin lait ja käytännöt.
Carneyn isä Mike Carney oli ollut tunnettu ja kovaotteinen rikollinen, Harlemin rikollisliigojen pelättyimpiä. Freddie-serkusta tuli Raylle kuin oma veli, kun Rayn ollessa pieni poika äiti kuoli keuhkokuumeeseen ja Mike-isä vei pojan muutamaksi kuukaudeksi äidin siskolle, Millie-tädille huollettavaksi. Aikuisena Carney ymmärsi, että nuo kuukaudet isä istui vankilassa. Isän vapauduttua sovittiin, että Ray jäisi Millie-tädin kotiin pysyvämmin. Poikien välille syntyi murtumaton veljeys, joka kantaa läpi Whiteheadin kirjan.
Kun Freddie saattoi Carneyn laittomilla tempauksillaan kuseen ja sen hän teki aika-ajoin, hän pahoitteli sitä kuin nöyrä pikkuveli: ”Ei ollut tarkoitus, että sinä joudut pulaan.” Ne jäivät myös viimeisiksi sanoiksi, jotka hän sai Raylle kuiskatuksi, veriseksi lihamössöksi hakattuna. Carney oli ryhtynyt uhkarohkeaan tekoon vapauttaakseen siepatun Freddien. Ostovälineenä oli Freddien Carneyn huonekalumyymälään piilotettavaksi tuoma salkku arvokkaine sisältöineen. Carney sai kaupassa salkkua vastaan serkkunsa, joka vajosi sairaalassa koomaan ja menehtyi.
●●●
Harlem Shufflen tarina on monipolvinen ja mutkikas. Mutkikkuutta tukevoittavat paljot paikkojen ja ihmisten nimet, jotka hahmottuivat lukemisen edistyessä hitaasti. Pikkurikollisia ja suurkonnia toimii yhdessä ja erikseen, tapahtuu keikkoja, pakoja ja ryöstösaaliin piilotuksia. Carney on saanut vastoin tahtoaan luotettavan jälleenmyyjän maineen. Sen saa aikaan juuri Freddie, joka katui heti ajattelemattomuuttaan serkkunsa henkilöllisyyden hölöttämisestä. Jälleen: ”Ei ollut tarkoitus, että sinä joudut pulaan.”
Romaani on Carneyn selviytymistarina. Hänen tavoitteensa on kohentaa itsensä, Black Star -matkatoimistossa toimivan vaimonsa Elizabethin ja lapsensa asemaa hankkimalla pääomaa, jotta muutto arvostetummalle asuinalueelle voisi onnistua. Pankeista on turha pyydellä lainaa. Carneyn huonekalu- ja mattokauppa perustui rikolliseen alkupääomaan, tapetun isän auton vararenkaasta löytämäänsä kolmen kymmenen dollarin suuruiseen rahakätköön.
Mutta nykymeno ei riitä nousuun. Carney alentuu tavoittelemaan menestyneimpien mustien sisäpiirikerhon Dumas Clubin jäsenyyttä, vaikka Elisabeth tietää, että klubin jäsenet ovat roistoja joka sorkka, Elisabethin oma isä, veronkiertoa ja porsaanreikiä hyödyntävä Leland Jones yhtenä heistä.
”Moukkia kaikki tyynni, mutta näiden moukkien apu oli tarpeen jos halusi saada lupia ja lainoja ja pitää kaupungin viskaalit loitolla.”
Klubin jäsenyydestä olisi etua. Jäsenet olivat poliitikkoja, värillisten omistamien vakuutusyhtiöiden pomoja, pankkiireja ja lakimiehiä. Varsinaista valtaa käytti pankkiiri Wilfred Duke, joka vihjaa jäsenehdokkaana klubi-iltaan kutsutulle Carneylle, että riittäväsisältöinen kirjekuori edistäisi jäseneksi hyväksymistä.
Kun Carneyta rahakirjeen Dukelle toimitettuaan ei hyväksytä klubiin eikä rahanahne Duke suostu palauttamaan vastaanottamaansa rahasummaa, Carney alkaa hautoa kostoa. Siihen hän käyttää yön hiljaisimman ajan, dorvayn.
Dorvay
Dorvay on kirjassa kuin mansikat kermakakun täytteenä. Sana juontaa ranskasta viitaten sekä nukkumiseen että valvetilaan. Se on häiriintymätön luova aika iltayön ja aamuyön nukkumisten välissä.
”Keskiyöllä herättiin pariksi tunniksi, ja sitten unia jatkettiin aamuun asti. Se oli ihmisruumiin luonnollinen unirytmi ennen kuin Thomas Edison antoi meidän päättää aikatauluistamme itse.”
Whiteheadin mukaan keskiajan oppineet ovat kirjoittaneet yövalvomisesta, samoin monet tunnetut kirjailijaklassikot.
”Benjamin Franklin ylisti dorvayta päiväkirjoissaan ja kertoi käyttävänsä ajan jaloittelemalla alasti kotonaan ja luonnostelemalla uusia keksintöjä.”
Carneyn kosto on hankala toteuttaa, mutta hän saa avukseen Duken lempiprostituoidun Lauran, joka Dukea vihaavana suunnittelee koko koston koreografian. Julkisuudessa läpeensä häväisty Duke katoaa Barbadokselle tyhjennettyään ensin mukaansa monen klubijäsenen yritysten tilit. Kostosta jää Carneylle tympeä jälkimaku.
Romaanissa on rinnakkain monta keikkapiruettia, kosto Dukelle yhtenä niistä. Whitehead kytkee tapahtuneiden ryöstöjen voimakkuuskertoimiksi kaksi huippuarvokasta timanttikaulakorua. Ensimmäinen niistä joutuu vierasrikollisen Miami-Joen ringin saaliiksi. Toisessa upporikkaan ja vaikutusvaltaisen Van Wyckin perheen musta lammas, aikuinen narkomaanipoika ja Freddien paras ystävä Linnus Van Wyck ryöstää oman perheensä kassakaapin saaden saaliikseen listan ulkomaisia pankkitilinumeroita ja vanhan sukukalleuden, smaragdikaulakorun. Näiden arvokorujen takaisin saalistamiseen romaanin mutkikkaat kuviot rakentuvat.
Carney joutuu tahtomattaan sotketuksi toiseen niistä Freddien tuotua hänelle suljetun salkun piilotettavaksi. Salkun haltija, Linus van Wyckin on siinä vaiheessa kuollut ja niin käy monelle muullekin. Ryöstösaaliiden kohtaloa selvitettäessä moni miekkonen saa sen kuluessa surmansa, Miami-Joe yhtenä heistä. Käänteitä riittää.
Miami-Joen ryöstöjengille päätynyt arvokoru oli kuulunut toisen megarikollisen Clint Montaquen naisystävälle, ryöstetyn luxushotellin Theresan senhetkiselle asukkaalle. Kirjasta piirtyy kuva, että Miami-Joen ja Montaquen rikollisringit ovat Italian mafian alahaaroja, toinen genovalaisen, toinen palermolaisen sukuhaaran.
Tarinan käänteitä ei käy kertominen, mutta Carneyn onnistuu lopulta rakentaa koko bisneksensä kestävälle perustalle ja nostamaan elintasonsa alkuperäisten unelmiensa suuntaisesti.
Summa summarum:
Harlem Shufflessa on kurjuutta, rumaa kaupunkiympäristöä, loputonta rikollisuutta, valtoimenaan leviävää huumebisnestä ja narkomaniaa, mutta myös uutteraa yrittäjyyttä. Yritteliään mustan väestön enemmistö antaa kirjassa toivoa. Monet mustat ovat myös onnistuneet sinnittelemään koulunsa läpi ja päässeet jopa yliopistoon. On valmistunut mustia lakimiehiä ja noussut mustia poliitikkoja. Silti mustien valtavat yhteiskunnalliset ongelmat kulkevat läpi kirjan.
Rikollisuus lienee yhä Harlemin arkipäivää. Mutta ilmenemismuodot ja keinot ovat toiset. Raha liikkuu sähköisinä siirtoina ja rikollisuus seuraa perässä. Yritysten kassalippaisiin ei enää kerry ryöstöiskuihin houkuttelevia määriä käteistä ja arvoliikkeet sijaitsevat vilkasliikenteisten kauppakeskusten sisuksissa.
Shuffle. Sanakirjan mukaan laahaaminen (jaloin), sekoittuminen, veruke, raapaisu, metku. En sijoita mitään niistä luontevasti kirjan tarinaan. Teoksen suomentaja Markku Päkkilä jätti Whiteheadin kirjan nimen kääntämättä. Ehkä se oli yksi kääntämisoikeuksien ehto.
Harlem Shuffle on kiihkeän dynaaminen katsaus 1960-luvun Harlemista, tosin vahvasti rikollisuuden värittämä, kenties liioitteleva ja siltä osin vääristämä.
Colson Whitehead: Harlem Shuffle. Otava, Otavan kirjasto 2022, 374 sivua. Suomennos Markku Päkkilä.
Annelin kirjoissa 