Salla Nazarenko: Miehen tuoksu

”Seksin idea on se, että pääset lähelle ihmistä, lähemmäksi kuin mitenkään muuten. Läheskään aina niin ei käy. Seksi on monesti vailla yhteyttä toiseen. Silloin se on, bolševikki Aleksandra Kollontainin sanoin, sama asia kuin joisi lasillisen vettä.
Poikeuksiakin on. Kerran Tinderissä tapasin miehen, johon sulauduin kuin juustokannikka fondue-padassa.”

Mallu on hehkeä 44-vuotias nainen, valtiota ministeriössä pitkään palvelut virkahenkilö.  Ei hän rehki työpäivät pitkät vain isänmaan eduksi. Välillä hän chattailee tai selaa Tinderiä. Hän on sen asiakas. Hän kaipaa elämäänsä seksiä vaatimuksensa täyttäviltä miehiltä. Siinä ongelma onkin. Mallun ja hänen pitkäaikaismiestensä sosiaaliset koodit poikkeavat toisistaan. Kuten Göranin, tai Raffen tai Aatelisen. He edustavat varakasta ruotsinkielistä yläluokkaa, kuinka aina sattuukin.
”… havaitsin itsessäni kyvyn tuntea empatiaa näitä elämässään eksyneitä keski-ikäisiä pikkupoikia kohtaan.”

Mallu Räisänen on kouluttautunut, hyvin sporttinen nainen. Seurustelukandidaatti Juoksija katkaisee yhteydenpidon hävittyään yhteisen juoksulenkin loppuspurtissa. Keskiluokkaisena  ministeriön virkanaisena Mallu on painonsa mitassa miehiä koukuttavaa kypsän naisen seksuaalisuutta. Mutta häntä miehet eivät vie vanhempiensa luo päivällisille eivätkä sosiaalisten piiriensä cocktailkutsuille eivätkä oopperaan. Niihin daamiksi sopii paremmin Maria Haarniska, Göranin pankin kilpailevan pankkiryhmän juristi ja Mallun ulkoinen syrjäyttäjä.

Mutta aina Malluun yhteyttä hakevat miehet eivät ole suomenruotsalaista yläluokkaa. Kuten ei ollut treffioptio, joka käytti teryleenipitkiksiä. ”… mies ei kelvannut, koska hän näytti päästäiseltä ja käytti teryleenihousuja. Ei ihme, että miehet valittavat netissä naisten olevan liian nirsoja. Niinhän me olemmekin. Tällaisia meistä on tullut, kiitos tasa-arvon ja mitä näitä oli.”

●●●

Suomalaiseen kaunokirjallisuuteen on siis putkahtanut esikoisteos, joka tihkuu miehennälkää, sydänsuruja ja seksiä, mutta jossa ei kuvata ainokaistakaan rakastelukohtausta.  Ei ainoatakaan. Helsingissä asuva toimittaja ja kirjailija Sanna Nazarenko sellaisen kirjan kirjoitti, Miehen tuoksun.

Miehen tuoksu on hauska ja vetävä. Nazarenkolla itsellään on täytynyt olla parhaimmillaan hauskaa ja palkitsevaa, arvattavasti samankaltaisissa kohdin, missä omat suupieleni venähtivät yläviistoon. Kirja pulppuaa oivalluksia, paljolti asiasisältöisiä, mutta etenkin verbaalisia, ilmaisutaiteen puolelle kuuluvia. Myös Mallu on informaatikko, mikä käy ilmi, kun pitkässä avioliitossa elävä Mette on kyllästynyt arjen ennustettavuuteen, kunnolliseen aviomieheen, joka hieroo väsyneen vaimonsa niskaa, tekee tälle lämpimiä voileipiä, kuljettaa lapset harjoituksiin, liottaa uunivuoat puhtaiksi ja poistaa nöyhkät pyykkikoneen sihdistä. Nyt Mette haluaa elämän yllätyksiä ja Mallu sorvaa hänelle Tinderiin esittelyä:
”Tehdään niin, että haet seksiä hakematta seksiä.”
”Tuo kuulostaa järkevältä, mutta en tajua, miten se onnistuu.”
”Olen ministeriössä, osaan viestiä asioita sanomatta mitään suoraan. Se on työni ydintä.”

Mallu ei ole häveliäs. Hän on suulliselta anniltaan lahjakas ja suorasukainen. Hän keskustelee kulloisistakin miehistään ystäviensä Metten, Klaudian ja Robertin kanssa, palkkapäivinä naisten kesken kuohuviineillä tai terävillä aristokraattisessa Kämpissä, muulloin vaatimattomammin S-ketjun ravintolassa S-etuviiniä edessään. Hän on taipuvainen iloiseen humaltumiseen ja humalassa antaa palaa. Naiset ovat keskenään erilaisia, kommentit ja neuvot niiden mukaisia, nokkelia, suorasukaisia, kannustavia ja välillä maan pinnalle vetäviä. Nuori Robert vesijuoksukaverina on hienotunteinen kestokuuntelija.

Kulloisetkin miesystävät vellovat Mallun mielessä ja niistä naiset puhuvat. (Missä sellaisia miehistä lätiseviä naisia oikein on? En muista törmänneeni koko aikuiselämässäni. Uskotaan silti, että on.) Naisten kestopuheenaiheet eivät tee Nazarenkon kirjasta teiniromaania eikä viihdekirjallisuutta. Aikuisten kaunokirjallisuutta kaikki tyyni ja sangen laadukasta.

●●●

Göranin, Raffen ja Aatelisen hienojakoisesta erittelystä huolimatta en pystyisi rakentamaan yhdestäkään miehestä ”tyyppiä”. Yhdistäjinä ovat vanhan rahan tuoma varmuus ja huolettomuus, arkityylikäs pukeutuminen, sulautuminen sukutaustan mukaiseen kohteliaaseen käyttäytymiskoodistoon sekä ajoittainen kipuilu irtautua omasta sosiaalisesta häkistä. Eivät he tyystin halua sieltä lähteä. He kaipaavat picnicejä muuhun todellisuuteen, kuitenkin tyydyttävän tasokkaaseen. Mallun kaltaiset naiset ovat heidän loukkojaan, himojen ja viihtymisen todellisia kohteita.

Vauraus tuo itsekeskeisyyttä ja itsekkyyttä:
”Menin lentokenttähotelliin kuuntelemaan hänen allergista yskäänsä, kun hän [Raffe] oli Helsingissä välilaskun ajan. Sieltä lähdin aamulla töihin, ja hän julmistui: miten saatoin hylätä hänet. Lento lähti vasta puoliltapäivin.”

Miehillä on ongelmansa. Göran tarvitsee psykoterapiaa, Raffe AA-kerhoa, jonne ei kuitenkaan laske oikeasti kuuluvansa, alkoholisi kun ei myönnä olevansa alkoholisti. He pelkäävät häpeää. Mikään ei ole niin painajaismainen ajatus kuin joutua häpeään. He tuntevat syyllisyyttä ja huonoa omatuntoa kaksoiselämästään, jota ilman elämä olisi sietämättömän tylsää. Fyysisen kunnon ylläpito on terapiakeinoista palkitsevin, alkoholi helpoin ja petollisin.  Heillä ei ole ylisuuria mielikuvia omasta seksuaalisesta erinomaisuudestaan. Mielikuvat ovat realisoituneet pitkän avioliiton vuosina, vaimon ohjelmoitua heidän elämänsä. Rakastajatar tuo korvikkeeksi säihkettä.

●●●

Erotiikkaan kuuluvat tuoksut ja hajut. ”Ajattelin kaikkia lukemattomia miehiä, joita olen suudellut: viinan ja tupakan makuisia, ajamattomia partoja, vanhaa valkosipulia, ientulehduksen kirpeää käryä…
Yleensä mies ei halua haista itseltään: hieltä ja pahimmillaan vanhan miehen iholta, liian kauan komeroissa roikkuvilta vaatteilta, hilseeltä ja väsymykseltä. Silloin mies suihkuttaa ympärilleen pilven hajuvettä, aggressiivisin tuoksuista kuin jonkin eläimen erite…”

Partaveden kutsuva tuoksu tai sperman äitelä löyhkä. Mallu erittelee miehisiä tuoksuja lopultakin vähän. Hän haluaa olla rakastettu ja rakastunut siten, että mies on molemmin suuntaisesti sama.  Mutta hän ei ole vakiintuvaa naislajia ja siinä on hänen paradoksinsa. Elämä jatkuu samaan malliin niin kauan, kuin ministeriön muut tytöt pysyvät ravintolakeikkakyydissä.

Rattoisaa lukemistoa!

Sanna Mazarenko:Miehen tuoksu. Aula & Co 2022, 220 sivua.

Kategoria(t): Kaunokirjallisuus Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s