Laura Kolbe: Keho. Matkoja ikään, mieleen ja minuuteen

Kun Laura Kolben teos Keho. Matkoja ikään, mieleen ja minuuteen ilmestyi, julkitullut kirja oli kuin sohaisu muurahaispesään: syntyi kuhina ja säpinä. Omasta minäkuvasta kohti yleistä ja yleistettävää ammentava teos osui niin monien meistä minuuden näkyvimpään ja konkreettisimpaan osaan, kehoon; kehoon, jonka saattaa nuoruudessa asettaa ujostelematta julkisesti arvioitavaksi ja ihailtavaksi, mutta joka ikäännyttyämme tuo vanhenemisen näkyväksi armottomasti, raa`asti ja julkeasti. Itsemme lisäksi meille on herkkä asia myös se, miten muut meidät näkevät ja mitä meistä ajattelevat.

Vuosikymmenten matkalla ikääntyvä kehomme muuttuu araksi asiaksi. Nuoren aikuisuuden kenties kauniista ja sopusuhtaisesta kehosta onkin kehkeytynyt omissa silmissämme ruma. Peilikuva tuo näkyväksi olemuksen, joka muistuttaa huonosti sitä, jota muistimme on kantanut ”oikeana” fyysisenä minänämme. Ajatuksissamme olemme nuorempi kuin reaalitodellisuudessa.

Laura Kolben teos on enemmän kuin kirjan pääotsikko Keho antaa ymmärtää. Siksipä lisäotsikko. Kirja on matka minuuteen sukupolvisessa, sukupuolisessa ja kulttuurisissa konteksteissa. Kirja hakee ja löytää lähihistorian suuria tapakulttuurien ja arvojen virtoja sekä kulttuurin merkityksellisiä sävyjä yksityisten ihmisten kokemusten kautta. Keskeisin yksityisistä ihmisistä on kirjoittaja itse.
”… koetan ymmärtää edustamani mikrotason kautta – kaupunkilainen, keskiluokkainen ja koulutettu nainen – makrotason ilmiöitä.”

Sukupolviseen tarkasteluun Laura Kolbe tuo esiin neljä oman sukunsa kerrostumaa. Suomalaiset isoisä ja isoäiti edustavat yhteiskunnallista luokkanousua (Kolben ilmaisulla luokkaretkeä), nousua torppareista urbaaneiksi keskiluokkaisiksi rintamamiestalollisiksi. Lauran äiti, Pirkko Kolbe, takavuosikymmenten Helsingin Sanomien pakinoitsija Pii edustaa nousua sivistyneistöön. Äiti oli gracekellymäinen elegantti urbaani nainen. Laura Kolbe syntyi äitinsä yhteiskuntaluokkaan. Hänen ei, toisin kuin monien hänen ikäisensä, tarvinnut tehdä yhteiskunnallista luokkaretkeä. Hän on luonnehtimansa mukaan urbaani, riittävän varakas, porvarillista elämää elävä, keskiluokkainen sivistyneistön edustaja. Isovanhempien kautta on säilynyt side maaseutuun. Hänelle se on Sysmä. Hän katsoo kuuluvansa materialistiseen sukupolveen. Neljännessä sukupolvessa tytär Carolina edustaa antimateriaalista elämäntapaa ja kierrätystaloutta persoonallista pukeutumisestaan myöten.

Lukija ei eri sukupolvien edustajien koteihin kurkistamaan päästessään tunne itseään tirkistelijäksi. Kolbe on tutkija ja tiedenainen, joka tutkii yleistä ja yleistettävää yksityisten kokemusten kautta. Näin valitulla kertojanotteella Keho-kirjan kieli ei ole abstraktia tutkijakieltä, vaan elävää, konkreettista ja mausteista. Laura Kolbe on lahjakkuus kielen käyttäjänä, säihkyvä puhuja ja kirjoittaja.

•••

Johdantoluvussa Laura Kolbe likimain riisuu itsensä julkisesti kuvaillessaan muuttuvan kehonsa fyysisiä piirteitä, ikääntymistä indikoivaa vartaloaan. Peilikuva ei miellytä, mutta se on pakko hyväksyä. ”Minä ja muut haluamme elää vanhaksi, mutta emme halua näyttää vanhalta tai tuntua ja tuoksua vanhalta.” Hajuaistiltaan yliherkkä, itsekin vanheneva aviomieheni on usein maininnut vastenmielisyytensä monien miesoletettujen ”vanhan miehen hajusta”.  Oletettavasti hän tarkkailee laillani kriittisesti omaa kehoaan. Ihailen ja kadehdin hänen itsekuriaan.

Itselleni keho on intiimi asia. En viipyile mielelläni vaatteitta peilin edessä. Kuntosalin pukuhuoneen peiliseinän kautta itseni kuitenkin kohtaan monta kertaa viikossa treenin jälkeen suihkusta tultuani. Kasvojeni vanhenemisen hyväksyn, vaikken mielihyvällä. Kasvoni muistuttavat  iän karttuessa äitini ja hänen sisariensa naamahabitusta. Mutta ne reisiin ja käsivarsiin kertyneet lisäkilot! Toteutan mukavuudenhaluisen naisen itselleen armeliasta painonhallintaa (ilman dieettejä) ja sen lopputulokseen on tyytyminen. Kehoideaalini on solakka ja sporttinen. Olin parin vuosikymmenen ajan maratoonari, mutta nykyiset lenkit ovat kutistuneet 5–12 kilometrin mittaisiksi, leppeällä, kunnianhimottomalla etenemisvauhdilla. Silti: hyvä edes niin!

•••

Laura Kolben mielen, minuuden ja ikääntymisen tarkastelu on laaja-alaista ja monipuolista. Se kattaa eri sukupolvien vaihtuvat käsitykset kauneudesta, samankaltaiset käsitykset puhtaudesta ja hyvästä käytöksestä, sukupolvien erilaisuuden pukeutumisessa, meikkaamisessa ja ihonhoidossa, ravinnossa ja liikunnassa sekä erilaiset sukupuoliset stereotypiat ja odotukset kuin myös sukupolviset erot arvoissa aviollisesta uskollisuudesta. Varoitusvalona viimeisessä on Lauran venäläisen Boris-isän huikentelevaisuus. Yhdistäviä piirteitä on monia: yhteiskunnallinen nousu, vaurastuminen, kohtuullisuus, ihmisiksi käyttäytyminen, rakkaus ja välittäminen jälkipolvesta ja ennen kaikkea vankka koulutuksen arvostus. Laura Kolben lapsuudenkodissa sivistys kumpusivat sekä Boris-isän että toimittajaäidin kautta. Lauralle sivistyksen arvostus oli sisäsyntyistä.

”Vuosikymmenten jälkeen ymmärrän selvästi, että jo lapsuudessa minuun istutettiin tiettyjä arvoja ja suhtautumistapoja, joiden voimalla olen kyennyt hallitsemaan elämääni. Niitä ovat olleet ”sydämen sivistys”, kurinalaisuus ja itsehillintä, kauneudenkaipuu, kunnioitus, huumori ja kyky nauraa, pyrkimys omavaraisuuteen, terveyden, liikunnan ja hyvän ruuan arvostaminen sekä konstailemattomuus, kohtuullisuus ja rehellisyys.”
Niiden risteyksessä on muokkautunut kirjoittajan ”minä”, oma minuus.

Olemme enemmän kuin hartioiden päältä nouseva päämme. Mieli ja keho kuuluvat yhteen. Laura Kolbe luonnehtii kehoa työkaluksi. Se on elämisen ehto. ”Suhde omaan kehoon on ihmisen perustavanlaatuinen syvätunne. Ilman runkoa ei ole elämää, ei olemassaoloa, ei eksistenssiä.”

Laura Kolben Keho-teos on kiehtovasti laadittu karttakirja vapaaksi kehohäpeästä.

Laura Kolbe: Keho. Matkoja ikään, mieleen ja minuuteen. Kirjapaja 2022, 213 sivua.

Kategoria(t): Kulttuurihistoria, Tietokirjallisuus Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s