Sebastian Fitzek: Matkustaja 23

Risteilyaluksilla katoaa vuosittain yli 20 matkustajaa, kirjoittaa Sebastian Fitzek aihetta käsittelevässä kirjassaan Matkustaja 23.

”… kiitän teitä siitä, että yli kymmenen tuhannen vuosittain ilmestyvän kirjan joukosta olette onkineet juuri minun teokseni…”, kirjoittaa nyky-Saksan menestyvin jännityskirjailija Sebastian Fitzek kirjansa Matkustaja 23 lopussa. Näppärästi muotoiltu. Todellakin: Olin tietoisesti poiminut kirjan ostoskoriini hamutessani joulun alla itselleni jouluajan lukemistoja. Edellisenä keväänä häneltä lukemani Potilas oli jysähtänyt. (Kolmannen kanssa oli huonompi onni: luokittelin kirjan roskakirjallisuudeksi. Nimen olen unohtanut.)

Niin Potilaassa kuin Matkustaja 23:ssakin lähtökohtana on lapseen kohdistuva rikos. Sellainen on häijyä luottavaa. Tuoreimmassa kirjassa rikos on pöyristyttävän vastenmielinen, äidit rahanansainnassa myymällä omaa lastaan pedofiileille. Oli pakko pohtia kirjailijan vastuuta, kun hän rakentaa jännityskirjansa uhreina puolustuskyvyttömät lapset. Lapsiin kohdistuvat rikokset kumpuavat kuitenkin todellisuudesta. Mutta Matkustaja 23:ssa ensimmäinen niistä tuntui toimivan jännitysromaanin starttiryyppynä, yhden sortin aperitiivina. Siinä rikostapahtumaan osalliset saadaan poliisiryhmän huolellisen suunnitelman mukaisesti ”rysän päältä” ja hitusen ennen sitä kiinni. Se onnistuu vain, kun pääsuorittajana on pitävää todistusaineistoa tallentava rikolliseksi naamioitunut poliisi.  

Fitzekin kirjan keskushenkilö on poliisipsykologi Martin Schwartz. Hänen toimenkuvansa on soluttautua rikollisten joukkoon. Kirjan irrottua kammottavista aloitusluvuistaan Schwartz saa omalaatuisen puhelun, joka saa hänet matkustamaan Southamptoniin ja nousemaan siellä The Sultan of the Seas -alukselle viivähtääkseen laivalla vain välttämättömimmän ajan. Laiva on uiva pikkukaupunki ilman poliisiasemaa tai järjestyksenvalvontaa. Se on kaupunki, jossa heti kannelle astuttua on jonkin takapajuisen banaanivaltion oikeusjärjestelmän armoilla, valtion, jonka lipun alla laiva on aikoinaan laskettu vesille.

Sultan on viimeisin laiva, mihin Martin haluaisi astua. Viisi vuotta sitten hän oli silloisen vaimonsa Nadjan ja Timmy-poikansa kanssa Sultan of the Seas -aluksen Atlantin risteilyllä, kun hänen vaimonsa ja pikkupoikansa katosivat. Ainoaksi selitykseksi jäi laajennettu itsemurha. Martin Schwartzin on ollut mahdotonta käsittää itseensä kohdistunutta ja hänet raunioittanutta onnettomuutta. Nadjassa ei ollut näkynyt häivähdystäkään masennuksesta tai henkisestä epävakaisuudesta. Hän oli valoisa ja elämäniloinen nainen.

Kun alus irrottautuu satamasta, Martin on yhä laivassa ja kiedottu eriskummalliseen ongelmaan. Liki vuosi sitten laivalta katosi niin ikään äiti ja lapsi, Naomi Lamar ja hänen pikkutyttönsä Anouk. Etsinnät olivat massiiviset, mutta selitykseksi jäi äidin tekemä itsemurha ja lapsen vienti mukanaan mereen. Tapaus oli näkynyt tummina varjoina partaalla kannen valvontakameran nauhalla. Mutta hiljattain, myöhään illalla laivan yhtä siivooja Shahlaa päin oli rynnännyt kannen mutkassa kadonnut Anouk. Tyttö oli viskannut jotain roskakoriin. Sieltä löytyi virttynyt nallelelu, jonka Martin tunnisti myöhemmin Timmyn lempinalleksi.

Tyttöä pidetään nyt äärimmäisen salaisessa paikassa. Häneen ei saada kontaktia, sillä hän ei puhu. Vastuu hänen puhtaudestaan, turvallisuudestaan ja ruuastaan on laivasairaalan henkilökunnasta sairaanhoitaja Elena Beck. Martinia on pyydetty auttamaan poliisipsykologina. Hän saa kulkukortin, jollainen on vain sairaanhoitajalla ja luottosiivooja Shahlalla. Anoukin säilytystilat ovat risteilymatkustajilta tunnistamatta jäävän henkilökuntakerroksen päädyssä. Martinilla herää kysymys, jos Anouk on elossa ja ollut jossain kaikki nämä kuukaudet piilotettuna, onko Naomi yhä elossa ja siinä tapauksessa missä.

Matkustaja 23:n aiheena ovat laivoilla tapahtuvat itsemurhat ja katoamiset. Niitä tapahtuu kirjan mukaan vuodessa yli kaksikymmentä. Kapteeni Daniel Bonhoeffer purkaa henkistä ahdistustaan  Martinille ja kertoo tälläkin risteilyllä olevan matkustajan 23. Kapteeni ja Elena-sairaanhoitaja ovat kihloissa. Kapteenin painostaja on häntä niskaan hengittävä varustaja. Kirjan asianosaisille muodostuu käsitys, että perillä New Yorkissa on edessä aluksen myynti uudelle omistajalle ja ennen kauppakirjan allekirjoitusta yhtään uutta katoamista ei saa tapahtua. Jos tapahtuisi, viranomaisille siitä ei ilmoitettaisi. Uutisjuttua ei tarvita.

Risteilyllä ovat matkustajina myös äiti Julia Stiller ja hänen teini-ikäinen tyttärensä Lisa. Kapteeni on Lisa kummi ja siksi Julia uskoo heille lahjaksi tulleen kalliin risteilyn olevan lahja Lisan kummisedältä. Kun hän myöhemmin kiittää lahjasta kapteenia, selviää, ettei näin ole. Lahjoitusristeily on tuntemattomalta antajalta. Ennen kuin Sultan of the Seas on lähtenyt Southamtonista, Julia saa puhelun nuorelta rakastajaltaan, tyttärensä opinto-ohjaajalta Tomilta. Tom rukoilee heitä luopumaan risteilystä. Perustelu löytyisi videolta, jonka linkin hän lähettää heti Julialle. Kun Julia on nähnyt itsensä järkyttäneen videon, hän alkaa pelätä Lisan aikeita. Lisa saattaa suunnitella itsemurhaa syynä nettiin levinnyt hänet häpäissyt ja huoraksi leimannut video. Julia myös tietää Tomin maanneen ainakin kerran alaikäisen Lisan kanssa.

Kirjassa on lisäksi omalaatuinen sivuhenkilö, suuressa hyttikodissaan asuva pysyväisristeilijä Gerlinde Dobkowitz, iltayöstä omia ”tutkimuksiaan” autioituneilla kansilla pyörötuoleineen tekevä vanhus. Juuri hänen kummallinen soittonsa Martin Schwartzille sai tämän pyörtämään päätöksessään olla koskaan astumatta Sultaniin. Dobkowitz on eräänlainen neiti Marple. 

Matkustaja 23 on rikosryteikkö ja samanaikaisten tapahtumien näyttämö. Vaatimattomimpia ovat pikkukonnat, hyttivarkaat, jotka myös sotkeutuvat tapahtumaketjuun. Martin edistyy Anoukin suhteen, kun tyttö sanoo yksittäisiä irrallisia sanoja ja piirtää lehtiöön kummallisia koukeroita. Anoukin oudot merkit ovat kuin salakieltä, joista Martin yrittää löytää mieltä tai vihjeitä. Yksi kuvioista on syvä lieriö. Jossain laivan uumenissa täytyy olla sellainen, vaikkeivat laivan pohjapiirrokset paljasta mitään. Martin pääsee tutkimaan laivan tekniset uumenet. Hän palaa tyhjin käsin.

Kun paljastuu laivasta löytyvän vielä yksi tutkimaton paikka, Fitzekin tarina lähestyy kliimastaan. Jossain ruuman perällä on käytöstä kauan sitten poistettu laivajätteiden mereen laskemiskoneisto. Siinä oli puristettu jätteet jätelieriötä myöten laivan alle mereen potkureiden silvottavaksi. Lukija ei ole tiennyt, missä ollaan, mutta sen kylläkin, että lieriön pohjalla kituu Naomi Lamar.  Häntä on kuukausia kiduttanut ”Hämähäkki”, joka vaatii häntä köydellä pohjalle laskettavalla tietokoneella vastaamaan kysymykseen: ”Mikä on pahinta, mitä olet koskaan tehnyt?”  Naomi on tunnustanut pettäneensä miestään. Vastauksesta koitui hänelle kammottava rangaistus. Ei riittänyt Hämähäkille. Naomin myöntää pettäneensä miestään järjestelmällisesti rahaa vastaan. Vastauksesta seurasi uusi rangaistus. Rangaistukset ovat tyyliä nälkään näkevälle valkeita matoja kuhiseva riisikulho tai kulhollinen Naomin lutikoiksi tunnistamia vilistäjiä. Naomi toivoo enää vain omaa vapautustaan kuoleman kautta. Julma leikki päättyy Naomin uuteen tunnustukseen ja tällä kertaa se kelpaa Hämähäkille. Lieriön pohja alkaa sentti sentiltä liukua auki.

Jännityskirjat eivät pääty tietenkään näin. Jotakin on tapahtuva, jotta Hämähäkin henkilöllisyys selviäisi. Kliimas-tilanteessa on läsnä ainakin neljä muuta henkilöä: Martin, äitinsä kohtaava Anouk, Shahla ja Elena.

Ihmissieppausten, itsemurhien, pedofilian, kidutuksen ja sarjamurhien mysteeriä ei kuulu paljastaa. Joku tai jotkut laivassa ovat kuitenkin asialla ja jossakin on henkilö, joka ostaa risteilyn netistä löytämilleen ”sopiville” äideille ja lapsille lähetettäväksi lahjana tai satumaisena veikkausvoittona. Myös Martinin henkilökohtainen tragedia paljastuu. Toimijalle Nadja oli virhearvio ja päätyi naisen murhaan. Ruumiin toimija hävitti heittämällä todisteet yli laidan. Mutta Timmyn Martin saisi takaisin, viisi vuotta vanhemman ja arvattavasti lapsuutensa unohtamisen kautta menettäneen. Lapset selviävät aluksi unohtamalla ja kieltämällä, vaikkei kokemaa pääsekään pakoon koko ihmiselämän mitassa.

Kirjailija lienee kustantajalle onnenkantamoinen päätellen siitä, että kustantaja julkaisi peräti kolme Fitzekin kirjaa saman vuoden sisällä. Matkustaja 23 oli niistä toinen..

Sebastian Fitzek: Matkustaja 23. Bazar 2020, 426 sivua. Suomennos Sanna van Leeuwen.

Kategoria(t): Rikosromaani Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Sebastian Fitzek: Matkustaja 23

  1. Marja Delaini sanoo:

    Käsittääkseni tämä kirja on kirjoitettu niin viileästi kuin kirjailijalla ei olisi mitään inhimillisiä tunteita henkilökuvissaan. Ainoa lämpimästi kuvattu suhde on etsivän kaipaus Timmy-poikaan. Juoni on kyllä mielikuvituksellinen ja ehkä sen takia romaani on filmattu, näkyi ainakin Itävallan tlevisiossa.
    On niitä paljon parempia dekkareita kirjoitettu…..

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s