Jari Järvelä: Aino A.

Jari Järvelä on romaanissaan Aino A. liikkeellä merkittävällä aiheella. Hän kirjoittaa avoimeksi perimämme kulttuurisen tietämyksen sukupuolittuneisuuden, kuten myös omaksumiemme asenteiden sukupuolittuneisuuden ja väittää samalla tapahtuneen yhden räikeistä kulttuurisista petoksista. Tämä kansainväliset mitat saanut petos koskee teoksen mukaan arkkitehti Aino Marsio-Aaltoa (1894−1949), kansallisen suurmiehemme Alvar Aallon työtoveria ja ensimmäistä vaimoa.

Järvelän Aino A. on tositapahtumia myötäilevä fiktio innovatiivisesta ja tuotteliaasta naisarkkitehdistä, jonka julkisuushurmuri-aviomies piti katveessaan ja jolta on näin ollut helppo ummistaa silmät. Itseään korostamattoman Aino Marsio-Aallon (”kaino-Ainon”) koko työuran läpi ulottuva tuotanto meni Alvar Aallon nimiin eikä Alvar häpeillyt omia vaimonsa luovuutta nimiinsä. Virallinen suunnittelijahan oli Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto. Aino oli sen toinen puolikas, kokopäivätoiminen arkkitehti, muttei yhdenvertaisena firman nimessä. Häntä luultiin sisustus- ja koristesuunnittelijaksi, ei rakennusarkkitehdiksi. Hän oli täysimittaisesti molempia.   

Teos oli itselleni kuin kirjallinen Vesuviuksen purkaus. Sinne, tuhoutuneen Pompeijin raunioille Vesuviuksen juurelle Järvelä saattaa kirjan alussa juuri valmistuneen arkkitehti Aino Marsion käyskentelemään opiskeluaikaisten ystäviensä Aili-Sallin ja Ellin kanssa. Järvelä kirjoittaa romaanissaan näkyväksi sen, miten piintyneen sukupuolittuneita meidän kulttuuriset käsityksemme ja asenteemme ovat. Vasta nyt, yli 70 vuotta arkkitehti Aino A:n kuoleman jälkeen hänen elämästään ja tuotannostaan on kirjoitettu kirja. Hänen puolisostaan lienee kirjoitettu niitä hyllymetrin verran. Aino A. ei ole silti elämäkerta.

Aino A. on kerrassaan mainio teos. Se rohkenee kaataa Alvar A:n suurmiehen jalustalta ja monessa mielessä suorastaan liiskata hänet. Tämän romaanin jälkeen on suorastaan pakko katsoa Alvar Aallon nimiin pantuja rakennuksia ja huonekaluja monilta osin Ainon ideoimina ja paljolti suunnittelemina. Laineiset, kaareutuvat aaltomuodot ovat Ainon. Järvelän mukaan ainakin Viipurin kirjasto on kokonaan Ainon työ. Yhteisiä töitä oli paljon, muiden muassa Otaniemeen noussut simpukan muotoinen Teknillinen korkeakoulu, Dipoli, Kotkaan Sunilan sellutehdas kaikkine asuin- ja sivurakennuksineen sekä funkkistyylinen Paimion keuhkotautiparantola. Finlandia-talon piirsi Alvar Aalto vaimonsa kuoleman jälkeen ja riemuitsi voidessaan vihdoin käyttää seinäpinnassa marmoria, jonka käyttöä Aino aina esteli.

Maailmanlaajuinen myyntimenestys, kolmijalkainen, helposti pinottava ja taaksepäin keikkujalle epävakaa jakkara oli Ainon luomus. Järvelän mukaan hän sai siihen idean hotellihuoneen jalkarikkoisesta pöydästä, jonka äärellä hän kirjoitti kortteja kotimaahan valmistumisensa jälkeisellä Italian matkalla. Järvelä panee Ainon kirjaamaan kaikenlaista näkemäänsä ja ideoitaan Käpy-vihkoonsa. Sen Alvar muurauttaa vaimonsa kuoleman jälkeen Finlandia-talon seinärakenteisiin, siis Järvelän romaanissa.

●●●

Aviopuolisoiden yhteistyö toimi koko avioliiton ajan hyvin. Molemmat tekivät omia suunnitelmiaan ja lähettivät niitä nimimerkin turvin arkkitehtikilpailuihin. Jos tilaus tuli ja työ oli puolivalmis, myös toisella oli mahdollisuus ehdottaa näkemyksensä piirustuksiin. Järvelän mukaan jo opiskeluaikana Alvar Aaltoa olisi pidetty epätarkkana piirtäjänä. Hänen viivansa oli huolimaton, summittainen. Aino A.:n mukaan Alvarilla oli kuitenkin suuret luulot itsestään. Ja suuri suu. Hän oli kerskailija ja taivaanrannan maalari. Myös myöhemmällä urallaan hän lumosi ja hauskutti kuulijoitaan lennokkailla ja suuruudenhulluilla puheillaan.

He törmäsivät opiskeluvuosien jälkeen toisiinsa Jyväskylässä, jonne Aino oli tullut töihin piirtäjäksi arkkitehti Wahlroosille. Alvar asui tuolloin kellarihuoneessa, jonka hän oli nimennyt arkkitehti- ja monumentaalitaiteen toimistokseen ja kodikseen. Järvelä ei kuvaa romanssia tai naimisiinmenoa. Jossakin vaiheessa he vain työskentelevät rinnakkain. Alku on tuskaista. Tilaukset eivät mene kykyjen mukaan vain suhteiden kautta. Sellaisia heillä ei ole. He yrittävät saada töitä avoimien kilpailujen kautta. Niin loi uraansa naisarkkitehtinä myös Vivi Lönn.

Koulutusvuosinaan Alvar oli ihastunut antiikkiin. Hän halusi rakentaa Jyväskylästä Suomen Ateenan. Pantheonin esteenä oli kuitenkin puita kasvava harju. Sen hän haluaisi parturoida. He rakensivat huviloita, kuten Vivi Lönn, ja jonkin rukouskappelin. Alvar sai rakennettavaksi Jyväskylän Työväentalon ja siitä Alvar piirsi unelmaluomuksensa antiikin pylväineen. Työläiset ansaitsevat parasta! Paljon myöhemmin, kun häneen lopulta upposi funktionalismin idea, hän häpesi työväentaloa ja olisi halunnut repiä sen alas, siis Järvelän fiktion mukaan. Kun Aallot tekivät häämatkan Italiaan ja Alvar näki Firenzen, hän alkoi unelmoida Jyväskylästä Suomen Firenzeä. Hän haki ulkoista näyttävyyttä, mutta oli epäkäytännöllinen toisin kuin käytännöllisyyttä ja valoa korostanut Aino.

Epäkäytännöllisyys kukoistaa Alvar Aallon piirtämässä Jyväskylän korkeakoulussa. Alvar unohti Ainon jankuttaman ihmismittaisuuden. Ulkoa suurta, sisältä pientä:
”… maailmaa syleilevien ajatusten sijaan opiskelijat muistavat päärakennuksen ahtaista vessoista, joiden kopperoihin pitää peruuttaa. Silti ovia ei saa kiinni. Tenttisaleista, joissa pitää ährätä vastauksia polvet suussa, vanerinkappale kirjoitusalustana. Epäsuorassa valaistuksessa, joka ilahduttaa opiskelijoiden sijasta optikoita ja silmälääkäreitä.”

Heidän arkkitehtoniset ihanteensa olivat törmäyskurssilla ja vasta vuosien jankutusten jälkeen heistä hioutui samansuuntaisesti työskentelevät ammattilaiset. Ainon aaltoileva kaarimuoto terävien kulmien ja laatikkomaisten rakenteiden sijasta vakiintui arkkitehtiparia identifioivaksi piirteeksi. Kaarimuoto löysi ratkaisun tuoleihin ja huonekaluihin, valaisimiin ja rakennusten linjoihin.

●●●

Aino A.:ssa Alvar Aalto suistuu jumalaiselta jalustaltaan. Jari Järvelä tekee Alvar Aallosta paljolti jäljittelijän, kopioijan ja matkijan, kuten yrityksissään saada Jyväskylään Italian katedraalien kaltaisia uljaita kirkkoja.
”Mies ei ole antanut periksi kirkkovaltuuston penseydelle. Hän on piirtänyt uuden ehdotuksen Jyväskylän kaupunginkirkoksi. Se näyttää juuri samalta kuin Santa Maria digli Angelin luostarin kappeli, jonka he näkivät häämatkalla Firenzessä. Brunelleschin käsialaa sekin kuten Duomon kupoli.
Alvar ei ole tottunut antamaan periksi. Vaikka sekin olisi joskus hyvä taito. Aino itse ei ymmärrä mikä vimma Alvarilla on puskea italialaisia rakennuksiaan joka paikkaan. Ja vielä suoria kopioita todellisista näkemistään rakennuksista. Ja sitten mies väittää, että keksii niitä omasta päästään.”

 Jari Järvelän kuvaama suurmies on omahyväinen pullistelija, itseriittoinen, suhteellisuudentajuton, itsekeskeinen, yliampuva, röyhkeä, kyltymättömän kunnianhimoinen, suuruudenhullu pullistelija ja monessa tilanteessa jopa pelle. Alvar uskoi olevansa renessanssinero. Järvelä ruhjoo häntä siinä määrin, että on vaikeaa uskoa hänen kirjoittaneen suuren kaunokirjallisen huijauksen ilman vahvoja, todennettuja perusteita. Järvelä kertoo teoksensa taustat kirjan lopussa. Toisaalta vaikka Aino oli vahvatahtoinen ja kipakka nainen, hän myös imarteli ja jopa liehakoi miestään. Heidän keskinäinen suhteensa oli lämmin ja rakkaudentäyteinen, vaikka Järvclän mukaan Alvar arvosteli jatkuvasti Ainon pulleutta ja arkisuutta. Ainon olisi kuulunut laihtua.

”Muiden silmissä olin pelkkä varjo. Haalea varjo, mutta pullukka. Alvar olisi halunnut siromman varjon.
Olin kyllä laihdutuskuurilla läpi elämäni, ja silti olen pullukka. Kun halusin ostaa kakkua, Alvar sanoi noh, noh. Sitten hän söi minunkin kakunpalani. Itävallasta Alvar piti erityisesti, kun siellä oli sacheria. Niitä hän tilasi kerralla kaksi ja söi molemmat, jotta minä laihtuisin.”

Aallot elivät jatkuvissa rahaongelmissa. Alvar oli suurieleinen rahankäyttäjä, megatuhlari, joka kestitsi juomin ja aterioin seuralaisiaan ravintoloissa (selityksinä suhteiden hoito) ja käytti tolkuttomasti takseja, vaikka oma autokin hankittiin. Taloudenpito oli Ainon vastuulla, mutta hän joutui saapuneiden laskujen edessä vain tajuamaan jo tapahtuneet.

He velkaantuivat kaikkialle ja painava syy vaihtaa asuinpaikkakuntaa oli pakoilla velkojia – ja Alvarin naissuhteita. Lainaa pankeista he eivät enää saaneet, eivät Jyväskylässä, eivät Turussa, eivätkä juuri missään. ”Minä olin hänen ideapankkinsa. Ainoa, jolta luotonanto ei loppunut. Muilta pankeilta loppui. ”

Mutta myös tulovirrat olivat tuntuvat ja lopulta Alvar Aalto sai superrikkaan mesenaatin, Ahlströmin tehtailijasuvun perillisen Maire Gullichsenin.  Aino A:n mukaan Alvarilla ja Mairella oli monivuotinen rakkaussuhde, jota Aino joutui seuraamaan sivusta. Maire Gullichsen toi Aallolle rahakkaita suunnittelutöitä, kuten Poriin Villa Mairea –taiteilijakodin ja Kotkaan Sunilan tehtaan suunnittelut.  Yhdessä Maire Gullichsenin kanssa Aallot perustivat vuonna 1935 Helsinkiin Artekin, taiteen, tieteen ja tekniikan edustustilan, kotimaisen muotoilun mekan. Siitä tuli Aallon pariskunnan tuotannon näyteikkuna ja myymälä. Aino johti Artekia 1940-luvun ajan ennen menehtymistään syöpään.

Aino A. on mehuisa, herkullinen ja mausteinen romaani Vivi Lönnin jälkeisestä arkkitehtisuurnaisestamme Aino Marsio-Aallosta. Sitä oli nautinto lukea. Tyytyväinen lukija kiittää kirjailijaa mutta katsoo aiheelliseksi nähdä piakkoin myös Virpi Suutarin kiitetyn elokuvan Aalto siitä kerrotun lukemastani kirjasta poikkeavan tulkinnan vuoksi.

Jari Järvelä: Aino A. Tammi 2021, 395 sivua.

Kategoria(t): Kaunokirjallisuus, Löydöt Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Jari Järvelä: Aino A.

  1. Suosittelen myös Heikki Aalto-Alasen isovanhempiensa autenttiseen kirjeenvaihtoon kolmen vuosikymmenen ajalta perustuvaa tietoteosta Rakastan sinussa ihmistä.
    Jari Järveläkin on lainannut joitain kirjeitä, mutta hyvin tarkoitushakuisesti. Aalto-Alasen julkaisemassa kirjeenvaihdossa avautuu kahden tasavertaisen ihmisen elämä, jossa tärkeää oli sekä rakkaus että yhteinen työ. Harmi, että se päättyi Ainon varhaiseen kuolemaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s