Tuula Korolainen: Mummola

Minusta tuli joulukuussa pienen Tove Vanamo Saimi Auroran Memma. Isoäitiys oli kovasti kaivattu uusi minuus. Olimmehan odottaneet ääneti isovanhemman rooleja toista kymmentä vuotta. Olen jo 72-vuotias.
”Siinä se nyytti nyt on:/ päästä varpaisiin/ hohtavaa valoa./ Hän omaa kotiaan valaisee/ ja meidänkin pimeää taloa.”

Tuula Korolaisen Mummola. Runoja mummoista, vaareista ja lapsista löysi heti minusta pehmeän ja vastaanottavaisen lukijan. Kirja on herttainen, hauska ja valloittava. Siinä on runoja kaikensorttisille mummoille, vaareille, isoäideille, isoisille, ukeille, papoille, mammoille ja taatoille. Jopa vara- ja valemummoille. Kirja hengittää nykyajassa.

Korolainen on kirjoittanut runojaan inspiroituneena, kujemielellä ja veitikkainen silmäkulmassa. Runot saavat suupielet nykimään ylöspäin.

Useimmat mummo- ja ukki-ikäiset janoavat isovanhemmuutta. Eivät silti kaikki. Suskilla ja Ridellä uhkaa pitkä nuoruus katketa kesken:
” Suski klikkaa viestin, kauhistuu:/ − Ride, äkkiä tänne! Tuu nyt, tuu!/ Kato, meidän likka on raskaana.//
Ride tuijottaa… perhanan perhana!//
− Kuinka se kehtaa! Suski valittaa./ Ei tänne kyl tuu mitään mummolaa./ Mä oon itekin vasta nelkytkaksi.//
Riden mieli käy mustemmaksi./ − Jos likka tuppaa sen beibin meille,/ ei me päästäkään Tuska-festareille/ ja muistoja vaan on bileet ja baari…//
Suski hikkaa. − Mul on miehenä vaari!/ Ride värähtää, pala kurkussaan:/ − Mä joudun mummon kanssa koisimaan.”

Hannan harras unelma on saada lapsenlapsi. Hän tapaa leikkiä isovanhemmuutta:
”Eilen kun treenasin ulkona,/ tuli pihalle kyttä-Kaarina./ Siinä pokkana vaunuja työntelin,/ kun se kurkkasi äkkiä/ kuomun alle/ ja näki sen hitsin melonin…”
Sekä lapsettomuus että lapsenlapsettomuus ovat monille kipeitä asioita. Mummius on siksi runokirjassa myös adoptiolapsen mummiutta.

Lapsenlapsen näöstä etsitään milloin vauvan äidin, milloin isän tai isovanhempien piirteitä ja siinä tarvitaan tahtoa ja mielikuvitusta:
”Mummi heijaa vauvaa, hymyilee:/ − Sillä on ihan äitinsä suu./ Tuolla tavoin ei mutristele/ meidän suvussa kukaan muu./ Ja nenä on isänsä mallinen/ ja silmät selvästi Jokisten.//
Pappa nauraa, pikku naamasta/ ei löydä mitään tuttua./ − Sehän on vain punakkaa ihoa/ ja rutun vieressä ruttua.”

Yksi runokirjan vaareista juhlii pientä ruttuihoista vauvelia tutussa miesporukassa:
”Moi äijät!/ Meikästä tuli just vaari!/ Aika komeetaa, mitä?/ Ei vertaa vedä ees/ pubi tai baari.//
Ai tuopille? Nytkö?/ No, juhlan aihe/ lienee tää uusi/ elämänvaihe…//
Skool, pojat!/ Juokoon skumppaa naiset./ On meilläkin kuovuvat/ varpajaiset.”

Tulee tilanteita, jolloin vauveli tuodaan mummolaan hoitoon ja ukki saa laulaa kehtolaulun:
”Nuku jo nappisilmä,/ nuku harjastukka,/ nuku nallepöksy,/ nuku jarrusukka.//
Nuku mutruhuuli,/ nuku pömppömassu,/ nuku tuttiritari,/ nuku tahmatassu.//
Nuku ukin mussukka,/ pari tuntia ja risat − / telkkarissa alkaa kohta/ futiksen MM-kisat.”

Kun pienokainen varttuu leluikään, mummi muistaa tyttärensä vanhan pehmolelun. Jossakin ullakolla sen täytyy olla:
”Mummo penkoo ullakolla:/ Jossain on tyttären vanha nalle…/ vai veikö sen kanssaan maailmalle?//
Jossainhan sen pitäisi olla!/ Mummi penkoo laatikoita/ ja löytää vanhoja verhoja, sukkia – koita.//
Arkusta nousee puinen jolla!/ Leluja! Ehkä myös nalle Malla/ luuraa jossain pohjemmalla?//
Se löytyy! Mutta nalle polla/ on karvoja vailla ja musta kuono/ on lohjennut ja tosi huono.//
Nyt nalle on sairasosastolla:/ kuonoksi vaari hioo napin,/ mummo ompelee päähän lakin.//
Tyttärenpoika nurmikolla/ halaa nyt nallea parantunutta./ Siinä on täytteenä muistoja − / ja hyvin paljon rakkautta.”

Tuula Korolainen hellii vanhaa mielikuvaa mummolan herkuista ja lastenlasten hemmotteluista. Vierailulla olevat lapsenlapset saavat hänen runoissaan tuon tuostakin sellaista, mitä ravintotietoiset vanhemmat yrittävät vältellä.
”Keittiöpalvelu toimii aina − / lettuja tehdään lauantaina./ Jos ei maistu soppa tai vuoka,/ syödään ensin jälkiruoka.”

Vaarilla on kesämökillä omat yllätykset:
”Vaarilla on baari, se oma baari on./ Vaarilla on baari, se oma baari on.//
Lapsilauma rallattaa aivan innoissaan:/ tänään mökin kuistilla baari avataan./ Vaarilla on mehua, cokista ja smoothia./ aikuisille kuohuvaa pullo korkataan…”

Makeita juomia mielii myös Aino:
Mummo tekis mehuu ja kaakaoo/ tai tois ison pullon Jaffaa/ ja pappakin ottais siitä/ ja pärskis että ”Onpas vaffaa!”

Myös lapsi voi kaivata mummoa ja ukkia, jos sellaisia ei ole ja etenkin jos muut kaverit kehuvat saamiaan viikonloppukestityksiä. Samulla ei ole isovanhempia ja se kiukuttaa.
”Veli kuuntelee ja oivaltaa:/ −  Kun aikuinen haluu kaverin,/ se avaa netissä Tinderin,/  Voisko olla nettimummolaa,/ jossa lapset tapais vanhoja?//
Samu nyökkää mutta mutisee:/  −  Ei ne tabletissa pizzaa tee, / eikä netissä voi ees halata.”

Isovanhemmat hemmottelevat lapsenlapsiaan, kuten pappa Aapoa rantakahvilassa:
Minulla on hillomunkki/ ja imen pillillä cokista./ Pappakin haukkaa munkkia,/ varoittaa ahneesta lokista.//
Papalla näkyy sokeria/ parrassa ja tukassa./ Se sanoo: ”Ei kerrota mummille/ tai ollaan pian hukassa!”//
Me lyödään ylävitoset/ ja katsellaan isoja laivoja./ Meidän mielestä munkki hoitaa/ mahaa ja etenkin aivoja.

Ikä karttuu ja tekemiset mummolassa monipuolistuvat.
”Pojalla on läskipyörä,/ iskällä sähköfillari./ Vaarilla on vanha jeeppi/ ja tosi ärtsy motskari./ Isomummo rollaattorillaan/ pärisee pihalla rallia.//
Mutta kun katsotaan formuloita,/ tsempataan samaa tallia.”

Useimmat mummot eivät pärise rallia rollaattorilla, vaan ovat skypeyhteydessä lapsenlapsiinsa bisnesmatkoillaan Japanista, Afrikasta tai ties miestä. Kuusivuotias Niko on päässyt papan mukana Brysseliin ja kaupunkikierros päättyy ravintolalounaaseen:
”  Sitten lounas. Pihviä/ ja ruusukaalia…/  Mä tein ranuista tolpat/ ja kaaleilla maaleja./ Yksi lensi kyllä lattialle/ ja kieri vaarin kengän alle.”
Modernit isovanhemmat elävät pikku greta thunbergereineen ajan hermolla:
”… Papan kanssa tehtiin just/ kierrätysräppi./ Mummin kanssa puistos/ osoitettiin mieltä/ kun poliitikot tajuu/ ei ihan selvää kieltä:/ kaikkia meitä uhkaa/ nyt ilmastonmuutos/ ja tietoo kyllä löytyy/ mut teoista on puutos!”

Korolainen muistaa runolla sateenkaarimummot Violan ja Roosan sekä päivätansseihin bailaamaan menevät vauhtimummot. Paten mumma meikkaa yhdessä Paten siskon kanssa:
”… Sisko kelpais vaikka filmiin!//
Vaan Patesta isoäideille/ ei todellakaan sovi meikki:/  Pese, pliis, noi äkkiä pois!/ Sä et oo mumma vaan feikki!”

Tuula Korolainen käsittelee menettämiseen liittyviä kipeitä asioita. Lapsen vanhemmat saattavat erota, puhkeaa huoltajuusriita ja toisen puolison uusi avioliitto voi viedä mummin ja ukin lapsenlapset fyysisesti tavoittamattomiin. Jää skype sekä tapaamisen kaipaus ja ikävä. Korolainen käsittelee monessa runossaan kuolemaa. Mummista tulee sielunlintu ja hänestä näkyy enää vain helman lieve pilvenhattaran reunassa.

Mummola, Runoja mummoista, vaareista ja lapsista sisältää 50 runoa. Tuula Korolainen käsittelee aihettaan mitä monipuolisimmin. Kirja on lyyrinen ilopilleri. Olen iloinen memma omistaessani Mummola-runokirjan. Sen hupaisiin värssyihin on kiva aika ajoin palata.

Tuula Korolainen: Mummola. Runoja mummoista, vaareista ja lapsista. Kirjapaja 2022, 72 sivua ja 50 runoa. Kuvitus ja graafinen ilme Jani Ikonen.

Kategoria(t): Kaunokirjallisuus, Runoteos Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s