Kalle Kniivilä: Putinin pahin vihollinen

Tämänhän me muistamme: Venäjän vaikutusvaltaisin, Vladimir Putinille ja hänen valtapiirilleen vaarallisin oppositiojohtaja ja aktivisti Aleksei Navalnyi (s, 1976) yritettiin murhata myrkyttämällä 20. elokuuta 2020. Siinä onnistuttiin – melkein. Hänen ollessaan ennen paluulentoa Tomskista Moskovaan hotellissaan aamu-uinnilla hänen kalsareittensa sepalussaumoihin siveltiin novitšok-hermomyrkkyä. Riittävä iho- tai limakalvokosketus riittäisi viemään hengen. Navalnyin lentomatka kestäisi kolme tuntia. Ensimmäisen lentotunnin jälkeen Navalnyin sietämätön huonovointisuus päättyi lyhistymiseen wc-käynnillä koneen käytävälle. Lentokone teki välilaskun Omskiin, kentällä tajuton Navalnyi siirrettiin ambulanssiin ja kiidätettiin Omskin sairaalan toksikologian osastolle.

Lentokapteeni toimi vastuunsa ja järkensä ohjaamana uskoakseni vain siksi, että myrkytyksen toteuttaneet ja Navalnyia Tomskissa varjostaneet FSB-agentit palasivat muilla lennoilla eikä heistä kukaan ollut estämässä välilaskua. On hyvät perusteet sanoa, että ambulanssimiehet olivat Navalnyin ensimmäiset hengenpelastajat. He olivat varmoja myrkytyksestä ja mitä todennäköisimmin antoivat hänelle atropiinia. Viimeistään sitä annettiin tajuttomalle Navalnyille toksikologian osastolla.

FSB-miesten ehdittyä Omskiin ja sitä seuranneiden sitkeiden väistö-, jarrutus- ja estokuvioiden jälkeen Navalnyi lopulta siirrettiin Saksasta häntä noutamaan lähetettyyn sairaalakoneeseen ja sitä tietä Berliinin Charité-sairaalaan liittokansleri Angela Merkerin vaatimuksesta sekä presidentti Sauli Niinistön ja muutaman muun valtionpäämiehen vetoamisen tuloksena. Myös Charitéssä hänelle annettiin atropiinia. Lääkkeen avulla hän jäi henkiin. Toisin oli tarkoitus. Navalnyi heräsi koomasta 17 vuorokautta tajuttomuutensa jälkeen. Alkoi hidas toipuminen, opettelu ensin seisomaan ja kävelemään.

Nuo tapahtumat on monen monituiset kerrat päällisin puolin kuultu ja luettu. Mutta Kalle Kniivilä kertoo kirjassaan Putinin pahin vihollinen verrattomasti enemmän ja juuri Aleksei Navalnyin oppositiotien lukuisat yksityiskohdat ja käänteet muodostavat teoksesta mitä arvokkaimman suomenkielisen dokumentin siitä, miten Putin on onnistunut turvallisuuskoneisto FSB:n ja erikoisjoukkojen avulla murskaamaan Venäjän oppositioliikkeet.

Kirjan luettua on pakko miettiä, miten pitkälle ajassa Venäjä voi edetä valitsemallaan tiellä. Kauan, ennustaa Helsingin yliopiston Aleksander-instituutin professori Vladimir German.
”He haluavat sementoida koko poliittisen maiseman niin, ettei mikään voi siinä enää kasvaa. Tarkoituksena on säilyttää nykytilanne niin pitkään kuin mahdollista. Mieluiten ainaisiksi ajoiksi.”
Näin Vladimir German.

Toki Venäjällä vaaleja tarvitaan. Niiden tehtävänä on vallanpitäjien legitimiteetin säilyttäminen, ei mahdollisuus vallanpitäjien vaihtamiseen. Vaalilakeja muutetaan jatkuvasti tarvittavan tuloksen varmistamiseksi.  

Navalnyi on astunut Putinin varpaille lukuisat kerrat. Yksi niistä oli yritys asettua presidenttiehdokkaaksi vuoden 2018 vaaleissa. Vaalikampanjan aikana Navalnyi teki 2 060 lupa-anomusta saadakseen pitää vaalikokouksen. Anomuksista neljä (4) hyväksyttiin muutoksitta, 1 325 hylättiin täysin. Kampanjan aikana kampanjatyöntekijöitä tuomittiin yhteensä 3 080 päivän arestirangaistuksiin ja 270 000 euron sakkoihin. Ehdokkaaksi Navalnyita ei päästetty.

Ja nyt, elokuussa 2020 hän oli väkiluvultaan Helsingin kokoisessa Tomskissa käynnistämässä paikallistasolla ”älykkään äänestämisen” kampanjaansa syksyn duumanvaaleihin. Älykäs äänestäminen tähtäsi äänten keskittämiseen Yhtenäisen Venäjän vallan kaventamiseksi. Navalnyilta oli evätty mahdollisuus perustaa oma puolue ja sen tilalle hän oli organisoinut korruptionvastaisen järjestön FBK. Järjestö oli paikallistoimistojen verkostona levittäytymässä yli valtakunnan. Rahat toimistoihin FBK sai lahjoituksina.

Vuoden 2021 aikana, Navalnyin ollessa vangittuna, Venäjän valtakoneisto oli tehnyt lakkautetun FBK:n organisaatiosta, sen 39 päämajan verkostosta haketta. Oppositio oli murskattu. Runnotulla uudella lailla kaikki Navalnyin toimintaan yhteydessä olleet voidaan takautuvasti julistaa vaalikelpoisuutensa menettäneiksi. Mielenosoitukset eivät ole enää opposition keino ilmaista mielipidettä tai vastalausetta. Osallistumisesta seuraa massapidätyksiä ja taloudellisesti tuntuvat sakot, järjestäjille useimmiten vankeutta. Kansan suuri enemmistö on välinpitämätön, mutta ne jotka eivät ole, he ovat oppineet varomaan. Tutkimuslaitos Levadan viime keväänä tekemän kyselyn mukaan 52 prosenttia venäläisistä pelkää paluuta neuvostoajan laajoihin mielipidevainoihin.

Venäjälle palattuaan vangittu Navalnyi kärsii tuomiotaan rangaistusleirillä numero 2 Pokrovin kaupungissa. Tämä Venäjän vankilajärjestelmän mallilaitos tiedetään ankarasta kuristaan ja kaikenkattavasta valvonnasta. Navalnyin osalta se tarkoittaa nukkumisen estämistä ja propagandafilmien pakkokatselua koko päivän ruokailua ja lyhyttä ulkoilua lukuun ottamatta. Hänen elämästään tehdään niin sietämätöntä kuin mahdollista, ilman fyysistä väkivaltaa.  Kun nyt oikeuden määräämää rangaistusta on jäljellä runsas vuosi, hänelle haetaan uudella rikossyytteellä kymmenen vuoden jatkovankeutta. Myös sen syytteen Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut aiemmin laittomaksi, kuten voimassa olevan vankeusrangaistuksenkin.

Käsittelyllä pyritään tuhoamaan Navalnyin mielenterveys. Voiko vahvatahtoinenkaan ihminen suojautua? Nelson Mandelalta pyrittiin nujertamaan ajantaju pirunsaarella Robben Islandilla 18 vuoden fyysisesti näännyttävän vankeuden aikana eikä hän tiennyt vankeutensa päättyvän kuunaan. Hänestä tuli Etelä-Afrikan apartheid-järjestelmän kaaduttua maansa presidentti. Navalnyilla on välilevyn pullistuman aiheuttamia sietämättömiä selkäkipuja, mutta vaikeinta on selvitä selväjärkisenä. ”Vapaaksihan häntä ei Putinin ollessa vallan kahvassa voi Venäjällä enää päästää”, päättelee Kniivilä kirjassaan.

 ●●●

Mitä Kalle Kniivilä tietää enemmän mitä emme jo ennestään tietäisi? Kniivilä on Venäjään erikoistunut asiantuntija ja ennen muuta kokenut tutkiva journalisti. Kun Aleksei Navalnyi toipui Berliinissä, hän alkoi jäljittää tapahtunutta. Hän sai korvaamatonta apua Bellingcat-järjestöltä. Bellingcat on toimittajien, tutkijoiden ja nettiaktivistien järjestö, joka onnistui kaivamaan yksityiskohtaista tietoa FSB-agenttien lentomatkoista ja puheluista murhayrityksen aikoihin. Miten? Onnistumalla hankkiutumaan Venäjän pimeiden markkinoiden avulla erinäisiin suljettuihin tietojärjestelmiin. Niistä Kniivilä kertoo. Bellingcat selvitti ja Navalnyi hyödynsi paljastuksia ja jatkoi.

Huikein oli hänen onnistunut puhelunsa varastamallaan FSB-henkilöllisyydellä myrkkyasiantuntija Konstantin Kudrjavtseville. Vastahakoisuudestaan huolimatta mies lopulta kertoi, että myrkky siveltiin sinisten aluskalsareiden sepalussaumoihin, miehen herkkien ihoalueiden kosketuskohtiin. Navalnyi äänitti puhelun ja se julkaistiin myöhemmin, keskeiset kohdat ovat tekstinä Kniivilän kirjassa. Navalnyin kalsareista tuli kuuluisat. Mutta takaisin Navalnyi ei ole vaatekappalettaan saanut, virnuilee Kniivilä.

Bellingcut yhdisteli lento- ja puhelintietoja ja sille selvisi, että agentit varjostivat Navalnyia herpaantumatta. Moskovasta lennätettiin seuranta- ja myrkytysoperaatioon kahdeksan agenttia, eri lennoilla, eri päivinä ja eri kentiltä mutta ei ketään samassa koneessa Navalnyin kanssa. Eritahtiset lennot selittivät myös sen, miksi Omskin toksikologisen osaston lääkäreiden käytös muuttui, kun sairaalaan ehti FSB-miehiä Moskovasta.

Bellincat pystyi jäljittämään agenttien henkilöllisyydet.  Myrkyn käsittelyssä olivat Aleksei Androv ja Vladimir Panjajev -nimiset miehet ja hanketta johti eversti Stanislav Makšakov, tiedemies, joka oli työskennellyt tutkimuslaitoksessa, joka kehitti kansainvälisillä sopimuksilla kiellettyä novitšok-myrkkyä käyttäviä aseita. Makšakov johti operaatiota viidellä puhelinsoitolla Moskovasta myrkyttäjäkaksikkoon puolen tunnin aikahaarukassa.

Vladimir Putin myönsi lehdistötilaisuudessa 17. joulukuuta 2020 Navalnyia pidetyn silmällä, mutta vain siksi että tämän on ”ulkomaan agentti”. Mutta hänen mukaansa ”FSB ei tietenkään voinut olla syyllinen mihinkään myrkytykseen, sillä FSB:ltä yritys olisi onnistunut”. Kun lehdistötilaisuuden jälkeen Putinin lehdistösihteeri Dmitri Peskovilta kysyttiin, miksi Venäjän turvallisuuspalvelu ei ollut onnistunut estämään Navalnyin myrkytystä jos häntä kerran pidettiin niin tarkkaan silmällä.
− Ei kuulu minulle. Oliko muista kysymyksiä, kuului vastaus.

Venäjällä ei ole käynnistetty tutkimusta Navalnyin myrkytyksestä. Väitettä Navalnyin omasta syystä tilaansa rajun ryyppäämisen seurauksena ei sentään enää tarjota. Tapahtuma on painettu hiljaisuuteen ja miehen halutaan unohtuvan hänet vielä muistavien mielestä.

●●●

Aleksei Navalnyi keskittyi järjestönsä avulla korkean tason ja välihallinnon korruption paljastamiseen. Kyllä korruption vastaisuudesta puhutaan myös Kremlin äänellä, mutta se ei estä käyttämästä korruptiota laajamittaisesti hyväksi. Netissä julkaistuilla paljastusvideoillaan Navalnyi on murjonut valtaa omaavien varpaita. Häntä on täysi syy vihata.

Hänellä on tietoisia vastustajia myös kansalaisten keskuudessa. Suuri venäläinen yleisö on saanut ainoat tietonsa Navalnyistä valtion television uutiskanavien kautta ja niissä lähetyksissä häntä on mustamaalattu ja leimattu maataan pettäväksi rikolliseksi. Kalle Kniivilä kuuli haastattelemiltaan ihmisiltä sen mukaisia mielipiteitä: ”Heittäisi vain henkensä. Sellainen sika.” (eläkeikäinen nainen); ”Maanpetturit pitäisi ampua!” (keski-ikäinen mies); ”Mies on häpeäksi koko maalle! Nöyristelee ulkomaille ja luulee olevansa joku.” (sama eläkeläinen)

Vallitseva suhtautuminen on kuitenkin välinpitämättömyys, ei-voisi-vähempi-kiinnostaa -ajattelu. Niin ajattelee ihmisten enemmistö. Levadan tekemässä mielipidetutkimuksessa selvisi, että 30 prosenttia kansalaisista ei usko mitään myrkytystä ylipäänsä tapahtuneen. 19 prosenttia uskoi, että myrkytyksen takana ovat läntiset tiedustelupalvelut, seitsemän (7) prosenttia uskoi myrkyttäjäksi jonkun hänen korruptionvastaisen kampanjansa uhrin, kuuden (6) prosentin mielestä takana ovat opposition sisäiset ristiriidat ja 19 prosenttia vastasi ”en tiedä”. Vain 15 prosenttia uskoi takana olleen vallanpitäjät. 

Kun Venäjälle palannut Navalnyi tuomittiin siitä, ettei hän ilmoittautunut ”välittömästi” Moskovan viranomaisille koettuaan Saksassa 55 vuorokautta myrkytyksen jälkeen selvinneensä, liki puolet (48 prosenttia) Levadan kyselyssä piti hänen ehdonalaisen muuttamista vankeudeksi oikeudenmukaisena, tuomiota piti epäoikeudenmukaisena 29 prosenttia ja 23:lla ei ollut kantaa. Ylivoimainen enemmistö tuomion hyväksyneistä kertoi saavansa tietonsa virallisesta televisiosta.

”Myrkytyksen uhriksi ei ole joutunut pelkästään Navalnyi, vaan koko Venäjän yhteiskunta. Se on myrkytetty valheilla”, totesi Kalle Kniivilälle pietarilainen lääkäri Juri, jonka sukunimen miehen suojelemiseksi Kniivilä korvasi kirjaimella Ž.  Juri on nähnyt sen, että jos uskallat asettua järjestelmää vastaan, se ”raiskaa sinut useammalla tavalla kuin pystyt kuvittelemaankaan”. Hänen mukaansa ”pahinta nyky-Venäjällä on korruptio ja päättäjien täydellinen omavaltaisuus”.

●●●

Mitä päämääriä korruption paljastamisen ja siitä rankaisemisen lisäksi Aleksei Navalnyi on julkisessa poliittisessa ohjelmassaan ilmoittanut tavoittelevansa? Keskeisimmiksi tavoitteiksi on Navalnyi vuonna 2018 sanonut vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit, riippumattomat tuomioistuimet ja vapaat tiedotusvälineet. Yksikään presidentti ei saisi istua kahta kautta kauemmin, ei vaikka hänen nimensä on Vladimir Putin. Homopropagandan kieltävä laki tulisi kumota. Sukupuolten välisessä tasa-arvossa hän näkee suuria puutteita. Venäjän on lopetettava diktatuurien tukeminen ja kehitettävä kumppanuutta Euroopan Unionin kanssa. Schengen-maiden kanssa tulisi neuvotella viisumivapaus.

Vaikka hän ei Krimin valtausta hyväksynytkään, hän ei ole vaatinut Krimin palauttamista Ukrainalle. ”Lupaus Krimin palauttamisesta olisi poliittinen itsemurha. Lisäksi se rikkoisi Venäjän lakia: se joka syyllistyy toistuviin kehotuksiin Venäjän federaation alueellisen koskemattomuuden rikkomiseen, voidaan tuomita jopa neljän vuoden vankeusrangaistukseen.” No, Navalnya odottaa pian kymmenen vuoden tuomio vanhoista keksityistä syistä.

Häntä on sanottu/ syytetty kansallismieliseksi ja sellainen hän on siitä huolimatta, että hän on Jablokosta ulos jouduttuaan lieventänyt kantojaan. Perumatta on silti jäänyt kanta viisumipakosta Keski-Aasian ja Kaukasuksen entisille neuvostovallan kansalaisille. Silti hänet luokitellaan vasemmistoliberaaliksi.

Venäjän kansan ylivoimainen enemmistö ei ole Navalnyin poliittisista tavoitteista kuullutkaan eikä 18 prosenttia tiedä koko miehestä. ”Kun Putin on Venäjä, on Venäjäkin. Ilman Putinia ei Venäjääkään ole”, tiivisti Venäjän duuman puheenjohtaja Vlatšeslav Volodin ajatuksensa Krimin valtaamisvuonna 2014.  

Putinin pahin vihollinen. Aleksei Navalnyin tarina on kirpaiseva ja hyytävä poliittinen dokumentti, tietokirjallisuustrilleri. Puhkikuluneen kehun mukaan ”tämän kaikkien tulisi lukea”. Eipä liioitella. Mutta suosittelen teosta mitä vilpittömimmin kaikille, jotka haluavat syventävää ymmärrystään nyky-Venäjän kulissien liepeiltä ja niiden takaakin. Kirja on vetävästi ja houkuttavasti kirjoitettua asiatekstiä, kuten osaavalta tutkivalta journalistilta sopii odottaakin.

Kalle Kniivilä: Putinin pahin vihollinen. Aleksei Navalnyin tarina. Into 2021, 226 sivua.  

Kategoria(t): Tietokirjallisuus Avainsana(t): , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s