Meri Valkama: Sinun, Margot

Isän kuoleman jälkeen Vilja kävi läpi tämän tavaroita. Alimman vetolaatikon pohjalta käsiin osui peltisessä rasiassa nippu saksankielisiä kirjeitä, kaikki allekirjoituksella Sinun, Margot. Vilja vei kirjeet äitinsä nähtäväksi. Että sellaisia ylipäänsä löytyi, oli äidille järkytys.
”Kuka on Erich? Kenen kirjeitä nämä ovat?”
Äiti oli laskenut rätin, kääntynyt häntä kohti ja Vilja oli nähnyt: väri oli paennut kasvoilta, jotka näyttivät siltä kuin niille olisi asettunut kireä kalvo. Ääni oli ollut väsynyt, hidas.
”Nuo kirjeet kirjoitettiin miehelle, jonka joskus luulin tunteneeni. Isällesi. Sinun isäsi oli Erich.”

Kirjeet saavat Viljan lähtemään äidin tietämättä Berliiniin ”etsimään” siellä perheensä kanssa asunutta isäänsä, vasemmistolaisen Kansan Voiman 1980-luvun DDR:n kirjeenvaihtajaa Markus Siltasta.

•••

Meri Valkaman palkittu esikoisromaani Sinun, Margot on surullinen rakkauskertomus. Markus Siltasen suhde, vuosia jatkunut vaimon pettäminen, laiminlyönnit ja valhetehtailut, päättämättömyys ja ratkaisunteon välttely sekä elämää kannatelleen ideologisen ajatusrakennelman hapertuminen 1980-luvun loppua kohti johtavat Siltasen hajonneessa perheessä menneisyyden ja muistojen kieltämiseen. Mutta tuntemattoman saksalaisnaisen Margotin kirjoittamat rakkauskirjeet saavat kieltämisellä haudatun menneisyyden vyörymään päälle ruhjovalla voimalla. Viljan on saatava oman itsensä tähden tietää, kuka on Margot ja kuka hänen isänsä oikein oli. Hän päättää löytää tuntemattoman Margotin. Kirjeiden kirjoittajan on syytä tietää, että isä on kuollut.

Suhteen aikana nainen on rakastanut suuresti Kastanjaksi kutsumaansa pikkutyttöä. Myöhemmin Viljalle selviää olleensa Margotin Kastanja.
”Tiedätkö, että isä oli jättää meidät hänen takiaan? Hän aikoi ottaa minut mukaansa. Jättää äidin. Nainen kirjoittaa minusta kuin olisin hänen oma tyttärensä. Näissä kirjeissä, Ute. Hän kirjoittaa kuin olisin hänen lapsensa, ja minä en muista hänestä mitään. Jos olisit minä, sinäkin haluaisit tietää.”

He, Rosa ja Markus Siltanen, olivat luokkakantainen nuori onnellinen pari muuttaessaan vuonna 1983 kaksi lastaan Matias ja Vilja mukanaan Itä-Berliiniin myötävaikuttamaan työllään ja elämäntavallaan sosialistisen mallimaan DDR:n kehitykseen sen taistelussa luokkavihollisen valeuutisten ja vääristellyn totuuden vaikutusta vastaan. Kyllä, valeuutisia silloinkin, läntinen tiedonvälitys merkitsi heille valeuutisia ja kapitalistista propagandaa. Markuksella olisi paljon oiottavaa kirjoittaessaan DDR:n kehityksestä suomalaisille lukijoille. Markus on saanut unelmatyön. Sen hyväksi kirjailijavaimo Rosan on keskitettävä elämänsä lasten- ja kodinhoitoon.

Sivusuhde alkoi melkein heti muuton jälkeen. Salarakastavaiset käyttivät keskenään oikeita nimiä, kunnes suhde neljän vuoden jälkeen 1987 paljastui ja syvästi haavoitettu Rosa ilmoitti Markukselle koko perheen muuttavan takaisin Suomeen. Niin tapahtui. Viljalle Margot oli Mutti, äiti. Berliiniin jäänti olisi merkinnyt Markukselle pojastaan luopumista. Kun rakastavaiset sopivat kirjeenvaihdosta Markuksen Berliiniin palaamiseen saakka, peitenimiksi sovittiin Margot ja Erich. Margot Honecker oli DDR:n kansanvalistusministeri, kansalaisille ”vanha luuska”. Erich Honecker oli yksipuoluemaan epäsuosittu johtaja, vanha jäärä.

Peitenimiä on Margotin kirjeissä muitakin: Lesnik, Punainen pyörä, Tähkä, Tohtori Tomaatti, Seppele. Mutta keitä he ovat ja miten Vilja pääsisi edes isän rakastetun jäljille? Kirjeistä ei löydy vihjeitä.

•••

Sinun, Margot -romaani liikkuu kolmessa ajanjaksossa: varhaisin on vuodet 1983–1984, jolloin Rosa ja Markus ovat horjumattoman luokkakantaisia ja perhe-elämä toimii vaikkei Rosan kannalta tyydyttävästi. Huoneistossa on leegioittain russakoita. Markus ylläpitää jatkuvien ylitöiden varjolla salaista seksisuhdettaan toiseen naiseen. Rosa on löytänyt samasta kerrostalosta ystävän, Uten. Hän on ainoa, jonka isänsä jälkiä seuraava Vilja saattaa liki kolme kymmentä vuotta myöhemmin hakea alkajaisiksi käsiinsä tarvitessaan apua etsinnöissä.

Toinen ajanjakso ovat vuodet 1987 ja 1989. DDR on ajautunut kriisiin, jonka myös aatteessaan vahva Markus joutuu myöntämään. Hän panee toivonsa Mihail Gorbatšoviin ja perestroikaan. DDR:n vanhoillinen johto sanoutuu siitä irti. Kun Berliinin muuri murtui 1989, DDR:n kansalaisia oli paennut länteen jo 2,5 miljoonaa. Maa oli hajoamassa.
”Tämä sosialismi kuolee, sillä se on kipsisosialismia… Henkiin voi jäädä ainoastaan todellinen, aito sosialismi. Siihen kuuluu matkustusvapaus. Kansanvalta. Aito Demokratia”, oli berliiniläinen Anne sanonut Markukselle.

Rosa oli kypsynyt typerryttävään, laiminlyödyn kotiäidin ja vaimon osaansa. Markus välttelee koskemista eivätkä he enää rakastelleet. Kun miestään kadulla jäljittämään lähtenyt Rosa kohtaa toisiinsa liimautuneet rakastavaiset, hän tunnistaa naisen. Moni varhempi tapahtuma ja hänelle sanottu loksahtaa paikoilleen. Avioliitto romahtaa. Markus on väistellyt ratkaisun tekemistä eikä kykene siihen edes vielä vuonna 1989, jolloin hän on vienyt Margotin käymään Länsi-Berliinin puolella:
”Etkö ymmärrä, etten halua tätä. Haluan Viljan ja sinut. Mutta sinulla ei taida olla aikomustakaan tehdä asian eteen mitään.”…
”Haluan pois. Minun on päästävä pois”, Margot
[romaanissa oikealla nimellä] sanoi ja kääntyi. Markus seisoi paikoillaan, katseli Margotin [kuten edellä] selkää, joka keinui alas katua, kunnes katosi nurkan taakse. Jos hän olisi ymmärtänyt näkevänsä sen viimeistä kertaa – hän olisi toiminut toisin, hän tiesi sen varmasti. Mutta siinä länsiberliiniläisessä kadunkulmassa Markus ajatteli korjaavansa kaiken, kaikkihan oli korjattavissa, oli ollut ennen ja oli nytkin.”

Kolmas romaanin ajanjakso on 2011–2012, isän kuolema ja Viljan tarvitsema aika Margotin henkilöllisyyden selvittämiseksi ja tämän löytämiseksi. Etsintä on neulan hakemista heinäkuormasta. Viljan muistissa ei ole Berliinin ajoilta mitään. Hän oli Berliinin vuosina 4–6-vuotias. Aikuisena hän tajuaa: Hänen ei ole sallittu muistaa. Siitä ajasta ei Suomessa puhuttu. Niistä ei ollut valokuvia, ei mitään. Kieli oli vaihtunut suomeksi.

•••

Meri Valkama on rakentanut uskomattoman taidokkaan tiedonmurusten jäljittämiskirjan. Epärealistista tai ei, Viljan onnistuu saada selville, kuka Margot oli/on. Mutta nainen on kadonnut jälkiä jättämättä vuonna 1989. On vielä etsittävä johtolangan päitä. Yksi niistä tekee kipeää. Suomeen palannut Päivän Sanomien saman ajan DDR:n kirjeenvaihtaja esittää Viljalle kysymyksen, olisiko Markus voinut olla Stasin agentti. Vaikka pelkkä epäilyn heitto tuottaa tuskaa, Viljan on käynnistettävä senkin selvitys. Syy siihen löytyy Margotin viimeisestä kirjeestä, jossa hän kertoo Stasin vanginneen miehensä Leslikin (Maxin) syytettynä valtionpetoksesta ja tämän menehtyneen pian vangitsemisen jälkeen. Olisiko isä raivannut Margotin aviomiehen pois tieltä? Margotin avioliitto oli ollut varsin ehjä. Vain lukija saa tietää totuuden. Viljaan tieto ei yllä.

Sattumalla, sinnikkyydellä, päättelyllä ja moukantuurilla Vilja löytää Margotin. Sen tuttavuuden kautta hän voi rakentaa historiattomia Saksan kauden lapsuusvuosiaan ja eheyttää identiteettiään.

•••

Rosan ja Markuksen luokkakantaiset tokaisut ja kommentit ovat Valkaman romaanin koomista höystettä ja kuitenkin aidonmakuisia. Itäblogin mallimaa on moskvitšien wartburgien ladojen ja trabantien maa. DDR:ään kaksivuotiaana tuotu Vilja saa tietää saaneen nimensä DDR:n valtiolipussa sirpin ja vasaran vieressä olleesta viljantähkästä. Kun perheen pienokainen Matias sai henkeä uhanneen keuhkokuumeen, lääkäri Rusch kertoo Rosalle huolestuttavan määrän keuhkokuumepotilaista menehtyvän. Syynä ovat ilmansaasteet.  

”Suurissa kaupungeissa ilma on saastunutta. On ruskohiilen tuomia hiukkasia, pakokaasuja ja metalli- ja kemianteollisuuden tuomia päästöjä. Ne rasittavat kehitysvaiheessa olevia keuhkoja ja aiheuttavat sairauksia.”
Rosa tuijotti Ruschia.
”Mutta…” hän sopersi kuin ei olisi voinut uskoa kuulemaansa, ”ympäristönsuojeluhan on täällä kehittynyttä.”

Ruskohiili merkitsi DDR:lle energiaomavaraisuutta ja oli kansallinen ylpeydenaihe. Rosan on vietävä Matias Suomeen puhtaaseen hengitysilmaan, mutta sitä ennen Markus pesee kodin ikkunat:
Ikkuna kerrallaan hän pesi näkyvistä pakokaasut ja ruskohiilen ja kaatoi lopuksi mustaksi liejuksi muuttuneen pesuveden vessanpöntöstä alas… ”Oho”, Rosa lausui auringossa kiiltäviä ikkunoita tuijottaen.

•••

Meri Valkaman teos on vavahduttava tarina kaksoiselämän ihmissuhteita raunioittavasta lopputuloksesta. Viljan äidistä tulee katkera, väsynyt ja kireä, nainen joka hylkii tytärtään ja käytännössä hylkää tämän. Aikuinen kostaa kokemansa Viljaan, johon toinen nainen oli kiintynyt kuin omaan lapseensa. Siltasen perheen kahden eri joulun kuvaukset ovat Viljalle kalseita kokemuksia. Kuitenkin Valkama on kirjoittanut teoksensa niin, että lukija ymmärtää molempia Markuksen naisia, Rosaa ja Margotia, heidän tunteitaan, käytöstään ja kärsimystään. Markukselle kirja ei anna armoa. Hän haluaa kaiken, sekä säästää tupakat että polttaa ne. (1980-luvun DDR:ssä tupakoitiin kirjan mukaan herkeämättä.)

•••

Rakkaustarinaa kenties tärkeämpi taso käsittelee itäsaksalaisten identiteettiä ja kansallista ylpeyttä. Olemme tottuneet puhumaan Saksojen yhdistymisestä. Suurelle osalle DDR:n kansalaisista kyse oli kirjassa kuitenkin DDR:n pakkoliittämisestä Länsi-Saksaan. Heiltä riistettiin kansallinen ylpeys.

”Ei ole helppoa nähdä sellaisen sortuvan, mihin on uskonut. Minkä on ajatellut parantavan maailmaa, tekevän siitä oikeudenmukaisemman, olevan hyvää ja kestävää. Erityisen vaikeaa on seurata, kuinka voittajat kirjoittavat historian, sinun menneisyytesi. Vääntävät eletyn elämän ja tapahtumat muotoon, joka ei vastaa todellisuutta… Harva haluaa kuulla, mitä hyvää DDR:ssä oli. Että valtaosa ihmisistä oli oikeastaan aivan tyytyväisiä elämäänsä”, sanoo Ute Viljalle.

Juuri tässä on Valkaman upean ja koskettavan kirjan ydin:
Ettei juuri kukaan DDR:ssä 20 vuotta sitten halunnut kaataa sosialismia tai kotimaataan tai liittää sitä yhtään mihinkään, vaan muuttaa yhteiskuntajärjestelmä vapaammaksi ja demokraattisemmaksi.

DDR:ssä hankittu koulutus ei riittänyt yhdistetyssä Saksassa. Sen teollisuutta ajettiin alas eivätkä tuotteet kelvanneet lännessä. Mitätöinnin seurauksina tulivat lisääntyneet sydänkohtaukset, itsemurhat ja alkoholin liikakäyttö.
Itäsaksalaiset on heidän kokemustensa mitätöinti altistanut populistiselle, nationalistiselle propagandalla.
Muisti on edellytys itseymmärrykselle, ja se pätee niin yksilöihin kuin yhteiskuntiin. Ilman käyttökelpoista menneisyyttä ehyen identiteetin kehittyminen on mahdotonta. Tämä Meri Valkaman havainto koskee niin Margotia ja isäänsä etsivää Viljaa kuin kokonaista kansakuntaa. Uudelleen kirjoitetusta DDR:n historiasta muistamme etupäässä sen, minkä länsi haluaa meidän siitä muistavan: Stasin, Stasin ja Stasin, Berliinin muurin ja doppingilla marinoidut urheilijat.

Sinun, Margot on ansainnut Helsingin Sanomien vuoden 2021 esikoiskirjapalkinnon. Epäilemättä teos ilmestyy myös maassa nimeltä Bundesrepublik Deutschland ja sitä luetaan myös niissä maan osissa, jotka kolme vuosikymmentä sitten lakkasivat olemasta DDR.

Meri Valkama: Sinun, Margot. WSOY, 556 sivua.

Kategoria(t): Kaunokirjallisuus, Löydöt Avainsana(t): , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s