Paula Havaste: Saarelaislaulu

Saarelaislaulu on neljäs ja viimeinen romaani Paula Havasteen Saarenmaa-sarjassa. Sarjan aiemmat osat Pronssitähti, Vierashuoneet ja Morsiusmalja ilmestyivät vuoden välein. Ensimmäinen osa on hiljattain ilmestynyt myös viroksi nimellä Pronkstäht. Kirjan virontajia on kaksi, Gerda Kordemets ja Triin Tael.

Sarja on seuraillut Vilja ja Villem Talvikin elämää Saarenmaalla neuvostomiehityksen jälkeisistä vuosista nykyaikaan. Siihen ovat mahtuneet Viron lähihistorian myrskyt: metsäveljien sinnittely metsäbunkkereissaan, kyyditykset 1949, pakkokollektivisointi ja määräysvallan ulottaminen liki kaikkeen inhimilliseen elämään. Saarelaislaulussa Talvikit asuvat Orissaaren regionissa Villemin kotitilalla, joka on onnistuttu muuntamaan vierasmajaksi. Vierasmajaa ylläpitävä Vilja ei voi vaikuttaa siihen, keitä talon vieraat ovat. Sen määräävät Tallinnassa Viron kommunistisen puolueen vastaavat virkamiehet, saarelaishorisontista valtansa tuntevat suuret kihot. Vierasmaja ei ole turisteja varten. Se on ansioituneiden kommunistien täysihoitola.

Villem on prenikalla palkittu kirjailija, runoilija, joka ei puutu vierasmajan ylläpitoon, mutta edellyttää luovan työn tekijänä itselleen täyspalvelun. Avioliitto on muuttunut tahmaiseksi, kun Villemille on noussut hattuun ja hän alkaa reissata Kingisepassa (ent. ja nyk. Kuressaaressa) ja Tallinnassa niin usein kuin saa tilaisuuden. Kirjailijaliiton kokouksia tuntuu olevan sangen usein ja siellä Villem tapaa myös nuorta kirjailijaksi pyrkivää Jelenaa, joka tekee itseään tykö tuntuvasti vanhemmalle palkitulle runoilijalle.

Eletään 1960-luvun loppua. Viru-hotellia ei ole vielä alettu rakentaa (hotelli otettiin käyttöön 1972), mutta Helsingin ja Tallinnan välillä on vuodesta 1965 lähtien liikennöinyt Vanemuine-laiva harvoine turisteineen.  Saarenmaa on suljettu sotilaallinen alue, josta asukkaat eivät voi matkustaa mantereelle ilman viisumia ja passia. Virtsun ja Kuivastun satamissa kontrolli on yhtä tiukkaa kuin Neuvostoliiton ulkorajoilla. Papereiden ja tavaroiden syynäysjonossa ensikertalaisten matkustajien kämmenet hikoavat ja selkä kostuu.

Neuvostojärjestelmään on mukauduttu, koska muita vaihtoehtoja ei ole. Vastarinta pidetään sisikunnassa, teljettynä ja vaiennettuna, sillä korvia on kaikkialla. Varomaton lause saa läsnäolijat hätkähtämään ja pälyämään toisiaan. Seinillä on korvat, ovien rivoilla on korvat, ikkunanpielillä on korvat. Korvia on kaikkialla. Kuka tahansa voi olla ja lain mukaan täytyykin olla nuuskiva kuulija ja löyhäkielisten puheiden edelleen välittäjä. Talvikien vierasmajassa jokainen vieras on kunnon kommunisti ja kunnon kommunisti ei kaihda antaa ilmi.  

Vaikeneminen on verissä. Vaikenemista ylläpidetään myös peitetarinoilla; kalastuskolhoosin työmiesten Antsin ja Arvon yhteisasuminen on verhottu Antsin valeavioliitolla sikakolhoosissa työskentelevän Aiveen kanssa. Miesten välinen rakkaus johtaisi paljastuttuaan hyytäviin seurauksiin. Siksi Ants matkaa joka viikonlopuksi ”vaimonsa” luo. Heillä on myös ”yhteinen”  poika, jo armeijaikää lähenevä Vilmar, lahjoiltaan ja kutsumukseltaan muusikko ja kitaristi. Mutta Vilmarilla ei ole isännimeä. Kirjan tarinassa hänen ikätoverinsa Merle kivahtaa kiukuspäissään pojan järkytykseksi, ettei Ants ole tämän oikea isä. Mutta sitä Merle ei sentään tiedä, että liki yhdeksäntoista vuotta sitten nuori Aivee joutui sotilaisjoukon raiskauksen uhriksi ja Vilmar on tuon hirmuteon seuraus.

●●●

Saarelaislaulu koostuu kahdesta rinnakkaistarinasta. Suomen kommunistisen puolueen pioneerileirille lähetetään kaksi ansioitunutta komsomolnuorta Virosta ja esiintymään puolueen puoluekokouksessa. Massiivisen seulonnan, lausuntojen, puoltopisteiden ja kuulustelujen päätteeksi valinta osuu Merle Talvikiin, Viljan ja Villemin vanhempaan tyttäreen, ja toinen Vilmariin. Pari on esiintynyt lukuisilla pioneeri- ja komsomolleireillä, heleä-ääninen Merle laulajana, Vilmar säestäjänä kehnolla kitarallaan. Tulevaa ulkomaanmatkaa varten heidän esitystään hiotaan loputtomasti. Esityksen tulee olla täydellinen, ehkä sitäkin enemmän.

Myös toisessa rinnakkaistarinassa on kyse matkasta. Viljan Anna-täti on ollut koko elämänsä emännöitsijä, ensin Tallinnassa kulttuuritalossa ja viimeisimmät vuodet Ristissä ystävänsä Kaarinin kodista muunnetussa vierasmajassa. Anna ja Kaarin ovat niin ikään laittomasti rakastavaiset ja he ovat ylläpitäneet vierasmajaa useine päivittäisine aterioineen ja laajoine hyötypuutarhoineen rinnakkain työskentelemisen riemulla. Mutta nyt Kaarin on vakavasti sairas ja tuskin pystyy palamaan työelämään. Vilja anoo lupaviisumia hankkiakseen itselleen silmälasit Tallinnasta – Kingisepasta sellaisia ei saa – ja auttaakseen Anna-tätiä järjestämään solmuun menneet asiat.

Vilja pääsee kirjassa elämänsä ensimmäiselle matkalle meren yli mantereelle ja peräti pääkaupunkiin. Hänellä on pää täynnä suunnitelmia, tärkeitä hankintoja tehtäväksi. Ja tottahan hän haluaa aistia ja nähdä suurta maailmaa. Molemmat rinnakkaismatkat Tallinnaan ja kulttuuripääsihteerin puheille menoon asti sujuvat yhdessä. Sitten tiet erkanevat. Uuden kulttuuripääsihteerin vallassa on vanhuuden voimattomuuteen vajonneen Anna-tädin jatkoelämä, aluksi seuraajan saanti perehdyttämisineen Ristin vierasmajaan ja sitten Anna-tädin oma kohtalo.

●●●

Koin lukiessani sangen pitkään Saarelaislaulun matkatarinat liian ohuiksi ja heppoisiksi kirjan rakennusaineksiksi. Tottahan kaikille heille, Viljalle, Merlelle ja Vilmarille, matka on tuohon maailmanaikaan huippujännittävä kokemus, jotain tavatonta. Mutta omasta historiantajustaan ja mielikuvituksestaan huolimatta nykylukija ei voi kokea samaa vatsasta nipistelyä ja ensikokemisen huumaa, jonka tietää 1960-luvun lopulla Virossa ja Virosta matkustavien kokeneen.

Paula Havaste. Kirjan kansilehtikuvitusta. Kuva: Marek Sabodal.

Ei huolta. Paula Havaste on kokenut kirjailija, joka taitaa konstit luoda molempiin matkatarinoihin kiinnostavuutta ja ajan henkeä huumorin pilke silmäkulmassa. Saarelaislaulun luettuaan lukija voi kannet kiinni painaessaan todeta, että ”eipä hullumpi”, kirja on vallitsevan järjestelmän historiallisena kuvauksena viihdyttävä ja sivistäväkin. Havaste ei haksahda kirjoittamaan jyrkkää eroa rautaesiripun takaisen kommunistivaltion ja Suomen välille. Nuoret Merle ja Vilmar katsovat ja kokevat niiden silmälasien läpi, jotka he ovat komsomolissa saaneet. Kun Helsingissä kauppojen edessä ei näy pitkiä jonoja, se on heille todiste tyhjistä hyllyistä.

Vaikka useimmat kirjan ihmiset ovat pahiksia tai hyviksiä, ihmiskuvaukseen ilmaantuu loppua kohti harmaan sävyjä.  Merle ja Vilmar ovat eri puista veistetyt. Merle näyttäytyy tarinassa itsekkäänä ja kunnianhimoisena poliittisena pyrkyrinä, josta on kasvamassa tiukka ja tiedostava kaaderikommunisti. ”Liian paljon aatetta, liian vähän sydäntä”, on Vilja-äiti ajatellut tyttärestään murhemielin. Mutta ehkä äidin kertoma tarina kirjan lopussa naarmuttaa Merlen liian valmista kommunistista maailmankuvaa ja tuo ajatteluun ripauksen avarakatseisuutta. Vilmar on oppinut komsomolläksynsä hänkin, mutta haluaa elämältään muuta, laadukasta jälkeä laulujen tekijänä ja muusikkona.

Mutta hänen kitara on kehno. Vilmar on uneksinut Tallinnan soitinkaupasta hankkiakseen  keskihintaisen 14 ruplan kitaran. Hinnat ovat Neuvostoliitossa kiinteät, toisin kuin kapitalismimaissa. Viihdekirjallisuuteen kuuluu onnellisia sattumuksia ja yhden sellaisen myötä Vilmar palaa lyhentyneeltä Suomi-matkalta Saarenmaalle kahden kitaran kanssa. Kumpikaan niistä ei ole hänen vanha kitaransa.

Historiallisesta viihdekirjasta Saarelaislaulussa siis on kyse, tekijänä historiallisiin romaaneihin erikoistunut Paula Havaste. Saarenmaa-sarjan jälkeen hän avaa uuden aiheen: huhtikuussa ilmestyy nuijasota-aiheinen romaani Laahus ja siinäkin keskiössä on kansannainen Reeta. Niitä, tavallisia kansannaisia, osaajia ja vaikeuksien läpi puskijoita Havaste on läpi kirjallisen tuotantonsa nostanut kerrontansa keskiöön..

Paula Havaste: Saarelaislaulu. Gummerus 2021, 413 sivua.

Kategoria(t): Kaunokirjallisuus, Viihderomaani Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s