Laura Malmivaara: Vaiti

Talebanit ja Kabulin stadion 1990-luvun alussa. Väki pakotettu katsomoihin. Lava-auto ajaa kentälle kyydissä sidottu nainen. Nainen on rakastanut väärää miestä tai rakastanut liian aikaisin. Hänet juntataan rintoja myöten maahan. Sitten alkaa hidas murha, kivittämällä. Kaikkien on katsottava, opiksi.  Afganistanin naisilta oli riistetty ihmisoikeudet ja nyt, kivitetyltä, oikeus elämään.
Maaliskuu 2018, television A-studio heti kohupaljastuksen jälkeen. Tunnettu näyttelijätär esittää läsnä olevalle miehelle syytöksiä, väitteitä hänen käyttäytymisestään ohjaajana. Syytetty istuu hämmentyneenä kuin häpeäpaaluun sidottu kasvot viestien unen puutetta. Syytetty katsoo kameraan ja pyytää anteeksi, toistaa pyyntönsä. Keiltä kaikilta hän pyytää anteeksi?

Rinnastukseni on rienaava, epäoikeudenmukainen, jopa rietas. Mutta aito mielleyhtymäni maaliskuussa 2018 se silti oli. Syöpyi mieleen. Olo A-studiota katsoessa oli vaivautunut. Tuosta maaliskuun paljastuksesta käynnistyivät kuukausia jatkuneet lehtikirjoitukset, uudet paljastukset ja paisunut naisten joukkoliike epäeettisiä ja näyttelijäin itsetuntoa nujertavia ohjausmetodeja vastaan. Naiset olivat oikealla asialla, sitä ei käynyt kenenkään kieltäminen. Asioiden korjaantuminen koituisi pitkässä juoksussa kaikkien eduksi.

Mutta yhteistäkin rinnastuksessa löytyy. Molemmissa oli kyse julkisesta teloitusareenasta.

Suomessa syytetty oli elokuvaohjaaja Aki Louhimies, jonka kehuttu suurelokuva Tuntematon sotilas pyöri samanaikaisesti elokuvateattereissa kautta maan. Elokuva oli valmistunut edellisenä vuonna  itsenäisen Suomen täyttäessä sata vuotta. Se oli tuolloin Vuoden elokuva.

Louhimiestä syyttäneitä naisnäyttelijöitä oli aluksi kahdeksan, hänen elokuvissaan työskennelleitä, muiden muassa Pihla Viitala ja Pamela Tola karuine kokemuksineen. Facebookin, Twitterin ja sometuksen kautta jokainen naisnäyttelijä löysi nopsasti edestään kysymyksen, kenen joukossa seisot. Oli kyse solidaarisuudesta. Kysymyksen löysi edestään myös Laura Malmivaara, Aki Louhimiehestä vuosia aiemmin eronnut näyttelijä. Kollegoiden joukkohyökkäyksessä oli kyse hänen ”surusilmäisestä” ex-aviomiehestään, nuoruudenrakastetustaan ja lastensa (kirjassa Ellan ja Aunen) isästä. Hän tunsi miehen ja kykeni aavistamaan, miten loukkoon ajettu, häväisty ja yksinäinen tämä on.

Kirjan mies Atte kärsii.  Mutta ei Malmivaara astunut rinnalle tukemaan, vaikka oli hyökkäyksen jälkeisessä ensimmäisessä puhelussa lähellä sanoa tälle rakastavansa häntä. Ei sanonut. Ei pystynyt, sillä naiset ovat kaikkien naisten asialla, hänenkin. He halusivat ”purkaa rakenteita, jotka ovat aiheuttaneet väkivaltaista jälkeä vuosikymmeniä, vuosisatoja”.  Heillä oli oikea tavoite. Laura Malmivaara ei liittynyt #metoo-liikkeen jälkimainingeissa nousseeseen myrskyyn, vaan eristäytyi ja vaikeni.

Nyt häneltä on ilmestynyt noiden kuukausien omakohtainen tilitys, Vaiti. Vaiti on autofiktiivinen romaani, jossa näyttelijä kertoo tuntemuksistaan myrskyn jälkeisinä kuukausina mutta hän kertoo myös ensimmäisistä treffeistä Aki Louhimiehen kanssa, kymmenen vuotta kestäneestä avioliitosta ja erovuosista tiukkaan säännellyine lasten yhteishuoltajuuksineen.  Niistä kiinnipitämisessä Louhimies oli ehdoton ja joustamaton.

Vaiti on tavallaan kolmoisdraama. Kolmas henkilö on kohuun asti Lauran paras bestis Katriina, näyttelijäkollega ja vanhimman lapsen, Ellan, kummi. Seurustellut teatterikouluvuosina  Louhimiehen kanssa hänkin eikä ollut kovinkaan mielistynyt Lauran ja Louhimiehen orastavasta suhteesta; katsoi jopa asiakseen varoittaa Lauraa korviinsa kantautuneesta ensitreffistä sen ”tunnekylmän, itsekkään kusipään” kanssa.  A-studiossa hän esiintyi omilla kasvoillaan viileänä syyttäjänä muiden naisten puolesta. Teppo Sillantauksen artikkelin Nyt puhuu Laura Malmivaara mukaan (Helsingin Sanomien kuukausiliitteen 9/2021) A-studiossa roolin hoiti Matleena Kuusiniemi. Laura Malmivaara sanoo artikkelissa Katriinan olevan sekoitus useammasta naisnäyttelijästä. Lukijan ei tarvitse tietää enempää.

Kesäkuun loppu 2018:
”Teki mieli soittaa jollekin.
Katriinalle. Haluaisin olla siellä missä Katriina ja muut. Haluaisin, että nauraisimme tämän kaiken pois. Katriina sanoisi, ettei mitenkään ole vihainen minulle, miksi olisi. Halaisimme niin kuin ennen. Se olisi helpottavaa. Istuisin naisten joukkoon ja humaltuisin. Sanoisin kaikille, ettei tarkoitukseni ole vähätellä, ei tietenkään. Yleensä tunnen empatiaa, en yleensä ole näin ahdistunut ja kireä. Tunnustaisin suoraan, että olen melkein katkera, en olisi uskonut, että niin voi käydä. Miksi et ole Atelle vihainen, he ehkä kysyisivät. Hän on tästä vastuussa, lopulla. Hänestä tässä on kyse, ei mistään muusta.”

Ei hän soita. Kun hän viikkojen eristäytymisen jälkeen päätti vihdoin lähteä yhteen alan tilaisuuteen ja Katriinakin tuli sinne lopulta, tämä käänsi häneltä päänsä näyttävästi. Lauraa ei toivottu  mihinkään pöytäkuntaan, sen hän tajusi. Olisi tullut vain vaivautunut, vaikea ja kiusallinen ilmapiiri. Hän palasi kotiin.

Mutta eivät vain naisnäyttelijät kääntäneet selkäänsä Aki Louhimiehen ex-vaimolle, vaikenijalle, vaan saman tekivät myös miehet Louhimiehelle:
”Ellalle on vaikeinta ymmärtää, miten Aten työkaverit vuosien jälkeen muuttivat mielipidettään. Ensin he olivat kavereita ja sitten hetkessä eivät olleetkaan. Yhtenä päivänä näyttelijät olivat heillä kylässä, toisena syyttivät Attea väärinkäytöksistä lehdissä. Sitä yhtälöä ei ole helppo ymmärtää. Totaalinen selän kääntäminen on nuoren maailmassa pahin rangaistus. Ella tietää, mitä porukasta ulkopuolelle jääminen tuntuu. Harva selviää koulusta ilman sitä kokemusta.”

●●●

Vaiti kuvaa yhden ex-perheen invalidisoitumisen, mutta näyttää myös valoa kohti sen jäsenten eheytymistä. Ruhjoutuneet ihmissuhteet eivät kenties koskaan palaa entiseen luottamukseen ja lämpöön. Mutta kohuvuoden aikana Malmivaara−Louhimies -suhde on ollut läheisempi kuin vuosiin ennen. 
”Meidän rikkimenneestä perheestä on muodostunut toisenlainen yhteisö, laajempi ja sovinnollisempi.”
Ellan syntymäpäivillä he pystyvät halaamaan toisiaan, tosin vain kevyesti. Vaikka Katriina on jättänyt vastaamatta Lauran viesteihin eikä kutsuttuna saapunut aikuistuneen kummilapsensa synttäreille (Louhimiehen läsnäolon vuoksi ymmärrettävästi), Laura ilmaisee kirjassaan uskovansa  juovan heidän välillään kuroutuvat joskus umpeen. Se olisi varmaankin päätös Vaiti-teoksen kolmoisdraamalle. En usko juovan häviävän. Välissä on sittenkin enemmän kuin puhtaasti ammatilliset syyt eli todennetut Aki Louhimiehen epäeettiset ohjausmenetelmät.  Heidän keskinäissuhteissaan on kyse nyt myös vallankäytöstä.

−  Katriina ei vastaa mulle.
−  Älä anele siltä.
(äiti)
Menetän valon. Kyvyn katsoa muita ilman epäilystä. Menetän vapauden ja leikin. Jään pyörimään kehää ilman selkeää syytä. En ole syyllinen enkä syytön. Olen jossain mukana, en vain oikein hahmota missä. Olen joutunut pyörteeseen tahtomattani enkä voi tehdä mitään korjatakseni vauhdin suuntaa tai voimaa. Epäilen muiden motiiveja ja omaa vilpittömyyttäni. Olen  kadottamassa ilon ja vaivattoman keveyden olla muiden kanssa.

Kirjassa ei esiinny sanaa kosto. Mutta sen maku jäi suuhuni. Jaloihinkin tarkoitusperiin saattaa yhdistyä tiedostamattomia motiiveja. Myös Laura Malmivaara on alkanut epäillä syytösvyöryä pitkittäneiden naisten motiiveita.
”Alan epäillä itseäni, teitä, tätä aikaa, jossa elämme.”

−  Mitä ne ajattelee, että Aten pitäisi jatkossa tehdä? Sitä minä olen miettinyt.
−  Vaihtaa alaa, lopettaa. Tai ainakin pysyä hiljaa, olla puolustautumatta. Tai sitten Atte tuhoaa itsensä. Sekin kävisi.
(äiti)

●●●

Vuoden 2018 naisten liikkeessä oli kyse jokaisen oikeudesta terveeseen työympäristöön. Näyttelijät olivat julkisuuden henkilöitä. He käyttivät julkisuutta, jota heidän oli helppo saada. En muista puhutun ensisijaisesta ja kaikkein luonnollisimmasta korjausväylästä, työsuojelulainsäädännöstä, joka koskee myös taiteilijoita.

Laajetessaan mukaan tuli keskinäinen solidaarisuus ja valtaa antava joukkovoima. Joukkovoima on puoleensa imevä magneetti. Joukkovoima antaa energiaa, vahvistaa ja rohkaisee.
”Me taistelemme historian voittajien riveissä.”  Tämä voittajien oikeutusta hehkuttava lause on tallentunut näyttelijä Eero Melasniemeltä vuodelta 1975. Hän lukeutui lukuisten kaltaistensa tavoin Suomen kommunistisen puolueen vähemmistöön, taistolaisiin.  He vannoivat Neuvostoliiton kommunistiselle puolueelle värähtämätöntä uskollisuutta ja näkivät puolueen teot ennen, nyt ja tulevaisuudessa erehtymättöminä ja oikeina. Rivissä oli hyvä seistä.  Epäilemättömyys ja oikeassa olemisen varmuus pyyhkivät pois oman vastuun. Seisottiinhan edistyksen rintamassa.

Vuoden 2018 naisnäyttelijäin esiinnousu tuotti ruhjeita ja arpia, mutta varmaan saavutti tarkoitusperänsä näyttelijäin oikeudesta tehdä työtään ilman pelkoa ja alistavaa häpeää. Odotan Aki Louhimieheltä, yhdeltä lahjakkaimmista ohjaajistamme, uusia elokuvia. Hänen on aika palata näkyville.  Suomalainen elokuva tarvitsee myös häntä.

Laura Malmivaaralle kiitos hienovaraisesta, tyylikkäästä, koskettavasta, ajatuksia herättävästä ja ilmaisuissa punnitusta romaanista Vaiti. Teos on ilmestynyt myös äänikirjana. Siinä lukija on Laura Malmivaara itse.

Laura Malmivaara: Vaiti. Otava 2021, 242 sivua.

Kategoria(t): Kaunokirjallisuus, Löydöt Avainsana(t): , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Laura Malmivaara: Vaiti

  1. Anki Heikkinen sanoo:

    Tämän kirjan haluan lukea. Vaikuttaa todella monitahoiselta romaanilta, joka antaa paljon ajateltavaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s