Lauri Nurmi: Jussi Halla-aho. Epävirallinen elämäkerta

Nuorena aikuisena hän identifioi itsensä arjalaiseksi ja kertoi olevansa ylpeä siitä. Hän uneksi neekereiden piiskaamisestä sekä keräsi ja katseli maailman väkivaltaisimpia kauhuelokuvia. Sellaisia hän omisti noin 600. Kolmekymppisenä hän liittyi Suomen Sisun keskustelu- ja kirjallisuuspiiriin Thuleen, joka samannimisen saksalaisen esikuvansa mukaan keskittyi lukemaan tekstejä arjalaisesta ihmisrodusta ja sen ylivertaisuudesta.  Hänen piirinsä keskusteluja ja hänen omaa blogikirjoitteluaan alkoivat hallita rotuopit ja maahanmuuttajien näkeminen Suomea ja suomalaisuutta uhkaavana viidentenä kolonnana. Hän ja hänen kaltaisensa tarvitsivat vahvemman yhteiskunnallisen aseman omaavan poliittisen liikkeen, jonka kautta levittää näkemyksiään. Hän liittyi perussuomalaisiin, vaikkeivat maahanmuuttajat vielä tuolloin kuuluneet puoluetta kiinnostaviin kärkiteemoihin.  Hänen saavutettuaan viidenkympin iän maahanmuuttovastaisuudesta oli tullut tärkein ja liki ainoa puolueen ajamista tavoitteista ja asenne oli yleistynyt myös puolueen äänestäjäkuntaa laajemmalle. Hänellä oli varaa avata etenemisväylä tavoitteilleen uskollisille opetuslapsilleen. Hän haluaa puolueelleen hallitusvaltaa.

Politiikan journalistin Lauri Nurmen epävirallinen elämäkerta Jussi Halla-ahosta (s. 1971) on hyinen. Toisin kuin voisi luulla, se ei ole vanhentunut huolimatta Halla-ahon kesäkuisesta ilmoituksesta olla pyrkimättä perussuomalaisten puheenjohtajaksi uudelle kaksivuotiskaudelle.

Aluksi Nurmen kirja herättää myös sympaattisia tuntemuksia. Lukijalla on kirjan kohteesta lähtökohtaisesti oma mielikuva: Jussi Halla-aho oli erottunut muista kärkipoliitikoista taitavasti muotoillulla ja pinnaltaan loogisuudellaan kiehtovalla, tyynen rauhallisella, sarkastisen viiltävällä argumentoinnillaan. Siitä tunnisti yliopistotaustaisen miehen ajatuksenjuoksua. Nurmen kirja kertoo eristäytyvästä, koulukiusatusta pojasta, jonka isä oli alkoholisti ja koti sen seurauksena rikki.
”Koulukaverit haukkuivat, tönivät ja löivät. Tunsin olevani sadistisen kiusaamisen kohde. Opin vetäytymään sellaisen kuplan sisään, missä mikään ei hetkauta millään tavalla.”
Opettajien mielestä hän vaikutti niin kiusatulta kuin kiusaajaltakin.  Koululainen koki olevansa myös koulun uuden miesopettajan nälvinnän kohde.
”Halla-ahosta on kasvamassa sanavalmis ja ristiriitoja ympäristössään herättävä ihminen”, Nurmi kirjoittaa päätelmänä koulun rehtorin muistelemasta.

•••

Jussi Halla-ahon sukujuuret juontavat vankasta Bergrothien pappissuvusta. Suvun nykyinen kantakunta on Alajärvi.
”Rovasteja, pappissäädyn valtiopäivämiehiä, vuorineuvoksia, rehtoreita, kansanedustajia, piispoja, lääkäreitä, insinöörejä ja kulttuurivaikuttajia. Jussi Halla-aho polveutuu suvusta, joka on 1700-luvun jälkipuoliskolta lähtien kasvattanut huomattavan määrän suomalaisen yhteiskunnan poliittisen, koulutuksellisen ja kulttuurisen yläluokan edustajia – ja kannatuslukujen kärkipäässä keikuvan puolueen puheenjohtajan…
Yhtä hyvin Halla-ahon sukutausta sopisi kokoomuksen puheenjohtajalle
”, summaa Nurmi Halla-ahon taustaa.

Tausta on siis yläluokkainen. Nuorukainen oppi käyttämään kirjakieltä ja hänestä tuli lukutoukka. Erityisesti häntä on aina kiehtonut historia. Sen kautta voi tulkita oikeansuuntaisesti nykypäivää. Jussin äiti Ulla oli Bergrotheja, isä Yrjö (Ylle) lähtöisin talollisia, mutta tilan lähipaikkojen nimet Kyyjärventie, Nälkämäki ja Kuoleman kylä kertovat elinkeinon harjoittamisen auvoisuudesta. Halla-ahon perhe asettui asumaan Tampereen Peltolammille Jussin ollessa kaksivuotias. Jussin äiti hakeutui sairaanhoitajakoulutukseen, isä viihdemaailmaan. Ylli oli Suojasen viihdetoimiston monitoimimies ja yrittäjä. Ala oli kostea, suorastaan märkä. Elettiin Irwin Goodmanin ja ”ei tippa tapa”-kautta:

”Lapsuuteni jouluissa ei ollut hurraamista. Kuten valitettavan monissa perheissä, pyhien lähestyessä alkoi sen jännääminen, milloin perheenpää katoaa humalahuuruisille reissuilleen, ja aattoiltana odoteltiin kireissä tunnelmissa, ilmestyykö se mesoamaan vai tekeekö kaikille palveluksen ja palaa vasta lähempänä uutta vuotta. Paljolti tästä syystä minulle, toisin kuin monille, ei koskaan päässyt muodostumaan selkeää käsitystä siitä, miten joulua kuuluu viettää”, kirjoitti Halla-aho blogissaan 35-vuotiaana.

Nuorukaisen koulumenestys oli kehno: hän omisti elämänsä hevibändille sen kitaristina ja laulajana. Tukka ulottui keskiselkään ja yläruumista peitti hihaton farkkuliivi. Hän oli musiikki- ja elokuvamaussaan omansorttinen nuori ”kovis”. Mutta ylioppilaskirjoitukset hän selvitti säällisesti. Laudatur-yleisarvosanasta huolimatta papereilla ei päässyt lukemaan englannin filologiaa Helsingin yliopistoon, jonne mieli paloi. Hän kiinnostui Ukrainasta ja halusi opiskella ukrainan kieltä. Mutta sitä voi opiskella yliopistossa vain venäjän kielen kautta. Hän kävi kesäyliopiston ukrainan kielen kurssin ja tilasi vaihtoehtojen puuttuessa jehovalaisten ukrainankielisen Vartiotornin. Hän alkoi omatoimisesti opiskella venäjää päästäkseen sisälle Helsingin yliopistoon.  Bändi vaihtui pänttäämiseen. Sisua ja määrätietoisuutta löytyi roppakaupalla, vaikka hänen elämänsä oli kolmekymppiseksi asti ulkoisesti haahuilua. Saadakseen jonkin ammatin hän opiskeli tarjoilijaksi Tampereen ravintolakoulu Pihrossa. Kun hän valmistui, töitä ei ala enää tarjonnut.

Mutta Helsingin yliopistoon hän vihdoin pääsi. Helsingistä tuli hänelle eräänlainen vapautus, irrottautuminen entisestä. Natsiaatteiden parissa puuhastelu osuu yksiin hänen yliopistokautensa kanssa. Hänen blogikirjoituksensa alkavat herättää pahaa verta, yliopistomaailmahan on perusajatukseltaankin humanistinen. Hänen tuntiopettajan tointa ei enää jatketa. Kun hän vuonna 2006 väiteli tohtoriksi muinaiskirkkoslaavin substantiivien ja adjektiivien taivutuspäätteistä, yliopistomaailmasta ei ollut hänelle enää töitä tarjolla. Hän oli jälleen haahuilija ja tilapäisansioiden varassa. Hänellä oli Suomen Kulttuurirahaston kahden vuoden apuraha ukraina–suomi-sanakirjan laatimiseen, mutta hanke jäi silleen ja hän kusi saamansa mahdollisuuden. Mies käytti aikansa ja kiinnostuksensa Scripta-bloginsa ylläpitoon.

Haahuilija kiinnostui politiikasta mahdollisena tulevana ammattinaan.
”Mielessä kolkuttaa jo seuraavat eduskuntavaalit. Soinilaisen perussuomalaisuuden pitkä lähtölaskenta alkaa keväällä 2009”, Nurmi arvioi noiden vuosien merkitystä.

Halla-aho oli yliopistokautenaan mennyt naimisiin latinisti Hilla Salovaaran kanssa. Pariskunnalle syntyi esikoinen, sitten kaksi lisää. Isä oli ylpeä ja onnellinen.
”Mielihyvämyrsky puhaltaa aivoissa niin valtavalla voimalla, että sen taianomaista vaikutusta on turha yrittää kuvailla lapsettomille” , hän on kuvannut isyyttään.
Jussi Halla-ahon neljännen lapsen synnytti Elisa-niminen nainen, entinen kokoomusnuorten Helsingin piirin varapuheenjohtaja. Sivusuhde virittyi verkkoviestinnän kautta vuonna 2009 ja jatkui kahdeksan vuotta. Hilla ja Elisa olivat hyvät tutut. Isyys paljastui Hillalle kuukausia vauvan onnelliseksi koetun syntymän jälkeen. Välit eivät rikkoutuneet, ainakaan pysyvästi.

•••

Halla-aho on kertonut äänestäneensä ensimmäisen kerran perussuomalaisia vuonna 2003. Sitä ennen hänen äänensä oli saanut muiden muassa pari nimekästä vihreää, Osmo Soininvaara ja Heidi Hautala. Äänen sai nyt Itä-Helsingin kapakoiden äänikeisari Toni Halme. Valinnassa kiinnostavaa on se, että Halla-aho ei ole sympatisoinut junttiutta, vaan on pikemminkin vierastanut puolueensa ilmijuntteja.

Perussuomalaisten jäsenyyden Halla-aho otti lokakuussa 2010. Jo vuosia ennen sitä hän oli käynyt neuvotteluja Timo Soinin kanssa. Halla-aholle oli kyse tarkoituksenmukaisuudesta maahanmuuttovastaisuuden edistämisessä. Suomen Sisun kantaväki perusti Muutos 2011 -ryhmän ja keräsi sitä varten tuntuvan potin vaalirahaa. Halla-aho oli heille kärkinimi, joka sai muhkean rahapotin käyttöönsä. Halla-aho arvioi kuitenkin perussuomalaiset itselleen Muutos 2011:sta tuloksellisemmaksi valinnaksi.

Sisulle ja Halla-aholle oli tärkeää saada painostuspuolue, johon suhtaudutaan vakavasti. ”Perussuomalaiset ei siihen aikaa vielä ollut täysin itsestään selvä – joskin ensimmäisenä mieleen tuleva – vaihtoehto maahanmuutosta kiinnostuneille ihmisille”, on Halla-aho kertonut.  Myös kokoomusta oli pidetty mahdollisena kanavana nostaa omia teemoja esiin.

EU-myönteinen Halla-aho ei päässyt heti testaamaan kannatustaan. Vuoden 2010 Euroopan Unionin meppivaalien kärkiehdokkaaksi Soini asettui itse. Nurmi kertoo kirjassaan syyn: jo aiemmasta vaaliliitosta Kristillisdemokraattien kanssa perussuomalaisille jäi kontolle kunniavelka, jonka Soini halusi kuitata nyt auttamalla puolestaan vaaliliitosta läpi Sari Essayan.  Halla-aho sai jäädä odottamaan vuoden 2011 eduskuntavaaleja. Soinin varajäseneksi nousi Sampo Terho.

Vuoden 2011 eduskuntavaaleihin Timo Soini hyväksyi Halla-ahon Helsingin ääniharavaksi ja uskoi hallitsevansa maahanmuuttovastaiset voimat. Se teema ei häntä kiinnostanut. Hän oli Veikko Vennamon SMP-läisyyden perillinen, joka ratsasti EU-kriittisyydellä ja sai vaaleissa vetoapua erityisesti velloneesta Kreikka-tukijähnäyksestä.  
”Puolueen yleisohjelmasta [tuossa vaiheessa] ei löydy etniseltä syrjinnältä kalskahtavaa retoriikkaa. Perussuomalaisille tärkeä ammatinharjoittaja tai opiskelija voi siis olla yhtä hyvin kurdi, somali kuin kainuulainen”, muistuttaa Nurmi voimassa olleesta yleisohjelmasta.

Vuoden 2011 eduskuntavaaleista tuli perussuomalaisten ensimmäinen jytky. Puolue teki 19,1 prosentin tuloksella huiman läpimurron. Halla-aho oli Helsingin ääniharava yli 15 000 äänellä, mutta silti vain Helsingissä. Halla-aho tulkitsi jytkyn oman linjansa ja väkensä ansioksi. Soinin tulkinnassa jytkyn tekivät muut, hänelle turvalliset EU-vastaiset SMP:läiset. Molemmat olivat omalla tavallaan oikeassa. Ilman Halla-ahoakin jytky olisi ollut iso, mutta monta pykälää pienempi.

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissakaan Soini ei nostanut maahanmuuttoa kärkiteemoihin. Perussuomalaisten vaaliteemat olivat Nurmen kirjaansa liittämänä: 1) Julkinen talous kestävälle pohjalle, 2) Isänmaan turvallisuudesta ei tingitä, 3) Suomalaisista huolehdittava, 4) Kilpailukyky ja yrittäjyys etusijalle sekä 5) Ei saa kiusata. Halla-aholaiset laativat maahanmuuttovastaisuudelle rakennetun varjokampanjan.  Perussuomalaiset tekivät toisen jyrkyn ja puolue pääsi Juha Sipilän hallitukseen kolmanneksi rattaaksi. Hallitusneuvotteluissa Timo Soini tuskin mainitsi maahanmuuttoa. Ideologinen kahtia repeytyminen ei voisi olla selvempi.

Halla-aho ratsastaa maahanmuuttoon liittyvillä asioilla eikä edes yritä tavoitella yleispoliitikon statusta, EU-kriittisestä populistista yleispoliitikoksi muuntautuneen Soinin strategia on päinvastainen.

Halla-aholle myrkkyä ovat suvaitsevaisuus ja monikulttuurisuus. Hän kuvailee monikulttuurisuuden tulevaisuutta: ”Getot ja muurein ympäröidyt länsimaisen sivilisaation rippeet eristäytyvät toisistaan, ja ensiksi mainitut vajoavat runsaudensarven tyrehdyttyä anarkiaan.”
Hän on kyyninen ja hän on fanaatikko, kuten yhden asian apostolit tapaavat olla. ”Hän ei koe ristiriitaa johtajan ja duunarin välillä vaan duunarin ja elätin välillä. Elätti voi olla joko eliittiä tai pohjasakkaa”, Nurmi kuvaa Scripta-blogin ajatuksia.

Ja hän on nationalisti. ”Jussi Halla-aholle yhteiskunnat ovat kaikesta päätellen biologisia kokonaisrakennelmia”, Nurmi kirjoittaa. Halla-aho sivuuttaa politiikan tutkija Benedict Andersonin arviot siitä, että kansakunnat ovat enemmän tai vähemmän kuviteltuja yhteisöjä. ”Kansallisvaltio on kuvitteellinen yhteisö, koska sen jäsenet eivät voi tuntea toisiaan, eivätkä heitä yhdistä edes yhteiset arvot tai elämäntavat.”

Halla-aho päätti haastaa puolueensa puheenjohtajan, vaikka se oli puolueen perinteissä majesteettirikos. Perussuomalaisten gallupkannatus osoitti hallitusvastuun myötä rajua laskua ja painui lopulta alle 11 prosentin.

Puoluekokous pidettiin Jyväskylässä vuonna 2017. Soini oli aikeissa hakea jatkomandaattia, hän oli kuitenkin luomansa puolueen symboli ja ykkösvoima. Soini luopui ehdokkuudestaan maaliskuussa ja Sampo Terho kertoi omasta ehdokkuudestaan seuraavana päivänä. Hän hävisi äänestyksen selvästi. Halla-aholaiset olivat huokutelleet jäseniksi suuren määrän uusia jäseniä ja jokaisella paikalle tulleella on perussuomalaisten puoluekokouksessa äänioikeus.
Se oli sitten siinä”, kerrottiin Soinin tuumanneen uuden puheenjohtajan ja hänelle samanmielisten varapuheenjohtajien valintojen jälkeen. Puolue ei ollut enää entisensä. Loppu onkin poliittista lähihistoriaa.

•••

Nurmen kirjan arvokkainta antia on se analyysi, jonka hän tekee kahlattuaan läpi Jussi Halla-ahon Scripta-blogin kirjoitukset. Vaikka Halla-ahon julkinen käytös muuttui, Scripta-blogissa ei ollut havaittavissa mitään aatteellista kääntymystä. ”En usko Jussin muuttuneen”, arvioi vuonna 2020 eräs Nurmen haastattelema Halla-ahon sukulainen. Halla-aho on pyrkinyt hankkimaan lisääntyneellä varovaisuudella uskottavuutta ja salonkikelpoisuutta, hänen bloginsa on paljastanut hänen todellisen  ideologiansa kaikessa kavahdettavuudessaan. 

Halla-aho on individualisti, joka kannattaa liki rajatonta (ja vastuutonta) sananvapautta. Hän puolustaa liberaalia, demokraattista yhteiskuntaa ja on selkeästi oikeistolainen. Hänen yhteiskuntamallinsa on hierarkinen. Hänen ajattelussaan ihmiset eivät ole samanarvoisia eikä hän allekirjoita ihmisten jakamatonta ihmisarvoa. Hänen käyttämässään vertauksessa vuotavasta veneestä on uskallettava heittää vähempiarvoinen aines yli laidan. Sitä ideologiaa on totuttu kutsumaan fasismiksi. Hänen yhteiskunnassaan ei autettaisi vähemmistöjä. Pohjoismaisten yhteiskuntien omaksuma positiivinen syrjintä on hänestä kavahdettava. Enemmistövalta toimisi darwinistisesti ja tarpeen mukaan väkivaltaisesti.

•••

Scripta-analyysi on Nurmen kirjan laajin jakso ja sen painavin osa. Siksi Nurmen kirja ansaitsisi tulla ajatuksella luetuksi. Vaikka Halla-aho väistyy kulisseihin, seuraajakandidaatit ovat hänen aatteellisessa humanismin tuhopoltossaan palkeenpuhaltajia.

Riikka Purra (Helsingin Sanomat 9.7.2021):
”Jos minusta on kiinni, perussuomalaiset eivät koskaan osallistu hallitukseen, jossa maahanmuuttoa ei huomattavasti kiristettäisi.”

Cambridgessä vuosia opiskellut ja näin itsekin vuosia ”maahanmuuttajana” asunut Sakari Puisto on monivivahteisempi (Helsingin Sanomat 18.7.):
”Minulla on paljon positiivisia kokemuksia maahanmuutosta. Ajaisin positiivisen maahanmuuton edistämistä. Onko meillä aste-eroja Riikan kanssa? Voi siinä olla, mutta on myös minulla tiukka kanta turvapaikkapolitiikkaan.
Maahanmuuton huono puoli on laajamittainen ja hallitsematon maahanmuutto, joka aiheuttaa taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia. Hyvät puolet ovat tänne tulevat yrittäjät, opiskelijat ja työperäinen maahanmuutto, jotka pitkällä tähtäimellä hyödyttävät Suomea.”

Juho Eerola on Jussi Halla-ahon luottomies ja lähtökohtaisesti Suomen Sisun perusjengiä.

Jussi Halla-ahon elämäkerta on merkitty epäviralliseksi, sillä kohde ei ole auktorisoinut sitä. Vaikka Halla-aho ei suostunut Nurmen haastateltavaksi kirjaa varten, Nurmi on koonnut monipuolisen ja laajan aineiston ja löytänyt Halla-ahon läheltä lukuisan määrän haastateltavia.  Aineiston käyttäjänä ja analysoijana Nurmi hallitsee suvereenisti itselleen ottamansa tärkeän urakan. Hän ei käytä tekstissä lähdeviitteitä, mutta kertoo haastateltavansa ja eri kirjalliset lähteensä teoksen liiteosassa.

Lauri Nurmi: Jussi Halla-aho. Epävirallinen elämäkerta. Into 2020, 336 sivua.

Kategoria(t): Löydöt, Muistelmat ja elämänkerrat Avainsana(t): , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s