Ali Sadik-Ogli: Rahim – persialainen. Pitkä matka Suomeen. Osa 2

Toisaalta kohtalo, sattuma ja Allahin tahto sekä toisaalta päätös pitää elämä omissa käsissä (= unelma1) oman elämän tarkoituksesta ja unelman määrätietoinen toteutus). Siinä tataarinuorukaisen Nizam Husainovin, uudelta ostetulta identiteetiltään persialaisen Rahim Sadik-Oglin ristiriitaisuus ja kahtiajakoisuus, toistuva epätietoisuus hänen pitkällä pako- ja vaellusmatkallaan rakentaa omaa elämää aina silloin, kun jälleen yksi hänen pysyväksi kuvittelemansa seesteinen elämänvaihe törmäsi umpikujaan. Elämän tienristeyksessä olisi ollut osattava valita vaihtoehdoista oikea.

Tienristeys ja valinnanteko. ”Tulisiko tämä seuraava uusi elämänvaihe olemaan hänelle vieläkin tuon saman, jo muistoksi muuttuneen karkumatkan jatkoa, joka alkoi kaukaisessa Kazanin kaupungissa sijainneesta kodista 15 vuotta sitten, Nizam-nimisen keskenkasvuisen pojan hylätessä oman perheensä? Olisiko nyt koittanut aika lähteä Suomesta eteenpäin joko Ranskaan, Saksaan tai vaikka Amerikkaan? Millaiset uudet tuntemattomat yllätykset ja koettelemukset olisivat häntä vielä odottamassa? Tai entäpä jos tämä olikin vakava merkki uhmakkaalle pojalle, että aika oli koittanut palata nöyrästi isänsä kotiin? Voisiko tähän sisältyä kohtalon tuoma viesti, että isällä on hätä ja hän tarvitsi poikaansa avukseen? Mitä tämä ihmisen koko elämä todellisuudessa on? Onko kaikki tähänastinen ollut vain eksyneen nuoren miehen sokeaa harhailua, elämän räpistelyä? Vai oliko tähän odottamattomaan yllätykseen jälleen kätkettynä Allahin toistuva muistutus nöyryydestä, ettei ihminen itse kykene päättämään omaa kohtaloaan, vaikka yrittäisikin?”

Ali Sadik-Ogli jatkaa suuren tataarieepoksensa tuhdissa jatko-osassa Rahim – persialainen teoksesta Nizam – tataari tuttua, lukijan otteeseensa tempaavaa pako- ja vaellustarinaa, kertomusta Nizamin/Rahimin elämänmittaisesta diasporasta.  Osan 2 aikajakso kattaa 18 kuohuvaa vuotta 1902–1920.

Tataarieepoksen 900-sivuisen kakkososan selkärankana ovat luonnollisesti Rahimin elämänvaiheet 18 vuoden mitassa.  Ensimmäisessä osassa tataari Nizam on ostanut itselleen persialaisen Rahimin henkilöllisyyden ja tällä näennäisen ”laillisella” henkilöllisyyspaperilla hänen pakomatkansa päätyy Bakusta Krimin Jaltalle. Siitä Rahim – persialainen -teos jatkaa. Massiivisen II osan lopussa Rahim on päätynyt Karjalan kannakselle Muolaan pitäjään Perkjärvelle, missä hän kirjan päättyessä on ehtinyt asua jo vuosia. Mutta jälleen seinä nousee vastaan ja hän on tuntemattoman edessä. Omaa taustaansa ja salaisuuttaan hän ei ole juljennut paljastaa kenellekään, ei asuinkumppanilleen Annalle eikä lähimmälle ystävälleen ja pitkäaikaiselle työnantajalleen ruhtinas Ivan Nikolajevitš Saltykoffille (1870–1941) luvuttomista miesten välisistä luottamuksellisista keskusteluista huolimatta.

Nikolai II sekä keisarinna Aleksandra Rasputinin polvella venäläisessä pilkkakuvassa. 

Vaikka Rahim Sadik-Ogli ja hänen kohtalonsa seuraaminen on teoksen ehdoton selkäranka ja syy teoksen kirjoittamiseen, teoksen paino jakautuu kuitenkin toisin. Eletään Venäjän historiassa 20. vuosisadan alun kuohuvia ja verisiä vuosia, konkreettisestikin maailmanpoliittisten ruutitynnyrien päällä.  Poliittisessa myrskynsilmässä ovat tsaari Nikolai II:n käymä ja häpeällisesti häviämä Venäjä–Japani-sota, vuoden 1905 kansannousu, vähemmistökansallisuuksien kuten suomalaisten pakkovenäläistävä sortoaalto, ensimmäinen maailmansota, maaliskuun vallankumous ja tsaarin vallasta luopuminen, väliaikaishallitus, bolševikkien tekemä vallankaappaus 8. marraskuuta 1917, Suomen itsenäisyysjulistus, kolmen vanhan suurvallan, Saksan, Itävalta-Unkarin kaksoismonarkian ja Osmannien valtakunnan romahdus, Suomen sisällissota sekä Venäjän punaisten ja valkoisten välinen raaka sisällissota, ruutitynnyreitä kaikki. Lisäksi tähän kuohuvaan kauteen sisältyivät Venäjällä toistuva nälänhätä, Pietarin kaupungin 200-vuotisjuhlat sekä Romanovien 300-vuotisen valtakauden juhlavuosi 1913. Melkoinen tiivispakkaus lähihistoriaa!

Ensimmäinen maailmansota on syttynyt. Tsaari saattelee joukkoja matkaan rinnallaan ihmeistä tekevä ikoni. Kirjan kuvitusta.

Niinpä tsaari Nikolai II:n lähipiiriläinen, Venäjän valtakunnanneuvos Saltykoff nousee teoksen loppupuoliskolla Rahimia keskeisemmäksi ja kiinnostavammaksi henkilöksi. Teos tavallaan jakautuu yhtenäisestä kerronnastaan huolimatta kahteen osaan, vuoteen 1909 asti Rahimin tarinana ja siitä eteenpäin ruhtinas Saltykoffin tarinana, missä Rahimilla on ruhtinaan läheisimmän ystävän ja kuuntelijan osa.

Ratkaisu on onnistunut, sillä Saltykoff osoittautuu mitä mielenkiintoisimmaksi persoonaksi ja hänen toimintoihinsa tiivistyy tärkeä siivu Venäjän aristokraattien ja upporikkaiden kohtaloa valtiollisten vallanvaihtumisten seurauksena.  Ivan Saltykoff oli tsaarin armeijan kenraali, aateliston marsalkka sekä suurtilallinen, joka omisti Pietarissa kiinteistöjä ja Kannaksen Muolaassa vuonna 1900 perustamansa tiilitehtaan ja sahalaitoksen Savikon. Laitokset hän tarvitsi rakentaessaan niiden lähelle valtavan asuinlinnansa Valkoisen Hovin.  Saltykoff oli tehtaineen ja maatiloineen seutukunnan suurtyöllistäjä.

Tannenbergin taistelu koitui elokuussa 1914 venäläisten murskatappioon. Edessä päällystö antautuu saksalaisille valkoista liinaa heiluttaen. Takana polvistunut sotilas. Kirjan kuvitusta.

Venäjän maaliskuun vallankumousta, väliaikaishallitusta ja bolševikkien valtaannousua sekä Suomen muhkuraiseksi ja kivikkoiseksi kuvattua itsenäistymistä ja sitä seurannutta sosiaalidemokraattista vallanottamista seuranneine sisällissotineen teoksessa sanallistetaan ruhtinas Saltykoffin Rahimille puhumien kuohuvien ja paatoksellisten monologien kautta.  Nykylukija saattaa kavahtaa Saltykoffin kiihkeää vuodatusta ylimausteisena mutta juuri kärjistävät kielikuvat ja jyrkkä ääriasenne kertovat tuon aikakauden äärimmäisyyksiä etsivästä kielenkäytöstä niin poliittisessa agitaatiossa kuin tuon ajan poliittisissa sanomalehdissä.
Juuri Ivan Saltykoffin kielenkäytön kautta Ali Sadik-Ogli tavoittaa kuvaamansa ajan. Tuon aikakauden kieli ei ollut todellakaan lauhkeaa ja Venäjän aateliston kauhu oli aito. Heitä pakeni laumoittain Suomeen ja Suomen kautta Ranskaan, varallisuus Venäjälle jääden.

Propaganda oli ajan keino taistella ihmisten sieluista. Tässä piirroksessa tsaari, pappi ja porvari ratsastavat työtötekevän kansan harteilla.  Kirjan kuvitusta.

Sadik-Oglin kirjallisia tehokeinoja ovat paatos ja toistot.  Osassa 1 kirjailija kuvasi toiston
keinolla Nizamin pakahduttavaa avuttomuutta ja yksinäisyyttä. Nizamilla ei ollut ketään, kenelle purkaa sydäntään. Isän käytöksen muutos velloi hänen aivoissaan suomatta rauhaa. Osassa 2 toisto ei elävöitä enää niinkään Rahimin neuvottomuutta tai yksinäisyyttä. Ali Sadik-Ogli kuvaa sen keinoin 20. vuosisadan alun poliittista vihaa ja sekä eri väestöryhmien, erityisesti omistavan luokan elämää poliittisesti hengenvaarallisella miinakentällä.

•••

Nuori mies Rahim Sadik-Ogli on loppumattoman uuttera ja vastuuntuntoinen, rehellinen, kaikkia kohtaan käytökseltään herrasmies, luotettava, mutta aivan liian nuorena aikuistunut. Hän on tosikkomainen ja vakava. Koskaan hän ei räjähdä nauruun kuten hänen rehevä ystävänsä ruhtinas Saltykoff. Nuoren miehen seksuaalisuus välittyy uinuvana, sovinnaisena ja arkana, eikä Ali Sadik-Ogli lähde ainakaan vielä fantasioimaan oman isänsä eroottista elämää, vaan tekee sen hienotunteisen seitinohuesti. Lukija saa tietää, että eräänä iltayönä Jaltan ulkopuolella Rahim muuttui pojasta mieheksi ja että Karjalan kannaksella hän alkoi jossakin vaiheessa asua kauniin venakon Annan kanssa aikeissa mennä tämän kanssa naimisiin.  Tekeillä olevan osan 3 nimestä NINA – inkeriläinen arvaamme, ettei näin kuitenkaan käynyt.

Mutta Rahim on naisten mies. Hänet kuvataan kauniiksi mieheksi, joka herättää laajassa joukossa nuoria naisia levottomuutta, hillittömän kiinnostuksen ja likellä parveilun.

Leivänkuljetusajuri työssään Pietarissa 1900-luvun alussa. Kirjan kuvitusta.

Ali Sadik-Ogli kuvaa isänsä Rahimin neuvottomuuden tiloissaan saamattomaksi. Saavuttuaan kirjan alussa Jaltalle liki rahaton Rahim tuhlaa kaksi kuukautta kykenemättä etsimään töitä. Hänestä tulee ajelehtija, kunnes sattuma astuu tielle: hyvä vuokraisäntä kertoo Rahimille tutusta perheyrityksestä, joka tarvitsee vakioasiakasajoihin ajurin. Nizam/ Rahim on hevosmies henkeen ja vereen. Siihen pestiin hän juuttuisi, ellei uusi sattuma osuisi paria vuotta myöhemmin tielle. Se vie hänet hevosajuriksi erityistehtävin Pietariin böömiläistaustaisen Anton Marschanin lihaliikkeen palvelukseen. Rahim oli uhkarohkealla teollaan pelastanut Marschanin ja tämän Louiza-vaimon hengen tieosuudella Sevastopolista Jaltalle.  Työpaikka Pietarissa tuli tästä kiitoksena.

Tuosta vuonna 1844 Pietariin perustetusta Marschanin makkaratehtaasta veikkaan luettavan lisää tataarieepoksen kolmannessa ja viimeisessä osassa, sillä vallankumousvuonna 1917 Marschan siirsi tehtaansa Viipuriin ja sieltä toisen maailmansodan jälkeen Helsinkiin, Sörnäisiin.
1970-luvulla OY A. Marschan AB näkyy myydyn Tuottajain Lihakeskuskunnalle. Mielenkiintoista! Rahim palveli Marschania Pietarissa useampia vuosia.

Rahim rakastaa töitään, on onnellinen ja mielestään elämässään varsin vakiintunut. Ansioitakin alkaa kertyä. Mutta sattumat eivät jätä häntä – Sattuma tai Rahimin arvomaailman mukaan Allahin tahto eivät jätä.  Tultuaan pestatuksi Pietarin ulkopuolella sijaitsevan uuden Kolomjagin kilparatsastusradan työntekijäksi hän kohtaa yllättäen lapsuutensa rakkaimman ystävän, jalorotuisen hevosensa Paljatinin. Hevosen ja hänen nuoren isäntänsä ratsastussuhteen palautuminen on yksi kirjan herkimmistä käänteistä. Hänen isänsä oli ollut pakotettu myymään Paljatinin siksi, että hevonen oli Nizamin katoamisen jälkeen lamaantunut ja syömähaluttomana kuihtua suruunsa.

Rahim aloittaa pitkäkestoisen ja vaativan kipuamisen kilparatsastajana asemaan, missä palkintoina olisivat maine ja suuret ansiotulot. Paljatin on siihen jo liian vanha, joten Rahim saa nuoren ratsun Apollonin. Miten lähellä hän onkaan jockeyn, kilparatsastajan tavoitettaan! Jälleen Kohtalo astuu kuvaan. Rahim kohtaa perätysten neljä syvästi ja käänteentekevästi dramaattista tapahtumaa. Kaikki ne yhdessä ja erikseen merkitsevät sitä, ettei hän voi jäädä Kolomjagin kilparatsastusradalle, ei edes Venäjälle. Korkea-arvoisen suhteen kautta hän saa itselleen puolen vuoden oleskeluluvan Suomen suurruhtinaskunnan puolelle toipuakseen ja parantuakseen kokemastaan ratsastusonnettomuudesta, joka koitui hänen huonekaverinsa kuolemaksi ja oli invalidisoida hänet.

Rahim joutui uusimaan puolen vuoden välein Suomen oleskelulupansa Viipurin läänin kuvernööriltä. Savikon tiilitehtaan ollessa Saltykoffin omistuksessa omistaja hoiti luvan uusinnan.

Rahim matkustaa Karjalan kannakselle Perkjärvelle. En ollut tietoinen moisesta asutustaajamasta, sen emäpitäjästä Muolaasta kylläkin.  Siellä toimi neljän vuosikymmenen ajan Savikon tiilitehdas, Saltykoffin linnansa rakentamista varten perustama.  Mainetta saaneena ratsastajana Rahim oli kutsuttu eliittijuhliin, missä hän tutustui ruhtinas Saltykoffiin. Nyt, vammoistaan toivuttuaan, Rahim pyytää ruhtinaalta töitä. Hän pääsee tehtaan oppipojaksi, asteittain mestariksi ja lopulta omistajan lähimmäksi luottomieheksi.

•••

Rahim – persialainen on kirjallinen herkkuannos niille, joita poliittinen lähihistoria kiehtoo ja joilla on viime vuosisadan alkupuolen tapahtumista riittävän vahvat pohjatiedot.  Uskon, että kirjan laajojen tietoiskujen anti tuo myös valistuneille lukijoille uusia yksityiskohtia. Ainakin itselleni kirkastui sen tapahtumaketjun loogisuus, missä Suomen vuoden 1917 valtapuolue, sosiaalidemokraatit, jättivät eduskunnan yksinkertaisesta enemmistöstään huolimatta julistamatta Suomea itsenäiseksi ja miksi he uudessa, koostumukseltaan muuttuneessa eduskunnassa joulukuun alussa 1917 äänestivät itsenäisyysjulistusta vastaan.  Tähän Saltykoffin äimistelemään käytökseen tuli vastaus 23. tammikuuta 1918, kun suomalaiset ”bolševikit” ottivat niskaotteen myös omista ”menševikeistään”.  Myös itsenäisyysjulistukseen ajoitettu ”yleislakko” kirkastuu yksityiskohdissaan. Ja löysinhän sieltä kaikenlaista muutakin.

Kirjaan on koottu valtava määrä lähihistoriamme tietoutta kiihtyneen Saltykoffin lukuisissa ei yhteyksissä Rahimille analysoimana. Saltykoffilla oli käytössään laaja suhdetoimintaverkosto, niin Pietarissa kuin Helsingissä ja Viipurissa. Yksi vaikutusvaltaisista upporikkaista on Viipurin maalaiskuntaan Suur-Merijoelle rakennuttamassaan linnoituksessa asunut sveitsiläis-venäläinen kumitehtailija Maximilian (Max) Neuscheller, jonka mahtipontisen linnan suunnitteli koristeyksityiskohtia myöten arkkitehtikolmikkomme Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen. Neuscheller murhattiin vuonna 1920. 

Kun upporikas ja valtaa omannut Saltykoff kuvataan kirjassa humaaniksi ja oikeudenmukaiseksi, koko Perkjärven tienoon kunnioittamaksi teollisuusmieheksi, hänen humaaniuteensa olisi voinut Rahim-romaanissa istuttaa myös Suomen sisällissodan jälkeisen valkoisen terrorin kauhistelun ja tuomitsemisen. Vankileireistä, mielivaltaisista teloituksista, laittomista lahtauksista ja paljolti tietoisesta punavankien nälkään näännyttämisestä ei tässä poliittisessa moralisoinnissa ole riviäkään. Se olisi tuonut Saltykoffin poliittiselle raivolle kaipaamani tasapainon.

•••

Rahim – persialainen sisältää Nizam-osan tavoin reheviä ja hienoja tietojaksoja niistä aiheista, jotka koskettivat Rahimia hänen vaellusreitillään. Ali Sadik-Ogli kuvaa upeasti Jaltan kehittymisen Venäjän lomaparatiisiksi Aleksanteri II:n rakennutettua Krimille Livadian palatsin.

”Tästä alkoi 1800-luvun loppupuolella Krimin niemimaan ja erikoisesti Jaltan kaupungin kukoistus, sillä Pietarin, Moskovan, Varsovan, Kiovan ja monen muun pohjoisen suurkaupungin arvovaltaiset joutilaat siirtyivät sinne pitkiksi talvikuukausiksi aikaa tappamaan, itseään näyttämään ja terveyttään hoitamaan. Kerran näin maineensa luotuaan Krimistä tuli hetkessä ympärivuotisesti suosittu matkailukohde… ja yhteiskunnallinen statussymboli.”

Ali Sadik-Ogli kertoo Krimin tataariväestön rankan kohtalon ja tataarien kokemat diasporat sen jälkeen, kun Katariina Suuri petti antamansa lupauksen liittäen Krimin Venäjään ja aiheuttaen tataarien massapakenemisen Turkin puolelle.  Rahim käy katsomassa tataarikulttuurin miltei ainutta säilynyttä jäännettä, khanikunnan keskusta Bahtš isaraissa.  Jaltalla Rahim kohtaa ensimmäisenä kokemuksenaan venäläisistä tataariväestöön kohdistuvan vihan.

Sadik-Ogli kertoo Pietarin kaupungin synnyn ja sen 200-vuotisen historian ja kuvaa kaupunkia Rahimin silmin. Massiivisen tietoaineiston rinnalla Rahim – persialainen on kuitenkin romaani, johon kuuluu draama ja fantasia. Vaikka sattuma näytää ohjaavan Rahimin elämää enemmän kuin omat tietoiset suunnitelmat, fantasian luokkaan niputin ne sinänsä mieleenpainuvat sattumukset, joissa kaupunkiin juuri sen suurena juhlapäivänä saapunut Rahim onnistuu Palatsiaukiolla näkemään tsaari Nikolai II:n ja vieläpä läheltä ja miten Perkjärven rautatieasemalla seisovan Helsinki–Petrograd-junan sivustaa laituria myöten iltamyöhän kävellessään Rahim näkee salonkivaunun oviaukolla vahamaisen miehen, jolla liikkuivat vain silmät, yksinäisen Rahimin kulkua seuraten. Oli huhtikuu 1917:
”Rahimin ruumiin puistatukset yltyivät. Tunne oli kuin suoraan käärmeen lasimaisiin silmiin tuijottamista. Nuo kylmät silmät olisivat voineet jatkaa rävähtämätöntä, julkeaa, hypnoottista tuijotustaan loputtomasti. Vähäpätöinen mies ei hahmollaan kyennyt pelottamaan Rahimia, mutta hän ei voinut kestää tuon katseen heijastamaa, henkilön sielusta ja sydämestä kohoavaa ilakoivaa pahuutta, aivan kuin jollain verenimijävampyyrillä…”

Ali Sadik-Oglia ei totisesti voi lukea aateliskartanon pojan Vladimir Iljitš Uljanovin (Leninin) ihannoijaksi.

Rahim Sadik-Ogli on haudattu Helsingin Hietaniemen muslimihautausmaalle.
Kuva teoksen kirjoittajan.

Sattuma, Allahin tahto tai Rahimin oma tahto, siinä pelkistettynä elämänarvoitus, jota Rahim Sadik-Ogli ei ainakaan vielä 32 ikävuoteensa mennessä ole pystynyt elämänsä perussäätelijänä tunnistamaan. Mutta Allahin pohjimmaisen tahdon toteutumiseen elämässään hän uskoo, kuten kunnon muslimin kuuluukin.

Jään odottamaan innolla tataarieepoksen kolmannen ja viimeisen osan ilmestymistä. Se on tietämäni mukaan työn alla.

Yläviite 1)   
Unelmasta ja sen toteuttamisesta puhuu Rahimille Jaltalla lomaileva Marinski-teatterin nuori ballerina Anna. Hän kertoo olevansa pyykkäriäidin avioton lapsi, patronyyminimeltään Matvejevna. Hänen tanssijattaren uran jarruttaja oli synnynnäinen jalkavamma. Rahimin kohtaama kaunotar henkilöityy Anna Matvejevna Pavlovaan (1881–1931), myöhemmin maailmankuuluun prima ballerinaan, jota on tähtenä verrattu Rudolf Nurejeviin. Nuori Anna on Rahimin kohdatessaan 22-vuotias.

•••

NÄIN HANKIT TEOKSEN JA/TAI MOLEMMAT TEOKSET:

Koska teos on ulkomailla kustannettu (USA ja Venäjä), sen molemmat ilmestyneet osat on mahdollista hankkia paikallisesti Suomessa joko ottamalla yhteys kustantajaan info@ninaproductionsinc.com tai suoraan kirjailijaan ali@sadik-ogli.com.
Tilauksen voi tehdä suomen kielellä.
Teosten kappalehinta on 25 euroa plus 5,90 euroa postituskuluja. Molempien osien yhteistilauksissa veloitetaan vain yksi postituskulu.  Toimitusaika 1−2 viikkoa.

•••

Ali Sadik-Ogli: Rahim – persialainen. Pitkä matka Suomeen. Osa 2.NINA Productions 2021, vierasperäisten sanojen suomennoksineen ja historiallisten henkilöiden taustatietoineen 915 sivua. Teoksessa on aikaan liittyvä kuvitus.

AIEMMIN:
https://annelinkirjoissa.wordpress.com/2021/06/09/ali-sadik-ogli-nizam-tataari-pitka-matka-suomeen-osa-i/

Kategoria(t): Kaunokirjallisuus, Muistelmat ja elämänkerrat Avainsana(t): , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s