Nawal El Saadawi: Nainen nollapisteessä

Nawal El Saadawin teokset saattoi suomalaisten lukijoiden ulottuville Kääntöpiiri oy.

Nainen nollapisteessä kuuluu kiellettyihin kirjoihin. Se on ollut kielletty kotimaassaan Egyptissä ja useissa Lähi-idän maissa. Lienee vieläkin, uskoakseni ainakin Dubaissa ja Saudi-Arabiassa. Viittaan tällä Dubain prinsessan Latifa al Maktoumin vapaudenriistoon, josta saimme tuoretta tietoa nyt puolitoista vuotta hänen pakomatkansa epäonnistumisen jälkeen (Helsingin Sanomat 17.2.2021).

Nainen nollapisteessä on rankka ja raju kannanotto arabinaisen asemasta. Nawal El Saadawin teoksen ilmestymisestä on kulunut yli puoli vuosisataa, mutta arabinaisen asema ei sanottavasti ole parantunut. Nawal El Saadawin päähenkilön Firdausin sanoin kaikki naiset ovat prostituoituja, raatoivat he tehtaissa, miehensä nyrkin alla kotona tai kehoaan myyden. Naisilta puuttuu oikeus elämäänsä ja vapaus. ”Juuri avioliitto on naisen uskomattoman suurten kärsimysten varaan rakennettu järjestelmä.”

”Äitini ei ollut rikollinen. Yksikään nainen ei voi olla rikollinen. Vain mies voi olla rikollinen.”
”Mitä te oikein yritätte sanoa?”
”Sanon vain, että olette kaikki, jokainen teistä rikollisia: isät, sedät, aviomiehet, parittajat, asianajajat, lääkärit, toimittajat ja jokikisen ammattikunnan miehet.”
He sanoivat: ”Olette julma ja vaarallinen nainen.”
”Se mitä puhun, on totta. Ja totuus on julma ja vaarallinen.”

Lainaus on teoksen viimeisiltä sivuilta. Lukija tietää, että Firdaus on kokenut miltei kaiken koettavissa olevan ja hänelle on valjennut hänet kaikesta vapauttanut totuus. Hän on päässyt totuuteensa tekemällä ulkoisesti rikoksena pidettävän teon, tappanut parittajansa. Nyt häntä odottaa hirttotuomio. Hän ei pelkää kuolemaa. Mutta ennen sitä hän, koko vankeuden ajan mykistynyt nainen, haluaa kertoa tarinansa vankilan psykiatriselle lääkärille, joka on toistuvasti halunnut tavata hänet mutta tullut aina Firdausin torjutumaksi. Vankilalääkärin nimi on Nawal El Saadawi, Egyptin tunnetuin kirjailija.

Nainen nollapisteessä on Firdausin, tavoitellun ja menestyneen prostituoidun karu tarina, aivan kuin El Saadawi olisi nauhoittanut nuoren naisen pitkän monologin istuen itse nauliutuneena sellin kylmällä kivilattialla aistimatta kiven kylmyyttä ja kovuutta. Varmaan El Saadawi nauhoitti monologin, sillä El Saadawi kertoo tapaamisen olleen totta. Hän tunsi Firdausin tämän viimeisten elintuntien ajan.

Paikalleen nauliutuu myös lukija, pehmeässä ja lämpimässä nojatuolissaan. Teos on tiheä, kuin tiivistynyttä tuntemusta tai vastakohtaisesti tuntemusten täydellistä puuttumista.

Annetaan Firdausille tuokioksi ääni:
Olin hyvin menestyvä prostituoitu, joten meikkini oli aina parasta ja kalleinta laatua, aivan kuin kunniallisten yläluokkaisten naisten meikki. Kävin aina kampaajilla, jotka tarjosivat palveluksiaan vain arvostetussa asemassa oleville yläluokan naisille. Valitsemani huulipunan sävy oli aina ”luonnollinen ja vakava”, niin ettei se enempää peittänyt kuin korostanutkaan huulieni kiihottavuutta. Silmieni ympärille taidokkaasti vedetyt rajat vihjasivat juuri siihen viettelyn ja torjunnan yhdistelmään, jota arvovaltaisten miesten vaimot suosivat. ”Yläluokkaista” minussa oli vain meikkini, kampaukseni ja kalliit kenkäni. Ylioppilaspaperini ja tukahdutetut toiveeni liittivät minut ”keskiluokkaan”. Syntyperäni kuului alimpaan yhteiskuntaluokkaan.

Väkivalta on nuoren Firdausin elämän läpikulkeva kokemus. Isä pahoinpiteli alistettua äitiä. Firdausin jäätyä vanhemmistaan orvoksi kasvattajaksi tuli setä, ensin lempeä ja hyvä, sitten väkivaltainen hänkin. Setä kouluttaa hänet ylioppilaaksi, muttei suostunut enää suomaan etenemishaluiselle veljentyttärelle yliopistoa. Firdaus on älykäs, koulunsa parhaita. Mutta ylioppilastodistus ja mainekirja eivät auta häntä löytämään töitä. Hän on sensuelli ja kaunis sitä itse ensin tajuamatta. Mutta miehet näkevät. He tekevät hänestä ennemmin tai myöhemmin lutkan.

Firdausta tulee pakenija. Hän pakenee setänsä talosta, missä uusi vaimo hylkii häntä ja suostuttelee heikkotahtoisen sedän naittamaan miltei alaikäisen Firdausin rahaa vastaan, siis myymään, iäkkäälle rikkaalle sheikille, jolla on karkeat kourat ja haisevaa visvaa vuotava mätäpaise leuassa. Sheikki on psyykkisesti nyrjähtänyt, sairaan saita. Väkivaltaan sysää vaikka keittiön roskakorista sheikin esille tonkima riisinmuru. Firdaus oppii irrottamaan itsensä kehostaan, ulkoistamaan itsensä kaikesta keholleen tapahtuvasta. Niin hän toimii myöhemmin myös menestyneenä prostituoituna.

Hän ryntäsi päälleni kuin raivohullu koira. Haava hänen leuassaan vuoti pahalta haisevaa visvaa. En kääntänyt tällä kertaa kasvojani ja nenääni poispäin. Luovutin kasvoni ja ruumiini hänelle, passiivisesti, vastustelematta, liikkumatta, kuin ruumiini oli ollut vailla elämää, kuin kehoni olisi ollut pala kuollutta puuta tai vanha hylätty ja paikalleen jätetty huonekalu tai tuolin alle unohtunut kenkäpari.

Aina Firdaus pakenee kaduille, vaeltaa nälkäisenä ja paikkaa vailla näkemättä ihmisten kirjoa ympärillään. Aina ilmestyy lopulta joku avun tarjoaja, humaanintuntuinen herrasmies, kuten katukahvilassa, minne rahaton Firbaus pysähtyi pyytämään janoonsa vettä. Mutta alun herrasmiesmäisyys vaihtuu ajan myötä uloslähtemisen kieltämiseen väkivallalla. Tällainen tapaus oli Bayoum.

Avuttomuuden, nälän ja väsymyksen tilasta hänet pelastaa kerran vihreäsilmäinen nainen, Sharifa, rikas prostituoitu, joka ottaa Firdausin hoiviinsa, kylvettää ja käärii tämän hiveleviin silkkilakanoihin.

Into julkaisi El Sadawin teoksen uudelleen vuonna 2002.

Hänen silmiensä vihreys muuttui entistä tummemmaksi. ”Mitä se saamarin koira teki sinulle?” hän kysyi.
Hätkähdin kuin unesta yhtäkkiä herätettynä. ”Ketä sinä tarkoitat?”
”Kuka tahansa heistä, mitä väliä sillä on. He ovat kaikki yhtä ja samaa, kaikki yksiä koiria, mutta vain eri nimisiä. Mahmoud, Hassanein, Fawzy, Sabri, Ibrahim, Awadain, Bayoum.”
Keskeytin hänet hätkähtäen. ”Bayoum?”
Hän naurahti äänekkäästi. Näin vilauksen hänen pienistä, hohtavista hampaistaan, joista keskimmäinen oli puhdasta kultaa.
”Tunnen heidät kaikki. Kuka heistä aloitti sen? Isäsi, veljesi… joku sedistäsi?”
Tällä kertaa ruumiini vavahti niin rajusti, että oli pudota penkiltä.
”Setäni”, vastasin vaimeasti.

Mutta myös Sharifi ottaa itselleen parittajan viitan. Firdaus on hänelle arvokas. Niin Firdaus lähtee jälleen salaa tullakseen toimeen omillaan. Hän hakeutuu töihin tehtaaseen pienellä palkalla ja kokee, millaista on elää kaupungin laidalla pienessä ikkunattomassa kopissa, jonottaa aamulla ikuisuus miesten kanssa yhteiseen kuvottavasti lemuavaan vessaan, ahtautua ylitäysiin busseihin, missä aina joku mies painaa tungoksessa kalunsa vasten hänen reittään. Kolmen vuoden aikana hän oppii tajuamaan, että myös työläisnaiset ovat prostituoituja, kuka esimiehen tarjoamasta ateriasta, kuka mistäkin.

Säälin noita tyttöjä, jotka tarjosivat vilpittömyyttään ruumistaan ja fyysiset ponnistelunsa joka ilta vastalahjaksi herkullisesta ateriasta tai hyvästä vuosiraportista tai vain varmistaakseen, ettei heitä syrjittäisi, kohdeltaisi epäoikeudenmukaisesti tai siirrettäisi toisiin tehtäviin. Aina kun joku johtoryhmän miehistä tarjosi minulle ehdotuksia, sanoin:
”Ei ole kyse siitä, että arvostaisin kunniaani tai mainettani enemmän kuin muut tytöt. Hintani on vain paljon korkeampi.”

Prostituutio omaan piikkiin, itse määrätyin hinnoin ja itse hyväksymin miehin, itsensä kehostaan ulkoistaen Firdaus tuntee pitkään vapauden harhaa. Hänellä on rahaa, hän on vielä nuori ja hän on kaunis. Hän voi syödä täyden aterian. Hän voi katsella kodistaan Niiliä ja kulkea ulkona kuin kuningatar. Mutta hänen yläpuolellaan ovat saalistajat, ”suojelun” ostamista vaativat parittajat. Firdaus ei mene lankaan, mutta yhdessä väkivaltaisista uhkailutilanteista hän toimii ja iskee veitsen parittajan kurkkuun.

Rankka tarina, josta osia (vapaudenriisto, väkivalta, taloudellinen ja fyysinen hyväksikäyttö, nöyryytys ja alentaminen) joutuvat kokemaan liki kaikki arabinaiset. En ihmettele, että Nainen nollapisteessä -teos on yksi vaarallisiksi koetuista kirjoista. Teos on Friskis&Svettis Helsingin lukupiirin yhtenä kevään keskusteluaiheena. Vuonna 2002 teoksen julkaisi myös Into Kustannus.

Lääkäri, psykiatri ja kirjailija Nawil El Saadawi kuoli tämän vuoden maaliskuussa 89-vuotiaana. Löysin kotikirjastostani Nainen nollapisteessä -teoksen lisäksi 1980-luvulla hankkimani ja lukemani El Saadawin teokset  Eevan kätketyt kasvot, Imaamin tuho ja Herra ex-ministerin kuolema. Miten paljon kodissani onkaan joskus ostamaani, lukemaani ja ajan saatossa unohtamaani!

Nawal El Saadawi: Nainen nollapisteessä. Kääntöpiiri Oy 1983, 138 sivua. Suomennos englanninkielestä Sherif Hetata.

Kategoria(t): Kaunokirjallisuus Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s