Petra Rautiainen: Tuhkaan piirretty maa


Teoksella onnistunut nimi ja Tuomo Parikan kansi on tyylikäs.

Teoksen nimi houkutti. Tuhkaan piirretty maa on nimenä erinomainen ja vastaa riittävän hyvin teoksen sisältöä. Kyse on Lapista, jonka vetäytymään joutuneet saksalaiset polttivat miltei viimeistä ulkohuussia myöten. Tuhkaan piirretyssä maassa kyse on suomalaisten ja saksalaisten toisen maailmansodan aikaisen yhteispelin jälkipyykistä.

Yläsavolaistaustainen Petra Rautiainen on löytänyt esikoisteokseensa vankan ja tärkeän aiheen, Saksan sotajoukkojen raskaat rikokset Lapissa koko sen miehityksen mitassa sekä suomalaisten kehitelmät ”rotutieteissä” saksalaisten tuella. Aihe on suorastaan lyijynraskas ja tonkimisen arvoinen, mutta jäljet on hävitetty ilmeisen perusteellisesti ja kirjan todellinen aineisto jää ohueksi, vihjauksiksi, toisen käden tiedoiksi ja päätelmiksi.  Faktojen ohuudesta ei käy moittiminen aiheeseen tarttunutta kirjailijaa. Hän on ainakin uskaltanut tarttua.

Afrikassa työskennellyt Inkeri Lindqvist on kadottanut sotavuosina miehensä Kaarlon, jonka viimeiset viitteet johtavat Lappiin. Inkeri on hankkiutunut Enontekiöön valokuvaavaksi reportteriksi raportoimaan lehtiartikkeleillaan Lapin jälleenrakentamisen edistymistä. Varsinainen syy on kuitenkin yrittää vaih`vihkaa selvittää aviomiehen kohtaloa.

Rautiainen kuvaa vuorotellen salakähmäistä toimintaa saksalaisten Inarin vankileirillä 1944 ja Inkerin toimia sodan jälkeen. Vankileirejä oli kuvauksen mukaan paljon: ylhäältä nähtynä ne muodostaisivat helminauhan. Inarin leirille on siirretty vanginvartijaksi ja toisen vanginvartijan kytäksi nuori suomalainen sotilas Väinö Remes. Toinen suomalainen on Olavi Heiskanen. Heillä ei ole lupaa veljeillä keskenään. Vankien joukossa on erinäisin etuoikeuksin suomalainen, Kaarlo Lindqvist. Häntä vältetään rankaisemasta ja hän saa useimmiten ylimääräisen perunan ruoka-annokseensa.  Leirijaksoissa kertojan osassa toimiva Väinö Remes yrittää mielessään ratkaista Kaarlon tai Kallen erikoisaseman syytä. Mitä sellaista hän myy, mistä hänelle ollaan valmiit maksamaan etuoikeuksia?

Saksalaisen vankileirin Rautiainen kuvaa brutaaliksi. Vankien olosuhteiden julmuus ylittää lukijan mielikuvituksen. Vain yrityksestä selvitä häijyssä pakkasessa hengissä rangaistaan raaimmalla mahdollisella tavalla, alastomana jäätymisenä, varoitukseksi jäljelle jääneille. Ei epäilystäkään, eivätkö leirin suomalaiset olisi todistajia räikeässä sotarikoksessa. Kirkuvimmat hirvittävyydet johto määräsi sumeissa huumausaineiden maailmoissaan. Jäisessä helvetissä oltiin.

Sodan jälkeinen Inkeri Lindqvistin aika Enontekijällä sijoittuu aikahaitarille 1945–1950. Inkerin mökissä on jo ennen hänen tuloaan asunut vuokralainen, Olavi Heiskaseksi esittäytyvä. Heidän välilleen ei synny kummoistakaan kanssakäymistä. He vierastavat toisiaan. Inkeri haiskahtaa oudolta, suorastaan epäilyttävältä tulokkaalta. Mökin lähellä rakennetaan saksalaisten polttaman kirkon tilalle uutta. Rakennustyömaan kuopimisten yhteydessä maasta löytyy hävitetyn vankileirin perusta joukkohautoineen. Paikalla oli toiminut Alakurtin suomalainen leiri, Einsatz kommando Finland.

Tuhkasta piirretty maa -kirjan ongelma on sen sisällöllinen niukkuus. Inkeri etenee miehensä jälkien nuuskimisessa verkkaan. Paljon ei tapahdu. Hän tavoittaa kuritushuonetuomion kärsineen poliisi Koskelan, jolla tuntuu olevan osuutta Inarin vankileirin tapahtumissa ja ihmisoikeusrikoksissa. Jotkut muutkin ihmiset tietävät, mutta vaikenevat. Inkerin on vaikeaa saada kiinnekohtaa. Liki ainoa sellainen on vanha valokuva, jonka Olavi Heiskanen yritti kätkeä rakenteilla olevan kirkon rakenteeseen, kun ei sitä tuhotakaan halunnut. Se on ryhmäkuva, jonka Inkeri nappaa käsiinsä ja jonka Koskela hinnalla millä hyvänsä haluaa haltuunsa.

Kirjan ytimenä on luottamuksen puute. Kehenkään ei voi luottaa, jos asiat ovat luonteeltaan arkoja ja menneisyys tulee salata. Kenellä tahansa on voinut olla kaksoisrooli, julkinen ja salattu, oma pelinsä isommassa pelissä, oma syy peittää jälkiä tai tihkua jotain, vaikka harhauttamismielessä.

Mitä häpeällistä tuhkaksi poltettuun Lappiin kätkeytyy? Käy ilmi, että saksalaiset ovat toimittaneet Inarin leiriltä vankeja ja ruumiita muihin leireihin suomalaisten käsiin. Ilmiasultaan kuljetukset ovat näyttäneet vankien vaihdolta. Vangeilla käytiin vaihtokauppaa. Lääkäri, anatomian professori ja sodan jälkeinen lääkintöhallituksen pääjohtaja Niilo Pesonen kehitteli kirjan mukaan sotavuosina rotubiologista instituuttia. Pesonen toimi sota-aikaan rodunparannuskomitean puheenjohtajana, kunnes komitea haudattiin.  Tarkoitus oli edetä rotukysymyksissä paljon pidemmälle saksalaiseen suuntaan kuin mihin vuonna 1935 eduskunnan hyväksymä steriloimislaki rodun puhtaanapitotavoitteineen oikeutti. Sodan jälkeen näistä asioista vaiettiin. Lapin osalta Heiskasen kätkemässä ryhmäkuvassa ovat kaikki, jotka olivat vastuussa ”operaatiosta”.  Siksi kuva polttaa näpeissä.

Inkerin lappilaiskylän kansakoulussa kuitenkin tapahtuu yhä. Koulun joukkomajoituksen saamelaislapsia mitataan ja kuvataan joka kantilta, alastomiksi riisuttuina. Toimenpiteen uhriksi joutuu myös tapahtuneesta järkyttynyt saamelaistyttö Bigga-Marja, Inkerin valokuvausapulainen.

Tärkeä rooli tarinassa on Inarin saksalaisleirin kuppaaja Saaralla, kiimaa henkineellä naisella, jonka kiimasta osansa saivat ja halusivat niin Väinö Remes kuin Olavi Heiskanen.  Tarina kertoo, kumpi veti pidemmän korren ja millä tavalla. Ei voittajakaan Saaraa saanut. Inkeri ei löydä miestään, mutta jäljet johtavat pakenemiseen Amerikkaan ja sinne Saarakin aikoi, kunnes Alakurtin leiri hävitettiin räjäyttämällä. Saaran tiedettiin olleen tapahtumahetkellä aivan kulmilla.

Asioiden niukan tihkumisen johdosta koin Petra Rautiaisen esikoisteoksen laahaavaksi. Lukijalle se tarkoitti pitkästymistä, pitkäveteistymistä,vettymistä.

Petra Rautiainen: Tuhkaan piirretty maa. Otava 2020, 198 sivua.

Kategoria(t): Kaunokirjallisuus Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s