Kymmenen lemppariani 2020

Vuosi ei ole vaihtunut ja vielä ehdin lukea pari kolme kirjaa, yhtenä niistä Tommi Kinnusen kovasti kiitetyn teoksen Ei kertonut katuvansa.  Tietämättä sen sijoittumista vuonna 2020 lukemieni teosten 10 kärjessä -listalle rohkenen julkaista joulujuttunani oman listani. Valikko sisältää rankkoja kirjoja. Siis olen lukenut sellaisia.
Järjestys on poikkeuksellisen vaikeaa. Ensimmäisen sijan jälkeen muiden paikka listalla oli pulmallinen. Tämänhetkisessä mielentilassani asetin kirjat näin:

  1. Vasili Grossman: Elämä ja kohtalo. WSOY 1984.Kirjojen kirja, 1900-luvun suurin venäläinen teos. Todellinen klassikko.

2. Anu Kaalo: Katie-Kate. Teos 2020.Nerokas kollaasi rojalismista ja pornoaddiktiosta. Hauska ja herkullinen mutta koettelee lukijan sovinnaisuusrajoja. ”Hämmentää kovanaamaistakin lukijaa… romaani vaatii keskittymistä ja torjunnan voittamista”, todetaan Kalevi Jäntin säätiön Kaalolle kirjasta antaman Kalevi Jäntin palkinnon perusteissa.

3. Juhani Salokannel: Sivistystahto – Jaan Kross, hänen tuotantonsa ja virolaisuus. WSOY 2008.
Säkenöivä, älykäs ja persoonallinen analyysi Viron suuren kirjailijan tuotannosta ja kirjailijan suhteesta virolaisuuteen ja elämäänsä aikakauteen. Tänä vuonna tuli kuluneeksi sata vuotta Krossin syntymästä.

4. Karo Hämäläinen: Kansalliskirjailija. Romaani Väinö Linnasta. WSOY 2020.
Linnan juhlavuoden johdosta ajankohtainen. Vetävästi, huumori silmäkulmassa kirjoitettu teos kirjailijan elämästä ja hänet suuruuteen nostaneista teoksista.

5. Thomas Bernhard: omaelämänkerrallisen sarjan teokset Muuan lapsi, Syy, Kellari, Hengitys ja Kylmyys. Lurra Editions vuosina 2012–2020.
Itävallan suuren klassikon koomisuuteen asti supernegatiivista kerrontaa kirjailijan lapsuudesta, nuoruudesta, aikuistumisesta ja hengissä säilymisen taistelusta keuhkotaudin kourissa.

6. Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen ja Jenni Räinä: Metsä meidän jälkeemme. Like 2019.
Tieto-Finlandian voittanut teos suomalaisista metsistä, metsänhoidosta ja metsäteollisuudesta on mitä tärkein puheenvuoro kansallisesta kalleudestamme.

7. Riitta Kylänpää: Pentti Linkola – ihminen ja legenda. Siltala 2017.
Tieto-Finlandian varhempi voittaja on kiehtova, humaani teos vahvatahtoisen, näkemyksellisen originellin elämästä.

8. Markus Wallen: Kadonneen natsikullan jäljillä. Bazar 2020.
Valtavan tutkimustyön ja aineiston hankinnan vaatinut suurteos natsikullasta ja sen kohtalosta. Teos kuvaa natsien rikkauksien hankintaa kuten miehitettyjen valtioiden valuuttavarannon takavarikoimista siltä osin, kuin sitä ei oltu onnistuttu siirtämään etukäteen ulkomaille; reunusvaltioiden kultavarantojen kuljetuksesta Pariisin ja Lontoon kautta Yhdysvaltoihin natsien ulottumattomiin; sodan loppuvaiheessa kullan piilotukset sekä piilotetun kullan etsinnät. Teos on tietomäärässään valtava ja lukukokemuksena jännittävä.

9. Rosene van Iperen: Auschwitzin sisaret. Bazar 2020.
Hyytävä, tositapahtumiin ja todellisiin henkilöihin rakentuva teos Alankomaiden natsimiehityksen aikaisesta vastarintaliikkeestä ja väärennettyjen henkilöllisyyksien turvin kahden juutalaisen sisaruksen ponnisteluista piilottaa kotiinsa juutalaisia.

10. Florian Huber: Lupaathan tappaa itsesi. Atena 2015.
Hyytävä kirja. Puna-armeijan lähestyessä Berliiniä Saksassa roihahti pakokauhu ja sen myötä itsemurhien aalto. Sen uhreina olivat ennen muuta naiset, useimmiten lapsineen. Aihe on ollut vuosikymmenet saksalaisille tabu. Enemmistö kielsi myöhemmin oman syyllisyytensä natsien ideologian kritiikittömään tukemiseen ja piti itseään pelkkänä uhrina.

Pidin kirjasta siksikin, että se rohkeni naiivistisesti uskoa kirjaan ja lukemiseen.

Laadukasta viihdettäkään ei sovi unohtaa. Siinä kolmen kärki olkoon Delia Owensin Suon villi laulu (WSOY 2020), Jenny Colganin Uusia lukuja ja onnellisia loppuja (Gummerus 2020) ja Ruth Hoganin Kadonneiden tavaroiden vartija (Bazar 2020). Valikkoa voi luonnehtia mielivaltaiseksi. Moni itseäni viihdyttänyt lukukokemus jää ulkopuolelle.

Aravindin Adigan suomennetut teokset kandee etsiä käsiin ja lukea!

Liian paljon korkeatasoista ja mieleen syöpynyttä jää kymppilistani ulkopuolelle. Tällaisia teoksia olivat muiden muassa Anni Kytämäen Finlandia-palkittu Margarita (Gummerus 2020), Colson Whiteheadin järkyttävä Nickelin pojat (Otava 2020) ja Jelena Tšižovan teos Muistista piirretty kaupunki (Into 2020).

Vuoden kirjailijalöytö oli tietenkin Elisabet Strout. Luin häneltä kolme teosta. Siunatuksi lopuksi haluan nostettava esiin viiltäviä yhteiskunnallisia kirjoja kirjoittavan intialaisen Aravind Adigan. Hänen teoksensa Viimeinen mies järkytti ja miltei sekoitti sisikuntani. Teoksen oli julkaissut Avain 2011.

Jälkiviisautta

Nyt olen lukenut myös Tommi Kinnusen väkevän teoksen Ei kertonut katuvansa. Kyllä, olisin antanut Finlandian Kinnuselle. Kun teos pääsee kymmenen kirjan listalle, jotain on otettava pois. Otan Karo Hämäläisen teoksen Kansalliskirjailija. Romaani Väinö Linnasta. Mutta: Lukekaa se silti!

Kategoria(t): Ajankohtaista, Tietokirjallisuus Avainsana(t): , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s