Anni Kytömäki: Margarita

Jenni Noposen suunnittelema kansi lumoaa.

Vuoden 2020 Finlandia-palkittu Margarita on elegantti. Tarinan keskusolento Margaritana margaritifera, helmisimpukka, on elänyt ja lisääntynyt yli sata vuotta Vehkajoen hiekkaisessa pohjassa ja pystyäkseen elämään tarvitsee puhtaan, ravinteita antavan virtaavan luonnonveden. Tällä Margaritalla on kaksi vihollista: likaantuvat vedet ja helmiä himoitsevat ihmiset.
”Juuri tällaisten salonkien vuoksi simpukkajoet ovat tyhjät. Kautta mantereiden vallasväen hiuksia, korvia ja kaulaa koristavat helmet, yksittäiset ja nauhaan pujotetut. Pidän katseeni kuoressa. Sen pinnasta aavistaa yhä veden liikkeet, ja painamalla sitä korvalleni kuulen tutun virran.”

Toinen keskusolento on homo sapiens kastenimeltään Senni Margarita Sarakorpi, hieroja, myöhemmin Helsingissä poliosairaita hoitava lääkintävoimistelija. Senni on tavallinen nuori nainen 1950-luvun Suomessa, ja sittenkin erityislaatuinen kuin helmisimpukka, Margaritana margaritifera, nykyisin harvinaisuus ja lailla suojeltu. Margaritan tarina on kaunis ja surullinen. Silti valoisa.

Anni Kytömäen romaanin eleganssi ei avautunut minulle kovin nopsasti.  Tarina juoksi sujuvasti ja kiinnostavasti, mutta mikä erottaa tämän muista ollakseen kuluvan vuoden PARAS kaunokirjallinen teos? kysyin itseltäni. Sitten eleganssi avasi itsensä. Margarita on hieno ja tyylikäs teos, joka ansaitsi palkintonsa.

Teoksen ”päähenkilö” on myös luonto. Kytömäki osoitti poikkeuksellisen herkkyytensä kuvata vanhaa metsää jo esikoisteoksessaan Kultarinta. Sama aistikas vivahteikkuus pisaroi läpi myös tässä teoksessa. Kytömaan luonto elää sammaleissa, naavassa, käävissä, metsäjoen kivissä, kuusen neulasissa, neulasista tippuvissa kylmissä sadepisaroissa, männyn kaarnassa, metsäpolun juurakoissa ja koivun lehvistön läpi siivilöityvässä valossa. Sellaisen metsän ilma on hapekas ja virkistävä. Metsä tuoksuu. Siinä metsässä puiden sallitaan kasvaa. 

”Metsässä kulkiessa oivaltaa, että elämän suurimmat aarteet ovat kuivat sukat ja puhdas nenäliina.”
Hymyilytti.

Jatkosodassa menehtynyt isä opetti Sennin jo lapsena liikkumaan soisessa Vehkasalossa, oikopolkuja käyttäen:
Vähän ennen suolampea lintujen lauluun ja tuuleen punoutuu ohut, toisenlainen säie. Vehkajoen solina houkuttelee minut kärrytieltä metsään. Ääni mutkittelee ja katkeilee kun kierrän kiviä ja runkoja, vahvistuu sitten jänteeksi joka kiskoo yli kumpareiden ja märkien painanteiden. Taivutan edestäni saniaisten verhon ja pääsen tutulle polulle. Se myötäilee laaksonpohjaa ja hypähtää sammaleiselle töyräälle, jolla keltavahveroiden lamput opastavat meitä pilvisinä syyspäivinä, kun metsä nieli silmät jo varhain. Töyräältä ei ole joelle enää pitkä matka.

Ei Kytömäki saarnaa saatikka julista. Hän kertoo. Tarina viettelee lukijan luonnon edunvalvojaksi pikemminkin salakavalasti kuin pakottamalla. Lukija tuntee avuttomuutta ja raivoa, kun metsäkoneet jyräävät matalaksi Vehkasalon ikimetsää, jonka puista monet ovat kenties jo satoja vuosia vanhoja ja joka metsänä tämän päivän arvojen mukaan suojeltaisiin. Lukija tuntee avuttomuutta ja raivoa, kun kaivinkoneet rouhivat kirkasvetisen Vehkajoen muotonsa menettäneeksi mutaväyläksi palvelemaan puiden uittamista autotien varteen ja langettavat näin kuolemantuomion kivenkoloissa eläneille helmisimpukoille. Niistä vanhempien lustot kertovat yli sadan vuoden iästä.

Senni asuu Kankariston kauppalan keskustassa ja käy äitinsä tavoin töissä usean kilometrin päässä sijaitsevassa, romaanin mukaan 1950-luvulla maan kuuluisimmassa kylpyläkartanossa. Ennen toista maailmansotaa kylpylät elivät kukoistuksensa kautta. Esimerkiksi ennen ensimmäistä maailmansotaa Hanko oli venäläisten kylpylävieraiden asuttama vilkas kesäkaupunki. Myös Margarita-romaanin kylpylä sai paljon kesävieraita. Sen palvelut olivat monipuoliset ja runsaat vielä sotien jälkeisinä vuosina. Sitten vakiovieraat etsivät myös muuta lomavaihtelua. Koko kesälomaa ei vietetty enää kylpylän palveluiden äärellä. Haluttiin omia kesämökkejä ja huviloita. Velkaantunut Kankariston kylpylä kokee loppunsa tarmokkaan ylläpitäjän kuoltua. Kylpylä koskemattomine metsineen siirtyy valtiolle. Valtio haluaa puuta, puuta ja puuta. Sitä tarvitaan rakentamiseen, vientiin ja selluun. Vähävaraisille kautta maan tarvitaan töitä. Sitä tarjoavat metsätyösavotat.
Vehkasalo ei tarvitse leimauskirvestä. ”Ylemmillä portailla sitten päätettiin, että Vehkasaloon tehdään hakkuukeskitys.” Ikisalo myllätään puskutraktorilla savivelliksi.

Anni Kytömäki asuu Hämeenkyrössä.
Margaritan Kankariston kauppala on jossakin
Tampereen liepeillä”. Kuva teoksesta.

Anni Kyrömäen Margaritassa on kaikki menestysromaanin ainekset. Laskelmoidusti? Kenties, mutta kiistattoman osaavasti yhteen punottuina.  Mustana juonteena kulkevat kuolema ja kuoleman kosketus. Senni on lähellä kuolemaansa elimistön hylkiessä (hyperemesis gravidarum) kohdussa kasvavaa sikiötä. Senni oksentaa raskautensa ajan kaiken sisäänsä suostuttelemansa ruuan. Enää vain hieman yli kaksikymmenkiloinen Senni jää kuitenkin henkiin, mutta hänestä ulos leikatun vauvan kerrotaan kuolleen.

Vuosia myöhemmin poliosairaiden lääkintävoimistelijana Senni näkee Helsingin raajarikkoisten sairaalassa vaikeasti vammautuneen poliopotilaan, nelivuotiaan Oton, rautakeuhkoon kahlitun kuolemaansa lähestyvän pienokaisen. Potilaskansiosta hän löytää tiedon, jota on aavistellut: Otolla on sama syntymäpäivä kuin hänen kuolleeksi kerrotulla keskosellaan. Kun Otto on kuollut, rautakeuhko seisoo kuolleena kuin tyhjä simpukankuori.

Margaritassa on draamaa ja elämän tuomia yhteensattumia, sattuman oikukkaita leikkejä ihmisten elämillä. Tällaista elämän ”pilailua” on kirjassa jatkosodasta Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alta pakoon juosseen ja jäljettömiin kadonneen kaakkoissuomalaisen Mikko Alfred Kilkkiniemen kohtalo, Sennille pieniä yksityiskohtia myöten mieleen syöpynyt rakastelu metsän keskellä Salokorven autiotuvan istutuskuusten alla juhannusyönä 1950 ja Vehkasalon jyrkkäreunaisen vajoaman pohjalta vuosia myöhemmin löytynyt luuranko. Senni uskoi rakastelevansa kylpylän nuoren vieraan, Aaro Kuusilehdon kanssa. Tälle hän oli luovuttanut neitsyytensä muutamaa päivää aiemmin veneretkellä Iso-Huhkaisen saarelle, vaikkei mies häntä kiinnostanutkaan. Ja Aarona hän piti tätäkin miestä. Suomen juhannusyö ei ole niin sysipimeä, ettei nukkuvan rakastettunsa kasvoja hyväilevä Senni olisi havainnut miehen itselleen umpivieraaksi. Juhannusyön kuuluisaa taikaa siis ja romaanin oikeutta olla romaani. Huiman tarinan Kytömäki yhtä kaikki kutoi. Sotaa paennut ja vuosia piileskellyt pasifisti Mikko eli kenenkään tietämättä Sennin isovanhempien autiossa mökissä keskellä suurta saloa.

Senni ei ole Margaritassa luonnon kanssa rinnalla eläjä, vaan luontoon sulautuva elollinen aines:
”Ikkunasta lipuu huoneeseen kultainen valo. Huhtikuun alun aurinko paistaa lumisateen takana. hiutaleet ovat niin kevyet etteivät ota laskeutuakseen. Katselen leijailua, kunnes putoan hiutaleiden joukossa hitaasti maahan, annan kiteiden raueta ja pehmenen pisaraksi. Hiutaleista sulanut vesi vaipuu pohjavesiin.

Margarita palkittiin koronavuonna. Myös Margarita kertoo kulkutaudeista kertoessaan tarttuvan ja vaarallisen polion etenemisestä 1950-luvun Suomessa. Kulkutautien ajoittaisista otteista kertovat Sennille myös helsinkiläiset paikannimet Ruttopuisto ja Kolera-allas. Kolera ja rutto ovat historiaa ja kohta sinne toivottavasti siirtyy myös covid-19.

Anneli kiittää kirjailijaa hienosta romaanista, joka antaa viimeisen sanan ikivanhalle helmisimpukalle, Sennin keskisuomalaiseen jokeen monien muiden simpukoiden kanssa pelastamalle! Suojelkaamme metsiä, sillä elämä jatkuu niissä: ”Kiviin kirjoittamalla ikuisuutta ei tavoiteta, mutta ihmisruumiiden ylösnousemus on tapahtunut puiden avulla, ne kurottavat jo taivaaseen.”

Anni Kytömäki: Margarita. WSOY 2020, 582 sivua.

Anni Kytömäen muut teokset Annelin kirjoissa:

https://annelinkirjoissa.wordpress.com/2014/08/28/anni-kytomaki-kultarinta/

https://annelinkirjoissa.wordpress.com/2017/10/18/anni-kytomaki-kivitasku/

Kategoria(t): Kaunokirjallisuus, Löydöt Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s