Venla Salo: Kukkia maan alla

Eevaliisa Rusasen ulkoasusuunnittelu on kevyttä ja valoisaa. Varjoista huolimatta kansi on lämmin ja houkuttaa kirjan äärelle.

Reilun kahdenkymmenen kilometrin päässä teollisuuskaupungista Gubininista Puolan Saksan puoleisen rajan tuntumassa Wężyskan kylässä nurmettuneen ajoväylän varressa on talovanhus, jonka luo kukaan ei enää eksy. 
”Maakellarin ovi on murrettu. Sisällä pimeässä on ketunpoikasia. Puolittain romahtaneen vajan seinustalla on tummanruskeaksi ruostunut ruohonleikkuri, jonka rehevä villiviini on peitellyt lepoon. Tuo talon on joskus ollut unelmien talo. Keiden?”
Niin luonto on vallannut takaisin omakseen sille joskus jätetyn.

Saksan Götzlingissä asuvan suomalaiskirjailijan Venla Saalon (s. 1988) Kukkia maan alla on teräviä tuokiokuvia tarjoava tunnelmallinen pienoisromaani. Jostain syystä se nosti mieleni pintaan Michael Cunninghamin, mutta koska hänen tuotantonsa lukemisesta on kulunut jo viljalti aikaa, en pysty kokemusteni yhtäläisyyttä perustelemaan. Ainakin romaanissa Tunnit paetaan nykyhetkeä, haetaan etäisyyttä mutta myös murretaan torjuntamuuria.

Saalo kuvaa rinnatusten kahta berliiniläisnaista. Amalia on alkuperäisberliiniläinen, Marianna puolalainen maahanmuuttaja. Puolan sosialismin romahdettua kolme vuosikymmentä sitten tuolloin vasta 17-vuotias Marianna oli karistanut maan taakseen vannoen olla palaamatta. Hän oli lähtenyt luomaan uutta elämää, ensin Englannissa Weddingissä ja päätynyt Saksan Kreuzbergin jälkeen Berliiniin. Nyt hän on keski-ikäinen kukkakauppias Pankstrassen asematunnelissa. Amalian ja Mariannan tarinat kulkevat erillään, vaikka juuri tänä iltapäivänä Amalia käpäisee reittinsä varren  tunnelissa ostamassa tuliaiskukkia.

Kukkia maan alla -kirjassa ei ole juonta. Kirja on parin päivän jaksolle sijoitettuja tilanteita ja niiden tunnelmia. Yhdessä niistä Marianna sittenkin palaa synnyinkotinsa autiotaloon Wężyskan kylään yhdessä isoveljensä Borysin kanssa, käypäseltään ja pikaisesti. ”Talo on kauniimpi kuin Marianna ajatteli, rähjäisempi kuin Borys muisti. Pelkkää kuivaa heinää, Borys ajatteli. Oletko koskaan nähnyt tuon väriä ohdakkeita, Marianna osoittaa. Kuisti oli lahonnut puhki. Marianna tasapainoilee kynnyksellä.”

Mutta tuoksut ovat tallella ja kurovat hetkeksi vuosikymmenten aikaeron umpeen.  Saalo kuvaa vieraantuneisuutta ja irrallisuutta. Kirja voisi olla melankolinen, muttei oikeastaan ole.. Kukkia maan alla on kenties juuri maanalaisten kukkien vuoksi himmeän valoisa. Kirja on samalla kertaa kiitollinen ja epäkiitollinen; kiitollinen siksi, että sitä on soljuvan helppo lukea, epäkiitollinen siksi, että paljon lukeva unohtanee sen sisällön nopsasti, ellei kirja satu osumaan johonkin hyvin henkilökohtaiseen itsessä.  

Etääntyminen ja yhteen etsiytyminen. Marianne soittelee veljelleen, tehdastyöläinen Borysille Puolan Gubiniin jopa vaivaksi asti. Borys ei viitsisi aina vastata. Yhteys pätkii sietämättömästi. Aikuisten lasten äiti on joutunut taipumaan työn hakuun, Saksan puolelle hänkin. Hän on työskennellyt jo kauan siivoojana Berliinissä ja asuu varsin lähellä Mariannaa. Mutta äiti ja tytär eivät tapaa. Marianna on nähnyt äitinsä sattumalta kadulla kaksitoista vuotta sitten, kunnes nyt, tänä nimenomaisena iltana juuri ennen kukkakaupan sulkemista liikkeen lasin taakse ilmestynyt vanha ja nukkavieru jalkavaivainen nainen paljastuu äidiksi. Tapaamisesta tulee lyhyt ja neutraali, kuin jos vanha nainen olisi kuka tahansa, joka tarvitsee jakkaran jalkavaivansa vuoksi. Lukija nostaa kummastuneena kulmakarvojaan. Miksi äiti ja tytär eivät kohtaa, vaikka tunnistavat toisensa? Erillisyys on räikeä.

Entä Amalia, kävelemässä pienen Karim-poikansa kanssa tätä kädestä pitäen, liikenteen riskeiltä suojellen? Äiti−lapsi -suhde on vielä oudompi. Karim on vilkas ja valoisa napero, joka tekee ympäristöstään havaintoja ja pommittaa äitiään kysymyksillä. Äiti on umpikorvainen. Hän ei vastaa edes vahingossa ainokaiseenkaan lapsensa viattomaan kysymykseen. Silti kyseessä ei ole äidin mykkäkoulusta lastaan kohtaan. Hän askaroi aikatauluongelmissaan: ehtisikö junaan ja syntymäpäiville kukkiensa kanssa. He jättävät menemättä. Suunniteltu ja Karimille luvattu sirkuskäynti vierailun yhteydessä vaihtuu lupaukseen myöhemmästä eläintarhakäynnistä.

Amalia tapaa lapsenhakureissunsa jälkeen sisarensa Leilan. Keskustelusta hohkaa sisällyksetön yhdentekevyys. Lauseidenvaihto on rutiinimaisen onttoa. Ei se kuitenkaan ole minun asioistani oikeasti kiinnostunut!

Kirjan ytimessä ovat ihmisten väliset välimatkat:
Etäisyyksiä keittiön ja makuuhuoneen, Berliinin ja Gubinin, nuoruuden ja aikuisuuden, unohduksen ja kaipuun, Weddingin ja Kreuzbergin, sisaren ja veljen välillä. Mittaamattomia, vääjäämättömiä etäisyyksiä, melkein ylittämättömiä.
Melkein, melkein.

Kukkia maan alla -kirjassa risteilee rajoja, maiden välisiä kuten Puolan ja Saksan välinen raja on vuosikymmenet ollut Borysille ylittämätön ja vastenmielinen, mutta Mariannalle houkutteleva reitti vapauteen. Kirja on ennen muuta rajoja ihmisten välillä, äidin ja pojan, äidin ja siskon, tyttären ja äidin, kännykkäkorvaisen Mariannan palvelualttiuden niukkuutta suhteessa kukkakaupan asiakkaisiin ja välinpitämättömyyttä sukunsa menneisyyteen. Mutta rajat ovat silti ylitettävissä: matkustamiskokematon Borys tulee Berliiniin tapaamaan siskoaan ja saa siskon mukaansa käymään kotiseudullaan.

Uskon, että ihmisten välillä on vähemmän kuvitteellisia ja todellisia rajoja kuin mitä Venla Saalon tunnelmaisesta romaanista on pääteltävissä. Rajoihin voi törmätä, niitä voi ylittää ja niiden yli kurkotella, kuten Kukkia maan alla -pienoisromaanissa.

Venla Salo: Kukkia maan alla. Gummerus 2020, 159 sivua.

Kategoria(t): Kaunokirjallisuus Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s