Celesta Ng: Tulenarkoja asioita

Celesta Ng asui itse Shaker Heighissa, minne hän on sijoittanut romaaninsa tarinan. Kyllä, Tulenarkoja asioita on bestseller, laadukas sellainen.

Salomonin tuomio. Sen tunnemme Raamatusta. Kuningas Salomonin puheille saapui kaksi porttoa. He asuivat samassa rakennuksessa ja olivat tulleet samanaikaisesti raskaiksi. Molemmat synnyttivät pojan. Eräänä yönä toisen äidin poika kuoli. Nainen otti lähellä nukkuvan naisen vierestä tämän vauvan ja pisti tilalle oman kuolleen poikansa. Kun toinen heräsi, hän tajusi kuolleen lapsen olevan vaihdokas ja vaati takaisin omaansa. Syntyi kieltojen ja vastaväitteiden riita. Ratkaisua oikeudesta elävään vauvaan he hakivat Salomonilta. Kuunneltuaan aikansa naisia Salomon käski halkaista vauva miekalla kahtia niin, että kumpikin saisi puolikkaan. Silloin vauvan oikea äiti alkoi parkua ja estellä: ”Ei, ei, antakaa lapsen elää. Antakaa vauva hänelle.” Tästä  kuningas Salomon tunnisti, kuka on vauvan oikea äiti.

Vaikka Celesta Ng:n romaanissa Tulenarkoja asioita ei ratkaisuksi tarjota miekkaa, psykologinen miekka on miltei yhtä terävä, kun on kyse äidin oikeudesta lapseensa.  Huoltajuuskiistoja puidaan oikeudessa, niin myös nyt. Tästä tarinassa on kyse: äitiydestä, äidin rakkaudesta mutta myös vanhemmuuden kieltämisestä omalta lapselta. Tai abortista, äitiyden kieltämisestä itseltä, oli pakote ratkaisuun mikä tahansa. Celesta Ng käsittelee aihettaan monella tasolla ja erilaisin ilmentymin. Se tekee tästä sattumien tyrannisoimasta ja tietoisten ratkaisujen ohjastamasta tarinasta syvän ja puhuttelevan.

Tulenarkoja asioita -romaanin tarina on huiman. Se on kiehtova ja monipolvinen, sillä varattoman yksinhuoltajaäidin, valokuvataiteilija Mia Warrenin osalta se kurottuu kahden vuosikymmenen taakse. Muuten tarinan tapahtumat tiivistyvät yhteen vuoteen.  Vuosi 1973 osunee lähelle.  Tarinan ytimessä ovat äitiys ja äidin rakkaus niiden moninaisissa ilmenemismuodoissa sekä pahuus, jonka lähtölaukaisimena ovat paradoksaalisesti hyvyys ja halu auttaa.

Elämä on paradoksaalista.

Tulenarkoja asioita alkaa raivoisalla tulipalolla. Sanomalehtitoimittaja Elene ja hänen juristimiehensä Bill Richardsonin hulppea talo varakkaan väen asuma-alueella Clevelandissa Ohiossa palaa tuhopolton seurauksena. Vanhemmat epäilevät (pikemminkin syyttävät) tulipalosta nuorimmaistaan, Izzyä, ”jolla oli (kirjailijan kuvaamana) radikaali sydän mutta neljätoistavuotiaan Keskilännessä asuvan pikkukaupunkilaistytön kokemuspiiri”.  Izzy on kadonnut tietämättömiin. Izzy, oikealta nimeltään Isabelle Marie on nelilapsisen perheen musta lammas. Kirja loppuu samaiseen tulipaloon. Izzy varmistaa, ettei kukaan ole kotona, valelee autotallista hakemansa bensakanisterin sisällön kunkin perheenjäsenen vuoteisiin, raapaisee tulitikun ja häipyy pieni reppu mukanaan. Elene Richardson etsii siitä alkaen (vuosia, kenties koko lopun elämänsä) lastaan tarkkailemalla kaikkien nuorten naisten olemusta ja etsien siitä jotain tunnistettavaa. Yhdenlainen Salomonin tuomio sekin!

Rouva Richardson on hyväntekijä, ollut sitä aina. Hänellä riittää sydäntä ja myötätuntoa vähävaraisia kohtaan ja hän on aina valmis auttamaan ystäviään tai tuttaviaan. Hän haluaa olla hyvä äiti. Hän on energinen ja puuhakas. Koti on suvaitsevainen ja lasten ystäville avoin. Koti on täydellinen. Elene Richardson pyrkii täydellisyyteen.

Rouva Richardson on rikas. Hän peri vanhemmiltaan lapsuutensa tilavan kotitalon Winslow Roadilla. Kun Richardsonit muuttivat uuteen suurempaan taloonsa muutaman kilometrin päähän Shaker Heightiin, perintötalo jouti vuokralle. Pienemmän talon yläkerran rouva Richardson antaa varsin matalaa vuokraa vastaan paikkakunnalle saapuneelle Mia Warrenille, yksinhuoltajaäidille.

Mian tyttö Pearl on Richardsonin lasten ikiä. Yli sadan ensimmäisen sivun mitassa Ng kuvaa Pearlin ystävystymistä luokkakaverinsa Moody Richardsonin (poika) kanssa ja liukumista sen kautta pysyväisluonteisesti Richardsonien sohvalle muiden lasten telkkariseuraan. Siellä istuvat Trip (poika), Lexie (tyttö) ja Moody, muttei koskaan viulua soittava kuopus, äreä Izzy.  Perhe rakastaa Pearlia ja Pearl Richardsoneja. Vuokraajan ja vuokralaisen suhde muuttuu kiinteämmäksi, kun rouva Richardson palkkaa Mian tätä taloudellisesti auttaakseen kotiinsa kodinhoitajaksi, siis siivoojaksi ja ruuanlaittajaksi. Mia työskentelee talossa vanhempien ollessa töissä.

Enimmän osan valveillaoloajastaan Mia käyttää valokuvataiteelleen. Hän on perfektionisti, joka vaatii itseltään huippua.

Pearlin ongelmana on juuriensa tuntemattomuus. Äiti ei koskaan kerro menneisyydestään. Isästään tytöllä ei ole aavistustakaan. Hän ei tiedä, että äidin ratkaisu pitää hänet oli aikoinaan yhden sortin Salomonin tuomio. Äiti Mia on maksanut siitä kohtuuttoman kalliin hinnan.

He, äiti ja Pearl, ovat asuneet kaikki vuodet eri puolilla Yhdysvaltoja. Äiti keskittyy johonkin valokuvausprojektiinsa kuukausien ajan ja sitten he ovat taas olemattomine tavaroineen matkalla tuntemattomaan.
”Pearlin syntymän jälkeen he olivat asuneet Mian laskujen mukaan neljässäkymmenessäkuudessa eri osoitteessa ja kuljettaneet aina mukanaan vain sen verran tavaraa kuin Volkswageniin mahtui eli mahdollisimman vähän.”

Äidin valokuvataiteen myyntitulot eivät riitä elämiseen. Siksi äiti työskentelee myös ravintoloissa, kuten nyt kiinalaisessa Lucky Palacessa tarjoilijana. Hän tuo niistä ruokien tähteitä kuten kypsiä nuudeleita kotiin syötyään työpaikalla asiakkaiden lautasille jättämiä parhaita nokareita. Huonekalut he hankkivat kirpputoreilta, liki ilmaiseksi. Samoin vaatteet. He ovat aina eläneet äärimmäisessä niukkuudessa. Mutta filmirullien hankinnasta äiti ei tingi. Tosin hän valmistelee kuvattavan kohteen pitkällä taustatyöskentelyllään ennen kameran laukaisua.

Romaanin murrosikäiset lapset kohtaavat siten kaksi materiaalisesti ja henkisesti vastakkaista maailmaa, Pearl Richardsonien elämäntavan, Richardsonin lapset Winslow Roadin talossa käydessään Mian ja Pearlin omalaatuisen mutta kiehtovan elämän. Izzy ihastuu Miaan ja hankkiutuu tämän valokuvausapulaiseksi.

Nuoret ovat seurusteluiässä, ainakin hormoniensa puolesta. Lexie on jo vuosia seurustellut mustan pojan, Brianin, kanssa. Moodyn ja Pearlin syvää ystävyyttä on enteilty eroottiseksi seurusteluksi. Trip on sydäntenmurskaaja, joka ottaa ja jättää. Mutta sitten Trip rakastuu Pearliin ja heille syntyy salainen seksisuhde. Moody ei saisi sitä tietää, sillä veljesten välit ovat tylyn nälvivät ja Moody on selvästi myös rakastunut Pearliin.

Tulenarkoja asioita käsittelee äiti–lapsi -suhdetta myös pahuuden kautta. Itse asiassa romaani kertoo hyvyyden rinnalla pahuudesta. Sitä on silloinkin, kun sitä on vaikeaa erottaa ja se verhotaan  hyvien aikeiden ja uskomusten kaapuun. Sattuu näet dramaattinen tapahtuma, joka järisyttää koko pikkukaupunkia ja sekoittaa lopulta siihen tiukimmin kietoutuneiden ihmisten elämän. Tapahtuma jättää julkisuusarvossaan ja tunteiden riepottelussaan varjoon valtakunnan jättiuutisen, presidentti Bill Clintonin paljastuneen suhteen Valkoisen talon apulaiseen Monica Lewinskiin (1973). Pikkukaupungin tapahtuma räjähtää kuin preeriapalo, joka tuhoaa kaiken, ennen muuta ihmissuhteet. Pahuus on päässyt valloilleen. Ja silti: Kukaan ei sinänsä usko haluavansa tai halunneensa pahaa. Hehän ovat hyviä ihmisiä, pohjimmaltaan.

Paikkakuntaa järkyttänyt tapahtuma on palokunnan oven edestä talvisena aamuyönä pahvilaatikosta löytynyt aasialainen pikkuvauva, lämpimästi huovilla suojattu, mutta pahasti nälkiintynyt, alipainoinen ja alapäästä iho tulehtunut. Mukana olevan lapun mukaan vauvan nimi on May Ling. Lapsen jättäjästä, äidistä, ei viestissä ole tietoa. Vauvan saa huollettavakseen rouva Richardsonin paras ystävä, Linda McCullough ja tämän aviomies Mark. Aviopari on yrittänyt saada lasta toista kymmentä vuotta. Raskaus on kerta toisensa jälkeen päätynyt verenvuotoon ja raskauden keskeytymiseen. Pariskunta on epätoivoinen. Edes adoptointihakemukset eivät ole tuottaneet tulosta. Aina on löytynyt pariskunta, joka on iän puolesta katsottu sopivammaksi lapsen saajaksi. May Ling on McCullougheille kuin viimeinen korsi ja he tarttuvat siihen epätoivon hurjuudella.

Vauvan paloaseman eteen jättänyt kiinalaisäiti on ravintolatyöntekijä, kiinalainen Bebe Chow, Mia Warrenin työkaveri samasta kiinalaisravintolasta. Kun Mia saa Pearlilta kuulla löytyneestä pikkuvauvasta, hän tajuaa heti, kenen vauva on. Bebe Crow on epätoivoisesti etsinyt vauvaansa. Bebe on liki englannin kielen taidoton. Hänellä ei ollut rahaa äidinmaidonvastikkeisiin eikä vaippoihin. Mutta nyt hän on pystynyt hieman parantamaan asemaansa ja haluaa vauvansa takaisin. May Lingiä ei ole vielä adoptoitu, mutta McCulloughit eivät mistään hinnasta luopuisi Mirabellaksi kutsumastaan pienokaisesta. He hukuttavat lapsen rakkauteen, pienoinen saa terveellistä ravintoa, pehmeitä vaatteita ja hillittömän määrän leluja. Kokonainen erillinen huone on vuorattu pelkästään leluilla. Mirabellan halutaan niiden avulla viihtyvän ja kehittyvän.

Alkaa julkisuusmyllyn saattelemana oikeusprosessi, jossa varaton Bebe Crow saa avukseen amerikkalaiskiinalaisen lakimiehen. Mia Warren asettuu luonnollisesti työtoverinsa tukijaksi. Juristi Bill Richardson vuorostaan suostuu McCulloughien asianajajaksi. Millainen olisi Salomonin tuomio? Julkisuus raastaa Bebe Crow`n sirpaleiksi, kelvottomaksi ja kyvyttömäksi vanhemmaksi.  Mian ja rouva Richardsonin kesken on syntynyt tuhoisa vastakkainasettelu, vaikka Mia pysyttelee sivussa. Kuka ei ole Richardsonien puolella, on heitä vastaan. Rouva Richardson pistää tuulemaan. Hän alkaa tutkia Mian mennyttä elämää pakkomielteisellä puuhakkuudella.

”Vielä vuosia myöhemminkin rouva Richardson väittäisi kivenkovaan, että oli täysin oikeutettua penkoa Mian menneisyyttä kostoksi Mian aiheuttamista hankaluuksista. Että hän teki niin kuin teki yksinomaan Lindan tähden – vanhimman ja rakkaimman ystävänsä, naisen, joka oli yrittänyt vain tarjota Bebe Crow`n lapselle hyvän kodin ja jonka sydän uhkasi särkyä Mian takia.”

Toimittaja-Elenalla on konstit hankkiutua Mian jäljille. Polun alkupäähän hänet johdattaa eräs taidegalleriassa esillä oleva valokuva.

Rouva Richardsonin tutkiva journalismi tuottaa tulosta. Tavallaan hän vetää oikeat johtopäätökset kaikesta selville saamastaan, ja sittenkin täysin väärät. Takana olevat asiat ovat monimutkaisemmat kuin ensi silmäyksellä näyttää. Mia Warren on hänen silmissään tyttärineen huono ihminen. Hän sanoo heidän vuokrasopimuksensa irti, välittömästi. Tietämättään tapahtumaketju raunioittaa hänen lapsensa, Pearlin nimissä salaisen abortin tehneen Lexien, hylätyn Moodyn ja Tripin sekä Mian varaan elämänsä rakentaneen Izzyn. Richardsonien talo palaa samana iltapäivänä, jolloin Mia suuntaa Volkswageninsa ulos pikkukaupungista. Hän oli luvannut ja antanut Pearlille kunniasanansa, että heidän vielä äskeinen kotinsa olisi pysyvä ja lopullinen.

Celeste Ng varaa lukijalle runsain määrin yllätyksiä pitkin poimuilevaa, hienoa tarinaa. Entä millainen on Salomonin tuomio May Lingin alias Mirabellan elämässä? Kannattaa lukea. Jossakin taivaanrannassa siintää Mian, Pearlin ja Izzyn elämässä uusi huomen. Siihen ei tahdo olla uskomatta: Mia tulisi tekemään taiteellaan läpimurron, hän saisi takaisin vanhempiensa hyväksynnän kaksi vuosikymmentä kestäneen hylkäämisen jälkeen ja Izzy, hän löytäisi Mian ja Pearlin ja hän loisi omannäköisensä elämän. Kaikkeen siihen on pakko uskoa, kun pienen Volkswagenin valot halkovat pimenevää iltaa.

Romaani koskettanee kaikkia teitä ja tuttujanne, jotka olette yrittäneet saada lapsen onnistumatta siinä; jotka olette käyneet lapsistanne huoltajuuskiistaa parisuhteen kariuduttua; jotka olette tai olette olleet yksinhuoltajia; jotka olette joutuneet miettimään aborttia tai sellaiseen päädyttyänne tunteneet huojennusta mutta kantaneet myös häpeää ja syyllisyyttä; joille isä tai äiti on kääntänyt selkänsä: jotka olette itse kääntäneet lapsellenne selän: jotka olette olleet sijaissynnyttäjänä; jotka olette päätyneet adoptiolapsen hankintaan; ja te jotka rakastatte lastanne tai lapsianne kaikella vanhemman rakkaudella sekä te, jotka rakastatte hurmaavia tarinoita. Celesta Ng tarjoaa yhden sellaisen.

Jos kirja rakennetaan tarinalle, sen on syytä myös kantaa. Tulenarkoja asioita -romaanissa tarina kantaa.

Celeste Ng: Tulenarkoja asioita. Gummerus 2019, 382 sivua. Suomennos Sari Karhulahti.

 

Kategoria(t): Kaunokirjallisuus, Löydöt, Viihderomaani Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s