Thomas Bernhard: Muuan lapsi

Pelkistetty, tyylikäs kansi korostaa kirjan sisällön ensisijaisuutta.

Mikä humalluttava ja samalla virkistävä fiilis pyyhki kehoni läpi tartuttuani alankomaalais-itävaltalaisen kirjailijan Thomas Bernhardin (1931−1989) viisiosaisen omaelämäkerran viidenteen osaan Muuan lapsi ja luettuani siitä kirjan ensimmäisen sivun. En osaa perustella syytä kokemukseni voimakkuuteen ja yllättävyyteen. Ehkä odotukseni olivat virittyneet siitä, mitä omaelämäkerran kolmas osa Hengitys oli herättänyt. Kun Hengitys oli luettu, Muuan lapsi oli luonteva valinta. Useampaa sarjan kirjaa en tuossa vaiheessa vielä omistanut.

Hengitys kuvaa muutamia viikkoja, korkeintaan kuukausia vuonna 1949 Thomas Bernhardin ollessa 18-vuotias kuolemansairas nuorukainen.  Viimeisessä osassa Muuan lapsi kerronta hyppää lapsuuteen. Kirjan loppuessa Thomas on 13-vuotias.  Teos kattaa siis vuodet 1931−1944. Tuntuuko rakenne jotenkin tutulta? Karl-Ove Knausgårdin Taisteluni-sarjan kuusi osaa noudattaa samaa hyppelehtivää, epäkronologista kerrontaa. Kuudennessa kirjassa Knausgård ilmaisee ihailunsa Thomas Bernhardin kertojantaitoja kohtaan. Mitään sen enempää en siitä muista, Knausgårdin kuudennen lukemisesta on jo vierähtänyt.

Autobiografian osat ovat Syy, Kellari, Hengitys, Kylmyys ja Muuan lapsi. Bernhard kirjoitti ne seitsemän vuoden sisällä vuosina 1975−1982 ja suomeksi ne saatiin tiiviissä tahdissa 2011−2013.  Itselleni on käynyt selväksi, että luen koko sarjan. Enää uupuukin vain ensimmäinen, Syy.

Muuan lapsi on rankka, suorastaan hyinen. Se kuvaa sellaista lapsen kohtelua, missä nykypäivänä tapahtuisi huostaanotto ja lastensuojeluviranomaiset olisivat toimeliaita. Lapsipsykologiasta ei tunnu yhteiskunnassa ja kodissa olevan vivahdettakaan. Kirja on tulvillaan pienen lapsen, alle kouluikäisen ja juuri kouluikäisen rankaisemista, nöyryyttämistä ja itsetunnon nujertamista. Poika on liki 13 ikävuoteensa saakka vuoteensa kastelija. Eikä vain öisin nukkuessa, vaan vaiva näyttäytyy päiväsaikaankin tahdosta riippumattomin seurauksin erilaisisten tukalien ja ahdistavien tilanteiden laukaisemana.
”Sisäreiteni olivat jatkuvasti urean polttamat ja hiertämät. Jokainen askel oli yhtä tuskaa.
Rangaistukseksi äiti läimii aamulla lastaan märällä lakanalla kasvoille ja ripustaa keltaläikkäisen lakanan julkisesti kuivumaan, jotta ohikulkijatkin näkisivät, miten toivoton ja ilkeä lapsi hänellä on. Kun poika sotavuosina pistetään ”lasten virkistyskotiin” kauaksi kotoa Keski-Saksaan Thüringeniin, sama toistuu myös tässä rangaistuslaitoksessa, jonka hän saa myös pian tietää olevan ”laitos vaikeasti kasvatettaville lapsille”. Virtsainen lakana ripustetaan aamiaissalin seinälle ja Thomas jätetään ilman makeaa puuroa. Tyhjin vatsoin hän sitten seisoo Heil Hitler -tervehdyksineen lapsiparvessa, kun hakaristilippu nostetaan laitoksen salkoon. Vielä tätäkin kovemman kohtalon kokee surkean laiha poika Quehenberger, jolla saattaa mennä myös ulosteet yöllä alleen. Häntä roimitaan ympäri korvia pesuhuoneessa ulosteisella lakanalla.

Alakoulussa rangaistukset ovat päivittäisiä. Kuivakka, despoottinen, ylempiä mielistelevä ja heikompia sortava opettaja vääntää korvista ja lyö mitättömistä syistä kymmenen iskua rottinkikepillä sormille. Thomasin kädet ovat jatkuvasti turvoksissa. Ja miten hän rakastikaan ensimmäistä opettajaansa ja silloin hän oli koulussa hyvä. Nyt ei suju mikään. Hän vihaa kidutuslaitokseksi kokemaansa koulua. Hän on kaveriton, muiden ilkkuma ja karttelema. Kun koulumenestys on kehno, kotona odottavat äidin vitsat. Niitä äiti ei säästele. Thomas Bernhard kasvaa piestynä lapsena.

Mutta yksi elämän tukipylväs hänellä on, isoisä. Isoisä ja isoäiti eivät asu samassa taloudessa äidin, tämän miehen (Thomasin holhoojan) ja Thomasin kanssa. He asuvat maaseudulla maalaistalosta vuokratussa kerroksessa. Thomasille paikka on paratiisi. Sinne poika pyrkii aina, kun hänellä on paha mieli tai vain ikävä.  Melkein aina on.

Kerran, kauan sitten hänen kaunis, prima ballerinaksi tahtonut äitinsä kohtasi rakkauden. Luvattomasta suhteesta hän tuli raskaaksi ja sen salaamiseksi äiti lähetettiin Itävallasta Alankomaihin, odottamaan ja synnyttämään. Vauvavuotensa Thomas eli Rotterdamissa, mutta ei äidin hoidossa, vaan tämän maksamana satamassa kalastajan vaimon veneessä kannen alle ripustetun kankaan päällä. Tuosta vuodesta ei pienokaisella ole muistikuvaa, mutta hän tietää olosuhteet surkeiksi. Äiti yritti ansaita rahaa elättääkseen itsensä ja maksaakseen kalastajan vaimolle. Sitten äiti pyysi saada palata kotiin Itävaltaan. Vanhemmat ottivat tyttönsä vastaan onnellisina tämän paluusta. Siitä lähtien pienestä Thomasista tuli isoisän pysyvä hellikki ja isoisästä ainoa oikea kasvattaja.

Isoisänsä, tuntemattoman itävaltalaiskirjailijan ja lapsuutensa tärkeimmän henkilön Thomas Bernhard kuvaa anarkistiseksi älyköksi ja rahattomaksi boheemiksi, jota muu perhe elätti ja joka käyskenteli kävelyretkillään pellavaisessa puvussaan, olkihattu päässä ja kävelykeppi tärkeänä rekvisiittana. Isoisän ensimmäinen varsinainen romaani ilmestyy tämän ollessa jo 56-vuotias ja sillä hän saa valtionpalkinnon. Mutta tunnettua hänestä ei tule koskaan. Hänen persoonansa herättää ympäristössä kunnioitusta. Thomasille isoisä on ystävä, tuki, vanhempi ja idoli.

Isoisä pystyy arvovallallaan pyöristämään tyttärensä, Thomasin äidin, pahimmat särmät, kun Thomas on ylittänyt sopivuuden rajat. Se tapahtuu heti kirjan alussa, kun vasta kahdeksanvuotias Thomas rohkenee ottaa setänsä uuden polkupyörän kokeillakseen ajamista. Taito sujahtaa häneen heti ensiyrityksellä ja uudesta taidostaan huumautuneena Thomas lähtee polkupyöräseikkailuun. Hän ei yllä ajamaan tangon päältä vaan vängertää tangon alta, vaikka sukka öljyyntyy ja iho hiertyy auki. Mutta ajaminen sujuu ja vauhti kohisee korvissa. Thomas päättää polkea Salzburgiin Fanni-tädin luokse. Matkaa on 36 kilometriä. Ajatuksissaan hän leikkii, millaisen ihailun hänen yllättävä saapumisensa aiheuttaisi. Pojan suoritus on huikea, vaikka se päättyykin onnettomuuteen Salzburgin laitamien lähellä. Itsensä kolhinut ja pyöränsä rikkonut poika saatellaan kotikaupunkiin vierasvoimin. Mutta tappionsa hetkellä hän ei astu yöllä äitinsä silmien alle vaan patikoi lukuisia kilometrejä ehtiäkseen isoisän luo siksi, kun tämä herää. Juuri Thomasin polkupyöräseikkailun kuvaus aikaansai minussa kertomani kehon lävistäneen hurmaavan fiiliksen. Yes, tässä on ytyä!

Muuan lapsi sijoittuu Hitlerin valtaannousun ja Natsi-Saksan suuruuden ja surkeuden vuosiin. Thomasin maailmaan politiikka tunkeutuu hyvin hitaasti. Perhe on työttömyyden ja nälän ajamana joutunut muuttamaan Itävallasta isoisän halveksimaan Saksaan, Baijeriin, kun tieto Itävallan yhdistämisestä osaksi Saksaa tavoittaa pojan. Itävallan nimi siitä alkaen kielletty. Mutta uudessa asuinympäristössä heidät leimataan alentavassa merkityksellä kutsumanimellä Die Österreichern. Thomas saa vielä halveksivamman lisänimen, Der Esterreicher. Jopa opettaja käyttää hänestä tuota nimeä.

Sota koskettaa kuitenkin ohuelti, vaikka sekä Thomasin holhooja että isoisän poika Robert ovat joutuneet sotaan. Sodan perhe kokee oikeastaan vasta sitten, kun liittoutuneiden pommilentolaivueet lentävät paikkakunnan ylitse matkalla Müncheniin. Kansallissosialismi ei luonnollisestikaan ole ollut vältettävissä. Joka ikinen koulun oppilas joutuu Jungvolk-järjestöön. Thomas vihaa pakkojäsenyyttään.

Thomas Bernhardin Muuan lapsi on lapsipsykologisesti vavahduttava kuvaus viime vuosisadan Itävallan ja Saksan dramaattisimmista vuosista kotirintamalla koettuina. Teos noudattaa Hengityksestä tuttua ratkaisua: Kirjan ensimmäisen ja viimeisen sanan välillä ei ole ainokaistakaan manuaalista rivinvaihtoa tai kappalejakoa. Teksti on yhtäjaksoista huimaavaa pötköä. Wau, mikä kirja!

Thomas Bernhard: Muuan lapsi. Lurra Editions 2013, 126 sivua. Suomennos Olli Sarrivaara.

 

Kategoria(t): Kaunokirjallisuus, Löydöt, Muistelmat ja elämänkerrat Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s