Jenny Colgan: Uusia lukuja ja onnellisia loppuja

Uusia lukuja ja onnellisia loppuja on kevyt, helppo, viihteellinen ja viisas kirja, Työstään syrjään joutuneelle se voi olla jopa terapeuttinen.

Jos olet huolissasi lukemisen romahtamisesta ja kirjan tulevaisuudesta, skotlantilaisen Jenny Colganin romaani Uusia lukuja ja onnellisia loppuja on hunajaa ja lääkitystä pessimismistä tokenemiseen. Teos on vauhdikas ja hilpeä ylistys kirjoille ja lukemiselle. Cogan ei epäröi uida vastavirtaan. Kirjojen oston ja lukemisen paratiisiksi paikantuu Iso Britannian periferia, Skotlanti ja Highlandsin kylät.

Highlandsissä asuvat lisäksi suurikouraiset, leveärintaiset skottimiehet, joiden työ ei kysy, onko yö vai päivä.

Nina on 29-vuotias kirjastonhoitaja, alansa kaikenosaaja ja -tietävä ammattinainen. Nykyarvostuksella se on kevyttä pääomaa, kun talousvaikeuksissa kituva Keski-Englannin suurkaupunki Birmingham päättää sulkea kaikki sivukirjastonsa ja irtisanoo työntekijät. Ydinkeskustaan on valmistunut ydinkirjasto, jonne kirjastotoiminta keskitetään. Siellä on tilat kaikelle muulle vaan ei kirjoille. On kahviloita, multimediakokemussaleja, moniaistisia kokemustiloja, DVD-kasetteja, tietokonehuoneita ja muuta nykyaikaista. Sivukirjaston kirjavarastot pannaan myyntiin pilkkahinnalla ja elleivät mene kaupaksi, kirjat kuskataan rakennettavien moottoriteiden pohjakovikkeiksi. Kirjastot remontoidaan kalliiksi asunnoiksi.

Nina kuuluu irtisanottuihin. Kirjastonhoitajan tutkinnon suorittaneille ei kuitenkaan ole kysyntää. Tarvitaan enintään tietohallintovirkailijoita, pelineuvojia, markkinointikonsultteja ja kunnanhallinnon tiedottajia.

Irtisanotut hakevat ydinkirjastossa avattavaa tiimiohjaajan paikkaa. Ylempää on ohjeistettu, että valittava olkoon eloisa, kantavaääninen, kuvissa hyvältä näyttävä ja kirjastonhoitajan palkkaa pienempään tyytyvä. Nina ei hallitse hakemuksessaan kollegansa Griffinin tavoin avainsanoja: multimedia, joukkoistaminen sisällön tuottamisessa, paradigma tai rajavyöhyke. Hänet kuitenkin haastatellaan muiden tavoin liukuhihnamaisesti.

Nina on kulkenut koko elämänsä naama kirjassa. Hän on elänyt kirjojen tarinoista ja tarinoiden ihmiskohtaloista. Hän on lukenut kaikkialla, myös wc:ssä, aamiaispöydässä, bussissa, pubissa, kaupan kassajonossa, kadulla. Hänen asuntonsa rakenteet eivät enää kestä enempää haalittujen kirjojen painoa. Hänellä ei ole miesystävää, sillä kukapa pystyisi tunkeutumaan kirjoihin keskittyvän naisen huomioon.

Ninalla on unelma. Hän haluaisi omistaa pienen kirjakaupan. Tämän unelman toteuttamisesta Jenny Colgan rakentaa kirjansa Uusia lukuja ja onnellisia loppuja tarinan. Johonkin on ryhdyttävä. Irtisanomisajan palkka ei riitä pitkälle.

Tarvitaan ensin kavereiden innostuneita ideoita, ennen kuin Nina uskaltaa lähteä toteuttamaan hautomaansa suunnitelmaa, ostamaan kaukaa Skotlannista myytävänä olevaa kookasta pakettiautoa. Jos kerran leipiä saa paistaa pakettiautossa ja pitää siellä leipäkauppaa, hampurilaisista puhumattakaan, tottahan pakettiautosta voi myydä kirjoja. Mutta eipä voi, ainakaan Birminghamissa. Byrokratiansa on kaikessa! Lisäksi käy ilmi, ettei niin valtavan kookasta pakettiauto saa parkkeerata juuri minnekään. Niin Ninasta tulee skotlantilainen. Hän, urbaani nuori nainen, ottaa uhkarohkean loikan maaseudulle, mistä hänellä ei ole kalpeaa käsitystäkään, vaikka ahmiikin kirjoja.

Ninan onnistuu ostaa pakettiauto, vaikka siitä eroon pyristelevä maanviljelijäomistaja Wullie kieltäytyy jyrkästi myymästä sitä naiselle, vielä solakalle ja pienikokoiselle nuorelle naiselle, jollekin etelästä tulleelle rääpäleelle. Mutta skottikylän pubin miehet tarjoutuvat bulvaaneiksi ja niin paku kiertyy Ninan omistukseen halvalla välikäsien kautta. Kirjat hänellä jo on, ne sivukirjastojen ostetut varastot ja omat päälle, kunhan ne jotenkin saisi Birminghamista Skotlantiin.

Mutkat menevät tässä kirjassa suoriksi, vaikka vaikeudet tuntuvat kohtalaisen suurilta naiselle, jonka on arvioitava jokainen kuluerä. Hän saa yllättävää apua, kun hulluus tarttuu kahteen tavarajunamieheen. Toiselle heistä, latvialaiselle siirtotyöläiselle Marekille Nina menettää sydämensä. Mutta Marek joutuu ongelmiin. Tavarajunia ei voi niin vain pysäytellä jossain tasoristeyksessä eikä niissä salakuljeteta suuria määriä kirjalaatikoita. Marek saa häädön maasta.

Colgan antaa mielikuvituksen viedä. Vastoin kaikkia oletuksia Ninan kiertävä kirjakauppa menestyy erinomaisesti. Kun maaseudulla ei ole ainoatakaan kirjakauppaa eikä liioin kirjastoa, kirjanälkä on kuin räjähdysvalmis pommi. Ihmiset ostavat ja lukevat, myös ne joille lukeminen on ollut outo ajatus. Kaupaksi menevät viihde- ja jännityskirjat ihmisten erilaisten erityismieltymysten mukaan. Mutta valittaa ei voi laatukaunokirjallisuuden ja klassikoidenkaan menekissä.

Kiertävän kirjakaupan nimeksi tulee Pieni onnenhetkien puoti. Jokaiselle ihmiselle löytyy juuri hänelle sopiva kirja, tietää Nina.

Nina kaipaa miestä. Hän käy kipakkaa keskustelua birminghamilaisen asuntokaverinsa Surinderin kanssa vuosien takaisesta tuttavuudestaan:
”Ainakin hän notkui minun keittiössäni aika pitkään.”
”Ei kai se silti tarkoita kunnon seurustelua? Yliopistossa oli Damien.”
”Niin. Hänelle sanoit, että haluat erota, koska halusit nähdä maailmaa ja tehdä erilaisia jännittäviä juttuja. Sitten sulkeuduit kahdeksaksi vuodeksi yläkertaan huoneeseesi lukemaan kirjoja.”

Skottimiehet ovat oma rotunsa:
Ninasta oli täydellisen mukavaa vain kuunnella heidän juttujaan lannoitemerkeistä, traktorin varaosista, lihanmyynnistä ja sen sellaisista aiheista, joista hänellä ei ollut mitään tietoa…
…Miehet olivat alkaneet jutella eri rehulaatujen koostumuksesta. Nina oli saanut rohkeutta tuhdeista gin toniceista ja uskaltautui menemään juttelemaan.
”Hei!” hän huikkasi miehille. ”Ajattelin kysyä, miten karitsat voivat.”
Miehet tuijottivat häntä julkeasti.

Jenny Colganin kirjalla ei olisi nimen lupaamaa onnellista loppua, ellei Nina tavoittaisi ihanaa skottimiestä. Hän löytyy yllättävän läheltä, kun molemminpuolisista loukkaavista tölväisyistä ja väärintulkinnoista on toivuttu.

Jenny Colgan agitoi kirjassaan maaseudulla elämisen puolesta vastakohtana Birminghamin kaltaiselle suurkaupungille. Elämänlaadussa maaseutu voittaa kirjassa luvuin 10−1. Yhden pisteen saanevat ne Ninan entiset kollegat, jotka asuvat pysyvästi (= joutuvat asumaan) Birminghamissa. Skotlannissa Nina haltioitui maisemiin, jollaisia hän syntyperäisenä brittinä ei ollut koskaan nähnyt, eläimiin, raikkaaseen ja puhtaaseen ilmaan, avoimiin ja helposti lähestyttäviin ihmisiin, ruokaan, erityisesti moninaisiin skottiherkkuihin, kylien yllättävän vilkkaaseen elämään ja ennen muuta miehiin.

Kirjan ydinajatukseksi sopivat nämä sivun 53 lauseet:
”Kunhan teet jotakin. Saatat tehdä virheen, mutta virheen voi aina korjata. Jos et tee mitään, et voi myöskään korjata mitään. Lopulta saatat päätyä vain katumaan mahdollisuuksia, joihin jätit tarttumatta.”

Nina ylitti itsensä ja uskalsi tarttua. Kirjan lopussa hänen ei todellakaan tarvitse katua mitään. Colganin kirja on hauska, elämänmakuinen ja kerrassaan vetävä.

Jenny Colgan: Uusia lukuja ja onnellisia loppuja. Gummerus 2020, 340 sivua. Suomennos Paula Takio.

Kategoria(t): Kaunokirjallisuus, Viihderomaani Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s