Thomas Bernhard: Kellari

Kellari kuvaa Thomasin elämää ikävuosina 16− melkein 18. Tarina jatkuu teoksessa Hengitys.

Thomas Bernhardin paletissa on tummia, synkkiä värejä. Vain niitä. Tämän päätelmän jouduin tekemään luettuani nyt kolmannen teokseni Bernhardin viisiosaisesta omaelämäkerrasta. Silti Kellarissa Bernhard kuvaa elämänsä onnellisimpia vuosia. Teosta 45-vuotiaana kirjaa kirjoittaessaan hän muistaa olleensa tuolloin onnellinen. Onnellinen, koska tunsi itsensä hyödylliseksi.

Hyödyllisyys ja vapaus ovat kirjan avainsanoja.

Synkistä väreistä huolimatta Bernhard ei ole synkkä tai pessimisti, pikemminkin realisti, raivoisasti. Hän näki kellarikautenaan sellaista, mistä useimmat kotikaupunkinsa Salzburgin asukkaat eivät halunneet tietää mitään tai tuntea ketään. Toisen maailmansodan jälkeinen Itävalta oli useimmille viheliäinen maa. Thomasin lapsuudenperhe kuului viheliäisiin. Silti he eivät kuuluneet yhteiskunnan pohjimmaisiin.

Thomasin yhdeksänhenkinen perhe pienessä salzburgilaisessa asunnossa Thomasin holhoojaksi merkityn äidin nykyisen miehen elätettävänä on vain Kellarin sivujuonne. Pääosassa on jumalan hylkäämä kaupunginosa Scherzhauserfeld, kauhulähiö, josta tulee koulunsa keskeyttävän Thomasin korkeakoulu, suuri elämästä ja ihmisistä opettaja. Se on inhimillinen helvetti. 16-vuotias Thomas hakeutuu tietoisesti sinne kauppiaan apulaiseksi oppisopimuksella.

Karl Podlahan sekatavarakauppa sijaitsi kellarissa. Kaupan asiakkaat olivat yhteiskunnan pohjalla. Thomas ei ole koskaan myöhemmässä elämässään oppiva niin paljon, kuin hän oppi kauppa-apulaisvuosinaan.

Bernhardin runsaasti viljelemä tehokeino on toisto. Hän toistaa samoja asioita melkein samoin sanoin uudelleen ja uudelleen, välillä useamman sivun mitassa. Se on eräänlaista uskontunnustusta. Lukija kulkee taannehtivissa muisteloissa toistuvasti nuoren lyseolaisen Thomasin rinnalla aamuisella kävelytaipaleella pitkin Reichenhaller Strassea kohti hyvämaineista lyseota, tekee hän mukanaan eräänä aamuna U-käännöksen ja lähtee vimmaisesti kiiruhtamaan toiseen suuntaan, kohti Gaswerkgassen työvoimatoimistoa Thomasin tarkoituksena löytää oppisopimuspaikka ”päinvastaisesta suunnasta”. Bernhard kuvaa tekoaan henkensä pelastajaksi. Mielessä kummitteli itsemurha. Hän vihasi lyseota ja tyhjinä pitämiään oppiaineita.

Hän käy työnvälitystoimistossa uuvutustaistelun, ennen kuin hänen väsyttämänsä virkailija luovuttaa hänelle sellaisen osoitteen, jonka hän hyväksyy. Hänellä on osoite ”päinvastaiseen suuntaan” ihmisissä kauhukuvia herättävässä Scherzhauserfeldissä. Hän solahtaa sujuvasti uuteen työhönsä, kunnioittaa tiukkaa ja vaativaa kaupan omistajaa Podlahaa ja hankkii nopsaan myös tämän kunnioituksen. Hän rakastaa kaikkea, mitä joutuu oppimaan ja tekemään. Työmäärä on hirvittävä, käsittämätön. Hänen päivittäisten töittensä esittely vie kirjassa tilaa useamman sivun verran ja on yksi Kellarin makeimpia jaksoja. Miten haluaisinkaan liittää ne herkkusivut tähän!

Scherzhauserfeld on kurjuuden loukko. Siellä asuvat ovat sodan jälkeen elintarvikekorttien varassa eläjiä, juoppoja, varkaita, murhamiehiä, työttömiä siksi ettei siitä kaupunginosasta oteta muihin kuin kaikkein likaisimpiin ja raskaimpiin töihin, toimeentulon alittavalla palkalla. Kaupunginosa on nälän, köyhyyden ja lian synnyttämä likatahra. Thomas oppii Scherzhauserfeldissä kielen, joka on eri kieli kuin se, mihin hän oli tottunut kotona ja kaupungissa.

”Kaupungin ja Scherzhauserfeldin välissä levisi niitty- ja peltovyöhyke, aivan kuin kaupunki olisi tarkoituksella halunnut pitää asuinalueeseen etäisyyttä, ja vyöhykkeellä kohosi siellä täällä karkeasti rakennettuja sikaloita, pienempiä tai suurempia pakolaisleirejä, tuuliajolle joutuneiden koirahullujen asumuksia, lautahökkeleitä, joissa majaili huoria ja juoppoja, jotka kaupunki oli jossakin vaiheessa sylkenyt sisuksistaan.”
Vesipisteet olivat käytävissä ja kaikissa talossa oli yksi yhteinen käymälä. Sota oli päättynyt ulkoisesti, ihmisten mielissä se raivosi edelleen.
”Heiltä oli aina evätty kaikki mahdollisuudet, he olivat luonnostaan vailla ainuttakaan mahdollisuutta, tuhoutumisen mahdollisuutta lukuun ottamatta.”
Thomas ei sääli näitä ihmisiä. Sääli alentaisi heitä. Hän ymmärtää ja antaa jokaiselle hänelle kuuluvan ihmisarvon. Välillä hän pistää asiakkaan ruokakassiin muutaman omenan tai ruuankimpaleen enemmän kuin mitä merkitsee velkavihkoon.

Kauppias Karl Podlahasta tulee Thomas Bernhardille tärkeä ihminen, isoisän rinnalla toinen opettaja. Silti isoisä ja kauppias ovat miltei toistensa vastakohtia. Podlaha on musikaalisesti lahjakas mies, josta piti tulla ammattimuusikko. Hän johdattaa oppipoikansa rakastamaan musiikkia, sillä Thomasille on kehittynyt äänenmurroksen jälkeen upea bassobaritoni. Kauppiaan avulla hänelle löytyy yhden oppisopimusvuoden jälkeen ammattimainen laulunopettaja, joka tyytyy näennäiseen korvaukseen. Siitä alkaa työpäivien jälkeen määrätietoinen kouluttautuminen laulajaksi. Opettajan mielestä Thomasissa on ainesta klassisen musiikin tulkkina. Thomas oli tuolloin 17-vuotias.

Kuten elämäkertasarjan kolmannesta osasta Hengitys käy ilmi (blogini kohdassa kaunokirjallisuus 21.3.), 18-vuotiaana Thomas sairastui keuhkosairauteen, joka suisti hänen mahdollisuutensa laulajan ammattiin. Sairastumisensa Bernhard taustoittaa Kellarissa:

”Eräänä lokakuun päivänä kolmantena oppisopimusvuotenani minun ollessani yli seitsemäntoista, melkein kahdeksantoista, minun oli purettava liikkeen edessä olevan kuorma-auton useamman tuhannen kilon painoinen perunalasti. Tauottomassa lumisateessa minä vilustutin itseni. Seurauksena oli paha influenssa. Makasin kotona vuoteessa kovassa kuumeessa useita viikkoja, kunnes tuo poikkeustila alkoi todella tympäistä minua. Kuumeesta huolimatta nousin ylös ja palasin liikkeeseen ja sain maksaa tuosta suunnattomasta tyhmyydestä.”
Hengitys
-teos alkaa tästä sairaudesta, suunnattomassa tyhmyydessä hankitusta.

Kirjoittaessaan Kellaria Thomas Bernhard oli kirjailija keski-iässä. On traagista lukea Kellarin loppuosasta, miten Bernhard on kokenut elämänsä merkityksettömäksi tai yhdentekeväksi. Sitä seinustaa vasten oppisopimusvuodet olivat todella nuorukaisen onnellista itsensä löytämisen aikaa. Kaiken kokeminen yhdentekeväksi tuntuu kyyniseltä.

”Minun ei sovi kieltää, että olen aina elänyt kahta elämää, toista, joka on lähempänä totuutta ja jota minulla on oikeus kutsua totuudellisuudeksi, ja toista näyteltyä, ajan saatossa ne ovat yhdessä muodostaneet olemassaolon, joka on tehnyt elämäni mahdolliseksi, joskus toinen, joskus vastavuoroisesti toinen on hallitsevampi, mutta elän, huomioikaa tämä, aina molempia. Vielä tänäänkin. Ellen todella olisi kokenut kaikkea sitä, mistä olemassaoloni tänään koostuu, olisin todennäköisesti keksinyt sen itselleni ja päätynyt samaan lopputulokseen.”

Kun Bernhard kirjoittaa Kellaria, hän ei ole käynyt Scherzhauserfeldissä neljännesvuosisataan. Nyt kaupunginosa, joka on rakennettu rumilla, ankeilla kerrostaloilla umpeen, aiotaan jyrätä maan tasalle. Kirjailija näkee siitä pienen uutisen lehdessä. Juuri se saa hänet kirjoituskoneensa äärelle kertomaan tarinaansa kauppiaan oppisopimusapulaisena kellarissa.

Thomas Bernhard hakee tässä kirjassaan elämän tarkoitusta. On julmaa, ettei ihmisen osaksi siinä jää enempää kuin olla näyttelijä (traagikko tai koomikko tai molempia samanaikaisesti) teatterissa, missä teatteri on luonto itse. Ja koska ihminen on myös luontoa, paljon enempää häneltä ei voi odottaakaan.

Kellari on elämäkerran toinen teos. Teokset eivät etene kronologisesti, osat 2−4 kyllä.

Thomas Bernhard: Kellari. Vetäytyminen. Lurra Editions 2011, 124 sivua. Suomennos Olli Sarrivaara.

Kategoria(t): Kaunokirjallisuus, Löydöt, Muistelmat ja elämänkerrat Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s