Thomas Bernhard: Hengitys

.

Thomas Bernhardin viisiosaisen elämäkertasarjan ulkoasu on yksinkertaisuudessaan tyylikäs. Hengitys on ensimmäisenä kirjailijalta lukemani teos, sarjan kolmas osa.

Thomas Bernhard (1931–1989), hollantilaistaustainen itävaltalaiskirjailija, eräs modernin isähahmoista, on niitä pakkomielteeksi itselleni muodostuneita klassikkokirjailijoita, joiden tuotantoa en ollut aiemmin lukenut, vaikka tunnistin puutteeni painon. Kaikella on aikansa, niin myös klassikoilla. Tulee hetki, jolloin halu tarttua kirjaan on riittävän vahva. Uteliaisuus voittaa varhemman väistelyn.

Bernhard kirjoitti omaelämänkerrallisen viiden kirjan sarjan. Ne kaikki, kirjat  Syy, Kellari, Hengitys, Kylmyys ja Muuan lapsi, on suomentanut Olli Sarrivaara ja kustantanut Lurra Editions. Kirjasarjallaan Bernard on sanonut halunneensa varmistaa, ettei joku muu kirjoita näitä asioita väärin. Onnistuin saamaan käsiini viidestä osasta neljä. Ensimmäinen, Syy, on loppuunmyyty. Kunkin osan voi lukea omana teoksenaan haluamassaan järjestyksessä.

Koko teos yhtäjaksoista tekstipötköä ilman ainokaistakaan kappalejakoa voi muodostua kynnykseksi tarttua kirjaan tosimielessä. Huomasin, että teksti sopi erinomaisesti ääneenluettavaksi.

Käsillä oleviin osiin tarttuminen edellyttää yhden asenteellisen kynnyksen ylitystä: Teksti on ensimmäisestä sanasta viimeiseen yhtenäistä pötköä vailla kappalejakoja tai lukuja. Pilkut ja pisteet ovat sentään paikoillaan. Olin varustautunut tällaiseen ”tarinan murskaamismenetelmään” lukemalla juuri ennen Hengitystä Jack Kerouacin kulttiteoksen Matkalla (On the Road). Se oli yli neljänsadan sivun mitassa pötkömäisestä tekstin juoksutusta. Mutta se sentään jakautuu kolmeen pääjaksoon.

Bernhardin rivivaihdoton ja kappalejaoton teksti osoittautui mitä sopivimmaksi luettavaksi ääneen. Äänikirjan ihanneainesta siis!

Hengitys (Der Atem) kertoo muutaman viikon jakson 18-vuotiaan Thomasin elämästä vuonna 1949, jakson, jolloin hän taisteli olemassaolostaan kuolemansa kynnyksellä. Nuorukainen oli uhmannut koko talvikauden puhjennutta keuhkokuumettaan, kunnes tauti vie hänet tajuttomuudentilaan ja hänen sairauteensa sitä ennen kevytmielisesti suhtautuneet äiti ja isoäiti hälyttävät apua ja nuorukainen päätyy sairaalaan. Hänet sijoitetaan noin kahdenkymmenen viiden kuolemaa tekevän potilaan kuolinsaliin. Muutaman kerran viikossa hänen keuhkoistaan punkteerataan litratolkulla keltaisenharmaata limaa, tyhjään kurkkupurkkiin, joka miltei täyttyy kustakin toimenpiteestä. Hoitajat kulkevat vuoteelta toiselle koetellen pulssia. Koetellaan häneltäkin. Näin tunnistetaan kuolleet elävistä. Kaikki he muistuttavat elottomia. Bernhard nimittää sairaalaa antiparannuslaitokseksi, ihmisten tuhoamislaitokseksi.

Tammikuisen kovan kylmyyden vuoksi kuolinhuoneen ainoa ikkuna pidettiin suljettuna koko yön ja vielä pitkälle aamupäivään saakka ja avattiin vasta hieman ennen lääkärinkiertoa, ja niinpä happi oli yön aikana päässyt lähes loppumaan ja salin ilma oli tunkkainen ja raskas. Ikkuna oli huurtunut umpeen, ja lukuisista ihmisistä, ympäröivistä seinistä ja lääkeaineista lähtevä haju teki hengittämisestä aamun tunteina yhtä tuskaa. Jokaisella potilaalla oli oma hajunsa, ja heistä kaikista yhdessä lähti sellainen hien ja lääkekatkujen sekoitus, että se aiheutti yskänpuuskia ja tukehtumisoireita. Niinpä kuolinhuone oli päivänvuorossa olevien sisarten aloittaessa työnsä pelkkä kuvottava löyhkä- ja voihkesali, jossa yön ajaksi peitellyt ja kurissa pidetyt kärsimykset yhtäkkiä jälleen paljastuivat ja tuotiin esiin kaikessa pelottavassa ja iljettävässä rujoudessaan ilman vähäisintäkään häveliäisyyttä.

Hengitys-teoksen tyyli on infernaalinen. Sairaalassa ei jaella empatiaa.
”Tunsin lakkaamatta halua keskustella minua hoitavien lääkäreiden kanssa, mutta yksikään heistä ei koskaan puhunut minun kanssani, ei vaihtanut edes muutamaa sanaa.”
Sairaala tuntuu kuolemantehtaalta. Bernhardin kirja on pääosin tuon hornan helvetin, Salzburgin suuren sairaalan, kuvausta. Myös Thomasin odotetaan kuolevan. Mutta viikkojen puolitajuisen tilan jälkeen hän alkaa asteittain tehdä havaintoja. Vastoin lääkäreiden odotuksia hän tapailee hidasta nousua kuolemanrotkon pohjalta ja pystyttyään ottamaan muutaman horjuvan askeleen hänet siirretään Baijerin rajan tuntumaan toipumiskotiin Grossgmainiin, entiseen hotelliin. Mutta siirto osoittautuu harhaksi.

”Myöhemmin kävi ilmi, että he [lääkärit] olivat olleet juuri niin ajattelemattomia ja niin katalia ja vastuuttomia. Lähettäessään nuoren, terveydestään taistelevan ihmisen Grossgmainiin he todellakin olivat kaikessa ajattelemattomuudessaan ja kataluudessaan ja vastuuttomuudessaan lähettäneet eivät suinkaan parantumaan, vaan lähes kuolemaan, mutta se siitä. Itseluottamukseni oli suurempi kuin epäluottamukseni lääkäreitä kohtaan…”

Vaikka Thomas nyt saa hengittää kahdenhengen huoneessaan varsin puhdasta ilmaa, hän tajuaa nopeasti olevansa keuhkotautisairaalassa. Enimmällä osalla potilaista on herkästi tarttuva tuberkuloosi. Thomas ei halua keuhkotautia, mutta miten suojautua sen bakteereilta uudessa ympäristössä. Ja niin käy, että kotiuduttuaan ”toipumiskodista” hänen keuhkoistaan löytyy tuberkuloosin pesäke. Tuberkuloosista Thomas Bernhard kärsi koko miehuutensa.

Hengityksen tärkeä juonne on Thomasin läheinen suhde samassa Salzburgin sairaalassa viruneeseen isoisäänsä, joka tervehdyttyään käy viipymässä pojan luona joka päivä kannustaen tätä pyrkimään nousua sängystä. Sitten hän ei enää tule. Isoisä on ollut pojan tärkein ja ainoa kasvattaja. Hyvin kornilla tavalla poika saa viiveen jälkeen tietää isoisänsä kuolleen. Hän on avannut sattumoisin Demokratische Volksblattin ja törmää siinä sivun mittaiseen muistokirjoitukseen isoisästään. Isoisä oli oman aikansa kirjailija Johannes Freumbichler. Isoisän menetys on nuorukaiselle liki murskaava, mutta samalla se merkitsee käännekohtaa hänen tulevassa elämässään.

Isoisäni kuoleman paljastama yllättävä tosiasia, että olin jäänyt yksin, valjasti kaikki elinvoimani pyrkimykseeni saavuttaa tuo päämäärä ja parantua. Se, että olin nyt yksin ja minun oli nyt jatkettava omin voimin eteenpäin, ei äkkiä tuntunut minusta ainoastaan mahdolliselta vaan näin tilanteessa itselleni aiemmin mahdottoman vieraan, uskomattoman olemassaoloa edistävän käyttövoiman…
Ensimmäistä kertaa elämässäni minä olin vapaa…
Hetkellä, jolloin tiedostin tuon vapauden ja ymmärsin hyödyntää sitä, olin jo voittanut taistelun sairautta vastaan.

Keuhkosairaus on luhistanut pojan urahaaveet oopperalaulajana. Isoisän kirjat ohjaavat hänet  lukemaan ja isoisänsä perintönä hän saa tämän vanhan kirjoituskoneen. Hänestä tulee kirjailija, yksi Euroopan tunnetuimmista. Esikoisteos ilmestyi kuusi vuotta Hengitys-elämäkertaosan tapahtumia myöhemmin.

Thomas Bernbardin kerronta on maagista, hypnotisoivaa. Minun on välttämättä päästävä käsiksi elämäkerrallisten kirjojen muihinkin osiin. Tahdon lukea tällaista sisäänsä kietovaa kerrontaa enemmän! Niinpä palaan autofiktiivisen teossarjan muihin osiin kevään mittaan.

Thomas Bernhard: Hengitys. Lurra Editions 2012, 109 sivua. Suomennos Olli Sarrivaara.

P.S.

Thomas Bernhard arvosteli voimakkaasti teoksissaan Itävaltaa eikä häntä elinaikanaan aina hyväksytty kotimaassaan, vaikka hän sai joitakin kotimaisia kirjallisuuspalkintoja. Vastalauseena nuivasta suhtautumisesta Bernhard kielsi testamentissaan kirjojensa uudelleenjulkaisun ja näytelmiensä esittämisen Itävallassa. Kieltoa on tosin sittemmin kierretty, ja esimerkiksi Bernhardin näytelmiä on saatu esittää, kunhan ne kunnioittavat alkuperäistä materiaalia. Hengitys istuu hyvin Bernhardin tylyyn Itävalta-kuvaan.

Kategoria(t): Kaunokirjallisuus, Muistelmat ja elämänkerrat Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s