Lastenkirjojen kimara

Lupa heittäytyä lapselliseksi! Esittelen lapsenmielisille aikuisille muutaman uutuuskirjan. Ne ovat virolaisia ja suomalaisia.

Helppo nähdä, että Seitsemän pientä elefanttia on rakastettu lastenkirja.

Tarttolaisen Tia Navin Seitsemän pientä elefanttia herättää riemastusta jo Marja-Liisa Platsin räiskyvän värikylläisellä kuvituksella. Eksoottiseen palmu- ja viidakkomaailmaan sijoittuva teksti-  ja kuvakirja kertoo nimensä mukaisesti seitsemästä erivärisestä elefantista, joilla kullakin on oma luonteensa ja persoonansa kuten meillä ihmisilläkin. On älykäs, pieni ja kohtelias Heifantti, hädin tuskin hiekkadyynistä erottuva Valkofantti, meressä polskuttelua rakastava Merifantti, pahiksena pidetty, porukan syntipukki Mustafantti, ystävällinen ja avulias, mutta auttamattoman säikky Arkafantti, nuotion sytyttämisessä taitava Tulifantti sekä kaikkien hauskuttaja, iloinen Huvifantti. Kirja on niitä, joita lapset toivovat aina vaan uudelleen luettavaksi ja selattavaksi, aikuisten väsymiseen asti. Tätä kirjaa ei voi olla rakastamatta. Siihen lapsi takertuu vielä senkin jälkeen, kun on oppinut itse lukemaan. Kirja sopii monenikäisille, katselu-, yhdessä luettavaksi ja yksinlukukirjaksi.

Tuhmafantti on pahisroolinsa vanki, mutta vapautuu siitä kyllä.

Tia Navi aloitti kirjoittaa lapsille tultuaan itse äidiksi. ”Olen tajunnut, mikä valtava vastuu lastenkirjailijoilla on.”
Seitsemän pientä elefanttia
on kerrassaan IHANA tuliaislahja vauvaperheeseen. Kirjalle on mielestäni käyttöä lapsen kouluikään asti.
Marja-Liisa Platsin on saanut etunimensä vanhempiensa suomalaisen idolin, hiihtäjä Marja-Liisa Hämäläisen mukaan. Tekstien suomennos on Jaana Palanterän.

Marssivat mursut osoittautuvat marsuiksi.

Toisen tarttolaiskirjailijan Kristina Ruderin Marssivat mursut sijoittuu niin ikään eksoottisiin maisemiin, palmusaarelle suuren meren vesiin. Jana Valgen kuvitus välittää lukijalle Kaakkois-Aasian korallien, merihevosten, merikilpikonnien ja kirkkaanväristen pikkukalojen vesimaailman vaarallista haita unohtamatta. Kaksi pientä mursuiksi kutsuttua karvapalloa seikkailee meressä ja rantautuu lopulta saaren kasvustoon. Siellä elävät omat möntiäiset. Lapset Jalle ja Julle löytävät mursut ruohikosta ja ottavat lemmikeikseen. Siitä lähtien lasten lemmikkeihin ovat kuuluneet eri puolilla maailmaa myös pienet, suloiset marsut, sillä niistähän otuksissa on kyse.
Kristina Ruderille on arvokasta kuunnella lapsia ja keskustella lasten kanssa. ”Kuuntelemisen taito on tärkeä taito”, hän totesi Helsingissä käyntinsä yhteydessä.
Kirjanen sopii alle kouluikäisille tai juuri lukemaan oppineille. Tekstit ovat hieman pidempiä kuin Tia Navin elefanttikirjassa. Suomennos on Jenni Kavénin.

Nukku-Matti joutuu keksimään Marille iltasatuja saadakseen tämän nukahtamaan.

Heiki Vilep (s. 1960) on varsinainen satusetä, sillä häneltä on julkaistu suomeksi kymmenen lastenkirjaa. Luin niistä kaksi, ensimmäisenä Nukku-Matin höpöjutut. Vilepin kirjoissa on niukempi kuvitus, tärkeintä on tarina. Nukku-Matin höpöjuttuihin tartuin kuitenkin juuri viehättävän ja runsaan kuvituksen vuoksi. Hahmoille on antanut hauskan ulkoasun piirtäjä Ott Vallik.
Nukku-Matin höpöjutuissa iltaisin kovin kiireinen Nukku-Matti joutuu ongelmiin pikku Matildan kanssa. Kun hän ei saa unta. Nukku-Matin ei auta muu, kuin ruveta keksimään iltasatuja, vaikkei se ole lainkaan hänen hommansa. Höpöjuttujahan ne ovat hänen omastakin mielestään, mutta Matilda alkaa odottaa niitä ja kuunnellessa hän myös nukahtaa. Siis unettavia juttuja? Hauskoja ja omintakeisia ainakin. Nukku-Matti huomaa voivansa ryhtyä vaikkapa lastenkirjailijaksi.
Kaikki seitsemän lyhyttä satua ovat keskenään erilaisia, mistä saa käsityksen Heiki Vilepin mielikuvituksen vuolaudesta. Virossa häneltä on ilmestynyt ainakin neljäkymmentä kirjaa, osa niistä runokirjoina lapsille.

Tyhjässä kalasäilykepurkissa on ruuvia ja mutteria Naula-Niilon kaverina, mutta Niilo haluaa pois ja vasarasta päähänsä tunteakseen itsensä tarpeelliseksi.

Mielisatuni höpöjutuissa oli Naula-Niilo ja suuri unelma. Niilo on rautanaula, jonka unelma on saada vasarasta päähän. Mutta Naula-Niilon asiat alkavat mennä väärille raiteille: se singahtaa vahingossa naulalaatikosta ja päätyy maantielle. Siellä se puhkaisee autonrenkaan ja omistaja viskaa renkaasta kiskomansa Niilon uudelleen tielle. Naula-Niilon löytää teknikkopoika-Mikko, joka tallentaa Niilon vanhaan kalasäilykepurkkiin kaikkien muiden irrallisten pikkuesineiden joukkoon.  Siellähän heitä on. Pultti-Pauli on vääntynyt, eikä siksi pääse toteuttamaan omaa unelmaansa mennä naimisiin Mutteri-Martan kanssa. Jengat kun eivät natsaa. Rauno- ja Reino-ruuvit ovat liian vääntyneitä ja ruostuneita, jotta uutta tulevaisuutta olisi tiedossa.
Mutta eräänä päivänä Naula-Niiloa onnistaa. Teknikkopoika-Teuvo penkoo purkkia, sillä hän tarvitsee naulan. Koirankopista on lauta löystynyt. Ja niin Naula-Niilo saa vasarasta päähänsä monen monituista kertaa ja on tikahtua onneensa. Tarpeellisiahan me kaikki haluamme olla, ja myös olemme.

Pari kertaa Matilda tulee Nukku-Matin iltasaduista siinä määrin levottomaksi, että Nukku-Matin on salaa viskattava silmille unihiekkaa. Se on hyvä asia, sillä unihiekkaa oli alkanut kertyä juttujen vuoksi säästöön jo niin paljon, että Nukku-Matti ajatteli joutuvansa rakentamaan siitä pian unihiekkalinnoja.

Heiki Vilepin satukirjan on suomentanut Petteri Aarnos. Kirjan jutut soveltuvat lapselle luettavaksi vaikka iltasaduiksi, ja kirja käy omaksi lukemistoksi, kun lapsi omaa lukutaidon.

Matematiikkamaassa matematiikan oppiminen on helppoa ja hauskaa.

Heiki Vilep, ammatiltaan myös matematiikan opettaja, on kirjoittanut lastenkirjan Juksu Matematiikkamaassa.  Kaksi lasta, Matias ja Mari, pääsevät tutustumisretkelle ihmemaahan, missä he tarkentavat omaa alkeismatemaattista osaamistaan. Parin päivän ajan he ovat kreivi PykäLäksyn vieraina. PykäLäksyn avulla he oivaltavat yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolaskua helpottavat oikopolut. Tärkeässä asemassa ovat tasaluvut kuten 10, 100 ja1 000.
He tutustuvat erimuotoisten linnan lamppujen avulla perusmuotoihin ja tutustuvat erakkkona elävään Äärettömään – outo matemaattinen käsite sekin. Tutuksi tulevat kumolleen keikahtaneet v-merkit Suurempikuin ja Pienempikuin. Ja jakolaskun yhteydessä he kuulevat PykäLäksyn mainitseman elämänviisauden: ”Jakamisen taito on oikeassa elämässä mahdottoman tärkeä taito.”
Kirjan kuvittaja on Vilepin teoksista tuttu Ott Vallik ja suomentaja samoin pitkäaikainen yhteistyökumppani Petteri Aarnos. Kirja sopinee parhaiten alakouluikäisille ja alkeismatematiikan paikkaamiseksi myös heitä vanhemmille.

Salaperäinen kukkavoro on lasten dekkari.

Suomalaisvirolaisen kirjailijan Mika Keräsen lastenromaani Salaperäinen kukkavoro on jo oikea kirja, lastendekkariksi luonnehdittu. Rikos tuntuu rikoshierarkiassa lievähköltä, mutta tarina saa edetessään uusia ja vakavampia sävyjä. Tapahtumat sijoittuvat Tarttoon Emajoen varteen, tarkemmin Soppalinnan kaupunginosaan kasvitieteellisestä puutarhasta pohjoiseen. Kaupunginpuutarhurin suureksi suruksi kaupungin istutuksista katoaa tavan takaa kasveja, monet niistä ainutlaatuisia. Kukkien vienti alkaa näyttää yhä järjestelmällisemmältä.

Varkaus askarruttaa myös koulutyttöä Maria, joka haluaa ratkaista varkauden Divari-salaseuransa voimin. Se koostuu seutukunnan muutamasta tytöstä ja pojasta. Jälleenmyynnistä varkaudessa ei kuitenkaan näytä olevan kyse. Kukkia ei ilmesty toripöydille aamuisin. Varkauden ratkaisu on siis kirjan yksi juonne. Toinen on futis. Mari osuu sattumalta peliin maalivahdiksi ja yllättäen pärjää pallon torjunnassa erinomaisesti. Hän on oitis myyty futikselle tai jalikselle, kuten eturivin suomentajamme Kaisu Lahikainen lajin ilmaisee. Mutta Mari on tyttö poikajoukkueessa. Itse pelaajat hyväksyvät tytön sakkiinsa, päävalmentaja Vasarakin, mutta varavalmentaja ei. Mari joutuu tämän ilkeilyn ja vähättelyn maalitauluksi.

Mari on erinomainen maalivahti, koska hän tanssii baletti.

Futiksen osuus Keräsen kirjassa on itse asiassa kukkavarkautta painavampi. Marin varsinainen rakkaus on balettitanssi ja nyt hänen pitäisi tehdä valinta, sillä balettitanssin opettaja ei hyväksy mustelmia säärissä. Vasara löytää kuitenkin kompromissiratkaisun, miten Mari voi harrastaa molempiaan rakastamiaan lajeja.

Kirjan tarina Tarton Olümpian sisäisine jännitteineen muuttuu vallan kiinnostavaksi, vaikkei ehkä Viisikko-kirjojen jännittävyyteen kurkotakaan. Tarina korostaa yhteishengen merkitystä, kun Maria kummastuttaa, miksi valmentaja puoliajalla vaihtaa maalivahdin, vaikka alkupuoliskolla ollut on hyvä:
”Pojat sanovat, että sinä vaihdat aina vahvat pelaajat heikompiin, ja sitten käy huonosti.”
”Ketkä niin sanovat?” Vasara sanoi vakavoituen.
”Kaikki”, Mari sanoi. Hän ei halunnut paljastaa ketään, ei Jesseä eikä Tobiasta.
”Aha. Sano sinä sitten ensi kerralla heille, että ketju on juuri niin vahva kuin on sen heikoin lenkki.”
”Minä en oikein ymmärtänyt.”
”Joskus kyllä ymmärrät. Mutta mitä luulet, haluaisivatko heikommat edes pelata jalkapalloa, jos he eivät koskaan pääsisi kentälle?”

Mika Keräsen metodi on lukea kirjoittamiaan kirjoja koulussa ja testata joskus kirjoittamaansa myös satuikäisiin lapsiinsa. Jos hän huomaa, etteivät lapset tajua, hän tekee muutoksia, joskus runsaastikin. ”Oma tyttäreni on minun kouluni”, hän sanoo.

Salaperäinen kukkavoro on jo lukuhimoisille sopiva, sillä viitteellisiä piirroskuvia tekstin joukossa on harkitun niukasti ja kirja on lukukirjan mittainen (167 sivua). Kouluikäisille, mutta mihin ikähaitariin? Oma ehdotukseni on 7−11 -vuotiaat pojat ja tytöt. Salaperäinen kukkavoro sopii niin pojille kuin tytöillekin kuten sopii futiskin. Kirjan kuvitus on Marja-Liisa Platsin.

Kaikki edellä kuvatut virolaiset lastenkirjat on kustantanut suomeksi pieni kustantamo Lector Kustannus Oy.

Suomalais-arabiankielisen lastenkirjan on tekstittänyt Katri Tapola ja kuvittanut Muhaned Durubi.

Katri Tapolan, Muhaned Durubin ja Aya Chalabeen yhteistyönä syntynyt Siinä sinä olet kertoo siitä, miten pieni, arvattavasti irakilainen tyttö kaipaa isäänsä, joka on lähtenyt hakemaan turvapaikkaa ja asuu nyt jossain hyvin kaukana lumisessa maassa. Tämän kohtalon kokivat luvuttomat irakilaiset ja afganistanilaiset perheet, joiden huoltajat, miehet, liittyívät syksyllä 2015 turvapaikan etsijöiden massoihin. Syytkin olivat ilmeiset: Juuri nuorehkojen miesten henki ja turvallisuus oli eniten uhattuna. He ovat herkimmin joutuneet katuammuntojen ja kotietsintöjen kohteiksi. Ja heillä oli parhaat fyysiset edellytykset lähteä etsimään turvaa, välillisesti koko perheelleen.

Tytön isä on mennyt etsimään turvapaikkaa ja tytön on isää kovin ikävä. Puhelimessa isä tulee kuitenkin ihmeen lähelle.

Isä on nyt niin kaukana, ettei tytön mielikuvitus sinne oikein yllä. Mutta isän luo hän mielii, on jo välillä pakannut pienen laukkunsa valmiiksi. Joskus isän soittaessa myös tyttö saa puhua hetken puhelimessa. Kun isän ääni tulee suoraan korvaan, siinä isä onkin, ihan lähellä.

Helsingissä asuva kuvataiteilija Muhaned Durubi on taustaltaan irakilainen. Täällä hän tekee työtään, taidetta. Durubin värimaailma on elämänkylläinen ja väkevä. Lapsen ikävän hän pystyy vangitsemaan piirroksiinsa koskettavasti. Arabiankieliset tekstit suomalaisten tekstien rinnalle on kääntänyt Aya Chalabe.

Itseäni teos kosketti kovin. Kirja on mielestäni parhaimmillaan, jos (suomalais)äiti katselee sitä yhdessä lapsensa kanssa ja kertoo asioiden yhteyksistä pyrkien ymmärtämään kaikkia kirjaperheen jäseniä.

Suomalais-arabialaisen lastenkirjan on kustantanut Teos.

Ihme ilmat! on kirja ilmastonmuutoksen käsittelyyn lasten kanssa.

Ihme ilmat! Miksi ilmasto muuttuu on lastenkirjoista vaateliain samalla, kun se osuu suoraan ajankohtaisimpaan yhteiskunnalliseen huoleen ja puheenaiheeseen, ilmaston lämpenemiseen. Into-kustannus teki viime syksynä radikaalin ja rohkean ratkaisun. Ihme ilmat! -kirjan tekijät ovat Laura Ertimo tekstittäjänä ja Mari Ahokoivu kuvittajana.

Kirjassa on varsin paljon tekstiä, ilmastomuutoksesta kertovia tietoiskuja, osin lapsen maailmaan sopeutettuja, mutta kokonaisuutena mielestäni Laura Ertimon tietopaketti on vaativuudeltaan yläaste- tai lukiotasoista. Oma lukukokemukseni oli se, että riittää kirjassa oppimista myös aikuisille. Tekstittäjä toivoo kirjan antavan lapsiperheissä välineitä puhua ja käsitellä ilmastonmuutosta ja sen torjuntaa.
Ertimolle on monesti kummasteltu, miksi tällaisista asioista pitää kertoa lapsille. Eikö heitä paremminkin pitäisi suojella?

Tekstittäjä Laura Ertimo ja videon kautta mukana kuvittaja Mari Ahokoivu ovat nauttineet suuresti yhteistyöstä Ihme Ilmat! -kirjan teossa.

Juuri siksi, koska heitä pitää suojella”, vastaa Laura Ertimo. Kirja tavoittelee lempeyttä, ei pelottelua. ”Lapset kuulevat ilmastonmuutoksesta joka tapauksessa. On yksittäisiä suuronnettomuksia, kuten kuivuutta, mammuttimaisia maastopaloja, jäätiköiden sulamista. Ne pelottavat lasta. Siksi ilmiöitä on hyvä käsitellä lapsen kanssa. Ihme ilmat! pyrkii tarjoamaan välineen siihen.”

Mari Ahokoivu on piirtänyt kirjaa asuinmaastaan Tanskasta käsin. Kirjan satuhahmoja ovat Ilmastokeiju, Fossiilimenninkäinen, happi-, typpi-, hiili-, vety-, argon- ja fluoriatomit ja ihmishahmoiset lapset Lotta ja Kasper sekä Lotan äiti ja Kasperin vanhemmat. Yhtenä ilmaisumuotona kirjassa on sarjakuva.

Ihme ilmat! -lastenkirjan on julkaissut Into Kustannus.

Kategoria(t): Lastenkirja Avainsana(t): , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s