Jaan Kross 100 vuotta

Jaan Kross (1920−2007) kodissaan Tallinnassa 1980-luvun lopulla. Kuva: Anneli Kajanto

Kirjailija Jaan Krossin syntymästä tulee keskiviikkona 19. helmikuuta kuluneeksi sata vuotta. Merkkivuotta juhlistettiin torstaina Oodin täpötäydessä auditoriossa pidetyssä Jaan Kross -seminaarissa. Lukuisia pyrkijöitä joutui kääntymään ovelta. Ei vain mahtunut.

Suomalaisille kirjallisuuden ystäville Jaan Krossista tuli läheinen ja luettu. Käännettiinhän hänen proosatuotantonsa suomeksi parhaimmillaan samassa järjestyksessä, kuin Krossilta uutta ilmestyi. Laskujeni mukaan teoksia ilmestyi suomeksi 15. Ehkeivät kaikki osuneet rätinkiini. Olen lukenut ilmestyneistä liki kaiken, mutta kauan sitten. Kirjahyllystäni löytyy teoksista kymmenkunta. Pari kertaa olen saanut tilaisuuden vierailla Ellen Niitin ja Jaan Krossin kodissa Tallinnan Harjukadulla ja kerran minulla on ollut kunnia pitää heitä vierainani Helsingin kodissani. Tuglas-seuran Martin markkinoilla he olivat monina vuosina kunniavieraita.

Ruotsi ja sen Akatemia myöhästyivät

Jaan Kross oli työteliäs ja tuottelias. Tässä kirjahyllystäni löytämiäni.

Jännitimme ja olimme monena syksynä liki varmoja, että Ruotsin Akatemian Nobel-palkinto menee ”tällä kertaa” Jaan Krossille. Monet innokkaimmat järjestivät itsensä valmiiksi Tallinnaan ottamaan juhlittavan kirjailijan kanssa vastaan riemukasta uutista. Sitä ei tullut. Yhtenä selityksenä Krossin väliin jäämiselle saattaa olla se, että pääteos, neliosainen Kolme katku vahel (Uppiniskaisuuden kronikka) ei ilmestynyt ruotsiksi. Seminaarissa syy lankesi Suomen kontolle: Myös meillä tämä mammuttimainen merkkiteos ilmestyi vasta viimeisten Kross-teosten joukossa, vuonna 2003 Kaisu Lahikaisen ja Jouko Vanhasen ansiokkaina käännösurakointeina. Olimme saaneet Krossin teoksia suomen kielellä ennen Uppiniskaisuuden kronikkaa jo kahden vuosikymmenen ajan. Kross kirjoitti pääteoksensa vuosina 1970−1980. Sen välissä häneltä ilmestyi kaiken kukkuraksi kolme muuta historiallista romaania, Kleion silmien alla, Kolmannet vuoret ja Keisarin hullu.

Vaiettu runoelma 

Jaan Krossin vaikenema esikoisteos, runoromaani Tiit Pagu on tänä vuonna julkaistu Virossa.

Tarton yliopiston kirjallisuustieteilijä, professori Jaan Undusk paljasti seminaarissa uutispommin, Jaan Krossin elämäkerrasta tuntemattomaksi jääneen 3700-rivisen runoromaanin Tiit Pagu. Teos on puuttuva palanen Krossin tiellä kirjailijaksi. Krossin oletetaan aloittaneen runoromaanin kirjoittamisen vuonna 1940, mutta varsinaisesti työstäneen sitä Siperian karkoitusvuosinaan 1951−1954. Kross näyttää unohtaneen sen aktiivisesti ja haudanneen sen epäonnistuneena ponnistelunaan. Undusk toi teoksesta näytille yhden kappaleen.

Kuten tunnettua, Tarton yliopistosta lakimieheksi valmistunut Jaan Kross joutui poliittiseen lihamyllyyn toisen maailmansodan loppuvaiheessa ja heti sodan jälkeen. Tästä elämänsä raskaasta vaiheesta hän tietoisesti vaikeni ja on vältellyt liiemmin kajoamista omakohtaiseen Gulag-kauteensa. Käsittääkseni vain maansa uudelleenitsenäistymisen kynnyksellä hän sivusi kolkkoja kokemuksiaan lyhytproosateoksessaan Silmade avamise päev (Silmien avaamisen päivä). Kross joutui ensin saksalaisten vangiksi 1944 syytettynä vastarintatoiminnasta ja vuonna 1946 Neuvostoliiton hiilikaivosvankileirille Komiin kansallismielisenä aineksena. Sieltä hänet vapautumisen jälkeen 1951 karkotettiin Siperiaan Krasnojarskin alueelle. Hän pääsi palaamaan Viroon Stalinin kuoleman jälkeen vuonna 1954.

Jaan Kross ei suinkaan hypännyt suoraan ja kylmiltään kirjailijaksi Siperiasta paluunsa jälkeen, tietää Jaan Undusk. Karkotusmatkalla hänen kumppaninaan oli stalinistisen tuomion saanut tiukka kommunisti Alma Vaarman, joka Unduskin mukaan rohkaisi Krossia kirjoittamaan myös karkotuksessa ja raivasi hänelle siihen mahdollisuuksia.

Tiit Pagussa Kross kaavaili Unduskin mukaan jonkinlaista poliittista kolmatta tietä, ”ihmiskasvoista sosialismia”, jollaiselle ei ollut minkäänlaista elintilaa senaikaisessa ideologisessa valtamyrskyssä. Kross siis ajautui päähenkilönsä kohtalossa umpikujaan. Unduskin mukaan säkeistörakenne tuo näkyville Krossin sanataituruuden ja riimittelijäntaidot. Myöhemmin runoilijana Jaan Kross muutti runorakennetta ja näin hän vaikutti virolaisen runouden uudistumiseen.

Tiit Pagu oli Jaan Krossin romahtanut rakkaus neuvostovallan kanssa”, Jaan Undusk tiivisti.

Viro on runoilijoiden kulttuuri

Kirjailijat Ellen Niit ja Jaan Kross Harjukadun kodissaan Tallinnassa. Kuva: Anneli Kajanto

Jaan Kross aloitti runoilijana ja ensimmäinen Neuvosto-Virossa ilmestynyt kokoelma vuodelta 1958, Hiilenrikastaja, oli runoteos.

Helsingin yliopiston kirjallisuustutkijan Sirje Oleskin mukaan Viron runouden uudistaminen toteutui Ain Kaalepin, Jaan Krossin ja Krossin puolison Ellen Niitin kautta. 1960-luvun alussa Neuvosto-Virossa käytiin kirjallinen väittely siitä, saako runoja kirjoittaa vapaassa mitassa. Kross tunsi eurooppalaista runoutta, sillä hän käänsi sitä muiden muassa Ranskasta. Krossille oman maan runoilijoista erityisen tärkeä oli Betti Alver.

Sirje Oleskin mukaan romaanitaiteeseen siirtyneellä Krossilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin historialliset aiheet. Mitä aikalaisromaaneja hän olisi voinut kirjoittaa Neuvosto-Virossa, Olesk heitti. Riippumatta siitä, oliko Uppiniskaisuuden kronikan päähenkilö Balthasar Russow, Liivinmaan kronikan kirjoittaja, syntyperäinen virolainen tai ei, Kross valoi henkilöhahmojensa kautta kansallista itseymmärrystä. ”Riittää, että Russow olisi voinut olla virolainen.”

Naurunkureet silmäkulmissa

Seppo Zetterbergiä Kross tarvitse aineistohaussa Jüri Vilmsistä. Kuva Oodin seminaarista.

Jaan Kross osasi nauraa. Hänellä olivat naurunkurtut silmäkulmissa. Hän oli kaiken kestänyt optimisti. Naurunkuretta toi Krossin juhlaseminaariin myös professori, Tuglas-seuran varhempi puheenjohtaja Seppo Zetterberg lennokkaalla esitelmällään, missä hän kertoi romaanin Kuningasajatus syntyvaiheista.

Jaan Kross halusi kirjoittaa Viron ensimmäisen itsenäisyyskauden alkuun sijoittuvan teoksen itsenäisyysmies Jüri Vilmsistä, jonka kohtaloksi tuli ilmeisesti kuolla saksalaisten teloittamana Töölön sokeritehtaalla Helsingissä ja joutuminen väliaikaisesti haudatuksi Pohjois-Haagan metsään punaisten joukkohautaan. Krossin Vilms-aiheisen romaanin Kuningasajatus jälkeen ilmestyi myös Zetterbergin teos Jüri Vilmsin kuolema. Zetterberg viivytti tietoisesti omansa ilmestymistä Kuningasajatusta myöhemmäksi. Yhdessä oli kerätty aineistoa, mistä sitä vain löytyi, jopa Pohjois-Haagan metsästä. Zetterbergiä Vilmsin jäljille oli johdattanut aiemmin Keijo Kylävaaran artikkeli professori Jüri Vilmsin kuolemasta Helsingin Sanomissa. Kylävaara oli siirtänyt keräämänsä aineiston Zetterbergille, jolle aihe tuli ajankohtaiseksi vasta Krossin teoksen alkuvaiheiden kylkiäisenä.

Teoksissa mukana liki kaikki vuosisadat

Aviopari Jaan Krossia ja Ellen Niitiä tavattiin myös Martin markkinoilla. Kuva: Anneli Kajanto

Kirjailija ja kääntäjä Juhani Salokannel veti yhteen eri vuosisatoja Jaan Krossin tuotannossa. Yksi joukosta puuttuu, 1600-luku, jota virolaiset kutsuvat hyväksi Ruotsin ajaksi.  Pääteos Uppiniskaisuuden kronikka sijoittuu 1500-luvulle, Pietarin tiellä 1700-luvulle, Keisarin hullu 1800-luvulle, Professori Martensin lähtö, Kuningasajatus ja Vastatuulen laiva 1900-luvun alkuosaan ja Tahtamaa 1900-luvun loppuun. Näiden historiallisten romaaneiden päähenkilöt ovat ennen muuta neuvokkaita persoonallisuuksia. Krossin teosten naiskuva on Salonkanteleen mukaan perinteinen ja varsin maskuliininen. Naisia ihaillaan.

Naiskuvaa voisi täydentää Jaan Krossin ainoa rakkausromaani Taivaskivi vuodelta 1975. Pieni kirjanen on ilmestymässä suomeksi 500 kappaleen numeroituna painoksena. Kirjanen vie lukijat 1800-luvun alkuun nuoren runoilijan Kristjan Jaak Petersonin, hänen italialaisen rakastettunsa Kaarin (Karolinen) sekä pappi ja runoilija Otto Wilhelm Masingin henkilökemioihin. Rakkaustarina on sittenkin sivuosassa, paljasti seminaarissa kirjallisuustieteilijä Mart Velsker. Tarton kävijät muistanevat kansallisena herättäjänä pidetyn Kristjan Jaak Petersonin näköispatsaan Tarton keskustan mäellä. Nuorena kuollutta runoilijaa tavataan rinnastaa merkitykseltään Venäjän Aleksandr Pushkiniin.

Jaan Kross kirjoitti myös aikalaisromaaneja, ainakin lähihistoriasta. Niitä ovat ainakin tuotteliaan Jouko Vanhasen suomentamat Wikmanin pojat, Syvyydestä ja Paikallaanlento sekä Juhani Salokanteleen suomentama Mesmerin piiri. Krossin romaaneja on käännetty 20 kielelle. Vanhasen mukaan Rakkaat kanssavaeltajat on ainoa teos, joka on ilmestynyt viron lisäksi vain suomeksi.

Jaan Krossin teosten uuttera kustantaja oli WSOY, mutta kilpasilla oli alkuvaiheessa myös Oulun sisukas Pohjoinen.

Jaan Kross 100 vuotta -seminaarin lisäksi Facebookiin on perustettu sivu Lukukuntoon Krossilla ja Tuglas-seura järjestää kesällä kulttuurimatkan Jaan Krossin teosten jäljille. Erilaisia Kross-aiheisia kirjallisuustapahtumia ja kirjastoiltoja pidettäneen kevään kuluessa viljalti. Oodin seminaari oli siis juhlavuoden starttitapahtuma. Kattavan kattauksen suuren kirjailijan elämästä ja tuotannosta tarjoaa Juhani Salokanteleen tuhti teos Sivistystahto. Jaan Kross, hänen teoksensa ja virolaisuus (2008). Itsekin sen nyt hankin.

Kategoria(t): Ajankohtaista, Kaunokirjallisuus Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s