Lucia Berlin: Ilta paratiisissa ja muita kertomuksia

Lucia Berlin oli näyttävä, komea nainen ja vietävän laadukas kirjaillija.

Lucia Berlin kirjoittaa kuin enkeli, niin hänestä sanottiin. Ei kirjoita enää. Hän kuoli vuonna 2004 vain 68-vuotiaana.  Pienehkö yhdysvaltalainen Sparrow Press julkaisi Berlinin kertomuskokoelmia vuodesta 1980 alkaen kahden vuosikymmenen ajan. Varsinaisesti Lucia Berlin löydettiin kauan hänen kuolemansa jälkeen, vuonna 2017. Sen jälkeen hän kertomuskokoelmiaan on käännetty eri kielille. Mekin olemme päässeet niistä osallisiksi: kolmas kokoelma Ilta paratiisissa ja muista kertomuksia ilmestyi syksyllä Aula & co:n kustantamana. Ken on lukenut julkaistuista yhden, haluaa lukea myös muut.

Vähintään yhtä ainutlaatuista kuin on Lucia Berlinin kertojantaito, oli hänen elämänsä. Siitä on tullut erikoislaatuisuudessaan ja moninaisuudessaan legendaarinen. Lucia oli kirjailija, yliopisto-opettaja, sairaala-apulainen ja siivooja sekä neljän lapsensa huoltaja, kaikkea tätä. Roolit välittyvät hänen tarinoissaan. Tapaamme niissä siivoojia, sairaalatyöntekijöitä, opettajia ja eri-ikäisistä lapsistaan huolta pitäviä naisia. Monet heistä ovat alkoholisteja, kuten Lucia Berlinkin.

Syksyllä 2019 Helsingin Sanomat onnistui tekemään etähaastattelun Lucia Berlinin pojasta, saksofonisti Buddy Berlinistä. Haastattelussa Buddy myönsi äitinsä tarinoiden perustuneen tositapahtumiin. Tarinat eivät välttämättä kerro äidin omasta elämästä, mutta ovat sitä kyllin läheltä, jotta niitä voidaan osin pitää autofiktiivisinä.

Ilta paratiisissa ja muita kertomuksia sisältää 22 itsenäistä tarinaa. Yhteistä tarinoille on vuolas alkoholin käyttö, etenkin naisten alkoholismi, sekä huumeiden tavanomaisuus. Marihuana ei juuri poikkea tupakasta, mutta elämänpiirissä liikkuu kokaiini, heroiini ja morfiini.

Luonto kasveineen ja eläimineen ovat kirjailijalle tärkeitä. Berlin kuvaa Yhdysvaltain etelävaltioiden sekä Meksikon ja Chilen luontoa eläytyen ja nautiskellen. Tarinat ovat täynnä tuoksuja, värejä ja lintujen ääniä. Kotiin kuuluvat koirat ja kissat.

Avioelämä on elämänmakuista ja elämänkumppanit niin naisten kuin miestenkin puolelta menevät keskinäisväsymyksen koittaessa vaihtoon. Lucia Berlin oli itse naimisissa kolme kertaa ja synnytti aviomiehilleen yhteensä neljä poikaa. Buddy on heistä vanhin.

Poimin teoksesta puolisen tusinaa tarinaa tähän koosteeseeni.

Andado: Goottilainen romanssi kertoo varakkaan perheen tyttären, vasta 14-vuotiaan Lauran neitsyyden menetyksestä lomaviikolla isän ystävän Andrés Ibañez-Greyn maatilalla Etelä-Chilessä. Isä ja Don Andrés ovat ikätoverit ja molemmat tekevät töitä CIA:lle. Laura lankeaa charmantille isännälle Don Andrésille molemminpuolisesta intohimosta, mutta Lauran isäntänä ja seuranpitäjänä toiminut Andrés katuu tapahtunutta tajuttuaan olleensa Lauralle ensimmäinen. Romanssille ei ole luvassa jatkoa. Tarina kuvaa hienosti ylellisen tilan valtavuutta Chilen rajalta rajalle ulottuvalla leveydellä. Tärkeässä osassa ovat tilan arvokkaat roturatsut. Andrésin ja Lauran lisäksi pienessä seurueessa koetaan myös toisen rakkaustarinan odottamaton loppu.

Savitiilitalo ja peltikatto kuvaa idealistisen nuoren parin, Mayan ja Paulin, asettumista vuokralle yli sata vuotta vanhaan, ajan patinoimaan savitiilitaloon jossakin Texasin (tai Meksikon) maaseudulla. Muusikko Paul säveltää itse musiikkinsa. Kun hän on Mayan kanssa vetänyt maalia seiniin ja puuhastellut jotain muutakin pitkään autiona olleen rakennuksen saamiseksi asuttavaksi, hän jättää arjessa selviytymisen vaimon huoleksi. Taiteilijana hän keskittyy omaan uraansa. Viis siitä, että savitiilitaloon ei tule edelleenkään juoksevaa vettä, on tyydyttävä tontin laitaman ulkokäymälään ja keittorakennelmana on ruostunut rautaliesi-uuni -härveli, jonka toimivuutta ei ylipäänsä ole testattu.  Miten Maya voisi selvitä tässä primitiivisyydessä pienen lapsensa kanssa kun on jälleen raskaana? Kaikki hänen keskusteluyrityksensä puhua käytännön ongelmista palaavat bumerangina takaisin:

”Milloin Herran tähden tänne saadaan juokseva vesi?” Maya kysyi.
”Älä koko ajan puuskuta niskaan. Minä kehittelen uusia sävellyksiä. Bändi kehittelee uusia sovituksia. Porukka alkaa hitsautua yhteen. Tiedät hyvin miten tärkeää tämä on minulle.”

Pesuvesien lämmittäminen ulkona auringossa tai liedellä kuumentamalla ovat lopulta ongelmista ratkaistavissa. Mutta mitä tehdä, kun saman tontin peltikattoiseen sivurakennukseen muuttaa omin luvin vuokranantajan hulttioveli, vaikka vuokra kattaa koko tontin rakennuksineen? Juoppo veli seurueineen on superhäiriöntuottaja.

Kun Paul lopulta saa työpaikan New Yorkista, unelmainen savitiilitalo keskenjääneine vesijohtokaivantoineen ja sen myötä talon valtaamine hiiriarmeijoineen saa jäädä taakse. Jäljelle jäävät kaikki ne piharuusut, joita Maya on tontille istuttanut ja jotka nyt leimuavat punaisina kuokkavierasasukkaan, vuokranantajan hulttioveljen ja hänen meluisten narkkariseurueittensa iloksi.

Lead Street, Albuquerque sisältää osin samansuuntaisia aineksia. Rex on kookas ja komea mies, johon nainen kuin nainen rakastuu. Hän on poikkeuksellisen lahjakas kuvataiteilija, joka harrastaa pronssi- ja marmoriveistoksissaan yksinkertaisia klassisia muotoja ja on hyvin tyylitietoinen. Rex on mennyt naimisiin kauniin eteläamerikkalaisen Marian kanssa. Ei vain kodin kuulu olla tyylikäs ja pelkistetty kuin taidemuseo ikään, vaan Rexille myös Maria on muokattavaa materiaalia. Hän muuttaa Mariassa kaiken: hiukset,  kampauksen, pukeutumisen, istumisen, ilmeet, yhdessä syötävät ruuat. Maria taipuu, Rexhän on liki nero. Mutta Rexin kadotessa kodista pidemmäksi aikaa Maria tekee kapinan, muuttaa itsensä entisekseen ja sisustuksen mieleisekseen, soittaa omaa musiikkiaan ja kieltojen vastaisesti alkaa tupakoida. Yhden naisen 180-asteinen vapautusliike siis! Kotiin palannut Rex ei kapinointia nielaise. Hän pakkaa taiteensa ja arvoesineensä ja lähtee, lopullisesti. Viis siitä, että Maria odottaa heidän toista yhteistä lastaan.

Kirsikankukkien aikaan on loppua kohti koomiseksi taipuva tarina elämän toistuvuudesta ja kaiken arvattavuudesta. Aluksi arjen säntillisesti toistuva rytmi huvittaa Cassandraa hänen seuratessaan posteljoonin kellontarkkaa aamukierrosta. Posteljooni osuu jopa liikennevaloihin aina sopivasti vihreän vaihtuessa. Mutta rutiini hallitsee myös Cassandran avioliittoa. Aviomies David käyttäytyy kuin kello ja häiriintyy, jos rytmiin aiheutuu edes pieni poikkeama:

Aamulla Cassandra makasi sängyssä hereillä, ja päätä särki. Hän odotti että David sanoisi ”Huomenta, pikku päiväpaiste”, ja niin tapahtui. Kun David lähti, Cassandra odotti että David antaisi suukon ja sanoisi: ”Älä tee mitään mitä minä en tekisi”, ja niin tapahtui.

Elämäni on avoin kirja käsittelee pahansuopuutta ja halua nähdä muissa ihmisissä arvosteltavaa, paheksuttavaa ja tuomittavaa. Yliopiston espanjan kielen opettaja Claire on muuttanut maalle lapsineen ja kissoineen. Naapuri on hankkinut kiikarin (kertomansa mukaan lintuja varten), mutta aika kuluu Claire elämän vakoillessa.

Se talo on kuin elävä nukkekoti. Lapsia vilisi joka hemmetin paikassa, naisen omia ja naapureiden. Puissa, vankkureissa, kolmipyöräisillä ja ponin selässä, säntäilemässä sadettajan suihkussa. Kissoja talon kaikissa ikkunoissa. Iltaisin se istui poikien kanssa pöydän ääressä, ja kun se oli kylvettänyt pikkuiset ja pannut ne nukkumaan, se luki Benille ja Keithille. Sitten se pesi astiat ja syötti eläimet. Ruokasalin lamppu syttyi, ja se tutki papereita vielä tuntikausia…

… Koko kylä oli pitänyt naista silmällä ja tullut jo melkein siihen tulokseen, että se oli hyvä työihminen ja helkutin hyvä äiti.

Mutta Claire erehtyy rakastumaan itseään kosolti nuorempaan Mike Caseyyn ja sellaista häntä kiikaroiva naapuri ei sulata. Hän katsoo velvollisuudekseen varoittaa naapureita päästämästä lapsiaan leikkimään Clairen lasten kanssa. Clairen vasta hiljattain kävelemään oppineen pienokaisen katoaminen Mike Caseyn ollessa yksin lasten kanssa kotona yhdistää kyläyhteisön solidaarisesti ulottamaan lapsen etsinnän jopa niin pitkälle, että maanviljelijöille elintärkeä kanava tyhjennetään pelättäessä Joel-pienokaisen hukkuneen sinne. Tarina on traagisuudessaan tragikoominen, sillä auttajat saavat Clairen kodissa aikaan enemmän vahinkoa ja hävitystä kuin hyötyä. Kun lopulta Joel löytyy odottamattomasta paikasta elävänä ja vahingoittumattomana, naapuruston kollektiivinen myötätunto muuttuu sakeaksi vihaksi, sillä heidän uhrauksensa ja ponnistelunsa olisi ansainnut sentään palkinnoksi dramaattisen uhrin, kanavan pohjasta löytyvän pienokaisen.

Vaimot  kertoo tarinan Maxin kahden ex-vaimon tapaamisesta. Tragikoominen tarina kertoo naisten tolkuttomasta ryyppäämisyöstä. Decca on alkoholisti mutta häntä Maxin vaimona seurannut Laura on pysytellyt kohtuudessa. Nyt naisten riepotellessa avioliittojaan Maxin kanssa, vaihtaessaan rakastelukokemuksia ja vähätellessään Maxin uusinta naislöydöstä rommia virtaa kurkusta alas. Surkuhupaisa yö saa hupaisan koomisen päätöksen. Lucia Berlinillä oli taito kirjoittaa tarinoihinsa yllättäviä mutta uskottavia loppuja.

Lucia Berlinin kertomuskokoelmia on ilmestynyt suomeksi kolme. Ensimmäinen niistä oli

Kokoelmassa elää alistettujen naisten vapautusliikkeen henki. Berlin kuvaa henkilöitään naurunkure suupielessä, myötäelämisellä, lämmöllä, sympatialla ja ymmärryksellä. Kertomuksissa on mitä vahvin ihmistuntemuksellinen ote. Mutta mahdammeko enää saada näitä upeita ja ainutlaatuisia tarinoita lisää vai onko Lucia Berlinin kirjallinen jäämistö tongittu tyhjiin? Aika näyttää. Laadukkain osa siitä kenties on nähnyt uuden tulemisensa. Tämän kokoelman lisäksi siihen kuuluvat vuonna 2017 ilmestynyt Siivoojan käsikirja ja vuonna 2018 ilmestynyt Siivoojan käsikirja 2. Tanssia ruusuilla. Kustantaja on tehnyt niiden ulottuvillemme saamisessa kolme hienoa kulttuuritekoa.

Lucia Berlin: Ilta paratiisissa ja muita kertomuksia. Aula & Co 2019, 301 sivua. Suomennos Kristiina Drews.

Aiemmin Annelin kirjoissa:

https://annelinkirjoissa.wordpress.com/2019/03/24/lucia-berlin-siivoojan-kasikirja-2-tanssia-ruusuilla/

Kategoria(t): Kaunokirjallisuus Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s