Lisa Taddeo: Kolme naista

Kolme naista, seksuaalisesti halukkaat olennot, kuin ahnaaasti avautuvat kukat.

Lisa Taddeo kirjoitti kirjan naisen seksuaalisista haluista. Hän tietää siitä paljon perehdyttyään aiheeseen kahdeksan vuoden ajan haastattelemalla monia naisia, lukemalla erilaisia kirjallisia dokumentteja ja osallistumalla naisten seksuaalisuutta käsitteleviin sessioihin. Ja mikä itsestään selvää, hän on itse nainen, seksuaalinen olento haluineen. Kirjassaan Kolme naista hän kertoo muista, ei itsestään. Kirjasta on tullut monille naisille kulttiteos Yhdysvalloissa.

Kirjan naiset ovat Maggie, Lina ja Sloane. Kertomalla heidän seksuaalisesta halustaan Lisa Taddeo uskoo samalla valaisevansa yleispätevästi jokaisen naisen halusta. Toteutuneet seksuaalisuuden ilmenemismuodot ovat yksilölliset ja keskenään erilaiset. Jos toteutumia ei ole lainkaan, on silti halu, yhteinen inhimillinen ominaisuus.

Oma asemani Kolmeen naiseen on ulkopuolinen. Ikäni johdosta edustan seksuaalisuuden auringonlaskua. En edes sitä, vaan laskeneen auringon aikaansaamaa ruskotusta pilvien reunassa. Mutta ovathan jäljellä kokemukset, muistot ja muisti. Vierastin teosta ainakin aluksi eikä siitä tule minulle kulttikirjaa. Kolme naista on naisten kirja naisista. Minun on vaikeaa kuvitella sille innokasta mieslukijaa. Naiset ovat päästäneet Taddeon omalle tabulle vyöhykkeelleen kertomalla avoimesti ja varsin yksityiskohtaisesti seksiakteistaan. Uskoakseni siksi kirjalla saattaa olla imua heräävän seksuaalisuuden ikäisissä.

Kun teoksen taustana korostetaan Lisa Taddeon tutkimuksellista suhdetta aiheeseensa, aloin kaivata yleistettäviä havaintoja ja päätelmiä. Sellaisia ei ole, sillä Taddeo ei ole tutkija eikä Kolme naista ole tutkimusraportti. Kirjailijan uskomus on, että heittäytymällä Maggien, Linan ja Sloanen tarinaan ymmärtää samalla jotain perustavanlaatuista seksuaalisesta halusta.  Epäilemättä Lisa Taddeo onnistuu tavoitteessaan.

Maggien, Linan ja Sloanen tarinat on pätkitty osiin ja osat siroteltu kukin omassa kronologisessa etenemisjärjestyksessään toistensa lomaan. Luin aluksi kirjaa juuri näin. Mutta siirtyessäni jälleen yhdestä naisesta toiseen olin jo ehtinyt unohtanut, mitä tästä aiemmin oli kerrottu. Siirryin seuraamaan yhtä naista kerrallaan. Ratkaisu oli itselleni paras.

En kerro naisten tarinoita, mutta jotain kuitenkin. Maggie oli vielä alaikäinen, kun hän lukion neljännellä luokalla rakastui opettajaansa. Maggie koki heidän välilleen syntyneen ajan edetessä kihelmöivää läheisyyttä. Se kehkeytyi tarkasti salatuksi suhteeksi, sillä suhde oli laiton ja opettaja perheellinen. Kun vaimo lopulta pääsi suhteesta perille, opettaja katkaisi sen tylyllä tekstiviesti-ilmoituksellaan. Kuusi vuotta myöhemmin yksinäinen ja lihonut Maggie haastaa osavaltionsa vuoden opettajaksi juuri valitun entisen opettajansa oikeuteen vuosien takaisesta suhteesta alaikäiseen oppilaaseensa. Pohjimmainen syy on kuitenkin toinen:

Tavallaan voisi siis sanoa, että yksi motivaatioistasi ryhtyä tähän prosessiin on se, että näin tiedät näkeväsi hänet vielä noin kuusi kertaa – ajatus joka tuntuu omituiselta vain niistä, jotka eivät tiedä kuinka paljon tuhoa ihminen voi aiheuttaa yksinkertaisesti katoamalla.”

Maggien tarina kertoo oikeudenkäynnin sekä tapahtumat lukion neljännen luokan ajoilta. Tarinan lopussa mieleeni iski ajatus. Entä jos suhde olikin Maggien päiväunta, jolla hän selvisi toisesta suhteesta, insestisestä isänsä kanssa? Mahdollinen mutta epätodennäköinen.

Alaikäiselle koululaiselle Linalle on Hawaijin matkalla tapahtunut jotain, joka turmeli hänen maineensa ja leimasi hänet koulussa hutsuksi. Hänen sanotaan naineen samana yönä kolmea eri miestä. Tosiasiassa hän oli huumattu ja tuli kahden paikalla olleen raiskaamaksi. Nyt hän on jätettä. Se ei estä häntä rakastumasta Linan ystävättären poikaystävään ”Rodin paras ystävä on nimeltään Aidan, ja Lina on ihastunut Aidaniin tavalla, jolla epäsuositut tytöt aina ihastuvat suosittuihin poikiin”.

”Linalla ei ole mitään epämuodostumaa. Hän ei näe mitään rumilusta, kun hän katsoo peiliin…
… Kaunis hän ei kuitenkaan ole. Jos hänestä esimerkiksi joskus tulisi Aidanin tyttöystävä, hän ei voisi kuvitella jonkun toisen pojan sanovan: Ai, hitto, se Aidanin muija on kuuma.

Mutta seksuaalinen suhde heille yhtä kaikki syntyy, kun molemmat ovat jo tahoillaan naimisissa. Linalla on koskettamisen, suudelluksi tulemisen ja seksuaalisuuden anemia: Aviomies ei suutele ja välttelee kosketusta. Lina voisi kirkua nähdessään iltaisin häneen päin kääntyneen aviomiehen selän. Happiputkeksi on tullut Aidan. Suhde on mitä epäsuhteisin ja toteutuu aina Aidanin ehdoin. Tapaaminen rankkoine panoineen on ollut Linalle unelmainen ja onnistunut silloin, jos se on kestänyt miltei puoli tuntia. Aidanin Linalle tupakka-askista maksuksi tökkäämät setelit jäävät lepattamaan aution jokirannan heinikkoon, kun perheellinen Lina tajuaa merkitsevänsä ja merkinneensä rakastamalleen miehelle silkkaa horoa. Nuoruuden varjostaan hän ei ole vapautunut.

Seksuaalisuus tuntuu kirjan naisten tarinoissa kiertyvän salatun ympärille. Todellista tyydytystä tuo luvaton, tuhma suhde. Sloanen ja Richardin välinen erotiikka on toisenlaista. Aviomies saa nautintonsa katsoessaan vierestä, kun vaimoa pannaan. Miehet ovat Richardin etsimiä eivätkä Sloanen miesmakuun. Mutta sitten avioparin seksikuvioihin astuu työtoveri Wes, komea mies, joka herättää mielihaluja myös Sloanessa. Kun Wesin Jenny-vaimo saa seksisessioista vihiä, syyllisen viitan saa harteilleen Sloane.

Näin käy Kolme naista -teoksen kaikille naisille. Mies heiluttaa tahtipuikkoa, lasku lankeaa naiselle. Se ei liene koko totuus elävässä elämässä, mutta tässä kirjassa kyllä. Naiset ovat valmiit maksamaan heille lankeavan hinnan seksuaalisten halujensa täyttymyksestä. Ilman sitä ei olisi elämisen arvoista elämääkään.

Intiimimmät asiat ovat tabujamme. Kolme naista -teoksen merkitys on kyvyssä murtaa tabuja.

Lisa Taddeo: Kolme naista. Gummerus 2020, 384 sivua. Suomennos Marianna Kurtto.

Patriarkaattini lattiatasolla. Kirjan väkivaltainen ja psykopaattinen sisältö teki lukemisen hyvin vastenmieliseksi.

JÄLKIKIRJOITUS

Miten miesten vastaavat halut mahtavat poiketa naisten haluista? Miten paljon tai tokko laisinkaan miesehtoinen pornografia heijastaa miehisiä haluja? Haluaisinko oikeasti tietää? Aikuisuuteni varrella minulle on syntynyt käsitys, että huomattava määrä miehiä on naisia kesympiä ja kiltimpiä, kenties myös konservatiivisempia.

Luin viime vuoden lopulla Ossi Nymanin romaanin Patriarkaatti. En pystynyt kirjoittamaan siitä, vaikka siinä ilmenevät miespäähenkilön sadistiset, sairaat ja psykopaattiset teot osoittautuivat lopulta kuvitelluiksi. Minäkertoja juopottelee armeijakaverinsa Lehtosen kanssa Rovaniemen asunnossaan, kun miehet ovat juuri vapautuneet armeijapalveluksesta Sodankylässä. Kertoja kuristaa sammuneen Lehtosen ja ruumiin kangistuttua raiskaa sen. Myöhemmin hän paloittelee kaverinsa ja pistää parhaimmat palat suolaveteen kiehumaan tulevaksi lounaakseen. Lehtosen ruumiinosat, päätä lukuun ottamatta, hän upottaa yöllä jätesäkeissä kivien kera Oulangan keskivirtaan. Kuivattamastaan ja maalaamastaan pääkallosta hän tekee koristeen kirjahyllyynsä.

Lehtosta odotti Kuusamossa tyttöystävä ja sovittu työpaikka.

Myöhemmässä elämässään, varsin lukeneena, naimisissa ja työelämään vihreälle oksalle sijoittuneena kertoja mitä omalaatuisimmalla tavalla raiskaa itselleen tuntemattoman naisen yöllä Johanneksen kirkon autiossa puistossa.

Etsin kuvatulle selitystä. Etsin senkin jälkeen, kun kertoja kertoo nähneensä Lehtosen Tampereella, luonnollisesti hieman vanhentuneena, mutta kumminkin. Kertoja ei tuolloin puhutellut entistä armeijakaveriaan.

Romaanin nimi viittaa miesten ehdoilla toimivaan yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Silti jäin kummastelemaan, mihin tarpeeseen ja millä tarkoituksella kirja on kirjoitettu. Tarina on liian yliampuva ja krouvi, jotta se kävisi surrealistisesta huumorista, yhteiskunnallisesta kärjistyksestä tai psykologisesta hätähuudosta. Jäljelle jäi vain kysymysmerkkini. Heijastaako kirja joitain kätkettyjä miehisiä haluja ja tabuja mielikuvia? Jos niin, Patriarkaatti edustaa joltisenkin vastakkaista halumaailmaa kuin Kolme naista. Vai ironisoiko Nyman piintyneitä käsityksiä väkivaltaan taipuvaksi uskotusta miehisestä luonnosta? Jos lukisin kirjan uudelleen (mitä en tee), yrittäisin löytää selitystä kirjassa tarkkaan selostetun Hitchcockin elokuvan Vertigon avulla. Jäi tunne, että luvuttomat kerrat Vertigonin katsoneelle kertojalle, samoin kuin Patriarkaatin kirjoittajalle, elokuva saattaisi olla avain

Ossi Nymanin esikoisteos Röyhkeys (2017) oli ilmestymisvuonaan Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon ehdokkaana. Vielä varsin nuori kirjailija (1978) osaa siis kirjoittaa. Käydessäni hiljattain Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa silmiini osui Patriarkaatin näyttävä esille asettelu.

Ossi Nyman: Patriarkaatti. Teos 2019, 200 sivua.

Kategoria(t): Kaunokirjallisuus Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s