Anja Portin: Muistokirjoitus

Muistokirjoitus on keski-ikäisen naisen matka omaan lapsuuteensa, äitiinsä, tuntemattomaan isäänsä sekä nyt suhteeseensa pieneen Aaro-poikaan.

Suomessa putkahtaa hämmentävässä tahdissa esikoiskirjailijoita, jotka kirjoittavat omaperäisiä tarinoita ilmaisuvoimaisella, runsaalla ja kauniilla kielellä. Oululaissyntyinen, Helsingissä asuva Anja Portin (1971) on heistä uusin tuttavuuteni. Häneltä ilmestyi viime vuonna esikoisteos Muistokirjoitus.

Tunnettu radioääni, ääninäyttelijä ja eläinsatujen radiolukija Anna-Liisa Koskivaara viipyy sairaalassa mitättömäksi luonnehtimansa kasvainleikkauksen jälkiseurausten viivyttämänä. Anna-Liisa ja hänen nelikymppinen tyttärensä Julia (äidille Ulrika) asuvat Helsingissä, mutta näkevät toisiaan vain joskus. Anna-Liisa on menevä, superkiireinen nainen. Nyt Julia on tullut katsomaan äitiään.
”Haluan, että kirjoitat muistokirjoitukseni”, täräyttää äiti.
”Julia ajattelee kuulleensa väärin, tai ainakin ymmärtäneensä väärin
.” Eihän äiti tee kuolemaa.

”En tainnut ihan ymmärtää, Julia sanoo, mitä sinä oikein tarkoitat?
Mutta Anna-Liisa ei kuule kysymystä. Anna-Liisa jatkaa:
Minä haluan, että teet sen mahdollisimman pian.
Minä haluan itse tarkistaa sen.
Haluan, että teet sen ensi viikolla.
Haluan olla ajoissa valmis.
Minä haluan, haluan, haluan. Kuin lapsi! Julia pudistaa päätään. Sinä puhut muistokirjoituksesta, vaikka sinulla ei ole kuin keuhkokuume, hän sanoo, et sinä siihen kuole.”

Äiti ei valvoisi ainoastaan muistokirjoituksen sisältöä, vaan myös tyyliä. Evästyksiä putoilee:
”Ota vaikka lehdistä mallia. muistokirjoituksiahan julkaistaan joka päivä.
Älä silti matki ketään.
Älä ole pateettinen, älä myöskään liian arkinen.
Kun se on valmis, tuo se minulle.
Haluan tarkistaa, että se kuulostaa minulta.”

Otteet kertovat oleellista vahvan äidin luonteesta. Ei Julia moiseen sitoudu, vaan vastaa epämääräisesti. Äiti aloittaa puhelimella pommitukset penäten asian edistymistä. Puhelut tulevat aina sopimattomaan aikaan, sillä yliopistotutkija Julialla on työkiireensä ja lisäksi hän on seitsenvuotiaan Aaron yksinhuoltaja. Aaron on pakko selvitä paljon yksikseen:

”Julia ajattelee iltoja, jolloin hän on tehnyt töitä ja pyytänyt Aaroa yhä uudelleen odottamaan. Ihan pieni hetki, voit pelata vielä, pelaa vaikka sitä mikä sen nimi nyt olikaan, sitä jonka isä latasi sinun puhelimeesi, laturi on eteisen laatikossa, sitä löydät sen varmasti itse, minun on vain hoidettava tämä juttu loppuun, sitten me luemme, minä lupaan että me luemme jos odotat vähän aikaa.”

Kun äiti on peräänantamattomasti sanellut tytölleen ne arkistot ja mapit, joista löytyisi aineistoa hänestä, vanhoja haastatteluja, ihailijapostia, käsiohjelmia, kaikenmoista dokumenttia työelämän loiston vuosilta, Julia joutuu niiden kautta palaamaan lapsuutensa muistoihin ja leikearkiston välittämään hieman erilaiseen Anna-Liisaan. Äidistä oli moneksi. Hänessä riitti energiaa ja itsevarmuutta. Hänen radioäänensä lumosi. Hän oli loistava ilmentämään satueläinten ominaisuuksia ja luonteita äänellään. Niitä radiolähetyksiä Julia oli pienokaisena evästetty nauhoittamaan sekuntikellon tarkkuudella. Radiokuulutuksen, missä kerrottiin äidin nimi, piti ehtiä nauhalle. Äiti tallennutti kaiken yksityisarkistoonsa.

Yksi asia lapsuuden muistoista puuttuu: Julian isä. Hänestä Julia oli kysynyt usein, mutta saanut aina epämääräisen välttelyvastauksen. Julia löytää äitinsä kodista vanhoja ääninauhoja, kaikkien sisältö tarkkaan päälle merkittynä, satuja enimmiltään. Yhden kasetin nauhassa lukee: Sekalaista. U:n isä. Sen Julia haluaa kuunnella, kunhan löytäisi kasettisoittimen.

Käytän tässä Murphyn lakia liian laveassa merkityksessä eli siinä, jos jokin asia on mennäkseen pieleen, se myös menee ja vetää perässään sarjan muita ei-toivottuja seurauksia. Sellaisen Anna Portin on kehittänyt teoksensa loppupuolelle. Siitä kehkeytyy hyytävä trilleri. Sen henkilöt ovat pikku-Aaro, jolla on taipumus kadottaa tavaroitaan, kuten lapasensa tai Chigago-piponsa talvipakkasella, sekä äiti, joka unohtaa ajan kulun ja ladata kännykkänsä. Hänen piti olla lapsensa luona seitsemään mennessä. Onhan jääkaapissa valmis makaronilaatikko, sen poika osaa kuumentaa itselleen mikrossa.

Äidin normaalia myöhäisemmäksi ilmoittama kotiintuloaika saa Aaron turvautumaan päiväkodissa valheeseen, jonka mukaan äiti oli pyytänyt palaamaan jo varhaisiltapäivällä. Ei hänellä ole näyttää siitä äidin kirjoittamaa lappua, mutta häntä uskotaan lopulta. Olisi monta tuntia aikaa tehdä kaikkia omia juttuja kotona. Olisi niin, mutta repusta ei löydy kotiavainta eikä liioin kännykkää soittaa äidille. Pakkanen on kiristymässä.

Portin kirjoittaa vähällä piti -tilanteita, jotka voivat johtaa siihen, että muistokirjoitusta tarvitaan, mutta omalle lapselle. Tarina eskaloituu tapahtumaketjuksi, syiksi ja seurauksiksi, joiden lopputuloksena lukija pelkää pahinta. Julia etsii pimeässä pakkasyössä lastaan kaikkialta laajalla alueella. Hänen kännykkänsä on mykistynyt eikä ulkona liiku ketään. Huoltoasemakin suljetaan juuri.

Tarinan lopussa kaikki ovat vielä elossa.  Versio Anna-Liisan muistokirjoitukseksi on  jossain välissä hahmottunut. Sen lukija löytää teoksen kahdelta viimeiseltä sivulta. Se päättyy, kuten kiehtovan kertomuksen kuuluukin päättyä:sanoihin Sen pituinen se.

Hallittu, viehättävä, jännitystä ja mielenkiintoa läpi teoksen kannatteleva, koskettava ja syvästi inhimillinen keski-ikäisen Julian ajatusmatka lapsuuteen, omaan äitiinsä, isäänsäkin sekä terhakkaaseen pikkumieheen Aaroon. Muistokirjoitus on kirjoja, joita lukee kiinnostuksen käyttövoimalla liki yhtä soittoa. Käytin kirjaan kaksi peräkkäistä iltaa ja yön puolikasta.

Anja Portin: Muistokirjoitus. S&S 2019, 252 sivua.

Kategoria(t): Kaunokirjallisuus Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s