Torstaina 24.10. Helsingin kirjamessuilla

Riikka Pelo on kirjoittanut vahvan teoksen Kaikki elävä.

Nyt ne taas alkoivat, Helsingin kirjamessut. Edellisiin vuosiin verrattuna hieman niukempina. Tottahan tietenkin ensimmäisenä päivänä on aina ollut vähemmän ruuhkaa kuin seuraavana kolmena. Tai sitten oma takavuosien hurmokseni, suoranainen humaltuminen kirjaröykkiöistä on lientynyt. Osaan ottaa jo rennommin.

Kieli ja kielen ilmaisuvoima yhdistivät kahta kuuntelemaani syksyn kirjailijaa, Riikka Peloa ja Monika Fagerholmia. Molemmat kertovat tutkineensa kieltä. ”Etsin tapaa kertoa tapahtumista ja ihmisistä kielen avulla. Tutkin kieltä”, kertoi Riikka Pelo Juha Hurmeen haastattelussa mestarilliseksi luonnehditusta romaanistaan Kaikki elävä.

Kaikki elävä tiivistyy kolmeen henkilöön, vaille turvapaikkaa jääneeseen paperittomaan kurdimieheen Alaniin, 16-vuotiaaseen Auraan ja hänen äitiinsä Elleniin. Teoksen kerrottiin olevan trillerimäisesti koukuttava, koska se jakaa informaatiota aluksi niukkoina annoksina. Hurmeen lukukokemuksessa teos kattaa valtavan tietomäärän luonnosta, sen kiertokulusta, Suomen pakolaispolitiikasta ja Helsingistä. Tieto on sulautettu fiktioon. Luettuaan teoksen hän alkoi seurata uutisvirtaa. ”Kirja tavoittaa nerokkaasti ajan hengen, tiivistää sen”, hän itse tiivisti.

”Romaanin henkilöt näyttävät, mitä siitä tiedosta välittyy heidän kauttansa”, Pelo täydensi. Häntä oli ohjannut kaksi voimaa: tutkimisen intohimo sekä intohimo hyödyntää tutkittua tietoa fiktion tasolla. Hurme luovutti tilaisuuden lopussa ”itse juuri perustamansa Minna Canth -palkinnon Riikka Pelolle, kielen avaajalle ja tutkijalle”. Minna Canth oli myös kielen ilmaisuvoiman tutkija.

Monika Fagerlung rätisi energiaa kertoessaan romaanistaan Kuka tappoi bambin?

Monika Fagerholm kertoi tarjonneensa ensin kustantajalleen yli 500-sivuista kirjaa, sillä sen kokoisen romaanin kuuluukin olla.  Kustantaja sai tahtonsa läpi ja käsikirjoitukseen jätettiin kahdesta päätarinasta toinen. Kirja ilmestyi 220-sivuisena. ”Romaani oli kaoottinen prosessi. Vasta karsimisen jälkeen aloin nähdä kirjan uuden kokonaisuuden”, Fagerholm kertoi. Mutta vaikka hän kirjoitti teoksestaan Kuka tappoi bambin? lukuisia versioita, hän säästi ensimmäisen raakaversion ja neuvoo kaikkia aloittelevia kirjoittajia tekemään samoin. ”Ensimmäisessä versiossa on valtavasti raakaenergiaa. Sieltä saattaa löytyä kaivattu vinkki lopulliseen käsikirjoitukseen”, hän vihjaa.

Ylijääneelle tekstille ei hänen mukaansa voi olla enää käyttöä. ”Se muuttuu kuolleeksi”, Fagerholm kuittasi.

Teos kertoo nuoren tytön joukkoraiskauksesta, tekijöinä tutut pojat. Käsikirjoitus oli liki valmis, kun Tammisaaressa tapahtui paikkakuntaa ravistellut traaginen rikos: lahjakas ja tunnettu nuori jalkapalloilija murhasi tyttöystävänsä. Fagerholmin uskottiin kirjoittaneen kirjansa siitä. Siksikö hän sai romaanistaan omassa paikallislehdessä Västra Nylandissa tyrmäävät arviot, kun Ruotsin ja muiden suomalaislehtien arviot ovat olleet loistavat? Kenties. Hän halusi kirjassaan osoittaa, miten uhri halutaan painaa marginaaliin. Uhrin raiskauskokemusta ei kaivata. Samoin kävi Fagerholmin mukaanTammisaaren tragediassa. Kun nuoret järjestivät uhrille, Sisselle, muistokonsertin, tekoa ihmeteltiin. ”Miksi? Eihän hän edes ollut samalta paikkakunnalta!”

Kiinnostavin vieras Venäjältä

 

Roman Sentšin pysyi vakavana, mutta vakava on aihekin.

Itselleni päivän iloisin yllätys oli osua Roman Sentšin teoksen Pato esittelyyn. Kirjailija itse oli paikalla! Sentšinin aiempi teos Jeltyšenit. Erään perheen rappio herätti meillä Suomessakin huomiota.  Kun Ankara-jokea edellisen kerran padottiin jättivoimalaitoksella kaksi vuosikymmentä sitten, joki luvattiin jättää jo rauhaan. Kului viisi vuotta ja suunnitelma kaivettiin taas esille. ”Ankaraa ei enää vanhassa mielessä ole. Se on nyt voimalaitosketju. Voimaloita on neljä ja yhtä vielä suunnitellaan”, Roman Sentšin kertoi.

Niistä, hedelmällisten maiden hautaamisesta veden alle ja ihmisten pakkosiirrosta kotikylistään kaupunkeihin Pato kertoo.  ”Pakkomuutto on sen kohteiksi joutuneille, noin kuudelle tuhannelle asukkaalle valtava tragedia. He ovat maalaisia, maanviljelijöitä, joiden juuret sinne ovat jo 1600-luvulta. Määrä ei Venäjän mittakaavassa ole järisyttävä, mutta tapahtuma on suuri tragedia näiden ihmisten elämässä. Eivät he pysty kuvittelemaan, miten kaupunkioloissa voisi elää. Eivätkä he tienneet, minne valittaa.”

Sentšin kertoi itseään arvostellun ristiriidasta, kun hän Jeltyšenit-kirjassaan kuvaa maalaiskylän kauheaksi paikaksi ja nyt Padossa idealisoi maalaiskyliä. ”Olenko siis ollut valheellinen? Kyse on näkökulmaerosta. Ihmiset eivät osaa elää uudessa ympäristössä. Eivät osanneet kaupungista maaseudulle muuttamaan joutuneet Jeltyšenit, eivätkä osaa koko elämänsä syvällä maaseudulla eläneet ankaralaiset viljelijätkään elää kaupungissa.”

Maalaiskylien hukuttamista veden alle kuvasi 1970-luvulla Valentin Rasputin romaanissaan Jäähyväiset Matjoralle. Sentšin joutui miettimään, onko aihe jo käsitelty ja totesi ajan olevan nyt eri kuin silloin. Hän kertoi Rasputinille kirjastaan ja sai häneltä hankkeelleen täyden siunauksen.

Sentšin sanoi eniten surevansa viljavan maan hukuttamista, sillä ”Siperiassa kasvaa myös aprikooseja ja meloneja. Asuttu alue kapenee Siperian radan reunavyöhykkeelle. Avaruuslentäjät ovat kertoneet sen näkyvän pimeän keskellä valaistuna nauhana”, Roman Sentšin kertoi.

Sentšin on syntyisin Siperian Tulasta läheltä Jeniseitä. Hän asuu nykyisin Jekaterinburgissa, mutta käy Siperiassa tapaamassa vanhempiaan kaksi kolme kertaa vuodessa.

Tietokirjaehdokkaita

Palkintoehdokkaita: Jouni Tikkanen, Sanna Nyqvist, Juha Kauppinen ja Asta Leppä.

Rakastan listoja. Sain sellaisen myös tänään, kun Kanava-lehden ja Otavan kirjallisuussäätiön kahden hengen, professori Markku Kuisman ja toimittaja Riikka Suomisen raati kertoi valitsemansa palkintoehdokkaat tavoittelemaan Kanava-tietokirjapalkintoa 2019. Teokset oli valittu kaikkiaan 185 luetun tietokirjan joukosta.

10 000 euron suuruinen palkinto jaetaan nyt kahdeksannen kerran tietoteokselle, joka on historian, politiikan, yhteiskuntatieteiden, kulttuurin tai talouden alueelta. Ehdokkaat ovat:

Jouko Aaltonen ja Seppo Sivonen: Orjia ja isäntiä. Ruotsalais-suomalainen siirtomaaherruus Karibialla. Into.
Juha Kauppinen: Monimuotoisuus. Siltala. (Kertomuksia luonnon monimuotoisuuden katoamisesta)
Asta Leppä: Sävyttömät sanat. Kun vastakkainasettelut saavat vallan. Kirjapaja.
Sanna Nyqvist: Räjähdemiehen perintö. Tammi (Nobel-palkintojen historia)
Jouni Tikkanen: Lauma. Otava (1880-luvun lapsisurmat ja Lounais-Suomen susilauma)

Laestadiolaisuudesta yliopistotasoisesti

Aini Linjakumpu kertoi laestadiolaisteoksen artikkeleista.

Lapland University Press on julkaissut artikkeliteoksen Politiikka, talous ja työ: laestadiolaisuus maailmassa.  Teoksen tiedeartikkeleista kertoi yksi kokoelman toimittajista, yliopistonlehtori Aini Linjakumpu.

Maailmalla tarkoitetaan laestadiolaisuudessa Linjakummun mukaan perheen ulkopuolista maailmaa, yhteiskuntaa, johon ihmiset kuuluvat, mutta josta on syytä myös varoittaa. Siihen osallistutaan aktiivisesti tekemällä työtä. äänestämällä, lähtemällä vaaleissa ehdokkaiksi, yrittämällä. ”Maailman vaarat uhkaavat yksilön hengellisyyttä ja yhteisön jatkuvuutta. Elämä on tasapainoilua hengellisyyden ja maailmassa olemisen kanssa”, Linjakumpu kuvasi.

Linjakumpu kävi läpi kaikki maailmalliset lohkot, työn, talouden ja politiikan. Työhön laestadiolaisuudella on protestanttinen suhde. Työ on tärkeää elämälle ja yhteiskunnalle. Työ myös venyttää yhteisön rajoja. Se tarjoaa naisille mahdollisuuden avoimempaan ja monipuolisempaan tapaan katsoa ja nähdä.  Politiikassa kuuluu olla aktiivinen. Linjakummun mukaan aiemmin laestadiolaisuus leimasi hyväksytyt ja ei-suotavat puolueet selkeämmin kuin nyt. Hyväksytyin on keskustapuolue ja sen jälkeen kokoomus. ”Vasemmisto on koettu hieman häiriötekijänä. Nykyisin perussuomalaiset ja vihreät on nähty mahdollisina vaihtoehtoina.” Laestadiolaisuus on yrittäjämielinen. Yhteisön vahva verkottuminen on tapa tuoda resursseja toimimiseen yrittäjinä. ”Taloudellista menestystä ei katsota pahalla silmällä. Harmaata taloutta tai talousrikollisuutta ei tulkita hengellisiksi ongelmiksi, vaan yhteiskunnallisiksi”, Linjakumpu kuvasi.

Pilkahduksia kotimaisiin uutuuskirjoihin

Luumun polte -romaanin on kustantanut Gummerus.

Kuuntelin muutamaa uutuuskirjaesittelyäkin. Ville Hytönen kertoi kirjastaan Luumun polte. Sen tapahtumat sijoittuvat Balkanille. Keskushenkilöinä ovat energinen, voimaa täynnä oleva bosnialainen nainen ja serbialainen mies, luumuviljelijä. Asetelma rikkoo stereotyyppisen jaon vahvaan mieheen ja heikkoon musliminaiseen. Kirjaa on luonnehdittu eroottiseksi sotaromaaniksi.

Ulla Feldscher kokosi oman kirjansa Rakas, tiesitkö että olen psykopaatti? esittelyyn liki rikkumattoman naisyleisön. Oli joukossa puolenkymmentä urheaa miestäkin. Esikoiskirja kertoo Feldscherin omasta lähimenneisyydestä, hänen monivuotisesta suhteestaan hurmaavaan, tyylikkääseen ja herrasmiesmäiseen mieheen. Viiden avioliittovuoden jälkeen paljastui miehen eläneen kahdessa perheessä, alusta lähtien.

Ulla feldscher on aina uneksinut tulevansa kirjailijaksi. esikoiskirjansa hän kirjoitti omasta avioliitostaan.

Feldscher listasi psykopaattisiksi ominaisuuksiksi kolme omaa tapaustaan kuvaavaa piirrettä. Mies on hurmaava, hieman lipevä ja superromanttinen; mies on empatiakyvytön ja tunteeton ja hän on manipuloija ja patologinen valehtelija. Väkivaltaa suhteessa ei ollut. Nyt ensikirjailija kertoi asuvansa Kanarialla, olevansa opettaja ja yrittäjä sekä pyrkivänsä käsikirjoituksineen toisenkin kerran kustantajansa puheille. Tarinansa hän tiesi auttaneen lukuisia naisia, joilta on saanut kiittävää postia.

Uni tuo laatua elämään

Kuuntelin myös unilääkäri Henri Tuomilehtoa, joka on kirjoittanut kirjan Nukkumalla menestykseen. Unen tarve on yksilöllinen ja unen jaksotus muuttuu iän myötä, mutta valtaosa ihmisistä nukkuu hänen tutkimustensa mukaan riittämättömästi. ”Lisäämällä vuorokausiunta puolesta tunnista tuntiin huomaa, onko aiemmin nukkunut tarpeeksi”, hän ehdotti.

”Unen tärkein tehtävä on tuottaa energiaa. Siksi unen laatu on määrän lailla tärkeää. Edellinen yö määrittää seuraavan päivän olotilan. Uni on fysiologiaa, joka näkyy meissä.”

Tuomilehto puhui hyvän olon perustekijöinä myös liikunnasta ja ravinnosta sekä kasvavasta erilaisten unihäiriöiden yleisyydestä. Ruualla voi hallita omaa vireystilaa. Siksi hänen mielestään nukkumaan meno tyhjin vatsoin ei ole hyvä ratkaisu. Ruoka tuo väsymystä, vaikka ilta-ahmintaan ei ole syytä sortua.

Paras tapa parantaa elämänlaatua ja terveyttä on nukkua lisää”, hän summasi sanottavansa.

Lähdenpä siis nukkumaan. Hyvää yötä! Perjantaina on edessä uusi kirjamessupäivä toisenlaisine sisältöineen. Ja niitä varten on syytä olla virkeänä.

Kategoria(t): Ajankohtaista, Kaunokirjallisuus, Tietokirjallisuus Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Torstaina 24.10. Helsingin kirjamessuilla

  1. tainatai sanoo:

    Mitä tarkoittaa ”rikkumaton yleisö ”?

    • Erittäin harkitsematon ilmaisu täyden päivän jälkeen ja aamuyöstä! Tavoittelin sitä, että yleisö muodostuu naisista. (Miehet eivät riko homogeenista yleisöä. Kunnes huomasin kuitenkin puolenkymmentä miestäkin joukossa.) Siis: typerä ja epäonnistunut ilmaisu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s