Kai Sadinmaa: Kuolleiden kirja

Kuolleiden kirja eli kuinka kävelin suurimman hautausmaan halki ja opin kaiken elämästä, hautaamisesta, rakkauden kaipuusta ja puista. Kansi: Perttu Lämsä.

Avainsanat: viisas, tenhoava, humaani, laaja-aiheinen, monipuolinen, tasapainoinen, antoisa, sivistävä, runsas, hienotunteinen

Avainsanoistani voi jo päätellä, että Kai Sadinmaan Kuolleiden kirja kiehtoi minua suuresti.  Kirja vie lukijansa nimeltä halki nimeltä ehkä Suomen  tunnetuimpaan kuoleman puutarhaan, Malmin hautausmaalle. Hatarammin tunnettua on kaikki se, mitä muurien rajaama alue sisältää. Tuskin useimmat helsinkiläisetkään ovat tehneet sinne löytöretkiä.

Malmin hautausmaa on oman maamme lähihistoriasta kertova, Hietaniemen hautausmaahan rinnastuva runsaus. Hautakivet sekä kertovat että kätkevät. Näistä molemmista puolista Kai Sadinmaa otti selvää.

Runsaus. Malmin hautausmaa, Pohjoismaiden suurin kuoleman puutarha kertoo tarinoita sen uumenissa lepäävistä tunnetuista vainajista, heidän traagisesta lapsuudestaan, heidän loistonsa päivistä ja monen osalta myös alamäkisestä loppuelämästä. Niin monia heistä kansalaiset rakastivat ja ihailivat. Kuolemansa jälkeen he ovat legendoja.

Heidän tarinoitaan Kai Sadinmaa, kirkkonsa marginaaliin itsensä ajanut pappi, kertoo. Mutta yhtä lailla hän kertoo tavallisista ihmisistä, joiden tarinat ovat osa kansallista historiaamme. Emme tunne heitä nimeltä, he elävät sukunsa ja jälkipolvensa tietoisuudessa. Liian monen heistä elämä päättyi punaisten leirillä tietoisesti aiheutettuun nälkäkuolemaan.

Malmin hautausmaan muurit rajautuvat idässä Lahden moottoritiehen, pohjoisessa Kehä I:een, lännessä Malmiin ja etelässä Viikkiin. Vaikka olen aina kävellyt paljon hautausmailla, Malmilla en ole käynyt. Nyt  Kuolleiden kirjan luettuani haluan mennä, ilman kiirettä, runsaan ajan kanssa.

Ehkä menen sitten, kun lehtipuissa on tuoreet lehdet ja hautausmaan luvuttomat koristepensaat ja -puut ottavat auringonlämpöä vastaan kukkaloistossaan. Teoksen mukaan Malmin hautausmaalla kasvaa yli 25o erilajista puuvartista kasvia. Kirjasta tulee tunne, että Sadinmaa on oppinut tuntemaan ne kaikki. Hän ei siis rajaa kirjaansa yksin haudattuihin, hän kertoo myös puiden tarinoita, eläytyy niiden elämää. Hän murehtii vaahteroiden liian varhaista kuolemaa, kun moottorisaha leikkaa voimissaan olevien, pitkään kuolemanlehdossa palvelleiden, väreissään hehkuvien kaunokaisten puulihaa.  Puutarhurina hän olisi käytävien puurivistöille armollisempi.

Tuntui hyvältä lukea, että Malmin seurakunta palkkasi itsensä jyrkkyydellään virattomaksi saattaneen Sadinmaan kahdeksi kuukaudeksi hautausmaapapiksi, jalkautumaan siellä liikkuvien kansalaisten lähelle. Se osoittautui hienoksi ja viisaaksi päätökseksi. Noita viikkoja Sadinmaa on epäilemättä hyödyntänyt myös Kuolleiden kirjan aineiston keräämisessä, vaikka valtavasti enemmän kirja on vaatinut antaumuksellista taustatyötä. Kirjaa on kantanut selville ottamisen ja kirjoittamisen intohimo.

Sadinmaa kertoo kirjassaan Malmille haudattujen lukuisten tunnettujen henkilöiden elämäntarinat. Muutamille sivuille hän tiivistää kustakin jotain kaikkien oleellisimmaksi kokemaansa. Tarinat osoittavat vahvaa paneutumista, selville ottamista, tutkimista ja kirjaan viisasta, eläytyvää elämäntarinan tiivistystä. Tarinat kertovat kirjoittajansa hienotunteisesta, humaanista ihmiskäsityksestä, missä elämän traagisia puolia ei kaunistella tai muunnella tapahtunutta koreammaksi. Monien tunnettujen taiteilijoiden osalta se merkitsee loistavaa pitkää uraa, menestystä ja usein myös glamouria, uran laskun alettua alkoholisoitumista, katkeroitumista ja tylyä uralta suistumista.

Kuningas alkoholista tuli kovin monelle viimeinen uskollinen ystävä. Sellaisen kohtalon kokivat palvottu näyttelijä Tauno Palo, kultakurkku laulaja ja olympiavoittaja Tapio Rautavaara, vuosisadan suurin viihdelaulajamme Olavi Virta ja monipuolinen, lahjakas laulaja Laila Kinnunen. Neljä järkyttävän surullista upean elämän päätöstä! Heidän tarinoittensa myötä Kai Sadinmaa kertoo samalla kappaleen Suomen historiaa, myös omaamme.

Heitä on niin monia: näyttävien roolien loppumisesta katkeroitunut Ansa Ikonen, elokuvalle yksityiselämänsä uhrannut Mikko Niskanen, liian nuorena menehtynyt, hentoinen ja herkkä Armi Aavikko, nimekkäänä kaunottarena ja seuranaisena tunnettu Tabe Slioor.

Malmia on pidetty Honkanummen ohessa köyhemmän väen ja työväestön hautausmaana kontrastina Hietaniemeen. Mutta tottahan tunnettuja teollisuus- ja talousmiehiä löytynee myös Malmilta. Kirjaan valitut henkilöt ovat siis Kai Sadinmaan henkilökohtainen valinta, joka kuvastaa hänen arvomaailmaansa.  Runsaimmin tilaa kirjassa saavat punavangit, vuoden 1918 sisällissodan uhrit sekä toisen maailmansodan aikaiset rauhanopposition edustajat ja aseistakieltäytyjät. Tunnetuin vainaja heistä lienee Martta Koskinen, puolikuuro ompelijatar ja kommunistien salainen kuriiri, joka teloitettiin varoituksena muille kaltaisilleen.

Sadinmaa perehdyttää lukijat 1920- ja 1930-luvun pasifismiin, joka sai jyrkimmän muotonsa jatkosodan aikaan teloitetussa Arndt Pekurisessa ja Suomen Antimilitaristisen liiton kiivasluonteisessa aktivistissa Aarne Selinheimossa.

Terroriteon tekijöitä Kuolleiden kirjassa on kaksi: Bobrikovin ampunut Eugen Schauman, joka haudattiin Malmille yöllä haudan salaamiseksi mahdolliselta pyhiinvaellukselta, sekä Petri Gerdt, jonka kammottavan, itsetuhoisen teon yhteydessä Sadinmaa käsittelee myös rinnasteisia tapahtumia, joukkosurmia Jokelassa ja Kauhajoella.

Heidän yhteydessään Sadinmaa kertoo itsemurhaan päätyneiden ihmisten hautaushistorian. Satoja vuosia itsemurhan tehneet pidettiin hautausmaiden ulkopuolella, siunaamatta, vaikka varakas vainaja pystyttiin helpommin saamaan myös kiellon aikaan muurien sisäpuolelle. Kristillinen hautaus hyväksyttiin itsensä tappaneille vasta vuoden 1910 kirkolliskokouksessa.

Kuolleiden kirjaan sisällytetyt aihepiirit on tasapainoisesti ja harkiten valittu. Tuloksena on monipuolinen, sivistävä teos, joka panee pohtimaan kuoleman olemusta. Sitä, elämän ja kuoleman rajaa Sadinmaa pohtii ja on pappina joutunut pohtimaan aina. Kirjasta saamme myös tietää mitä kaikkea länsimainen hautakulttuurimme on velkaa entisaikojen Roomalle.

Sadinmaa kertoo kuolemasta fyysisenä tapahtumana, siis sen, mitä hengen jo hylkäämälle keholle tapahtuu kuoleman jälkeen. Hän kertoo polttohautauksen eli tuhkaamisen vaiheittaisen historian ja on läsnä Malmin krematoriossa suoritettavassa tuhkauksessa. Tämä kuvaus on ainutlaatuinen. Tuskin haluan lukea sitä uudelleen. Olin tunkenut nyrkkiä suuhuni seisoessani Hietaniemen krematorion ja kaupungin välisillä kallioilla ja nähnyt tumman savun tulevan krematorion piipusta. Tuhkattiinko juuri silloin poikamme, 24-vuotias Akseli? Näin silloin kuvittelin.

On mielenkiintoista lukea asteittain yksityistarhasta yleiseksi laajentuneen Malmin hautausmaan historiaa sekä pala Helsingin historiaa siitä, miten haudattavat vainajat siirrettiin pistoraiteita myöten ensin Ruoholahden, sitten Harjun ruumishuoneelta Malmin aseman kautta Malmin hautausmaan portille. Näitä erityisjunia kulki joskus kahdesti viikossa.

Niin paljon tietoa kotikaupungistani, siitä mitä ei kadulla kävelijä näe! Tunnen kiitollisuutta, että tällainen kirja on kirjoitettu ja julkaistu. Toivon sen löytyvän lukevan väen käsiin. Pitkä ja perusteellinen vaellusretki Malmin hautausmaalla kirjaa lukien oli mieleenpainuva, runsas ja antoisa.

Muudan ystäväni kertoi tutustaan, joka hautausmaafriikkinä on löytänyt Kuolleiden kirjasta asiavirheitä, detaljeja tosin. Saatuani se tietää huomaan, ettei se vähentänyt silmissäni teoksen arvoa ja merkitystä.  Isoja asiakokonaisuuksia ne eivät horjuta. Sadinmaan kertomalla on minulle aitoa merkittävyyttä.

Kirja on varustettu suurpiirteisillä kartoilla, joista toiseen on merkitty ne vainajat ja haudat, joista Sadinmaa kertoo, ja toiseen tärkeimmät puulajien rivistöt. Kun lähden Malmin hautausmaalle, pyrin varustautumaan niitäkin tarkemmalla kartalla. Toivon sellaisen löytyvän.

Kai Sadinmaa: Kuolleiden kirja. Into 2019, 245 sivua.

Kategoria(t): Löydöt, Tietokirjallisuus Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Kai Sadinmaa: Kuolleiden kirja

  1. tainatai sanoo:

    Vaikuttaa kiinnostavalta kirjalta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s