Angelika Klüssendorf: Tyttö

Tyttö suomalaisasussa. Kannen kuva Rax Rinnekankaan.

Kirja tyrmää. Symbolisesta loppukappaleesta huolimatta tarina on lohduton. Käyttäytymismallit periytyvät: Jota lyödään, hänkin myöhemmin lyö. Tyttöä lyödään ja nimitellään. Hän oppii lyömään ja nimittelemään.

Iloitsen, kun saksankieliseltä kielialueelta ilmestyy suomeksi laadukasta kaunokirjallisuutta. Sen verran harvinaista herkkua se on. DDR-syntyisen Angelika Klüssendorfin (s. 1958) romaani Das Mädchen (2011) on erinomainen suomennos- ja kustannusvalinta. Teos oli ilmestyttyään ehdolla Saksalaisen Kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Kirjan sanoma on yleismaailmallinen irroten valtiollisesta kontekstistaan, vaikka kommunistijohtaja Erich Hochneckerin naamakuva on tarinan kulussa vastassa vähän kaikkialla.

Kirja on karu nuoren tytön kasvukertomus, kivikkoinen, rämeinen ja ryteikköinen. Noidankehästä pääsisi ulos vain valtavalla tahdonvoimalla. Tytössä on kyllä pippurista sisua, muttei tarvittavaa pitkäjänteisyyttä.

Hänellä ei ole edes nimeä. Häntä kutsutaan Ruipeloksi, hernekepiksi ja sen sellaisiksi. Hän laiha ja kroonisen nälkäinen.
Hän seisoo puhumattomana paikoillaan ja kun joku koputtaa häntä selkään, hän kääntyy ympäri. Punatukkainen poika virnistää ulkonevia hampaitaan väläyttäen: Mekostas roikkuu kaksi lankaa.
Tyttö katsoo ja katsoo, mutta ei näe mekossaan mitään irtolankoja. Naurunhörähdyksistä hän päättelee, että kyseessä täytyy olla pila, ja kestää vielä hetken, ennen kuin hän ymmärtää pojan tarkoittaneen kahdella langalla hänen jalkojaan.

Äidille hän on ”rumin äpärä, minkä taivas allaan kantaa”. Niitä, eri miesten siittämiä ”äpäriä” tarjoilijaäiti kantaa silloin tällöin kohdussaan, vasten tahtoaan, ja abortin saamisen sijasta tökkii tulokasta haarojensa välistä sukkapuikolla tai hakkaa mahaansa nyrkillä. Äiti on paholaisen varjo, juoppo minihameinen sadisti, jonka kynsissä 12-vuotias tyttö ja hänen kahdeksanvuotias pikkuveljensä Alex yrittävät selvitä miten kuten. Kasvattajaksi äidistä ei ole. Ainoat kotikonstit ovat huutaminen ja päälle käynti. Niiden tiheys heijastaa äidin kulloistakin menestystä miesmarkkinoilla. Niillä äiti on hai.

Isä on vankilasta kotiutuva alkoholisti, joka aikansa äidin kanssa ryypättyään kyllästyy ja vaihtaa maisemaa. Hänellä on taito hurmata naisia eikä hän kätke taitoaan vakan alle.  Tyttö kokeilee myös asumista isän luona, kun saa kotoa häädön.

Das Mädchen oli ilmestyttyään ehdolla Deutscher Buchpreisin saajaksi.

Tyttö kuvaa itäsaksalaisen työläisperheen karua todellisuutta. Tyttö kohdistaa kiintymyksensä pikkuveljeen, kunnes äidin tolkuttomassa kohtelussa pieni poika luisuu jonnekin tavoittamattomiin, kääriytyy itseensä. Äidillä on taito vammauttaa lapsensa psyykkisesti. Siitä hän on kehittänyt itselleen huvittelumuodon, ajankulukseen. Tytön pakopaikkoja ovat kirjat. Hän samaistuu Monte Criston kreivin nuoruuden rakastettuun Mercedekseen, vaikkei hyväksy tämän petollisuutta. Hänestä tulee taitava varas. Useimmiten hän kähveltää suklaata, vaikka hammasta vihloo niin, että pää on haljeta. Kouluhammaslääkärin hän on onnistunut aina välttämään, erinomainen satuilija kun on.

Hän on vielä lapsi, kun äiti häätää hänet kotoa. Mitään erityistä syytä ei tarvita. Hän ajelehtii siirtolapuutarhoissa ja asemilla. Jossakin vaiheessa hän joutuu lastenkotiin ja yhden karkumatkan päätteeksi lyhyeksi aikaa nuorisovankilaan. Hän ei vain tiedä tehneensä jotain rikollista. Mihin hän on syyllistynyt? Hän on yrittänyt monta kertaa, innostunutkin, mutta häneltä puuttuu päämäärätietoisuus ja pitkäjänteisyys. Hän on kyllästyjä. Silti hän kaipaa ja rakastaakin. Mutta äidin nuorimmaisen, Elviksen, läheltä hänet on häädetty.

Hänessä elää vaistonvarainen vapauden kaipuu, vaikkei hän tiedä, mihin vapauttaan käyttäisi. Vaikka Klüssendorfin teos sijoittuu itäsaksalaiseen 1960-luvun todellisuuteen, tytön vapaudenkaipuu on sumuista ja vaistonvaraista, vailla poliittista tai valtiollista yleistettävyyttä. Kaltoin kohdeltujen ja heitteille jätettyjen lasten kohtalot ovat yleismaailmallisia, tuskin missään eettisesti oikeutettuja. Eivät tyttö ja Alex ole kohtaloineen ja aikuisille langetettavaksi häpeäksi yksin.

Kirja on siis hyytävä henkisen kurjuuden kuvaus. Juuri siksi se tulisi tulla huomatuksi ja luetuksi. Jokainen, aivan jokainen, lapsi tarvitsee turvaa ja rakkautta. Tyttöön ja Alexiin nämä oikeudet eivät kuitenkaan yllä.

Kiitos kirjan suomeksi saamisessa kuuluu pienelle Lurra Editionsille. Ilman sitä kustantamoa saksalaisen kielialueen kirjallisuudessa olisi meillä vielä hulvattomampi aukko.

Angelika Klüssendorf: Tyttö. Lurra Editions 2019, 209 sivua. Suomennos Olli Sarrivaara.

Kategoria(t): Kaunokirjallisuus Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s