Seppo Kimanen: Kamarimusiikin kauneus

Kamarimusiikin kauneus on tyylikäs, kattava kamarimusiikin säveltäjä- ja teosesittely 1700-luvun puolivälistä tälle vuosituhannelle.

Ostin Seppo Kimasen tuoreen teoksen Kuhmon kamarimusiikista hakuteokseksi vailla aikomusta lukea sitä kannesta kanteen. Toisin kävi. Ryhdyin lukemaan ja se oli menoksi. Itselleni oli selvinnyt jo elämäkertamaisesta teoksesta Kimasen lento, että sellotaiteilija pystyy soittamisen lisäksi myös kirjoittamaan vivahteikkaasti.

Kimanen suhteuttaa musiikin volyymeja vesistörinnastuksella:
Musiikkia on maailmassa valtameri. Rytmin, melodian ja harmonian yhdistävää eurooppalaista musiikkia on tässä mitassa järvi. Hyvästä kamarimusiikista puolestaan muodostuu lampi, mutta sen ääreen johtavaa polkua ei ole riittävästi viitoitettu. Siksi tämä kirja on syntynyt.

Asetan lammelle ehdon. Sen tulee olla kirkas- ja puhdasvetinen. Sellainen lampi inspiroisi runoilijoita ja maalareita ja sen äärelle saapuja haltioituu. Kamarimusiikin kauneuden teosanalyyseja lukiessani näin kamarimusiikin myös kirkasvetisenä virtana ja purona, välillä iloisesti juoksevana, suvanteissa tyyntyvänä ja kivikoissa kimpoilevana, tempomerkintöjen tahdissa. Mutta lammelle on kamarimusiikin olomuotona vankat perusteensa.  Se on tyyni ja tyynnyttävä, se lääkitsee mielen kolhut ja sen rannalla istuja on suojassa myrskyiltä.  Kamarimusiikille muotoutuivat 1700-luvun puolivälistä 1900-luvun alkuun tietyt perusrakenteet. Jousikvartetoista kehkeytyi kamarimusiikin musiikillinen peruskaura, sen ydin ja enin. Toisin kuin lammessa purossa vesi vaihtuu nopeasti. Mutta senkin äärellä istujan on perin hyvä olla.

Kimasen kirja kattaa kaksi ja puoli vuosisataa, 1700-luvun puolivälistä meidän vuosituhannellemme. Ensimmäisessä musiikillisessa aikakaudessa, barokista wieniläis-klassiseen esittelyssä on teoksineen kolme kamarimusiikin suurta väylänluojaa, Joseph Haydn, Luigi Boccherini ja Wolfgang Amadeus Mozart.

Teos on kronologinen kamarimusiikin syntyhistorian ehdoilla. Läpi teoksensa Seppo Kimanen analysoi kaikki keskeisimmät kamarimusiikkiteokset osa osalta. Säveltäjistä Kimanen kertoo vain sen verran, kuin elämätieto edistää musiikin analyysiä ja ymmärtämistä ja teksti kaipaa henkilökuvausta mausteeksi. Mietin lukiessani, soiko musiikki kirjoittajan päässä hänen luonnehtiessaan teosten osia, lukiko hän musiikkia partituurista tai kuunteli äänitteitä kirjoittaessaan. Kimasen aivot lienevät melkoinen kamarimusiikin pankki. Kirjan kuvaus on lämmintä, innostunutta, kunnioittavaa. Tuo suoraan sydämestä kumpuava rakkaus kuvattaviin musiikinhelmiin tekee Kamarimusiikin kauneus -teoksesta vangitsevan ja valoisan. Erityisen viehättävinä pidin sellomestarin omakohtaisia mieltymyksiä. Panin ruksin marginaaliin voidakseni kuunnella sitten, kun olen jälleen kotimusiikkikirjastoni äärellä. (YouTubesta taitaa löytyä kaikki, eivätkä omat valikoimani kata koko kuvattua aarteistoa.)

Haydn oli kvartettomuotoisen kamarimusiikin isä. Hänellä ei tiedetä olleen esikuvia. Sen sijaan hänestä tuli kvartetoillaan esikuva monille myöhemmille säveltäjille, ensimmäisenä häntä suuresti ihailleelle ja häntä paljon nuoremmalle Mozartille. Haydn sävelsi peräti 68 jousikvartettoa, jotka muodostavat ”vankan peruskiven länsimaisen musiikin historiassa”.  Kimasen mukaan Haydn kvartetot eivät toista itseään. Kukin opuksen 20 jälkeen syntyneistä 45 kvartetosta avaa uusia uria.  Eletään Ranskan suuren vallankumouksen tuntumassa.  Sekö leijui ilmassa, kun Haydn sävelsi kvartetin neljä soitinta (kaksi viulua, alttoviulu ja sello) keskenään varsin tasa-arvoisiksi eikä kolmea soitinta saattelemaan ensiviulua?

Luigi Boccherinin musiikin Seppo Kimanen valitsi yhtenä kesänä Kuhmon kamarimusiikin taiteellisena johtajana toimiessaan festivaalin pääteemaksi perustellen sitä sillä, että säveltäjä on vastoin suuria musiikillisia ansioitaan jäänyt turhaan sivuun.  Tuottoisa säveltäjä hän ainakin oli: runsaat toistasataa jousikvintettoa, liki sata jousikvartettoa, lisäksi sonaatteja, trioja ja muuta kymmenittäin.  Kvintettoihin Boccherini toi ykkössellon toisen sellon rinnalle, ykkösviulun pariksi tai bassovahvistukseksi.

Kimasin teoksen lukija saa alkaa tottua jatkossakin kvartettojen ja kvintettojen valtaisiin määriin. Kamarimusiikkikirjallisuus on massiivisen laaja. Ani harva musiikin luojista oli kuitenkaan yksinomaan säveltäjä. Myös musiikin jättiläiset Mozart ja Beethoven pitivät rinnalla muita musiikkialan töitä.  Useimmat konsertoivat, toimivat kapellimestareina ja opettivat. Elanto tuli useasta lähteestä.  Ensimmäinen päätoiminen säveltäjä oli Franz Schubert, suuren Ludvig van Beethovenin varjostama nero.  ”Wieniläiset, kuten muutkin kuolevaiset, voivat palvoa vain yhtä idolia kerrallaan.” Ja idoli oli Beethoven, joka keräsi anteliaita mesenaatteja. Rahapiireillä oli huono omatunto Mozartin karusta kohtalosta. Sama toistuu liian nuorena kuolleessa Schubertissa, jonka teosten suuruus tajuttiin vasta säveltäjän jälkeisessä elämässä.  Tajuttiin sama, minkä vasta 11-vuotiaan Franzin opettajaksi ryhtynyt Antonio Salieri oli heti oivaltanut: ”Tätä poikaa on jo Jumala ehtinyt opettaa.”

Seppo Kimanen käyttää veikeää ja kaunista ilmaisua kuolemasta: Kuoleva siirtyy tuonilmaisiin. Jonnekin avaruuteenhan se henki lopulta haihtuu.

Teos antaa aivan oikeutetusti runsaasti tilaa Mozartin ja Beethovenin henkilöhistorialle ja heidän kamarimusiikkiteoksilleen. Mozart ratkaisi kvinteton kokoonpanon toisin kuin Boccherini lisäämällä kvartettirakenteeseen viidenneksi soittimeksi toisen alttoviulun.  Tällaisilla ratkaisuilla musiikki uudistui.

Beethoven, Schubert ja Felix Mendelsson edustavat siirtymistä klassismista varhaisromantiikkaan.  Mendelssonista tuli kolmeksi vuosikymmeneksi Saksassa suurin säveltäjä. Sen jälkeen hänen musiikkinsa on sysätty vähemmän soitetuksi ohjelmistoksi. Kimanen ennustaa Mendelssonin paluuta.

Kuormitetuin jakso kamarimusiikin historiassa on romantiikan kausi, jonne Kimanen on sijoittanut liki kymmenen suuren säveltäjän merkkiteosesittelyt. Kamarimusiikin osalta tärkeimmät heistä ovat ymmärtääkseni Robert Schumann, Johannes Brahms ja Antonin Dvořak.  Brahmsiin kilpistyy hänelle lopulta vahingollinen musiikillinen kahtiajako vastapuolena Richard Wagnerin uudistava oopperatuotanto. Brahms leimautui kiistassa konservatiiviksi.  Silti Brahms loi taivaallista ja aisteja hivelevää musiikkia ja on säilyttänyt asemansa kamarimusiikin yhtenä keskeisenä pilarina.

Tämän kesän Kuhmon kamarimusiikissa sai kuulla Brahmsin hienon g-mollipianokvartetton opus 25. Sen finaali lumoaa vastustamattomasti Seppo Kimasen, kuten on aina lumonnut itsenikin.  Brahmsin kolmesta viulusonaatista Kimanen kirjoittaa: ”Ottaisin minkä tahansa näistä kolmesta sonaatista mukaani autiolle saarelle, jos vain yksi viulusonaatti olisi sallittu.”

 Tällaiset Kimasen nostot ovat teoksen mitä herkullisinta antia.

Romantiikan kauden kamarimusiikkisäveltäjiin kuuluvat kirjassa Frédéric Chopin, Friedrich Smetana, Pjotr Tšaikovski, Eduard Grieg ja Hitleriä mielistellyt ja siksi vuosia hyljeksitty Richard Strauss.

Kimasen teoksen yksi sivujuonne ovat unohduksiin painuneet kamarimusiikkisäveltäjät. Ehkä joku saakin tyytyä kohtaloonsa, kuten ensimmäisen maailmansodan jälkeisen ranskalaisen Les Six -ryhmän säveltäjä Darius Milhaud, jonka yli 400 teoksen kokonaisuudesta Kimanen toteaa lyhyesti: ”Määrä ei korvaa laatua.”  Vaatimattoman maininnan saa Schubertin ystävä, ”taiturillinen pianisti” Johann Hummel.

Toinen sivujuonne ovat naismuusikot. Miesten maailmassa heitäkin oli. Isä-Leopold Mozart kuljetti Wolfgangin rinnalla Euroopan hoveissa myös lahjakasta tytärtään Nannerlia, joka avioituu Salzbugiin.  Tuottelias ja laadukas säveltäjä oli Felix Mendelssonin sisko Fanny, joka sävelsi ennen avioitumistaan noin viisisataa teosta. Monet monituiset niistä julkaisi veli nimissään, koska niiden julkitulo tuolloin oli vain siten mahdollista. Sisarukset kuolivat kuukauden päässä toisistaan 1847. Ennen Fannyn kuolemaa Felix ehti säveltää f-mollikvartettonsa. ”Toista yhtä syvältä koskettavaa Felix Mendelssonin sävellystä en tunne”, Kimanen kirjoittaa.  Pianotaiteilijana tunnettiin parhaiten Clara Wieck, Schumannin puoliso ja innoittaja, myöhemmin myös nuoren Brahmin rakastettu. Säveltäjä Claran teoksia esitettiin vain kotioloissa. Aviomies ei antanut niille suurtakaan arvoa. Arvostuksen taivaisiin ei kohoa liioin Les Sixin naisjäsen Germaine Tailleferre.

Kimasen teoksessa saavat erillisen käsittelynsä ranskalaiset, Balkanin pohjoispuoliset, etenkin Venäjän/ Neuvostoliiton suuret säveltäjät. Niistä ylitse muiden nousee luonnollisesti Dmitri Šostakovitš. Kun Alfred Schnittke nousi Suomessa huomion valokeilaan ja Kimanen toi henkilökohtaisen tuttavansa musiikin myös Kuhmoon, muistan hänen veikanneen, että Schnittken asema ei tule säilymään silloisella tasolla. Sen sijaan Šostakovitšin merkityksen hän ennusti vankaksi ja pysyväislaatuiseksi.  Kimasen Kuhmo-vuosina Šostakovitšin jousikvartetot ja pianokvintetto olivat ohjelmiston perusmusiikkia, kvartettojen loisteliaina tulkkeina muiden muassa Borodin-kvartetti. Usein kuultuja taiteilijoita olivat Kuhmon kamarimusiikin loisteliaassa menneisyydessä viulisti Oleg Kagan ja sellistipuoliso Natalia Gutman.

Nyt vuosia myöhemmin on kiinnostavaa lukea Neuvostoliiton aikaisista ja kommunismin vaatiman sosialistisen realismin puristuksessa elämään joutuneista säveltäjäneroista, joihin myös kotimaanhansa palannut Sergei Prokofjev kuului, seuraavanlainen varaus: ”Ilmassa roikkuu kysymys, miten tulevaisuus arvottaa teoksia. jotka ovat olleet elimellinen osa kuolevaa yhteiskuntajärjestelmää.”

Jousikvartetot ovat siis kamarimusiikkikirjallisuuden peruskauraa. Sen toivoisi näkyvän myös taiteellisen johtajan Vladimir Meldelssonin aikaisessa Kuhmon kamarimusiikin ohjelmistossa. Nyt tällaisia suuria teoksia ei juurikaan pääse Kuhmossa kuulemaan. Ohjelmisto on epäilemättä kamarimusiikkia, mutta maistuu ainakin minulle teemoitetulta silpulta.  Rohkenen väittää, etten ole vähemmistössä kaivatessani Seppo Kimasen kautta ja muistellessani 50-vuotiaan kamarimusiikkijuhlan varhempia hienoja kesiä.

Kimasen teoksen hauska juonne on arvoviulujen ja -alttoviulujen ja -sellojen mestarirakentajat 1600- ja 1700-luvulla, jolloin kannen materiaalina käytettiin kovaa Tirolissa kasvanutta kuusta ja pohjana vaahteraa. Amatin ja Stradivariuksen sijasta Kimanen nostaa mielikuvitusleikkiinsä venetsialais-luccalaisen soitinrakentajan Francesco Goffrillerin ja hänen mestari-isänsä Matteon. Francescon suuhun kuvitellun tarinoinnin kautta Kimanen kertoo näiden arvosoittimien matkoista ja niillä soittajista myöhempinä vuosikymmeninä ja vielä 1800-luvulla. Kimasen mielikuvituksen tuloksena on makeita, oivaltaen laadittuja soitintarinoita pitkin teoksen juoksutusta. Hänen omasta soittimestaan ei kerro Francesco, vaan Kimanen itse – siitä, miten hän pyrki suojaamaan selloaan Japanissa majoittuessaan yöllä yllättävältä maanjäristykseltä.

Kamarimusiikin kauneus maistuu teokselta, joka on kirjoitettu liki sydän rakkaudesta kuvattua musiikkia kohtaan pakahtuen. Sitä lukiessa tuli läpeensä hyvä ja lämmin mieli. Kirjalle löytyy uusintakäyttöä, alkuperäisen aikeeni mukaan hakuteoksena.

Kimasen teos tuli uskoakseni tarpeeseen. Kohdalleni osui vaikuttavuudessaan vastaavanlainen herkkuteos pari vuotta sitten, kun ostin tuolloin Kuhmossa kamarimusiikin rakastajan, lastenpsykologi Jari Sinkkosen  värikylläisen teoksen Nerouden lähteillä. Suurten säveltäjien hauras elämä (2017). Edellinen ei korvaa nyt lukemaani, joltain osin täydentää kyllä.

Seppo Kimanen: Kamarimusiikin kauneus. Teos 2019, henkilöhakemistoineen 376 sivua.

Aiemmin aiheesta Annelin kirjoissa: 
https://annelinkirjoissa.wordpress.com/2013/10/17/seppo-kimanen-kimasen-lento/

https://annelinkirjoissa.wordpress.com/2017/08/28/jari-sinkkonen-nerouden-lahteilla-suurten-saveltajien-hauras-elama/

 

 

Kategoria(t): Löydöt, Taidekirjat Avainsana(t): , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s