Louise Penny: Kuolema kiitospäivänä

Kanadalaisen Louise Pennyn dekkaritrilogia on rantautumassa Suomeen. Ensimmäisenä ilmestyi rikosromaani Kuolema kiitospäivänä.

Kustantajat, kirjakaupat ja media iskostavat itsestäänselvyydeksi käsitystä, että kesällä tai kesälomalla kuuluu lukea dekkareita. Miksi? Mielestäni loma (mihin vuodenaikaan hyvänsä) voisi olla sopiva yhtäjaksoinen aika valita se klassikkoteos, jonka tuli lukeneeksi liian nuorena ymmärtämättä silloin teoksen eri tasoja ja ollen unohtanut kirjan sittemmin. Tai lukea jotain maailmankirjailijalta, jonka tuotantoa ei vielä tunne, mutta ajatus lukea on väikkynyt pidempään mielessä. Tai antaa jonkin antikvaarisen unohdetun tai vähän tunnetun löydöksen herättää uteliaisuuden.  Lukuvimmaiselle mahtuu tässä reseptissä myös uusi dekkari lisukkeeksi. Se riittänee. Ei pääsääntöisesti väkivallalla ja ihmisen tappamisella itsensä viihdyttäminen pitäisi olla normaali tapa rentoutua ja ”ladata akkuja”.

Tulen lukeneeksi vuoden mitassa yhden tai kaksi rikosromaania. Kun nyt luin kanadalaisen Louise Pennyn dekkaritrilogian ensimmäisen osan Kuolema kiitospäivänä (Still Life), ”vuosikiintiöni” saattaa olla täysi. 😊  Helsingin Sanomat kun julkaisi 16. kesäkuuta koosteen uutuusdekkareista, joita lehti on arvioinut. Siihen valikkoon on luokiteltu myös aiemmin lukemani Niina Meron Englantilainen romanssi.  Mikään 16 kärjessä -listasta ei koosteessa ole kyse. Hesari kun on ollut kiinnostunut vain vanhoista suurista kustantamoista.

Louise Pennyn dekkari on hyvässä mielessä vanhanaikainen. Tarkoitan niitä ikivanhoja rikosromaaneita, joissa yleensä riitti yksi uhri, väkivaltaa oli kerronnassa minimaalisen vähän ja kirjan idea oli rikoksen ratkaisuyrityksessä, syyllisen löytymisessä ja syylliseksi näyttämisessä (sen sijaan, että tutkija juoksee kilpaa massamurhaajan kanssa). Rikokset eivät olleet omituisesti vinksahtaneita, saati väkivallalla mässäilyä. Lukija kuvitteli päättelevänsä ratkaisun ripotelluista vihjeistä, vaikka ideana oli tietenkin houkutella ratkaisuhakuinen lukija harhaan. Ratkaisun kuului aina yllättää. Päättelemällä lukijan ei tarinan johtopäätökseen kuulunut osua.

Siinä perusominaisuudet myös dekkarista Kuolema kiitospäivänä. Kodikkaassa ja viihtyisässä kanadalaisessa Three Pinesin kylässä löytyy kiitospäivän aamuna läheisestä metsästä kuolleena kaikkien pitämä ja arvostama koulun entinen opettaja, 76-vuotias Jane Neal. Tapaus järkyttää kyläläisiä. Montrealista saapunut tutkijakaksikko (mukana sähläävä kolmas) päätyy henkirikokseen. Vaikka jousipyssyillä metsästävät salametsästäjät ovat liikkeellä, suoraan Janen sydämen läpi osunut nuoli ei ole voinut olla harha-ammunta eikä naista ole voitu luulla peuraksi.  Nuoli on laukaistu liikkeelle tunnistamiseksi riittävän läheltä.

Salametsästäjien lisäksi potentiaalisen syyllisyyden kehä on laaja. Liki kaikki kylällä harrastavat jousiammuntaa ja monet tunnetaan taitavina. Louise Penny johdattaakin lukijansa jousien ja nuolien ominaisuuksiin.

Suru ja järkytys ovat kylässä yhteistä, kollektiivista kokemusta. Silti pahan aiheuttaja voi olla omien joukossa. Ylikomisario Armand Gamachek on rakenneltu ihmistyypiksi esikuvana David Suchetin tähdittämä etsivä Hercule Poirot. Vaikkei Gamachekia kuvata snobistisena kulinaristina, tyyppi on silti Poirotin kaltainen. Hän tekee nopeita, tarkkoja havaintoja kuuntelemalla, katsomalla ja päättelemällä.

Henkirikos kiitospäivän aamuna merkitsee ”uudella mantereella” pyhäinhäväistystä muistuttavaa halpamaisuutta.  Eurooppalainen lukija ei kytköstä kummoiseksi mieltäne. Three Pinesissa on tärkeää myös pian avattava taiteilijayhdistyksen vuosinäyttely, johon hyväksyttävät taulut ja taiteilijat on valittu tiukin kriteerein. Kylä on todellinen lahjakkaiden taiteilijoiden asutusryväs. Myös Jane Nealin tiedettiin maalanneen, mutta kukaan ei ollut koskaan saanut nähdä hänen töitään. Tällä kertaa kuitenkin Jane on tuonut kiitospäivää edeltäneenä iltana työnsä raadin valintatilaisuuteen. Maalaus, ensivaikutelmalta monien mielestä töherrys, esittää maatalousnäyttelyn jälkeistä päätösparaatia. Pian taulun näkijät tajuavat, että Jane Neal on pelkistänyt kuvaamistaan ihmisistä jotain hyvin oleellista ja terävänäköistä. Hahmoihin liittyy muistoja ja viestejä. Janen työn hyväksyminen näyttelyyn johtaa siihen, että joku muu, paremmaksi itsensä luokitteleva, ei mahdu mukaan.

Rikostutkimuksen lopulla Janen kohtalon ratkaisua etsitään hänen maalaamastaan taulusta. Paljastuu, että maalausta on ensinäytön jälkeen käpälöity. Kuka oli kuvattu sille paikalle, johon nyt on maalattu joukkoon kuulumaton hahmo? Miksi joku on poistettu taulusta?

Maalaus ratkaisun avaimena on Louise Pennyltä näppärä ja omaperäinen juonenjuoksutus. Mutta dekkareissa on heikkoutensa, aina. Itselläni oli taitavasti punotun tarinan ja sujuvasti edenneen kerronnan jälkeen lopussa valjuhko olo. Syyllisen motiivit olivat kuin kuilun yli johtava, hutera riippusilta.  Vakuuttavuusvajetta siis.

Dekkari on joka tapauksessa osaavan kirjoittajan työtä. Penny kehittää useampia tutkimushaaroja, sillä yhtenäisentuntuisesta kylästä saa keksityksi myös mahdollisia kaunaisia ja kylän ulkopuolella asuu tätinsä kuolemaa ja edukseen lankeavaa testamenttia odottanut sukulaisnainen, siskon tyttö, jonka miehellä ja teini-ikäispojalla ei tunnu olevan estoja turvautua elämän oikoteihin.

Louise Penny on ammatiltaan radiotoimittaja. Trilogian toinen osa, Kylmän kosketus, ilmestyy suomeksi syyskuun lopulla ja kolmas, Kuukausista julmin, ensi keväänä. En tiedä, onko kirjoilla keskinäinen yhteys, muukin kuin oletettavasti ylikomisario Gamachekin hahmo.  Rikostutkijan hahmollahan sarjat tavataan sitoa ja näin luoda uudelle dekkarikirjailijalle brändi. Kustantaja on julkaissut kirjan lopussa seitsensivuisen suomennossyötin Kylmän kosketus -dekkarista. Siinä pätkässä ylikomisario ei esiinny. Alkuperäisteos on ilmestynyt vuonna 2005. Louise Pennyn trilogia on menestynyt erinomaisesti maailmalla.

Louise Penny: Kuolema kiitospäivänä. Bazar 2019, 364 sivua. Suomennos Raimo Salminen.

Kesäkirjalistaani

Oma kesäkirjalistani on sattumanvaraisesti syntynyt. Klassikon aseman joudun myöntämään vielä nuorelle kirjalle, hiljan lukemalleni Karl Ove Knausgårdin Taisteluni-sarjan viimeiselle osalle, Kuudennelle kirjalle (2014).  Ei siis mikään teini-iässä luettu! Maailmankirjailija, jolta en ole tullut lukeneeksi mitään, on israelilainen David Grossman ja teos sodanvastainen Sinne missä maa päättyy (2010). Antikvaarinen löydös on varsin tunnettu, Kyllikki Villan Vanhan rouvan lokikirja (2004).  Uutta kirjallisuutta edustavat Anne Applebaumin Punainen nälkä – Stalinin sota Ukrainassa (2018) ja Eino Leinon synttäriin 6. heinäkuuta valmistaudun juuri nyt Eino Leino Seuran julkaisulla, Juhani Lindholmin kokoamalla tarinakokoelmalla Kyltyyri, Leinolaisia reunamerkintöjä.  Kulttuuriset muistelokset on koottu 23 tunnetulta seuran jäseniltä.  Loppupuoliskolla kesää aion etsiä käsiini Lisa Genovan kirjan Edelleen Alice (2010). Siitä keskustelemme kirjakerhoni elokuun kokoontumisessa.
Listani riittää kesääni. Olen hidas lukija.

Mainokset
Kategoria(t): Kaunokirjallisuus, Rikosromaani Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Louise Penny: Kuolema kiitospäivänä

  1. tainatai sanoo:

    Minäkään en ole ymmärtänyt miksi lomaan kuuluvat nimenomaan dekkarit. Ehkä siksi en saa ajatuksesta kiinni, koska en muutenkaan niitä lue.
    Minulle loma tai muu pidempi vapaa on sen sijaan juuri klassikkojen ja pitkän proosan aikaa. On aikaa keskittyä lukemiseen, eikä ajatuksia ei tarvitse siirtää pois lukemisesta työhön..
    Eri asia oli tietenkin silloin kun lapset olivat pieniä. Lukeminen eikä mikään mennyt heidän edelleen – mm. luin heille erittäin paljon.

    Aloitan tänään Heikki Kännön Sömnön, eilen sain loppuun uusintana Tsehovin neljä kuuluisaa novellia.
    Hyviä lukuelämyksiä, oli kirja mikö hyvänsä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s