Niina Mero: Englantilainen romanssi

Tamperelaisen graduntekijän häämatka vie hulppeaan englantilaiseen aateliskartanoon, jollaisista nuori nainen oli kohdannut aiemmin vain romantiikan ajan kaunokirjallisuudessa.

Romanssi: romanttinen rakkaustarina, ihastuminen, lemmentarina, lemmenseikkailu. Niina Meron (s. 1982) esikoisromaanissa jo nimi paljastaa, että kirjan päähenkilölle on luvassa rakkauden villejä värinöitä ja tapahtumamaana on Englanti.  Romanssilla on puhkeamisensa, kiihkeä kautensa ja loppunsa, millä minkinlainen.

Niina Mero on erikoistunut romantiikkaan. Hän on tekemässä väitöskirjaa romanttisen viihteen kirjoittamisesta, genrestä, josta hän on kertomansa mukaan kirjoittanut itse runsaasti romanttista kioskikirjallisuutta. Ei ole tullut seuratuksi. Väitöskirjan suunnitteluun johdatti hänet halu saada argumentteja lajiin kohdistuvia ennakkoluuloja (vai sittenkin asenteita?) vastaan.  Kirjailijan rooliaan tutkijan roolin asemasta preferoivan Meron mottona on lause: Kirjallisuustieteestä on kirjailijalle yhtä paljon hyötyä kuin ornitologiasta linnuille.

Englantilaisen romanssin sankaritar on tamperelainen graduntekijä ja freelancertoimittaja Nora, joka saa kutsun sisarensa Helin häihin Englantiin. Noralle Englanti on parasta, mitä maapallo päällään kantaa. Hampaankoloon etuilevaa siskoa kohtaan on jäänyt fakta, että heistä kahdesta juuri Heli lähti Englantiin ja jäi sinne pysyvästi, sillä hän on tehnyt löytöjen löydön. Sulhanen Mark on vanhan ja arvokkaan aatelissuvun Chattenhamien vesa. Lisäksi komea ja kohtelias.

Nora aikoo viipyä matkalla vain viikon. Sen aikaa hyvä ystävä Mikko, ammattitatuoija, hoitaisi Noran rakkaan ja ruman Ozzy-kissan. Mutta Heli on oppinut saamaan aina tahtonsa läpi ja se toteutuu nytkin. Häihin on vielä aikaa. Noran matka kestäisi varmaan kuukauden.

Nora kohtaa Englannissa maailman, josta on hän saanut lukea englantilaisen romantiikan kauden kaunokirjallisuudesta. Chattenhamit omistavat hulppean sukukartanon. Sen ensinäkemisestä lähtien Noran elämän jäsentäjänä ovat romantiikan kauden kirjailijat, alkajaisiksi Jane Austen:
Ymmärsin nyt, miltä Elizabeth Bennethistä tuntui, kun hän ajoi vaunuissaan ensimmäistä kertaa Pemberleyn porteista sisään. Liioiteltu.

Niina Meroa kiehtoo romantiikan kauden englantilainen kirjallisuus. Englantilainen romanssi on hänen esikoisromaaninsa.

Kun Mero pääsee vauhtiin, tahti jatkuu hektisenä. Jos kuvitteli Englannin kaunokirjallisuuden testiksi William Shakespearen tuotannon tuntemuksen sopivia repliikkejä myöten, Mera nostaa rimaa. Mittareiksi tulevat romantiikan kauden suuret runoilijat ja kirjailijat, John Keats (1795−1821), Lordi Byron (1788−1824), Percy Bysshe Shelley (1792−1822) ja ennen muuta hänen toinen vaimonsa Mary Wollstonecraft Shelley (1797−1851).  Juuri Marysta Nora on kokoamassa kirjallisuuden graduaan.  Häntä kiinnostaa romantiikkaan liittyvä kuoleman teema. Hän näkee märkiä unia kirjallisista alkuperäislähteistä, Oxfordin kupeessa kun ollaan. Mutta Oxfordin yliopiston arkistot ovat pyhiä paikkoja hupakolle graduntekijälle. Nora yltäisi Oxfordissa vain kävelemään kaupungin katuja ja vierailemaan antikvaarisissa kirjakaupoissa. Ja sellaisen aarreluolan hän heti ensikäynnillään löytää.

Mutta kaikkein pyhimpäänkin hän pääsee, oikeammin joutuu, sillä mitään aateliset eivät keltaisen lehdistönsä vainoamina enemmän kammoa kuin kaiken maailman freelancertoimittajia. Suhteilla on etunsa. Perheystävä ja tunnettu kirjallisuudenprofessori saa kieroilla kysymyksillään paljastaa suomalaisvieraan graduntekoselitykset silkaksi savuverhoksi tunkeutumisessa Chattenhamien sisäpiiriin.

Lordi Chattenham ja Lady Jane ovat vieraalleen pidättyväisiä, vakiopalveluskunta suorastaan viileä. Nora kohtaa päivittäin hovimestari Titsbyn ja pääkokin, rouva Rooneyn. Varautuneisuutena arkisesti pukeutuvaan, spontaaniin Noraan on myös syy Norassa itsessään. Uteliaana ja huomiokyvyssään valppaana hänellä on kiusaus pistää nenänsä asioihin ja paikkoihin, jonne on näkymätön ”pääsy kielletty” -kyltti.  Sen huomaaminen edellyttäisi kulttuurista lukutaitoa ja tilannetajua. Noralla molemmat heräävät viiveellä ja viive osoittautuu kohtalokkaaksi.

Nora suhtautuu häntä ympäröiviin aatelisiin terveen kriittisesti:
Nälkäni oli kaikonnut, enkä voinut olla ajattelematta, kuinka päättäväisesti Lordi Chattenham piti kiinni sankaritarinasta, jota kertoi itselle ja kenties kaikille muillekin, jotka vain suostuivat kuuntelemaan. Se kertoi yläluokan kurimuksesta, jalosta köyhyydestä ja ylevästä kärsimyksestä, joka söi heidän etuoikeutettua, yltäkylläistä elämäänsä. Kulttuurisen ja taloudellisen rappion kourissa aristokratian arvovalta vähitellen kallistui kohti maailmanloppua. Se olisi ollut melkein surullista, jos hän ei olisi potenut maailmantuskaansa hopeakannusta kaadetun, palvelusväen hauduttaman teekupposen äärellä.

Jo saapumisiltanaan Noran onnistuu saada selville, että Markin lisäksi Chattenhameilla oli toinenkin poika, James. Mutta mitä tapahtui, jää vastausta vaille. James katosi, James kuoli, James teki itsemurhan? Tapahtumasta on kulunut kymmenen vuotta ja Jamesista puhuminen on perheessä tabu. Tieto ravistelee myös Helin ja Markin suhdetta, sillä Jamesista ei Helikään ollut tiennyt. Mitä muuta häneltä salataan? Perustuuko häihin tähtäävä suhde oikeasti luottamukselle ja rehellisyydelle?

Norassa James-arvoitus herättää amatöörisalapoliisin vaistot. Hän alkaa panna luvatta nenäänsä paikkoihin, missä ei saisi liikkua. Ateljee on niistä tärkein. James oli huikean taitava taidemaalari.

Entä romanssi? Siitäpä en taidakaan kertoa. Mies on aatelinen hänkin, Lordi Matthew Cleeve. Nora on retkussa jalat alta vievään, taitavaan, komeaan piirittäjäänsä. Sen rinnalla kollegiaalisen likeiseksi kehittyy Noran suhde Oxfordin yliopiston tutkijaan, Dorian Jayhin, maan parhaaseen Shelley-asiantuntijaan. Nora tapaa kahta miestä, suutelee toisen kanssa intohimoisesti ja odottaa päätymistä tämän kanssa sänkypuuhiin, ja puhuu toisen kanssa Mary Shelleystä kellon unohtaen, yömyöhään.

Niina Mero kehittää tarinansa loppua kohti melkoisen hulppean draamapyörityksen, sillä Nora mielestään keksii, kuka murhasi Jamesin ja miksi. Tamperelainen etsivä Nora ei kuitenkaan vedä vertoja englantilaiskollegalleen, Neiti Marplelle, joten lukija lukekoon, miten tämä häämatka romansseineen lopulta kehittyy ja miten matka päättyy.

Englantilainen romanssi on rentoa viihdettä. Se herättänee uteliaisuutta meillä heikohkosti tunnettuihin englantilaisiin romantiikan kauden runoilijoihin ja heidän dramaattisiin elämäntarinoihinsa. Siihen romaani viskoo sopivasti sytykkeitä.

Niina Mero: Englantilainen romanssi. Gummerus 2019, 383 sivua.

Mainokset
Kategoria(t): Kaunokirjallisuus, Viihderomaani Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s