Katja Kärki: Jumalan huone

Jumalan huone on tarina lestadiolaisperheestä kolmessa sukupolvessa. Tapahtumat sijoittuvat Pohjois-Karjalaan, Lieksaan.

Jumalan huone, väkevä eepos pohjoiskarjalaisen lestadiolaisen perhekunnan vaiheista ja keskinäisistä suhteista on Katja Kärjen (s. 1985) esikoisromaani. Se on teos ankaran suitsivasta ja kahlitsevasta uskonnollisesta yhteisöstä, joka tuomitsee ja armahtaa jäseniään. Useimmille se tarjoaa kyseenalaistamattoman totuuden, ihanteen oikeasta maailmasta ja turvallisen suojan hämmentävän muutoksen keskellä mutta nostattaa samoista syistä joissakin kapinan ja tarpeen repäistyä irti.

Tarinan itsensä juuriltaan repäisijä on Elsa, ylioppilastyttö, jolla on ehtymätön jano luoda itse oma elämänsä ja hakeutua lestadiolaisuudesta mahdollisimman kauas etäraiteille. Elsa ottaa opiskelijaelämästään hulvattomasti kaiken irti, Katja Kärjen kuvauksessa kohtuuttomuuksia lipoen.

Romaanin tarina sijoittuu pääosin vanhaan Lieksaan, lestadiolaiseen maanviljelysperheeseen. On heidän kaltaisiaan muitakin: rukoushuone täyttyy sunnuntaisissa seuroissa. Halutuimmat saarnamiehet ovat maallikoita, omia.  Yhteisö ei hyväksy virallista Kirkkoa. Sinne jumalanpalvelukseen mennyt on eksynyt lammas  harhaoppisuuden polulla.

Kirkko on mennyt hyväksymään naispappeuden. Se on perkeleestä, naistenkin mielestä. Yhteisön naiset pukeutuvat nilkkoihin ulottuviin mustiin hameisiin ja sitovat huivin tiukasti leuan alta kiinni. Tukan ei sovi näkyä. On itsestään selvää, että kasvot ovat pesun jäljiltä. Kauhtunut villatakki peittää raskauden.

Marian odotetaan vuodesta toiseen hoitavan yhdessä isosiskonsa Pirkon kanssa rukoushuoneen kahvitarjoilun. Seurat päättyvät aina kahviin ja pullaan, kahviin ja pullaan, kahviin ja pullaan. Niistä sukupolvi toisensa jälkeen tuntuu saavan ruumiin ravintonsa. Kodeissa leivotaan pullaa, pullaa, pullaa ja joka lähtöön keitetään pullan kyytipojaksi kahvit. Uskonpa Katja Kärjen virnistelleen aina kirjatessaan tämän välttämättömän sosiaalisen liiman aina uudelleen tekstiinsä. Rukoushuoneella Maria nostaa pullat pakastimesta, sulattaa ne, asettaa tarjoiluvadille ja sitoo huivinsa leukasolmun tiukimmin syntien anteeksisaaneiden valuessa kahville.

Myös Mariasta tulee lopussa kapinallinen. Hän, pakolaisille suomen kieltä opettanut äidinkielen maisteri lähtee opiskelemaan yliopistoon teologiaa ja astuu näin kielletyn rajan väärälle puolelle. Häneltä on taivastulevaisuus evätty. Mariasta olisi voinut tulla lestadiolaissaarnaajan vaimo, jos häntä vuosia jomottanut intohimo olisi saanut täyttyä. Hannu, Marian rakkauden kohde, haki kuitenkin syöpää sairastaneen vaimonsa kuoltua uuden vaimon Thaimaasta, hymyilevän ja palvelualttiin Sulemanin.

Niin, Hannu, Hannu, niin miehinen ja haluttava Hannu, lähellä ja silti tavoittamattomissa. Katja Kärjen teoksessa seksuaalisella nälällä on suuri ihmisiä ohjaava voima. Se nälkä latistuu avioliitossa jatkuviin raskauksiin. Naisten tehtävänä on täyttää Jumalan tahto ja synnyttää lapsia. Heidän todellista tahtoaan siinä ei tiedustella.

Martikaisten sukua kuvataan Jumalan huoneessa kolmessa sukupolvessa, 1930-luvulta vuoteen 2009, ei kuitenkaan kronologisessa järjestyksessä vaan pitkinä takaumina kirjan eri päähenkilöiden elämänvaiheissa. Nämä kolmessa eri sukupolvessa elävät naiset ovat Aili, Maria ja Elsa.

Olipa kauan sitten ankaran suvaitsemattoman lestadiolaisen Ämmä-Ievan tyttäret, sisarukset Aili ja Vieno. Aili kasvoi rehevärintaiseksi, erotiikkaa kuhisevaksi ja poikien merkille panemaksi nuoreksi naiseksi. Pikkusisko Vieno oli nimensä mukaisesti vieno ja nätti. Suuri tragedia Ailin elämässä koitti, kun miehistä vetovoimaisin, Mauri, vaihtoi Ailin kopeloinnin rakastumiseksi Vienoon.

Katja Kärki on Rovaniemellä asuva pohjoiskarjalataustainen esikoiskirjailija. Kuva: Mirva Vainio.

Katja Kärki kuvaa Ailin unelmien sortumista, repivää mustasukkaisuutta, katkeruutta ja vihaa, joiden on tasoituttava ja laannuttava häiden jälkeen sisarrakkauden edessä. Hänestä tulee pian siskonsa tilapäissuojaaja, kun sodan riekaloima Mauri osoittautuu talttumattoman väkivaltaiseksi ja väkivallassaan järkensä sumentavaksi hirviöksi. Maurin väkivallan uhreiksi joutuvat lapset, eläimet, kuten puolustuskyvytön hevonen, mutta useimmin ja kohtalokkain seurauksin Vieno-vaimo, jota mies hakatessaan haukkuu ryssänhuoraksi.

Ailikin kaipaa itselleen miestä ja kärsii naimattomuudestaan Vienon tyyppilestadiolaisnaisena odottaessa vauvaa yhtä mittaa.

Aili – Mauri – Vieno muodostavat siis kirjan tärkeän kolmoisdraaman. Katja Kärki raottaa suvun vaiettuja salaisuuksia hyvin hitaasti.  Aili tietäisi ainoana suvussa, mutta hän kuroo huulensa viivaksi. ”Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään”, hän kuitta. Aili-tädistä on tullut Vienon viiden alaikäisten lasten varaäiti ja talon emäntä Maurin tapettua vaimonsa ja tultua tuomituksi vankilaan.

Ailin, Maurin ja Vienon nuoruuden painajaisiin sisältyvät sotavuodet. Mauri joutui rintamalle, Lieksan kyliin iskivät desantit tappajina, talojen polttajina ja naisten raiskaajina. Kirjan mukaan desantteja tuli rajan yli vielä 1950-luvulla. Ihmiset kokivat tavan takaa kauhua.

Kirjaan on sisällytetty miltei vain maininnalla Ailin ja Vienon teini-iässä tapahtunut Lieksan kauppalan palo. Tuli lähti työväentalosta, lestadiolaisille riettaasta synninpesästä. Lieksan palosta olisin mielelläni lukenut enemmän.

Ihmissuhteiden toisen tason muodostavat Vienon lukuisat lapset, heistä erityisesti nuorimmat Paavo ja Maria. He eivät ole samasta puusta veistettyjä tiukassa uskonlieassa elävien isosiskojen, Pirjo, Niilo ja Kaisa kanssa. Paavo ja Maria eivät sovi ruotuun.  Paavon päätyönä ovat navettahommat ja lehmien kanssa hän viihtyy. Mutta eräänä päivänä Ailin jo emännöidessä kotitaloa Paavo katoaa. Hän on lähtenyt Ruotsiin. Kun Paavon katoamisesta on kulunut aikaa, Aili kertoo Paavon tehneen itsemurhan. Vasta kymmeniä vuosia myöhemmin totuus paljastuu sisaruksille. Aili painosti homoksi osoittautuneen Paavon lähtemään ja keksi tämän itsemurhan näkemästään unesta.

Aili on määrätty nuorimmaisen, Marian, holhoojaksi. Kärjen teoksen lopussa Maria katkaisee omat lestadiolaisvaljaansa ja valitsee oman tiensä teologian opiskelijana. Ailista hän on pitänyt aina hyvää huolta, loppuun saakka.

Jumalan huoneen kolmas aikataso on Kaisan lapsista toiseksi nuorimman, Elsan,  varhaisaikuisuudessa. Elsassa kapinallisuus alkaa kyteä ystävyyden myötä koulukaveri Veeraan. Veeran kodissa ei ole kalpeintakaan käsitystä lestadiolaisyhteisöjen säännöistä eikä Elsan kodin rajoittuneisuudesta. Veera on raisu ja hän saa vapauksia. Ystävänsä myötä vapauksia alkaa ottaa myös Elsa.

Elsa revittelee yliopisto-opiskelijana kuin menettämäänsä kiinni kirien. Hän on ohittanut hippien imitoinnin ja osunut punkkareiden porukoihin. Punk-bändin rumpalin kanssa tulee koetuksi ja kokeilluksi kaikkea, laidasta laitaan, alkoholia laadusta litkuun ja litkusta laatuun, usein ja runsaasti, mietoja huumeita ja sitten kovempien kokeiluja, seksihakuisuutta. Tokihan Elsa opiskelee, mutta tuntuu tuhoavan itseään kuin hengen hädässä, vapauden ja itsemääräämisoikeuden lippua huitoen. Poliittisesti hän radikalisoituu. Vegaanina hän on valmis saattamaan noloon tilanteeseen kenet tahansa, joka rohkenee pistää suuhunsa mitään lihalähtöistä. Välit kotiin hän on pannu poikki tai oikeammin koti pani häneen.

Katja Kärki tuo Elsan kuitenkin kotiyhteisöönsä, kerran, Aili-tädin hautajaisiin. Mustasta asustaan huolimatta hän on rukoushuoneessa kummajainen.

Entä tuoko Aili-tädin kuolema ja hautajaiset Martikaisten sisarusten välillä sovintoa? Kyllä ja ei. He mahtuvat samaan tilaan, myös Paavo ja hänen ruotsalainen rakastettunsa, Elsa sekä Maria ja hänen maltalaisvenäläinen miesvieraansa. Mutta käsitys isästä ja äidistä erottaa heidät. Kun elämänsä viimehetkellä uskoon taivuteltu Mauri-isä oli saanut Jumalan huoneessa syntien anteeksiannon ”Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä”, Pirjolle, Niilolle ja Kaisalle se riittää. Mauri-isä on heille Taivaassa. Elsalla on Mauri-ukista kuitenkin omat painajaisensa, joista hän ei hiisku. Vieno-mummin haudalle hän asettaisi kauneimmat kukkasensa, ukin haudalle ei. ”Mauri-ukki ei ansaitse mitään. Kusen hänen haudalleen”, Elsa ajattelee mielessään.

Mariassa ja Elsassa ruumiillistuu Katja Kärjen kirjoittamana naisten vapautuminen, oikeus päättää omasta elämästä ja kehosta.

Vaikuttava, koskettava esikoisteos!

Katja Kärki: Jumalan huone. Bazar 2019, 462 sivua.

Kategoria(t): Kaunokirjallisuus Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s