Kati Rapia & Juha Hurme: Pyrstötähti ja Maailmanlopun Meininki

Pyrstötähti ja Maailmanlopun Meininki, piirrokset ja tekstien pääosa Kati Rapia, osa teksteistä ja aihe- ja ideamentori  Juha Hurme. Vara så goda!

Finlandia-palkitussa teoksessaan Niemi Juha Hurme esitteli useita historian hämyyn kadonneita tai katoamassa olevia toimijoita ja aikaansaajia, joiden persoonaa ja elämäntyötä ei tohtisi unohtaa. Yksi heistä on Sigfrid Aronus Forsius (1552−1624), ”pyörremyrsky tai pyrstötähti”, kuten Hurme häntä Niemessä luonnehtii.
”Hän on aikakauden koko kuva, sen väärentämätön kronikka, uskonnollisen, aatteellisen, mystisen, tieteellisen, taiteellisen ja henkilökohtaisen ihastuttavan sotkuinen vyyhti.”

Eikä monitoimimies ja joka paikkaan käsittämättömällä kapasiteetilla ratkeava Juha Hurme raaskinut jättää Forsiusta Niemeen kirjoittamansa nimikkoluvun varaan. Viime vuonna häneltä ilmestyi sarjakuvapiirtäjä Kati Rapian kanssa pykätty sarjakuvateos Pyrstötähti ja Maailmanlopun Meininki, Suomenniemen Ensimmäisen Tähtitietelijän Elämä ja Seikkailut.

Posketon, hurmaava ja hupsu kirja!

Sigfried Forsius, suomalaissyntyinen oppinut tiedemies oli aikansa johtava tähtitietelijä Pohjolassa.

Mutta ensin hieman Sigfried Forsiuksesta. Hurme listaa Forsiuksen CV:tä Niemessä:
”Euroopan yliopistoissa opiskellut Forsius työskenteli pappina, virkamiehenä, opettajana, professorina, kuninkaallisena tähtitieteilijänä, tutkimusmatkailijana, kartoittajana, kruunun salaisena asiamiehenä, almanakan laatijana, unitulkkina, sekä käsistä että tähdistä ennustajana ja merkkien selittäjänä. Hän oli virsirunoilija, saarnakirjailija, historioitsija, perinteenkerääjä ja kääntäjä. Hän kehitti ruotsin kieltä eteenpäin sekä runon että tieteen kielenä.”

Helsingissä syntynyt, muiden muassa Upsalassa elänyt ja Tukholmassa kuollut Forsius osasi ruotsia, tanskaa, saksaa, ranskaa, latinaa ja ”ehkä jonkin sanan suomea”. Hän kirjoitti ruotsiksi luonnontieteellisen yleisteoksen Physica, mutta se jäi julkaisematta tieteellisistä ja poliittisista syistä. ”Forsiuksen pyrkimys ulottaa tietoa Taivaita kohti oli liian rohkea Upsalan professoreille, jotka halusivat kaikin tavoin estää teologista totuutta kyseenalaistavat haihattelut”, Hurme kertoo Niemessä.

Physica julkaistiin vastaa vuonna 1952. Runoilija Kari Aronpuro suomensi teoksesta katkelmia, jotka ilmestyivät vuonna 1981 nimellä Vähäfysiikka.

Hänen asemaansa huojutti myös ennustuskirjojen eli prognostikonien valmistaminen Upsalan teologien vastustuksesta huolimatta. Ennustaminen tarkoitti ennen muuta maailmanlopun laskentaa, mikä oli tuohon aikaan ”normaalia”. Forsius laski Raamatun perusteella maailmanlopun tulevan viimeistään vuonna 1663, mutta ilmeisesti jo aiemmin. Tähtitieteensä Forsius pyrki saamaan Raamatun kanssa samansuuntaiseksi, ei ainakaan ristiriitaan Raamatun kanssa.
Forsiuksen oli pappina ja tiedemiehenä vaikeaa niellä täysin Raamatun ja Aristoteleen vastaista maailmankuvaa, vaikka hän esittelee Physicassa myös kopernikaanisen aurinkokeskeisen mallin.

”Forsius uskalsi kuitenkin ilmaista, että epävarmuus on sallittua. Hän ymmärsi, että kaikkea tietämisen arvoista ei maailmasta vielä tiedetä. Moni Upsalan yliopistossa oli tuolloin täysin päinvastaista mieltä.”

Forsius löysi 1607 komeetan ja sarjakuvakirjan mukaan halusi nimetä sen kantamaan omaa nimeään. Pyrstötähti on 76 vuoden välein maahan näkyvä komeetta, joka seuraavan varvin aikana 1680-luvulla sai nimekseen Halleyn komeetta, havainnon tekijänä ja löytäjänä tuolloin englantilainen tähtitieteilijä Edward Halley.

Juha Hurme luettelee muitakin merkkimiehemme ansioita, kuten kirjan mineraaleista sekä kadonneen kronikan Suomen historiasta.

Hurme luonnehtii Forsiusta yllättävän edistysmieliseksi, mieheksi joka toivoi yhteiskuntaan suurempaa tasa-arvoa, luokkaerojen kohtuullisuutta, sotaherrojen ja yläluokan mielivallan rajoittamista sekä pikaista rauhaa koko maailmaan. Fysiikan tarkoitus oli hänen mukaansa oppia tuntemaan Jumala paremmin ja kohentaa ihmiselämää.

Pyrstötähti ja Maailmanlopun Meininki

Sarjakuvateoksen täyttävät Kati Rapian varsin suurpiirteiset, vapaalla ranteella luodut kuvaruudut, missä Sigfried Forsius on saanut näyttävän keltaisen piippatukan, kuin komeetanpyrstön. Kuvia pilkkovat pääosin Rapian tyylitellyt tekstit.

Tekstejä tihrustellessaan lukija tuntee väistämättä ylpeyttä suomen kielen taipuisuudesta mehuisaan ilmaisuvoimaan. Kieli taipuu, jos kielen käyttäjästä on sen taivuttajaksi! Hurmeesta on. Hän on verbaalivelho, niin kirjoittajana kuin suulliselta anniltaan.  Verbaalitaituriksi osoittautuu myös Kati Rapia. Lukuisat, tekstejä ryydittävät älykkäät piruilut ja kielelliset kepposet luovat tekstiin herkullisen anarkistisen sävähdyksen. Puhekuplia luki suopielet ylöspäin nykien. Muheva, kutkuttava kontrasti syntyy historiallisen vanhan aiheen ja nokkelan nykypuhekielen epäpyhästä rakkaussuhteesta.  (Ks. blogin lopussa Tekstien lähteistä).

Kirjan ensimmäinen jakso kuvaa kuningas Kaarle IX:n Lappiin ja Ruijaan lähettämää tutkimusretkikuntaa, johon nimitettiin retkikunnan johtajana saksalainen Hieronymos von Birckholtz, tutkijana suomalaissyntyinen tähtitieteilijä Sigfried Forsius ja sihteerinä runoilija Daniel Hjort. Tutkimusretki tehtiin 9.12.1601− toukokuun alku 1602. Kaarle tavoite oli luonnollisesti valtapoliittinen: Ruotsin kuningaskunta tuli retkeltä saatavan tiedon turvin varmistaa veronkanto-oikeutensa pohjoisessa, Norjan puolella aina Lofooteille saakka.

Rapia varustaa retkikuntaa ilmeisen hilpeissä tunnelmissa. Mukaan otetaan tähtien mittauslaitteiden ohessa run-saas-ti viinaa, paperia ja mustetta tietenkin sekä mausteita mielenkiintoinen valikoima: ”venkoli, kynteli, koiruoho, karvassuola ja sokeri, räätikkää unohtamatta, pavut valkeat, sipulit, punajuuri…”

Jäämeren rannalle kaverusten päästyä Forsius alkaa ryypätä. Retkikunta kohtaa tekijäin tarinassa naisia, jotka huomisessa oikeudenkäynnissä Waardohuusin (Vårdon) saarelle on määrä tuomita noituudesta. Tätä ei löydy seuraavasta retkikunnan historiasta: http://www.saunalahti.fi/arnoldus/saflappi.html eli mielikuvitus on saanut reippaan vauhdin. Mutta mielikuvituksellisista syistä Pohjolassa tuolla vuosisadalla naisia tuhottiin noitina, miksei sitten näitäkin lapsenuskoisia saamelaisia tai keitä sitten olivatkin.

Vardø on kirjassa norjalaisen linnoittama saari. Seikka ei ole Ruotsin kruunulle mieluisa uutinen. Kolmikko jättää yrittämättä saarelle retkiohjelmaansa oikaisten.

Tekijät antavat juovuspäisen Forsiuksen hukata tieteellisten mittaustensa muistiinpanot jonnekin Jäämeren rannalle ja takaisin Kaarle-kuninkaan luokse palataan tyhjin käsin. Tiettävästi retkiraportti ei vain ole säilynyt meidän päiviimme saakka.

Sarjakuvakirjan Loppu-jaksosta käy ilmi, että Forsius-ystävällämme kävi sittenkin tsäkä. Kuningas oli hyvällä tuulella ja lahjoitti Forsiukselle ”passelin kirkkoherran viran Kemiöstä”.  Siellä hän jatkaa uutterasti kirjallisia ja tieteellisiä töitään, aloittaa suuren kirjansa Physica, laatii almanakkoja kuninkaan suomalla yksinoikeudella, kirjoittaa virsiä ja laatii ennustus- ja unienselityskirjoja.

Kiusaa on kuitenkin Anna-vaimosta, joka kattiloiden kolisteluineen ja jutteluhaluineen ottaa Forsiusta hermoon.

Kaarle IX tunnetaan julmana, vainoharhaisena, pitkävihaisena sekä koston- ja vallanhimoisena yksinvaltiaana, joka eniten pelkäsi ja vihasi veljeään Juhannaa ja tämän poikaa, Puolan ja Ruotsin kruunuun oikeutettua Sigismundia.  Kun Forsius yrittää saada Physicansa painetuksi Saksassa, Kaarle epäilee tämän juonineen Sigismundin kanssa. Forsius heitetään Örebron vankilaan. Mutta Kaarle on ailahtelevainen. Kun hän saa kuulla Forsiuksen löytämästä pyrstötähdestä, mies jo nimitetään Upsalan yliopiston tähtitieteen professoriksi. Hän pääsee käsiksi yliopiston suureen kirjastoon. Vankila ja palkkiovirka, vankila ja palkkiovirka, niitä Forsius saa Hänen Majesteettinsa epäluulon alla kokea. Viimeinen vapauttaja on jo uusi kuningas, Kustaa II Aadolf. Hän tekee Forsiuksesta Gråmunkeholmin papin ja antaa yksinoikeuden almanakkain laadintaan.

Vallan hulvaton Kati Rapian veto Pyrstötähti ja Maailmanlopun Meininki -sarjakuvakirjassa on Anna-vaimon irtiotto ystävättärineen Gråmunkeholmin pappilassa, kun Forsius saa Axel Oxenstiernalta  työkomennon Baltiaan. Muuta viinaa ei ole kuin pappilan ehtoollisviinit, mutta niistä naiset saavat nostetuksi monet maljat.

Forsiuksen viimeiseksi virkapaikaksi jää Tammisaaren pappila.
”Hej flickor! Tilanne ennallaan Tammisaaressa. Kevät tuloillaan. Forsius makaa edelleen etupihalla palttoossaan ja tuijottaa herkeämättä Taivaalle”, kirjoittaa Anna Forsius.

Kerrassaan mainio sivuloikka vakio lukuvalinnoissani!

Tekstien lähteistä

Kati Rapia on kirjoittanut kirjan puhekuplista noin 80 prosenttia. Hän on poiminut mukaan Forsiuksen omia ylipursuavia tekstejä Physicasta, Forsiuksen aikaisten tuomioistuinten pöytäkirjoista, Vårdon noitavainojen pöytäkirjoista ja saatavilla olevista Roadtripin (tutkimusretkikunnan retken) muistiinpanoista ja ”keksinyt sekaan omaa aina, kun on irronnut”.

Kati Rapia & Juha Hurme: Pyrstötähti ja Maailmanlopun Meininki. Suomenniemen Ensimmäisen Tähtitietelijän Elämä ja Seikkailut. Teos 2018, 143 sivua, kovakantinen.

 

Kategoria(t): Kulttuurihistoria, Taidekirjat, Yllättäjät Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s