Katja Lahti: Lasitehdas

Lasitehtaan työmies Juhani saa lottovoiton, Roger vastaavasti on syntynyt varakkaaseen sukuun. Jouluaattona he kohtaavat ensimmäisen kerran, yhteisen aterian äärellä.

Kaksi romaania samana syksynä pienestä suomalaisesta kaupungista, missä tärkeänä työllistäjänä on lasitehdas. Katja Lahden (s. 1974) Lasitehdas on esikoinen, Tommi Kinnusen Pintti kiitetyn kirjailijan kolmas romaani.

Lasitehdas on kuvaus eri sosiaaliluokkiin kuuluvien ihmisten osumisesta tekemisiin toistensa kanssa. Se on myös kuvaus alinomaisesta puutteesta sekä äkkirikastumisesta. Sen saa aikaan lottovoitto, eikä se ole mitenkään pieni. Irina ja Juhani ovat tavallisia ihmisiä, tai olivat ennen voittoa. Juhani on taidoistaan ylpeä lasitehtaan elinikäinen ammattilainen. Irina pitää omaa kampaamoa. Roger ja Kristiina (avioliitossa Christina) kuuluvat yläluokkaan, Roger kartanosuku -taustaisena lääkärinä ja Christina kotiäitinä/rouvana.

Avioparit kohtaavat, kun heidän lapsensa Juha ja tavoiltaan suurpiirteinen Lotta alkavat seurustella ja kihlautuvat. Se johtaa yhteiseen jouluaattoon. Se tunnistetaan heti kutsun esittämisen ja sen hyväksymisen jälkeen hirmuiseksi riskiksi, puolin jos toisinkin.

Mutta joulusta selvitään, vaikka Juhanin ostama aattoillan ruokaviini on totaalinen virhevalinta, Juhani oli pyöriskellyt avuttomana viinihyllyjen välissä tajuamatta tuotteista tuon taivaallista. Irina käsistään taitavana käytti viikon uuden puvun ompelemiseen miehelleen ja leningin ompeluun itselleen. Juhanin pukeutumisesta oli käyty sitä ennen kipakka sananvaihto:

…Juhanin kotona joulupöytään ei ollut ikinä pukeuduttu, tärkätty kaulus edusti vääränlaista juhlaa, lähinnä hautajaisia. Maalla joulu ei ollut sunnuntaista kummempi päivä. Eläimet piti ruokkia ja vesi kantaa saunalle. Paidan vaihtaminen kuului peseytymiseen, muuten vain tehtynä se oli epäkäytännöllistä ja turhaa. Niinpä he istuivat joulunaattona vastakkain, toinen t-paidassa, toinen cocktail-mekossa.

Mutta sisäkengät unohtuivat ja sukkahousujen varpaankärjestä on lähtenyt silmäpako. Joulu on shokki myös Roger-isännälle, sillä Christinen suunnittelemasta pöydästä puuttuvat kaikki odotetut lajit. Tilalla on sushia! Siitä rähähtää isäntäväen välillä riita, vierailta ensin piilossa, mutta pian sekin moka on kaikkien tiedossa.

Ei Lasitehdas mikään farssi ole. Katja Lahti saa aidoksi koettavan otteen Juhanin ja Irinan puutteellisuudesta, kun lasitehtaan tilaukset ehtyvät ja Juhani lomautetaan. Perheellä ei ole enää rahaa pakollisiinkaan menoihin. Juhani listaa menot neljään pakollisuusluokkaan. Vyötä on kiristettävä. Sen Irina muistaa vielä hurjan lottovoitonkin jälkeen:

Irina piti häntä vieläkin vähän kajahtaneena. Ei hän ollut, ei enää. Silloin kyllä oli. Lomautus oli kestänyt vuoden päivät. Se vuosi oli mennyt lähinnä nukkuessa. Väsytti koko ajan ja välillä itketti, vaikka kuinka yritti pidätellä. Irina oli puuhaillut lasten kanssa, hän lähinnä tuijottanut kattoa. Voimattomuuden tunne oli pyyhkinyt ylitse kuin koillistuuli, irrottanut korvien välistä kaikki ajatukset ja levitellyt ne pitkin haja-asutusaluetta. Mistään ei oikein saanut kiinni, hävetti vain julmetusti ja koko ajan, heti ensimmäiseksi kun heräsi.

Sitten tuli täysiosuma, rivillä jota oli kolmen miehen porukalla vuosia lotottu. Kun asia selvisi Juhanille, ei hän hyppinyt tasajalkaa ja karjunut onnesta. Tunne oli ollut täysin päinvastainen:
Juhanista tunti kuin pään sisäinen vessa olisi vedetty. Kaikki toimintakyky, tunteet, niin hulluuden kuin järjen hivenet olivat huuhtoutuneet pois, jäljelle jäivät vain kuivat huulet ja kuponki. Pitäisi odottaa hetki niin keuhkot täyttyisivät, veri virtaisi jäsenissä ja ajattelu alkaisi uudelleen.

Enää ei siis tarvitse leikata lehdestä tarjouskuponkeja. Juhani päätti pitää päänsä kylmänä ja aloittaa pienestä. Hän siirtäisi pääosan rahoista lapsilleen, mutta ostaisi oitis uuden television. Ei hän osannut muuttaa ruokakaupassa vanhoja tapojaan, ostaa yhä samaa alennuskirjolohta. Tehtaalta hän sanoi itsensä irti, mutta jo nopsaan halusi sinne uudelleen. Aika tuli kotona pitkäksi. Tehtaalla ovat kaverit ja tehtaan sulkapallokerho.

Luokkaeron kokee myös Kristiina, jonka miesystävä Roger vei kauan sitten  sukunsa kartanoon joulunviettoon. Kristiina saa tuntea olevansa ulkopuolinen ja se jatkui naimisiinmenon jälkeenkin. Anoppi pysyi etäisenä ja viileänä. Tuota ensimmäistä kartanojoulua hän maksaa kirjassa vieraille tarjoamallaan sushijouluaterialla.

Mutta teennäisen ystävyyden hauraan kuoren murruttua naiset löytävät toisensa, lohduttajina ja ymmärtäjinä. Samoin käy miesten kesken: Juhanin kättentaidoille on Rogerin merenrantahuvilalla paljonkin tarvetta ja miehet viihtyvät mainiosti iltapullonsa äärellä. Irinalla on nyt varaa omaan ompelimoon ja hän suunnittelisi kuosit itse. Kaikki se, mitä nuori Juha on kouluttamattomien vanhempiensa osalta pelännyt, sulaa. Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto, vaikka vielä yhteisjoulussa repeili.

Katja Lahti jaksottaa tarinaansa spesiaalitiedolla lasinteosta ja lasista. Uutta tietoa ainakin minulle. Romaani on kelpo ”välilukemista”, missä on paljon osuvaa, hienoa ihmisten käyttäytymisen ja tuntojen kuvausta. Ja lottovoitto on nokkela idea. Aivan tekijänsä läpimurroksi esikoiskirja ei yllä, mutta jäänpä sellaisen odotteluun!

Katja Lahti: Lasitehdas. S&S 2018, 306 sivua.

Kategoria(t): Kaunokirjallisuus Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s