Dolores Redondo: Tämän kaiken minä annan sinulle

Tämän kaiken minä annan sinulle kertoo vallantunteen humalasta, mikä aikaansaa kaikkivoipaisuuden harhan.

Taas perkele otti hänet kanssansa sangen korkealle vuorelle ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi hänelle: ”Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua”. 

Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: ’Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman’.”

Silloin perkele jätti hänet; ja katso, enkeleitä tuli hänen tykönsä, ja he tekivät hänelle palvelusta.

(Matteus 4:12−17)

Dolores Redondo (s. 1979), espanjalainen kirjailija, sai uusimmasta, vuonna 2016 ilmestyneestä romaanistaan Todo esto de taré (Tämän kaiken minä annan sinulle) Planeta-palkinnon.

Premio Planeta de Novela on espanjankielisen maailman arvostetuin ja suurin kirjallisuuspalkinto. Sitä on jaettu vuodesta 1952. Palkinnon jakaa vuosittain Barcelonassa Grupo Planeta, yksi Espanjan suurimmista kustantamoista. Kyseessä on yksi kuudestatoista kustantamon jakamasta kirjallisuuspalkinnosta. Palkinnon arvo on peräti 601 000 euroa. Näin se on rahasummaltaan maailman toiseksi arvokkain Nobelin kirjallisuuspalkinnon jälkeen. Vertailun vuoksi Finlandia-palkintomme rahallinen arvo on 30 000 euroa.

Palkinnon taustan selville otettuani tartuin mitä himokkaimmin tänä vuonna suomeksi ilmestyneeseen teokseen Tämän kaiken minä annan sinulle.  Kirjan luettuani en kuitenkaan pystynyt suhteuttamaan sitä palkinnon massiivisuuteen. Tämän kaiken minä annan sinulle on juoniromaani, vetävä sellainen. Koin piristävänä lukea vaihteen vuoksi puhtaan juoniromaanin.

Tarina käynnistyy mukaansa tempaavasti. Tunnettu menestyskirjailija, kirjojensa myyntitykki Manuel Ortigosa on lopettelemassa uusinta romaaniaan, kun ovelta kuuluu vaativa kolkutus. Yllätysvieraat osoittautuvat poliiseiksi, joiden tehtävänä on ilmoittaa, että kirjailijan puoliso Álvaro Muňiz de Dávila on menehtynyt auto-onnettomuudessa Ludon lähellä Luoteis-Espanjassa. Mutta eihän Álvaron pitänyt olla likimainkaan siellä, vaan työmatkalla Barcelonassa. Vastahan he iltayöstä juttelivat pitkän puhelun. Manuel lähtee ajamaan sekopäisenä kohti Ludoa.

Manuel ja Álvaro ovat asuneet yhdessä viisitoista vuotta ja ainakin kymmenen siitä avioliitossa. Manuelin tiedon mukaan Álvaron sukulaissiteet ovat olleet poikki läpi aikuisuuden. Manuel ei tiedä toisen taustoista mitään. Se on yksi kirjan kummallisuus, sillä määränpäähän päästyään hän Álvaron asiamiehen kautta saa kuulla Álvaron olevan Muňiz de Dávila -aatelissuvun päämies ja sen myötä  huippurikas markiisi. Aviopuoliso on puolisoltaan salaa hoitanut suvun taloutta useamman vuoden ajan vanhan markiisin kuoltua syöpään ja arvonimen periydyttyä hänelle.

Manuel tuntee petoksen karvaan maun, joka sumentaa raastavaa surua rakastetun menetyksestä. Välissä on nyt vuosia jatkunut suuri valhe. Hän kohtaa hautajaisissa aatelissuvun jäsenet ja kokee heidän suhtautumisen itseensä torjuvan jäätäväksi.

Käy ilmi, että Álvaro on testamentannut hulppean omaisuutensa rakkaimmalleen, siis Manuelille. Suvulle on siitä lohkaistu hulppeat elatusmaksut.

Tapahtumat saavat uuden käänteen, kun juuri eläkkeelle siirtynyt poliisiluutnantti Nogueira kertoo yksityiskohtia Álvarosta onnettomuuden jälkeen. Nogueira väittää Álvaron joutuneen murhan uhriksi. Käsitykseen yhtyy oikeuslääkäri, joka on kuitenkin joutunut kirjoittamaan auto-onnettomuussisältöisen kuolintodistuksen. Suku ei odottanut eikä halunnut virallista ruumiinavausta.

Tästä omalaatuisesta tilanteesta, virallisen ja epävirallisen totuuden vastakkaisuudesta, käynnistyy asteittainen asioiden selvittämistyö. Se johtaa Nogueiran, Manuelin ja Álvaron lapsuudenystävän, pappi Lucasin tiiviiseen yhteistyöhön ja ystävyyteen.

Kenelläkään heistä ei ole valtakirjaa nuuskimiseen. He toimivat yhteistuumin kuin amatöörisalapoliisit. Asioita tihkuu esiin pikkuhiljaa, nopeampaan ei tässä asetelmassa voisikaan. Mutta pitkähkön jakson ajan koin juonen etenevän samaa vauhtia kuin ammeen täytön vesihanan ollessa suljettu, mutta tiivisteiden haurauden vuoksi vuotavan.

Loppua kohti, lähestyttäessä arvoituksen ratkeamista, vauhti kiihtyy tiheätempoiseksi. Kolmikon eri vaiheissa kehittelemät teoriat ja ilmenneet tosiasiat muodostavat vyyhden, mihin lukija eksyy. Mutta kuten mehukkaissa juoniromaaneissa, tässäkin tapahtumien rekonstruointi onnistuu. Paha saa palkkansa, vaikka monta lisäuhria sitä ennen tarvitaan.

Romaanin suomenkielinen nimi on vetävä ja se on poimittu kirjan sisältä. Siitä on vaikeaa vetää suoria naruja itse tarinaan.  Kirja päätyy kuvaamaan vallanhimon tuottamaa humalaa, joka aikaansaa kaikkivoipaisuuden harhan. Dolores Redondon kirjassa on kelvottomina pidettyjä ihmisiä, joissa on aimo annos hyvyyttä, pahuus on enemmänkin luonteenheikkoutta; on jaloiksi ja hienoiksi ihmisiksi osoittautuvia sekä kavalia, julmia ja puhdasta pahuutta huokuvia ihmisiä. Kumartaessaan perkeleelle he halusivat valtaa ja saivat sitä – tai sittenkin vain luulivat saavansa. Inhimillisellä vallalla on taipumus kadota samoin, kuin laskuvesi pakenee meren rannalla seisojan jalkain alta.

Gummerus-kustannustalo on tähän mennessä julkaissut liki kokonaan Dolores Redondon tuotannon, kaikkiaan neljä teosta. Komea kokonaisuus!

Dolores Redondo: Tämän kaiken minä annan sinulle. Gummerus 2018, 696 sivua.

Mainokset
Kategoria(t): Kaunokirjallisuus, Viihderomaani Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s