Olli Jalonen: Taivaanpallo

Olli Jalosen Taivaanpallo on vaikuttava teos. Kannen on suunnitellut Anne Lehtonen.

Kun luin Olli Jalosen uutta teosta Taivaanpallo, minulla oli sisäinen kutina, että käsilläni saattaisi olla tämän vuoden Finlandia-voittaja. Tunne säilyi loppuun saakka.  Mestarin kädenjäljen tunnistaa! Jos ei voita,  vieläkin parempi on löytynyt ja ansaitsee palkintonsa.

Jalonen hallitsee yllättämisen taidon. Taivaanpallo on aiheeltaan ja tapahtumamiljööltään vallan muuta kuin upea aiempi teos, oman nuoruuden ja kasvun kuvaus Miehiä ja ihmisiä (2014).  Silti kirjoissa on myös yhteistä: uteliaisuus, uusien asioiden tutkiminen ja sitä kautta uusien tietojen ja taitojen omaksumisen himo.

Taivaanpallo. Se voisi olla aurinko, mutta sittenkin se lienee kuu, sirppinä tai kokonaisena pallona pilvettömällä yötaivaalla, taivaankansi sakeana kaukana ja vielä kauempana tuikkivia tähtiä.

Taivaanpallon keskushenkilö on pieni poika, Minä-joka-on Kuolleenpuun-Angus. Hän on syntynyt ja elää kirjassa kymmenvuotiaaksi asti Saint Helenan saarella eteläisellä Atlantin valtamerellä. Tapahtumat sijoittuvat vuosiin 1679−1684, ensin jumalten hylkäämällä Saint Helenan saarella, sitten Englannissa, minne Angus pääsee kammottavan merimatkansa päätteeksi, ensin salamatkustajana sivumaston rottinkisessa märssykorissa, sitten laivaorjana psykopaattiselle merimiehelle alistettuna.

Tarinan tärkeä sivuhenkilö on englantilainen tähtitieteilijä, fyysikko, matemaatikko ja meteorologi Edmond Halley (1656−1742), aikansa johtava tähtitieteilijä ja alansa auktoriteetti, joka on historiassa jäänyt Isaac Newtonin varjoon.

Nuorukainen Halley (saarella korvakuulolta herra Hawley) on asunut Saint Helenan saarella ja tehnyt siellä tähtitieteellisiä mittauksiaan ja laskelmiaan eteläisen pallonpuoliskon taivaankannesta. Anguksen mukaan hän on tunnistanut 341 tähteä apunaan 24-jalkainen teleskooppi, kvadrantti ja sekstanssi, apurinaan muuan herra Clark.

Kuusivuotias hoksottimiltaan terävä Angus herätti Halleyn kiinnostuksen, varsinkin, kun Halley eli saman katon alla, Anguksen nuoren äidin Catherinen täysihoidossa. Halley alkoi kehittää Anguksen havaintokykyä. Pojan tuli joka päivä kiivetä araukaria-puuhun, sitoa päänsä liikkumattomaan asentoon nahkalenkillä ja tietyn systeemin mukaan tiputtaa havaitsemiensa lintujen mukaan kuppeihinsa milloin riisiä, milloin kurpitsansiemeniä ja muita Halleyn kehittämiä lajien tunnistustunnisteita. Havaintonsa poika kirjasi tarkasti saamaansa ruudukkokalenteriin.

Poika ja äiti ottavat tehtävän kuin taivaasta määrättynä, vuodesta toiseen. Vasta vuosia myöhemmin Englannissa Angukselle paljastuu, että Halley tarkoitti ”eksperimentin” lyhytaikaiseksi harjoitukseksi.  Tärkeintä hänelle oli kehittää pojan tarkkanäköisyyttä. Silmistä tulee kehittyä purjeneulanterävät. Sellaiset niistä myös tulee.

Catherine on yksinhuoltaja ja nuori leski, jonka saapumisesta miehensä kanssa Englannista maanviljelysmaan lupauksen houkuttamana on tarinan alussa kulunut viisitoista vuotta. Mies kuoli saarella tapaturmaisesti. Catherine on sydämensivistynyt hyvä ihminen, joka vetoaa myös ulkonäöllään. Halleyn saarelta poistumisen jälkeen sekä äiti että teini-ikäinen Ann-tytär ovat raskaana ja synnyttävät poikavauvat, Adamin ja Thomasin.

”Äpärävauvoista” tulee Catherinen poltinmerkki, josta häntä ei suojaa muutto tasangolta saaren pastorin taloudenhoitajaksi (ja myös avovaimoksi). Katolinen vastauskonpuhdistus ulottaa lonkeronsa myös kaukaiselle Saint Helenan saarelle ja salainen, kasvojaan paljastamaton lahko käynnistää hirvittävän operaationsa, jonka kohteina ovat muiden muassa avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset ja heidän äitinsä. Saarelle leviää hyinen pelko kuin kylmä paksu sumupatja helteisen maan yllä. Iltasin on ovet ja ikkunat lukittava sisältä paksuilla lankkuluukuilla ja öisin ei ulos ole asiaa.

Tieto on kasautuvaa

Itselleni Taivaanpallo-teoksessa keskeisintä ovat oppiminen ja tieto vastakohtana tietämättömyydelle ja taikauskolle. Catherine pyytää saaren ainoaa sivistynyttä miestä, pastori Burchia, opettamaan Anguksen lukemaan. Uuttera ja uudelle ahnas poika oppii myös kirjoittamaan ja laskemaan.

Kirjassa tulee vastaan monia nykytietämyksen mukaisia oppimisen lainalaisuuksia, kuten tiedon kumuloituminen:

Oppimisessa ja tietämisessä on uutta ja vanhaa, uusi kertyy vanhan päälle. Oppineet seisovat toistensa olkapäillä, herra Hawley oli sanonut herra Clarkille. Muut eivät niin ylös tietämiseen pääse koska oppineet tietävät ensin kaiken vanhan ja vanhan päälle oppivat kaiken uuden. Silloin on alussa jo tietämisessä ylempänä koska edellisten harteilta näkee valmiiksi kauemmaksi.

Tai:
Hän sanoi että jos taipuisan lapsen täyttää pienestä saakka vain parhaalla ja päivästä päivään niin ettei mikään turha ympäriltä ehdi häntä täyttää, niin sellaisesta voi syntyä jotakin aivan erikoista ja tarpeellista luonnonfilosofian moniin tarkoituksiin…

Me keskustelimme siitä onko lapsen mieli syntyessään aivan kumisevan tyhjä, ja kuinka kauan kestää ennen kuin se on ruvennut täyttymään siinä määrin että mikään suuri ja uusi ei siihen tahdo enää mahtua. En muista mihin tarkkaan päädyimme. Joka tapauksessa olimme yksimielisiä siitä että ei oppiminen pysähdy mihinkään yhteen ikään vaan syynä on laiskuus ja laiskuus on syntiä. Ei nuori eikä vanha voi piiloutua uuden edessä jos ei varta vasten ja uppiniskaisesti tahdo niin ja kieltäydy kuuntelemasta viisaampiaan. (pastori Martin Burch)

Angus fundeeraa edetessään eri osaamisten riippuvuuksia. Hänestä lukeminen on näkemistä mutta kuulemista myös.
”Kirjeen kirjoittaminen on piirtämistä mutta puhumista myös. Kun oppii lukemaan, oppii kuulemaan äänetöntä puhumista. Kun osaa kirjoittaa, pystyy puhumaan niin että ei sano mitään ääneen.”
Pienen pojan mietiskelyksi ihan terävää!

Tieto myös lisää tietoisuutta omasta tietämättömyydestään. Sen Angus oppii vanhassa ja Englantiin purettavaksi vietävässä purjelaivassa Berkeley Castle, jonka lemuava ja vuotava ruuma on täynnä kahlehdittuja orjia:
En ole kotona tietänyt mitä nyt tiedän. Kun katselee satamalaiturilta kun laiva keinahtelee matkan päässä, näkee minkälainen se ulkoa on mutta sisältä ja vesirajan alta ei tiedä. Vasta kun tietää niin voi tietää ettei ole mitään tiennytkään.

Usko ja tieto

Oxfordin yliopiston käynyt pastori Martin Burch pitää itseään aivan oikeutetusti saaren ani harvana ellei ainoana sivistyneenä ihmisenä. Hänen totuutensa maailmankaikkeudesta perustuu Raamattuun ja uskoon. Siinä pastori on lapsenuskoinen ja humaani.

Pastorilla on usko siitä, että Raamatun Eden, paratiisi, on sijainnut juuri Saint Helenan saarella, noin sata vuotta sitten. Se on lyhyempi aika kuin saaren historiaan liittyvä vuosiluku 1502, jolloin portugalilaiset löysivät sen. Myös pastori harrastaa eksperimenttejä. Anguksen tuella hän tekee saaren vuorille paratiisinetsintäretken tarkoituksenaan löytää häviämättömiä luonnontieteellisiä todisteita kadonneesta paratiisista. Retkestä tulee surkuhupaisan traaginen. Ikääntyneestä Burchista ei ole tutkimusmatkailijaksi.

Tähtitieteilijä Edvard Halley puhuu myös uskon ja tiedon erosta:
Niin Angus se on niin että me elämme kahdessa todellisuudessa. Ensin on se missä me olemme. Sitten on se mitä me ajattelemme olevan. Ensin on kovat kivet ja suolainen meri ja maapallo pyörii ja kiertää aurinkoa. Sitten on meidän vahvoja ajatuksiamme että vielä muutakin täytyy olla. Niitä me yritämme löytää ja todistaa. Ymmärrätkö?
… Kun asiat ovat yhtä aikaa ajatuksissa mutta myös ulkopuolella ajatusten, ne ovat mitattavissa. Jos jokin on vain kuvitelmissa ja uskomisessa, on se vähän eri asia. Mutta näitä sinun ei kannata muille puhua vaan riittää kun panet nuoreen päähäsi itämään.

Halleyn sanat Angus ymmärtää näin:
Olen melkein varma että tulen muistamaan herra Halleyn asioiden kahteen-jakamisen lopun elämääni. Että ensimmäinen on se missä ihminen on.  Ja toinen on se mitä ihminen ajattelee. Että ensimmäinen on enemmän koska se on yhtä aikaa sekä ajatuksissa että on, mutta toinen on vain ajatuksissa.

Nuori poika pohtii ja kokeilee

Angus fundeeraa kaikki yksinäiset hetkensä kaikenlaista, ja niitä hänen elämässään on paljon.  Ajan ja matkan keskinäissuhdetta hän ajattelee liki kolme kuukautta kestävällä hirviömäisellä merimatkallaan:
Koko saaresta on jo kauan niin kuin on äidistäkin ja Annista ja Adamista. Jos matka on aikaa, jos ne ovat samaa vaikka eri nimillä, koska mitä kauemmaksi pohjoiseen Berkeley Castle ehtii, sitä kauemmin on siitä kun olen lähtenyt. Siksi matkan täytyy olla aikaa mutta ei toisin päin koska kotona olin syntymästäni saakka enkä koskaan matkustanut mihinkään pois. Silloin kulkee vain aika eikä matka yhtään minnekään.

Ajattelu muuttuu Angusilla teoiksi ja kokeiksi, kun hän Englannissa kalanrakkoja ilmaan tyrkkiessään tekee oudon havainnon. Kuuman hellan päälle osuneet kalanrakot alkavat kohota kohti kattoa. Ilmiö on mystinen ja se johtaa kokeeseen, missä Angus on rakentava pienen kuumailmapallon, mutta ymmärtää siitä vasta lämmenneen ilman ja esineen nousun mystisen keskinäiskytkennän.

Eden on vastakohtansa

Pastorin lapsenuskoinen Eden on vastakohtansa. Saint Helenan saarta hallinnoi rautaisella otteella Englannin Kauppakomppania ja ylintä valtaa käyttävää kuvernööriä ei valvo kukaan. Valtaa leimaa tyrannia, mielivalta ja oman edun ensisijaisuus. Saaresta tulee sen asukkaille suuri vankila eikä vapaa talonpoika ole enää vapaa.

Koska saaren asukaslukua halutaan kasvattaa, pois ei päästetä ketään. Tarvitaan suostumus, suositus, lupa tai virkasyy. Yksikään saarelainen ei saa astua ilman lupaa odottavien laivojen kannelle eikä kukaan muu kuin laivaväki tai kauppakomppanian luvattu saa olla edes soutamassa tavaroita. Vapaan lastauksen raja on satamalaiturin reuna. ”Koko vellova meri Jamestownin edessä on kielletty alue.”

Anges salakuljetetaan laivalle kaikkien muiden puosua lukuunottamatta ollessa määrätty  lähtöjumalanpalvelukseen saarelle. Puosu ei tee erittäin vaarallista siirtoa ja kätkemistä ilmaiseksi. Jossain vaiheessa laivan ollessa sataman edustalla Ann raiskataan. Oliko Anguksen siirto salaa laivalle sovittu hyvitys puosun teosta vai uhrasiko äiti tyttärensä puosun käsiin Angusin tulevan siirron julmana hintana? En tavoita enää asianomaisia kohtia kirjasta.  Arvoisat lukijat, olkaa tässä itseäni tarkemmat! Jalonen ilmaisee laivaan piilottamisen hinnan tosiasiana, jonka Angus sattui tietämään. Joku oli saatava Englantiin välittämään viestiä, miten asiat saarella ovat. Pastorin laatima kirje on ommeltu vedenpitävässä kotelossa Anguksen housunlahkeeseen ja pojan on tullut kaiken varalta opetella kirje ulkoa. Se tulee saada herra Halleyn kautta päättäjien tietoon. Siis jos Angus koskaan onnistuu pääsemään Englantiin ja löytää tähtitieteilijän.

Olli Jalosen Taivaanpallo on raaka ajankuva. Sääli ja myötätunto ovat harvojen ominaisuuksia. Rajoja tunnistamaton raakuus koetaan elämään kuuluvana ja monille, kuten barbaarimaisille merimiehille, se on tervetullutta huvia. Hierarkiat ovat jyrkät. YK:n yleismaailmalliseen ihmisoikeuksienjulistukseen ja lastenoikeuksienjulistukseen on vielä kuluva reippaasti yli kaksi ja puoli vuosisataa. Taivaanpallo on siis myös hyinen ajankuvaa.

Jalonen ei yllä ainoastaan kuvaamaansa aikaan, vaan antaa vaikutelman yltämisestä vanhahtavaan ilmaisuun. Se on tietenkin lukijassa väreilevä harha. Ei kirjan kieli ole suomeksi mukailtua muinaisenglantia. Mutta ilmaisutapa luo sävähdyksen kaukaisesta ajasta.

Jalonen sijoittaa viehättävällä tavalla aiemmin sanotut repliikit tekstin keskelle ja lomaan sulkeisiin. Suorat repliikit vuorostaan ovat ilman lainausmerkkejä tai vastaavia normaalin kerronnan keskellä.  Tällä tavoin kerrontaan omintakeisesti istutettu ajatustenvaihto viehätti itseäni suuresti.

Saint Helenan saaren historiasta en Taivaanpallonkaan jälkeen tiedä kovin kummia. Jalonen on sijoittanut tarinaansa niukanlaisesti jotain ennen kirjan tapahtumavuosia 1600-luvun lopulla. Mutta ihmisen kädenjäljen, hyvässä ja ennen muuta pahassa pystyy tästä ex-Edenistä aistimaan.

Jalkamatkan päässä oleville saaren eri osille Jalonen on antanut reheviä nimiä: Kuolleenpuuntasanko, Kalastajalaakso, Rupertinrotko, Sitruunalaaksonlahti, Hiekkalahdenlaakso, Sokeritoppaniemi, Salavanotko, Mundeninniemi, Jamesinlahti ja Niskankatkaisurotko. Niistä viimeisimmästä tehdään saarella myös nimensä väärti, kun lahkoliike käyttää omankädenoikeuttaan itseensä suhteutettuja ”toisinajattelijoita” kohtaan.

Olli Jalosen Taivaanpallo on – sen jo tiedän – yksi tämän vuoden parhaita lukemiani kirjoja.

Olli Jalonen: Taivaanpallo. Otava  2018, 460 sivua. Kannen suunnittelu: Anne Lehtonen.

Mainokset
Kategoria(t): Kaunokirjallisuus, Löydöt Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s