Vaaleanpunainen tulevaisuus törmää karuun todellisuuteen Hanna Vellingin sympaattisessa esikoiskirjassa Kirjosieppo.
”Mä muutan tästä pois”, Marko sanoi. Sanat tunkeutuvat Annan tajuntaan, vaikkei hän ymmärrä kuulemaansa. He asuvat avoliitossa, yhteisesti vuokratussa asunnossa Lauttasaaressa. On lapsi, Nuppu, vuoden vanha, taapero vasta.
Hanna Vellingin (s. 1967) esikoisromaani Kirjosieppo kertoo arkisesta ja lukemattomien ihmisten omakohtaisesti kokemasta elämänkäänteestä. Velling kertoo yhdestä sellaista ja tekee sen raikkaasti ja omaäänisesti. Yhteisen rakkauden pysyvyyteen uskoneesta Annasta tulee jätetty yksinhuoltaja.
Tarinan kaari on nelisen vuotta. Kolme niistä sujuu Markon kanssa. Ne merkitsevät Annalle elämää unelmamiehen kanssa. Tosin rakkaus on rakoillut jo pidempään, oikeastaan Nupun odotusajasta lähtien. Marko ei ollut enää huomaavainen, oli tavan takaa äreä ja piti kiinni omasta yksityiselämästään. Yhteisen kesäloman asemasta hän häipyi Karjaalle joogaretriittiin ja ilmoitti aggressiivisesti, että näin toimisi muinakin kesinään. Eikä hänen peräänsä sen kestäessä tullut soitella.
Olisihan Annan pitänyt osata lukea merkkejä, mutta kukapa ei välillä olisi kireä. Heidän palattuaan Annan parhaan ystävän Minnan ja tämän miehen luota Annan mielestä viihtyisästä grilli-illasta Marko ilmoitti kiukkuisena: ”Katokki, ettet enää ikinä järkkää mulle tämmöstä viikonloppua.”
Pitäisihän Annan ymmärtää Markon ratkaisu. Hän oli itsekin Markon syliin langetessaan peruuttanut aivan viime hetkellä omat häänsä. Kehunut vielä päässeensä riisiryynisateesta. Sama se, miten hylätty sulhanen oli yllätyskäänteen kokenut ja miten siitä selvinnyt. Eikä Anna ollut liioin valuttanut sisarellista myötätuntoa sitä Annea kohtaan, jonka kihlasormuksen saman vuoden alun päiväyksin hän oli sattumalta löytänyt Markon kylpyhuoneen kaapista parranajovehkeiden takaa muutettuaan kesällä omat tavaransa Markon silloiseen kaksioon. Umpirakastunut on sokea ja hyväuskoinen.
Hanna Velling kuvaa vetävästi sitoutumattomuutta ja ihmissuhteiden nopeaa loppuun kuluttamista. Tapahtumia kuvataan Annan kokemana ja hänen silmin, joten Marko on tarinan pääkonna. Hän on kuin kirjosieppo.
Koko perheen lintukirjaa lainaten Velling kertoo tämän lehti- ja sekametsien, puistojen ja puutarhojen lintulajin mustavalkeasta uroksesta:
Kirjosieppokoiras on moniavioinen, ja ensimmäisen naaraan aloitettua haudontansa se alkaa etsiä uutta puolisoa. Jälkimmäisen pesinnän alettua koiras siirtyy takaisin ensimmäisen naaraan luo ja hoitaa poikasia tämän kanssa. Kakkosnaaras jää yksinhuoltajana hoitamaan poikasiaan.
Kirjosieppo aloittaa muuttonsa elo-syyskuussa.
Juuri näin Marko toimii.
Kirjosieppo liikkuu kehonpalvonnan ja -hemmottelun maailmassa. Sekä Annan että Markon duuni on Sirkun kauneussalongissa. Marko on hieroja, kosmetologikoulun käynyt Anna tekee ihokäsittelyjä ja antaa hemmotteluhoitoja. Exä Pinke, jonka luokse Marko muuttaa, on vuorostaan kehonrakentaja, itsensä keinorusketettanut nainen, trimmattu viimeistä lihassäiettä myöten. Trendimaailmassa siis liikutaan.
Mutta miten Anna selviää yksinhuoltajana, kun vuokra-asunnossa alkaa putkiremontti ja hänet vähän sen jälkeen irtisanotaan töistä tuotannollistaloudellisin syin? Kirjosieppo on nuoren naisen arkinen selviytymistarina, missä hyvillä ystävillä on ensiarvoinen merkitys. Anna pitää sieraimensa veden pinnan yläpuolella ja taistelee elämänsä kohtuulliseen kuntoon. Ihan ensin on saatava uusi työ, sitten uusi asunto ja kenties Markoa seuraa aikanaan uusi mies.
Hanna Velling kertoo omassa esittelyssään lukevansa mieluiten kirjoja, jotka jättävät häneen jäljen. Kirjosieppo jättänee jäljen Annan elämäntilanteeseen ajautuneisiin lukijanaisiin. Ja meidän, jotka siinä tilanteessa emme ole, on kovasti miellyttävää lukea tämä vetävästi kirjoitettu ja osaavasti rakennettu henkilödraama. Ei hassumme esikoiskirja! Ja kymmenen pistettä annan kirjan houkuttelevalle kannelle.
Hanna Velling: Kirjosieppo. Bazar 2018, 250 sivua. Kansi: Sanna-Reetta Meilahti.
Annelin kirjoissa 