Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu

Sisko Savonlahden satiirinen esikoinen osoittaa, miten elämämme muodostuu riippuvuuksista ja miten vaikeaa niistä on tarvittaessa päästä irti.

Onpahan melkoinen tärskäytys esikoiskirjaksi! Sisko Savonlahden romaani Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu kertoo nuoresta, menohaluisesta hesalaisesta aikuisesta, jonka reaaliarki ei vastaa omalle elämälle lastattuja odotuksia ja unelmia. Kirja on parodia ja satiiri, mutta kaikessa purevuudessaan myös surullinen kuvaus kiinnikkeettömän cityihmisen rimpuilusta kulutuskulttuurin liimamaisessa rihmastossa.

Savonlahti on löytänyt ennätysnopeasti lukijansa: Hänen esikoisensa loistaa lainattujen kirjojen suosikkilistalla ykkösenä. Savonlahti osuu terävällä kertojantaidoillaan johonkin kaupunkimaisessa käyttäytymisessä ja arvostuksissa tunnistettavissa olevaan. Sille Savonlahti löytää kielen.

Monessa mielessä kyse on riippuvuuksista. Tietenkin netistä ja sosiaalisesta mediasta,  seuranhaku-Tindereistä sun muista? Siitäkin toki, mutta paljon muusta:

Minua närästi sipsien jäljiltä, eli päivä oli käytännössä pilalla ennen kuin olin ehtinyt nostaa päätäni tyynyltä. Kello oli 10.25. Päätin, että pysyttelisin kokonaisen päivän poissa sosiaalisesta mediasta. Ajattelin: ”Tänään olen mystinen.”
Avasin ainoastaan LinkedInin nähdäkseni, oliko kukaan yön aikana tutustunut profiiliini. Selvisi, ettei ollut.

Sipsit on koomisuudessaan hellyttävä riippuvuus: päivittäin iso pussi sipsejä valkosipulidipillä (ehdottomasti vain K-kaupan dipillä).  Erilaisia muita ruokariippuvuuksia henkilömme luettelee tarkasti merkkeineen yksilöityinä uskomattomat määrät: suklaita, jäätelöitä ja erilaisia makupaloja.

Kirjan kertojalla, 25-vuotiaalla trenditietoisella freelancer-toimittajalla on kaksi ydinongelmaa ylitse muiden: raha ja miehet, siis niiden puute. Hyvännäköisenä menevänä naisena hän saa miehiä eikä pelkää pikasuhteita. Mutta hänellä ei ole vakinaista poikaystävää, ei ole ollut enää moneen kuukauteen. Se kalvaa itsetuntoa. Mitä kaikkea hän tekisikään poikaystävänsä kanssa, etenkin jouluna, uutena vuotena ja ensi juhannuksena, joita juhlapäiviä hän mielestään ylenkatsoo suuresti eikä piittaa niistä tuon taivaallista.

Kaikki tuntuu riippuvan rahan puutteesta. Tietty elämäntapa kuuluu citynuorelle eikä siitä sovi tinkiä. Kertoja elää etupainotteisesti: kuluttaa nyt ja uskottelee itselleen maksavansa myöhemmin, sitten kun saa hyväpalkkaisen duunin. Hän on mielestään tiedostava ja valistunut, vaikka koulu jäi lukioon. Rahapulastaan huolimatta hänelle tulee Helsingin Sanomat. Ehkä se on isän tai äidin joululahja, sillä kertoja on netti-ihminen henkeen ja vereen.

Raha ei pysy näpeissä ja laskujen maksuun eivät niukat ansiot riitä. Hän jättää itseään säästääkseen laskukirjeinä pitämäänsä postia avaamatta. Vuokriin hän on jo pidempään ylipuhunut rahat erossa eläviltä vanhemmiltaan, tai isovanhemmiltaan, tai saanut ne toimeentulotuesta, jonka varassa hän kitkuttelee. Omat ansionsa hän käyttää arkeen, ravintoloihin, kosmetiikkatuotteisiin ja vaatteisiin.

Kertoja on kulutuskulttuurin ihannekansalainen. Kosmetiikka on A ja O. Sen luvuttomista erityistuotteista ei sovi tinkiä. Eikä etenkään laadusta. Kertoja käy lähikaupassakin viimeisteltynä.

Savonlahden yksityiskohtainen meikkauskuvaus on yksi kirjan herkullisimmista, samoin kuin ”mieliruokien” merkkitietoinen luettelo. Kertoja haluaa olla ulkoasultaan huoliteltu. Laadukas on pitkäikäisyytensä ja monikäyttöisyytensä vuoksi edullisinta, hän tietää. Kuten ne yksiväriset silkkipuserot, jollaisia hän näki kuvalehdessä tunnetun tyylikkään taiteilijan päällä ja joita hän siksi hankki useamman itselleen.

Mutta yksi puseroista tuli käyttökelvottomaksi kuivuttuaan liian märkänä ripustimessa olkapäistä pusseille. Toisen puseron kaulukseen juuttui kuivashampoota, jolla hän tapaa pestä hiuksiaan. Yhteen tuli rinnuksiin tahroja. Ja yhden hän silitti väärin. Paras olisi vaatehöyrystin, kuten Helyllä. Mutta se maksaa. Höyrystimen hinnalla saa melkoisen paljon thai-cubea, yhtä kertojan suosikkiruuista. Kertoja osaa vertailla hintoja. Hän on tiedostava.

Seurallisuus on itsestään selvää. Hän tapaa kavereitaan lounailla, drinkeillä ja trendikahviloissa. Neljä euroa erikoiskahvista on kyllä aika kova hinta, mutta lisänä tulee seura, siis sosiaaliset suhteet. Kertoja ei kokkaa. Hän on tottunut aterioimaan ravintoloissa hyvän ystävänsä kanssa. Helsingissä on tuskin yhtään ruokamestaa, jota he eivät tietäisi. Hän on trendikäs vegaani, eettisistä syistä.

Kertojalla on oma terapeutti, kuinka muuten, on ollut jo pidempään, äidin kustantamana purkamassa lapsuuden traumoja. Nyt terapeutti saa kuunnella pitkäkestoista masennuspuhetta yllättäen jättäneestä poikaystävästä.

Vaikka kesä kuluu parvekkeen matolla maaten sipsejä syöden, kertoja yrittää toistuvasti ryhdistäytyä ja onnistuukin hetkittäin. Hän lähettää työhakemuksia ja pääsee monesti haastatteluun, mutta potentiaalinen työnantaja ei kerta toisensa jälkeen tajua vikavalintaansa. Unelmalta tuntunut työpaikka menee sivu suun. Ei työ itsessään unelma olisi, mutta se säännöllinen palkka.

Freelancerius ei elätä. Yhä useammin kertojan tarjoama juttu palautuu takaisin. Hän ei uusiudu tarpeeksi jutuillaan.

Sisko Savonlahden esikoiskirja havainnollistaa sen, miten vastoinkäyminen imee tarmon ja onnistuminen lisää elämänhaluja ja energiaa. Kirja on mainio kuvaus siitä, miten vaikeaa on muuttaa tottuja käytäntöjään ja arvostuksiaan.

Elämänlangat ovat kiinni netin ihmemaailmassa. Vain netin kautta kertojakin pysyy ajan tasalla ja rakentaa kontaktinsa:
Olinko ainoa ihminen, joka ei osannut värjätä kulmiaan tasaisesti, vai oliko selitys siinä, että huomioni kiinnittyi toisissa ihmisissä muihin asioihin kuin heidän kulmakarvoihinsa: esimerkiksi heidän silmiinsä, huuliinsa ja kenkiinsä? Vai oliko yhä useampi nainen turvautunut microblandingiin? Microblanding, eli kulmakarvojen kestopigmentointi, oli tullut tänä vuonna vastaan Instagrammissa ja muutamassa blogissa.

Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu on letkeästi etenevä kirja, jonka seurassa viihtyy. Monikohan kertojan sukulaissielu tunnistaa itseään kirjan kuvaamassa elämäntyylissä ja elämänhallinnassa ja suoko luettu kimmokkeita vetää omia päätelmiä! Itselleen voi nauraa, jos jaksaa, Kerrassaan mainio kirja!

Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu. Gummerus 2018, 306 sivua.

Mainokset
Kategoria(t): Kaunokirjallisuus Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s